Mielestäsi paras 9 mm pistooli ressulle ammuntaan ( ehkä SRA ) ?

[pstsika]

Kiitokset kaikille hyvistä kommenteista tähän saakka! Homma kallistuu mulla nyt sinne Glockin suuntaan vaikka CZ75:llä olen ehkä eniten treenaillut..

Jos sinulla on mahdollisuus, niin käy vaikka jollain kaupallisella radalla koeampumassa ketjussa mainittuja rautoja, ellei kaveriporukoista löydy. Tai sitten asekaupassa hiplaamassa ja tutustumassa muihinkin kuin G ja CZ. Loppujen lopuksi tärkein ominaisuus pistoolissa on se, että se “sopii omaan käteen” ja tuntuu “omalta”.

Tässäkin ketjussa on mainittu niin monta toisistaan aika paljonkin eroavaa pistoolia subjektiivisesti määriteltyine hyvine ja huonoine ominaisuuksineen, että sekin todistaa tuon “omaan käteen sopivuuden” todeksi. Kaikki nuo mainitut ovat ihan kelpo pistooleja, mutta kannattaa nähdä vähän vaivaa ja hakea sieltä se itselle paras.

Esimerkiksi Glockissa ja H&K USPissa on yhteistä oikeastaan vain toimintaperiaate ja polymeerirunko. Molemmille löytyy silti vankka käyttäjäkunta, vaikka Glock onkin ylivoimaisesti suositumpi. Itse pidän enemmän Glockista kuin USPista, mutta jokin syy sille varmasti löytyy, että poliisihallinnossa Karhu käyttää jälkimmäistä ja pussihousut Glockia.

 

[TBman]

Tärkeää olisi tällaisessa ammunnassa se, että olipa pyssy minkä valmistajan tahansa, niin aina osuu, kun ojentaa.
Mielestäni ammunan harjoittelu tulisi tehdä mahdollisimman edullisella aseella, pienin kuluin, mutta valtavalla määrällä toistoja. Käsittelyrytmin pitää mennä "selkäytimenjatkeeseen" niin hyvin, että käsittely käyttää olipa sitten yö tai päivä, vaikka olisit justiinsa saanut turpaasi ja joku mulkku on potkinut pari kylkiluutasi poikki, mutta se mulkero teki viimeisen virheen ja pääsit nappaamaan siltä käsiaseen kotelosta ja aikaa on toimintaan muutama sekunti. Silloin pitää liikkeiden tulla sielusta ja aina kun kätesi ojennat, aina osuu.
Käsittelyopetteluun mahdollisimman laaja kavalkadi eri aseita, joita sitten puretaan, kootaan, ammutaan, puretaan, kootaan, ammutaan. Mutta perusharjoitteluun vaikka PCP-ilma-ase ja mieletön määrä toistoja.

Ampuminen on vaan sellainen laji, että ilman toistoa ei ole saantoa.

 

[Samovarius]

Kun aloituksessa kerran mainittiin SRA, lähtisin suosittelemaan CZ75 SP-01 Shadowia. Se on vähän sanoisinko tälle vuosisadalle päivitetty. Glockin laukaisun kanssa en ole ikinä päässyt sinuiksi, mutta Zetori on selkea ja toimiva. Kuitujyvä on silmälle miellyttävä ja helppo löytää pikaisessa vedossa, kaksipuoleisen varmistimen käyttö onnistuu tukikädelläkin. Rungossa on picatinnynpätkä ja esmes seuran piekkarivuorolle vaihdan aina CZ75 Kadettiin Shadowin alakerran, sen verran parempi tasapaino ja laukaisu siinä on. Zetoriin saa myös haluamansa kokoisia lippaita ynnä muuta kilkettä, mutta tää taitaa päteä Glockiin ja Sigiin ihan samalla tavalla.

Jos asetta olisi tarkoitus kantaa palveluksessa patruuna piipussa, ottaisin hyvin mielelläni mallin jossa on dekokkeri. Ehkä siinä tilanteessa painokin kallistaisi Glockin suuntaan, mutta urheiluammunnassa paino ei aina ole haitta.

 

[Ottoville]

Miksei Zetoria voi kantaa patruuna piipussa ja vasara alhaalla?

Nallipiikki ei tule ulos ”lukosta” vaikka vasara on alhaalla.
(Isku vasaraan ei aiheuta patruunan laukeamista.)
Ja homma lähtee käyntiin vain liipaisimesta vetämällä.

 

[Viestimies]

Aikoinaan SIG Sauer P226. Kallis kuin mikä.

Voisin suositella hinta/laatusuhteeltaan tätä (415,00 € !!!):
Tämä itselataava ysimillinen on Norincon kopio SIG Sauer P226 pistoolista.Suosittelen omien kokemusten perusteella. Kahvalevyt olivat paskat (helppo vaihtaa), mutta muuten vähän karkeammasta viimeistelystä huolimatta hyvä pistooli.

Noita kannattaa sitten ostaa kerralla kaksi tai kolme, koska yksilöstä ei tiedä montako tuhatta laukausta se kestää. Ainakin yksi vakava ongelma on ollut kierot rungot ja/tai luistit jolloin runko halkeaa. Toki vähän ammuttuja yksilöitä on varmasti piilevinkin vioin vielä ehjinä. Alkuperäisosien varaosahuolto on myös olematon. Pakkauksessa tulee tosin muutama yleisin jousi.

Eikä se aito perusmalli ole enää kovin kallis (+200-300 €) verrattuna muihin ketjussa mainittuihin vaihtoehtoihin, kuten Shadow. Lisäksi Norkkuun kannattaa vaihtaa Sigin laukaisun osat, jos ei ole jotain syytä pitää asetta alkuperäisenä. Alkuperäiset voi toki itse hioa paremmiksi, mutta toisaalta uusia tehdasosia ei saa, joten varaosiksi pitäisi kuitenkin hankkia Sigin liipaisinaisa, virekynsi ja vasara.

Itse ketjun kysymykseen on mahdoton vastata ilman lisätietoja tarpeista.

Jos lähdetään purkamaan vastausta siitä minkälaisia pistooleja ressut käyttävät, eli jotka ovat suosittuja ja siten hyviksi havaittuja, niin paras on todennäköisesti muutenkin hintahaitarin yläpäässä. Eli esim. PA/SRA-kisoissa käytetystä kalustosta yli 2000 € hintaluokassa olevat aseet kuten Les Baer, kustomoitu STI ja Sig Sauer X-Serie.

Hinta-asiaa kannattaa kuitenkin ajatella laukausmäärän kannalta. Jos pistoolilla aikoo ampua vähän, aseen hinnan suhde patruunakuluihin on suurempi ja halvempi ase kannattaa paremmin. Jos taas aikoo ampua paljon, aseen hinnan merkitys kokonaiskuluihin jää hyvin pieneksi, murto-osaan. Silloin kannattaa hankkia kalliimpi ja parempi ase, koska silloin niistä ammutuista laukauksista on enemmän hyötyä (oppia) ja iloakin.

Vakio-Glockilla pistooliammunnan harjoittelu on melko erilaista kuin kilpailukäyttöön tehdyllä aseella. Glockilla on helppo ampua mutta vaikea osua. Helppoa on aina samana pysyvä laukaisu, ulkoisten varmistimien puute ja huolto. Vaikeaa on jäykkä laukaisu, huonot tähtäimet ja keveys. Käytännössä nuo kaikki osumista vaikeuttavat ominaisuudet ovat kuitenkin palvelusaseissa haluttuja. Vastaavasti kilpa-aseessa kevyt laukaisu, hyvät säätötähtäimet ja rekyylikäytöstä rauhoittava paino helpottavat osumista mutta katsotaan perineisen näkemyksen mukaan haitoiksi palvelusaseessa. Glockin laukaisua voi toki parantaa tehdasosilla ja tähtäimetkin voi vaihtaa parempiin. Keveydelle taas ei pysty helposti tekemään mitään.

Vaikka mulla on parin kymmenen vuoden kokemus pistooliammunnasta ja kaikista tässä ketjussa mainituista pistooleista (nytkin kaapissa on Sigejä, Glockeja, Zetoreita ja 1911) niin ns. ”pilliin vihellys” -skenaariossa ottaisin mukaan vain oman Glock 17 gen4:sen. Syynä että se tulisi täysin hätävaraksi eikä oikeasti käytettäväksi, paitsi ehkä virkistysammuntaan PV:n patruunoin.

 

[Samovarius]

Miksei Zetoria voi kantaa patruuna piipussa ja vasara alhaalla?

Nallipiikki ei tule ulos ”lukosta” vaikka vasara on alhaalla.
(Isku vasaraan ei aiheuta patruunan laukeamista.)
Ja homma lähtee käyntiin vain liipaisimesta vetämällä.

Ei ole oikein valkoisen miehen hommaa ladata Zetor ja alkaa sen jälkeen painamaan liipasinta ja saattelemaan vasaraa. Seurakaveri otti tällaisesta tilanteesta vastikään DQ:n (määrätty DA-aloitus). Tätä varten palveluspistooleissa on se dekokkeri, USP:ssä muistaakseni on sen lisäksi ihan oikea varmistin.

 

[Minuteman]

Nykyisin aseelleni sra- kisoissa hymyillään ja onpa joskus ihan pilkattukin.

Aseeni on CZ75.

Erikoinen kommentti. Oman kokemukseni mukaan, joihin sisältyy mm. kahdeksan SRA SM -kisaa, Cz75 on yleisin pistooli noissa kisoissa, Glock kakkosena.

Halusin sotkeutua tähän(kin) ketjuun kertoakseni, että aina kaikista hienoin ja kallein ei ole paras sotakäytössä. Hyvän sotilaspistoolin on oltava toimintavarma ja kestävä. Vasa sen jälkeen tulee muut ominaisuudet kuten tarkkuus yms.

Samaa mieltä. Ampunut reilut 20 vuotta Glockilla ja että mä vihaan/rakastan sitä konstruktiota. Laukaus on ihan p*ska glockworksin kisakoneistollakin: Venyy ja paukkuu. Silti Glock lähtee mukaan jos kakka lyö tuulettimeen. Seuraava pistoolihankinta voisi olla kisaviritetty Cz tai sitten pitää venyä STI:n. Mutta nuo ovat kuin vertaisi ferraria skodaan: Ferrari on makea an sich mutta loppuviimein suolaloskaiset työmatkat ajaa mieluummin skodalla. Cz75 ja Glock ovat sotapyssyjä ja kisahimmelit ovat kisahimmeleitä.

 

[Viestimies]

Ei ole oikein valkoisen miehen hommaa ladata Zetor ja alkaa sen jälkeen painamaan liipasinta ja saattelemaan vasaraa.

Kyseessä ei ole mitenkään ylivoimaisen vaikea suoritus. Se onnistuu kuitenkin vahingonlaukauksetta kymmeniä tai satoja tuhansia kertoja jokaista lipsahdusta kohden, myös kylmässä ja kosteassa, kunhan tekniikan opettelee kerralla oikein. Jos vireestäpäästön tekee pitelemällä tukikädellä kiinni vain vasarasta tai muutoin hutiloiden, riskit vahingonlaukaukselle ovat suunnilleen samaa tasoa kuin muilla laukaisukoneistoilla riski vahingonlaukauksesta tunkemalla asetta koteloon liian huolimattomasti tai pudottamisesta maahan.

Paras tapa kantaa peukalovarmistimella varustettua pistoolia on kuitenkin aina ladattuna, viritettynä ja varmistettuna. Kaksitoimista ensimmäistä laukausta ei kannata käyttää, jos ei jostain syystä ole pakko. Jos varmistinta ei saa poistettua päältä automaationa kiinnittämättä siihen mitään huomiota, ote pistoolista on väärä ja pitää treenata oikean otteen muodostamista vedosta..

 

[Ottoville]

Ei ole oikein valkoisen miehen hommaa ladata Zetor ja alkaa sen jälkeen painamaan liipasinta ja saattelemaan vasaraa. Seurakaveri otti tällaisesta tilanteesta vastikään DQ:n (määrätty DA-aloitus). Tätä varten palveluspistooleissa on se dekokkeri, USP:ssä muistaakseni on sen lisäksi ihan oikea varmistin.

Toisen käden peukalo vasaran ja luistin väliin.

Ja painat liipaisinta, kun vasara on sormea vasten, päästät liipaisimen ja sormi pois välitä.

Kun liipaisin on päästetty niin ase ei laukea.
Vasara jää puolivireeseen ja iskuri on lisäksi varmistettu.
Vaikka varmistin ei ole päällä ase ei voi laueta ilman että liipaisinta painetaan (liipaisimen painaminen vasta poistaa nallipiikin lukituksen).


Kisoissa taasen DA-aloitus on aika kyseen alainen. Miten se toteutetaan esim. Glock:killa.

 

[Viestimies]

Kisoissa taasen DA-aloitus on aika kyseen alainen. Miten se toteutetaan esim. Glock:killa.

Ei toteuteta. Glockilla lähdetään aina samalla tavalla. Zetorilla lähtö SRA-kisoihin tapahtuu varmistettuna. Sen sijaan eräissä Practicalin ja IDPA:n luokissa vasara on laskettava eteen asti, eli jättämättä sitä puolivireasentoon. Tällöin liipaisinta on myös painettava vireestäpäästön loppuun asti.

 

[fulcrum]

Siksi practicalin produ-luokkaa kutsuttiinkin ennen nimellä "Glock-tour". Nykyään Glockit tosin ovat pudonneet siellä kehityksen kärjestä.

^Tuosta mainitusta Norincon SIG-kloonista on nykyään olemassa myös 7.62 Tokarev-versio, P762, erikoisuudentavoittelijoille ja sellaisille jotka haluavat hyvää läpäisyä...

 

[Ottoville]

Ei toteuteta. Glockilla lähdetään aina samalla tavalla......

Niin.

Mutta rasti ei ole silloin tasapuolinen, eikä sitä voi hyväksyä tuloksiin.

 

[Viestimies]

Mutta rasti ei ole silloin tasapuolinen, eikä sitä voi hyväksyä tuloksiin.

Muotoilu ”määrätty DA-aloitus” on tulkinnanvarainen. Viestissä ei myöskään kerrota mistä lajista on edes kysymys. Minulla ei ainakaan tiedossa ole lajia, jossa asema- tai rastikohtaisesti voitaisiin määrätä laukaisukoneiston toimintatapa. Säännöt ovat koneistokohtaisia ja laukaisukoneiston tila riippuu siitä, onko ase muutoin ladattu vai ei. Ehkäpä tarkoitettiin tätä, eli kyse oli Practical- tai IDPA-kilpailusta. SRA:ssa lähdön voi halutessaan tehdä niinkin, vaikka teknisen liitteen kohdan 4.2.2 mukaan sitä ei suositella (vieläpä kaneetilla ”koska vahingonlaukauksen vaara on ilmeinen”).

 

[Samovarius]

En muista oliko kyseessä IDPA vai Practical, ei kuitenkaan SRA. En ollut myöskään paikalla, mutta tapaus sai seuran IRC-kanavalla luonnollisesti "peukutuksia" (hoksaatte varmaan miksi).

 

[Viestimies]

Ladatun Zetorin vireestäpäästäminen ei ole valmistajankaan suosittelema vaan erikseen käyttöohjeessa kieltämä menettely. Jos pistooli siinä hommassa laukeaa vahingossa, kyseessä ei ole vika aseessa vaan käyttäjässä. Lisäksi asialla on merkitystä vain sellaiselle reserviläiselle, joka haluaa kantaa kyseistä pistoolia väärässä valmiustilassa. Reserviläisten omien lajien kilpailutoiminnassa sellaista ei edellytetä. Jos taas haluaa mennä harrastamaan sellaista lajia ja sellaisessa luokassa, jossa sitä edellytetään, tarvetta on muunkinlaisen pistoolin käsittelyn treenaamiselle tavanomaista reserviläisen pistooliammuntaan tarvittavaa taitotasoa korkeammalle.

IDPA:ssa SSP ja Practicalissa Production eivät oikeasti ole kyseisten lajien aloittelijoille sopivat luokat, vaikka niin virheellisesti joskus kuvitellaan. Kyseisissä luokissa ampuminen on paljon teknisesti haastavampaa kuin useissa muissa luokissa ja jos sinne lähtee kokeilemaan, niin kehittyminen lajinomaisissa taidoissa tapahtuu itse asiassa hitaammin kuin vapaammissa luokissa. Mikään ei estä myöskään helpottamasta taivalta ampumalla sillä palvelusaseella esim. Standard tai Enhanced Service Pistol -luokissa, jolloin asetta voi muokata pidemmälle, lähtötilat on helpompia ja lippaanvaihtoja vaaditaan suorituksen aikana vähemmän.

 

[Victor Charlie]

Eipä kiellä, ainakaan minun manuaalini, vaan kehoittaa harjoittelemaan tyhjällä aseella, kunnes sujuu. En myöskään ymmärrä, mitä tarkoitat "väärällä valmiustilalla"? Pitäisikö asetta siis kantaa vasara vireeessä ja varmistin päällä kotelossa, jolloin vasara enemmin tai myöhemmin vahingoittuu ja ase pahimmassa tapauksessa laukeaa, vai patruunapesä tyhjänä, jolloin mistään nopeasta tulen avauksesta ei voida puhua. Enkä nyt tarkoita mitään urheilulajeja sääntöineen, vaan tst-kentällä tapahtuvaa toimintaa, jossa pistoolin pitää olla käytövalmiina kotelossaan tunteja tai vuorokausia. Vaikka CZ:n manuaalinen vireestä päästäminen on jonkinlainen riski, otan mielummin sen ( vahingonlaukaus turvalliseen suuntaan ja kipeät sormet) kuin jomman kumman edellä mainituista.

Urheilu on urheilua ja sodankäynti sodankäyntiä. Molempiin on toki tarjolla cetoria modernimpia vehkeitä.

 

[Viestimies]

Eipä kiellä, ainakaan minun manuaalini, vaan kehoittaa harjoittelemaan tyhjällä aseella, kunnes sujuu.

Manuskasta on ollut vuosien varrella eri versioita ja myös eri lailla käännettyjä. Nykyisen version sivulla 24 annetun ohjeen mukaan vireenpäästön voi tehdä joko täysin eteen asti (eli iskupiikin päätylevyyn) taikka sitten puolivireasentoon. Samasta asiasta on ollut myös aiempi versio 2, jossa vireenpäästö piti tehdä vain täysin eteen asti sekä versio 3, jossa vireenpäästö piti tehdä vain puolivireasentoon.

Eroja näissä ohjeissa on ilmeisesti aiheuttanut iskupiikkivarmistimen tuleminen ja meneminen mallien välillä. Ensimmäisissä malleissa ei ollut iskupiikkivarmistinta, seuraavissa oli ja taas nykyisissä ei pääsääntöisesti ole.

Jos olen oikein ymmärtänyt, 70/80-luvulla valmistajan huoli oli, että kuluneeseen tai murtumassa olevaan puolivirekynteen jätettyyn iskuvasaraan kohdistunut isku saisi vasaraan riittävästi inertiaa iskupiikin liikuttamiseen joustaan vastaan ja nallin sytyttämiseen. Tästä syystää puolivireasentoon päästämistä ei suositeltu. Sittemmin huoli on ilmeisesti katsottu aiheettomaksi ja isommaksi ongelmaksi on katsottu toistuvat vahingonlaukaukset yrityksistä päästää vireestä täysin eteen asti. Siksi on sallittu myös menetelmä päästää puolivireeseen. Eli kummallakin tyylillä on omat ongelmansa ja nykyinen käytäntö sallia kummatkin tyylit manuskassa on siis ilmeisesti ainakin osittain Jenkkilän tuotevastuusäädösten ajamaa.

En myöskään ymmärrä, mitä tarkoitat "väärällä valmiustilalla"?

Huonolla valmiustilalla, jolla aseen moniin muihin palvelusaseisiin nähden erityinen etu eli kevyt laukaisu ensimmäisellä eli tärkeimmällä laukauksella menetetään. Väärä vireestä päästetty kantotapa on siis siltä kannalta, että se saattaa käyttäjänsä ylimääräiseen riskiin juuri hätäkäyttötilanteessa, vaikka toisaalta opettamalla ja harjoittamalla hyvin lyhyesti kyseiseen tapaan saadaan heikosti koulutetulla henkilöstöllä joitain muita vahingonlaukausriskejä vähennettyä.

Vahingonlaukausriskien hallinta on vaikeaa hommaa, jossain kohdin tehty parannus näkyy helposti toisaalla huononnuksena. Ja käytännössä kaikki mekaaniset ratkaisut käyttäjälähtöisiin ongelmiin heikentävät aseen käytännön tehoa, eli kykyä ampua sillä tarkkoja osumia mahdollisimman nopeasti.

Pitäisikö asetta siis kantaa vasara vireeessä ja varmistin päällä kotelossa, jolloin vasara enemmin tai myöhemmin vahingoittuu ja ase pahimmassa tapauksessa laukeaa, vai patruunapesä tyhjänä, jolloin mistään nopeasta tulen avauksesta ei voida puhua.

Vasaran vahingoittumisriski on noihin muihin mainitsemiini riskeihin nähden täysin olematon seikka. Päällä oleva varmistin estää vasaraa, virekynttä, liipaisinta ja iskupiikkivarmistinta liikkumasta. Niin kova isku joka tuhoaisi vasaran rakenteet (katkaisisi sen juuresta) todennäköisesti tekisi saman ainakin puolivireasennosta saaden aikaan nallin syttymisen. Iskun pitäisi todennäköisesti olla riittävän kova myös katkaisemaan kovaksi karkaistu iskupiikki tärähdyksellä (jolloin ase saattaisi seuraavan kerran tarkoituksella laukaistaessa ampua sarjaa). Siinä vaiheessa jos joku takoo lekalla kotelossa olevaa pistoolia, taistelijalla taitaa olla muitakin huolia kuin se, laukeaako pistooli mahdollisesti siitä käsittelystä.

Huomattavasti isompi (ja kuitenkin hyvin mitätön) riski on vahingonlaukaus koteloitaessa varmistetuksi luultua varmistamatonta asetta esteelliseen koteloon.

Urheilun ja TST-käytön käyttöfilosofioilla ei ole tämän kantotapa-asian kanssa mitään muuta tekemistä kuin se, että urheilussa käyttäjät ovat pääsääntöisesti valtavan paljon kokeneempia ja taitavampia, joten heidän ei tarvitse valita kantotapaa ns. apinatyylistä, joka on suunniteltu pikakoulutetuille ja muutenkin huomattavasti vahinkoalttiimmalle porukalle.

 

[Victor Charlie]

En kyllä tiedä, millaisissa oloissa kuvittelet pistoolia taistelussa kannettavan, jos vasara ylhäällä kuljettelu on mielestäsi oikea toimintatapa. Vireestä päästäminen kehitettiin pistooleihin nimen omaan sen takia, että niitä voitaisiin kantaa turvallisesti patruuna pesässä. Vasaran vahingoittuminen tai takertuminen varusteisiin yläasennossa ollessaan esimerkiksi ryömiessä tai ajoneuvosta nopeasti poistuttaessa on aivan todellinen uhka, kun käytetään päältä avointa koteloa. Lisäksi CZ:n varmistin liikkuu sen verran helposti, että ainakin pehmeässä kotelossa se saattaa liukua pois päältä itsestäänkin kantajan huomaamatta, jolloin vahingonlaukaus on jo todellinen riski. Kuten jo totesin: Ennenmin "hallittu" vahingonlaukaus turvalliseen suuntaan vasaraa laskettaessa, kuin reiteen laukeava kesken taistelun. Vireestä päästettyä cetoria on nimittäin melko mahdoton saada vahingossa laukeamaan, eikä virittyminen kotelossa itsekseen ole juuri mahdollista. Kaksitoimisen laukauksen kanssa on vain opittava elämään, joko opettelee virittämään aina tai ampuu ensimmäisen raskaammalla laukaisulla.

 

[Viestimies]

En kyllä tiedä, millaisissa oloissa kuvittelet pistoolia taistelussa kannettavan, jos vasara ylhäällä kuljettelu on mielestäsi oikea toimintatapa.

Ihan samoissa oloissa kuin kaikki ne muutkin osastot, jotka ovat sadan vuoden aikana kantaneet iskuvasaralla varustettuja pistooleita vasara vireessä, ja kantavat edelleen (esim. M45A1).

Vireestä päästäminen kehitettiin pistooleihin nimen omaan sen takia, että niitä voitaisiin kantaa turvallisesti patruuna pesässä.

Ei kehitetty. Vireenpäästön tavoitteena on aina ollut sama kuin kokonaan kaksitoimisissa ja iskuvasarattomissa pistooleissa, poistaa tarve käyttää erillistä varmistinta ja lisätä laukaisuvastusta.

Iskuvasaran vireessä ololla ja kuvitteellisella vaurioitumisherkkyydellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Kaiken tyyppiset laukaisukoneistot ja niiden erilaiset sisäiset automaattiset varmistimet suunnitellaan ja testataan kestämään tyypillinen käsittely suurella turvamarginaalilla. Testaukseen kuuluu erilaiset iskut ja pudotukset. CZ:n osalta mm. iskupiikkivarmistin ja eri käyttöön tarkoitettujen iskuvasaroiden virepintojen korkeus vaihtelevat nimen omaan sen mukaan, mihin käyttöön pistooli on alun perin tarkoitettu ja kuinka korkea turvataso sille on haluttu. Ns. taistelumalleissa on iskupiikkivarmistimet ja korkeat virepinnat, jolloin pistoolia on vielä mahdottomampi saada laukeamaan viritettynä tai virittämättömänä vaikka sitä millä hakattaisiin. Vastaavasti nämä ominaisuudet huonontavat laukaisua huomattavasti. Paitsi että käyttäjä voi poistaa iskupiikkivarmistimen ja hioa virepinnat alemmas lyhentäen etuvetoa, tehtaalta saa myös osat ilman näitä normaalikäytössä ”turhakkeita”. Niistä ei ole hyötyä, jos ei aio hakata pistooliaan vaan kantaa sitä samalla huolellisuudella kuin pääasettaan tai vaikka käsikranaatteja.

Historiallinen syy siirtyä yksitoimiseksi tarkoitetusta peukalovarmistimellisesta aseesta kaksitoimisiin varmistimettomiin aseisiin on ollut nimen omaan se, että pikakoulutuksella ei ole saatu aikaan kunnollista otetta, jolla varmistin putoaisi automaattisesti ja luotettavasti aina pois päältä vedon aikana. Toinen syy on ollut se, ettei pikakoulutuksella ole saatu sormivarmistusta aikaan. Ja kun käyttäjä ei osaa pitää sormea pois liipaisimelta esim. liikuttaessa, vahingonlaukauksen riskiä on ollut pakko vähentää jäykistämällä aseen toiminnan luotettavuuden kannalta liiallisesti laukaisuvastusta. Näilläkään asioilla ei ole mitään tekemistä iskunkestävyyden kanssa.

Minusta on jopa aika hupaisaa, että tätä koulutusfilosofiaan liittyvää asiaa yritetään väen vängällä kääntää tekniseksi syyksi, vaikka asia on juuri päin vastoin. Teknisillä heikennyksillä on paikattu koulutuspuutteita, eikä siirrytty teknisistä syistä vaikeammin koulutettavaan järjestelmään. Ei siinä minusta ole mitään häpeämistä, että toissijaisten välineiden tekniikka on valittava ns. alimman yhteisen nimittäjän mukaisesti. Rivipoliiseillakin virka-ase on täysin toissijainen väline, jota suurin osa ei käytä edes vuosittain tositoimissa. Siksi jopa poliisien virka-aseissa on tärkeämpää etteivät ne laukea väärin käsiteltäessä (jopa huoltopurettaessa), kuin että ne saisi laukeamaan tarkoituksella helposti tarvittaessa.

CZ 75 oli aikanaan ensimmäisiä pistooleita, joissa esiintyi tuo valinnaistoiminen koneisto. Eli niitä saattoi hyvin koulutettu käyttäjä kantaa viritettynä ja varmistettuna, mutta toisaalta huonommin koulutettu vireestä päästettynä tai jopa lipas kiinni pesä tyhjänä. Toki organisaatiossa käyttötapa olisi yleensä yhtenäistetty. PV:ssa vastaava rakenne on ilmeisesti katsottu aikanaan turhan monimutkaiseksi, koska meillä ei juuri ole hyvin (PV:n toimesta) koulutettuja pistoolinkantajia ja sen sijaan valittiin pelkästään yksitoimisen varmistimellisen Browning HP:n vireenpäästövivulla varustettu versio HP-DA (Pist 80), seuraavaksi samalla vipstaakistolla oleva P226 (Pist Sig) sekä niiden jälkeen edeleen peukalovarmistimeton Glock (Pist 2008).

 

[Victor Charlie]

Lueskelin muutamankin aiheeseen liittyvän jutun amerikkalaisten asefoorumeilta ja siellä tuo viritettynä ja varmistettuna kanniskelu saa paljonkin kannatusta, joskin osan mielestä juuri varmistimen poistaminen stressitilanteessa on se vaikea juttu, kuten totesit ja heidän mielestään on parempi pitää vasara alhaalla ja varmistin pois päältä. Kuitenkin suurin osa näistä mielipiteistä vaikuttaa olevan siviilien (poliisit, turvamiehet, itsepuolustusaseen kantajat) kirjoittamia. Näiden henkilöiden aseen kantaminen tapahtuu puhtaissa ja rauhallisissa oloissa ns. normaalissa elämässä ja pistooli on kantajansa ainoa ase, jolloin se rähinän alkaessa on jo kädessä valmiina, eikä sen likaantumisesta tai ulkona olevan vasaran takertumisesta vaikkapa kertasingon hihnaan tarvitse huolehtia. Sotilaalle pistooli taas on vara-ase, joka otetaan käyttöön mikäli pitkä ase ei toimi. Pistooli saattaa rempata mukana kotelossa tuntitolkulla ilman, että käyttäjä ehtii kiinnittää mitään huomiota koko kapistukseen. Mikä tahansa isku tai kolhu saattaa rikkoa vasaran ja varmistin saattaa hieroutua pois päältä aseen ollessa kotelossa (mistä myös em. foorumeilla varoiteltiin). Lumi tai hiekka tuskin lisäävät aseen toimintavarmuutta.

Aseen kantaminen vireessä ja varmistettuna saattaa olla järkevää "toimisto"-oloissa työskenteleville, pistoolia ainoana aseenaan kantaville käyttäjille, mutta kyllä minun mielestäni taisteluolosuhteissa toimivalle sotilaalle ylös jätetty vasara on lähinnä vaikeuksien kerjäämistä.