Äänestys Mikä konetyyppi korvaa Hornetit?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huhta
  • Aloitus PVM Aloitus PVM

Mikä konetyyppi on mielestäsi todennäköisin valinta Hornetin korvaajaksi?


  • Äänestäjiä yhteensä
    599
  • Äänestys suljettu .
Tässä olisi eräänlainen FA-50:n asekuorma-taulukko. Luvut antavat ymmärtää, että myös JASSM olisi integroitavissa, eikä tarvitsisi ryhtyä vastaavaan "pienennykseen" kuin KEPD 350:n tapauksessa.

pp337337_26078290.jpg


Eräs mielenkiintoinen seikka, jonka olen nähnyt konsepteissa, on tuplaripustimien käyttö ilmataisteluohjuksille. Tällöin voitaisiin saada järkevä ilmataisteluohjuskuorma 4+2 myös lisäpolttoainesäiliöiden kanssa. Yksi ongelma FA-50:n suhteen voi olla siinä, ettei konetyypissä tietääkseni ole sisäistä häirintälähetintä (onko edes tilaa?). Jos konetyyppi toimisi ilmavoimien päähävittäjänä, olisi ELSO-säiliö välttämätön, ja se söisi aukon ulkoiseen polttoaine-/asekuormaan.

Toki esim Intiassakin osataan koodata, ei sen puoleen

Tästä voisi keskustella monta sivua, mutta enpä taida viitsiä... :rolleyes:

Aikaisemminkin olen väläytellyt mahdollisuutta että ellei rahat riitä täyteen määrään ensilinjan koneita, niin FA-50 voisi olla hyvä 'fleetin jatko' koska sitä voisi käyttää sekä halpishävittäjänä että harjoituskoneena, jotka nekin pitää joka tapauksessa uusia. Tällöin vältettäisiin myös 'kahden koneen mallin' sudenkuoppa.

Mikä ettei! Tosin tämä fleetin jatko tulisi vasta sitten, kun Hawk pitäisi korvata, eli joskus 2030-luvun alkupuolella. Mutta olisihan sekin jotakin, jos olisi parikymmentä ykköslinjan konetta ja saman verran kakkoslinjan koneita. Hawk nimittäin edustaa enemmän kolmoslinjaa...
 
Kannattaa palata perimmäisten kysymysten äärelle. Miksi Suomella on ilmavoimat? Siksikö, että ilmavoimat voi lennättää x määrää koneita? Ilmavoimilla on oltava joku peruste, eikä se ole lennättää x määrää koneita. Se ei ole mikään funktio, se ei täytä mitään loogista vaatimusta. Järkevä vaatimus on, että ilmavoimat kykenee torjumaan jotakin uhkaa jossain jonkun aikaa. Jos ilmavoimien kalusto on sellaista, että sillä ei ole mahdollista torjua hetkellisesti ja alueellisesti nyt jä lähitulevaisuudessa oletettua uhkaa, niin ilmavoimissa ei ole siinä tapauksessa mitään järkeä.
 
Kannattaa palata perimmäisten kysymysten äärelle. Miksi Suomella on ilmavoimat? Siksikö, että ilmavoimat voi lennättää x määrää koneita? Ilmavoimilla on oltava joku peruste, eikä se ole lennättää x määrää koneita. Se ei ole mikään funktio, se ei täytä mitään loogista vaatimusta. Järkevä vaatimus on, että ilmavoimat kykenee torjumaan jotakin uhkaa jossain jonkun aikaa. Jos ilmavoimien kalusto on sellaista, että sillä ei ole mahdollista torjua hetkellisesti ja alueellisesti nyt jä lähitulevaisuudessa oletettua uhkaa, niin ilmavoimissa ei ole siinä tapauksessa mitään järkeä.

Mutta konemäärässä on kyse juuri siitä. Olkoonpa koneet kuinka hyviä tahansa, jos niitä on liian vähän niin niillä ei saada aikaan haluttua operatiivista peittoa ja vaikutusta. Toisaalta jos ne ovat liian huonoja, niin mikään määräkään ei auta. Määrä vs laatu ei ole lineaarinen funktio jossa olisi merkityksetöntä missä kohtaa käyrää sijaitaan, vaan optimi on jossain kohtaa olemassa ja koska resurssit ovat rajalliset, niin sitä tässä yritetään haarukoida.
 
Järkevä vaatimus on, että ilmavoimat kykenee torjumaan jotakin uhkaa jossain jonkun aikaa. Jos ilmavoimien kalusto on sellaista, että sillä ei ole mahdollista torjua hetkellisesti ja alueellisesti nyt jä lähitulevaisuudessa oletettua uhkaa, niin ilmavoimissa ei ole siinä tapauksessa mitään järkeä.

Tietysti kaluston pitää kyetä täyttämään tehtävänsä, mihin vaikuttaa sekä laatu että määrä. Kysymys kuuluukin, päästäänkö parempaan lopputulokseen hankkimalla pienempi määrä huippuhyvää vai olisiko sittenkin parempi hankkia isompi määrä riittävän hyvää? Huippuhyvä konetyyppi varmasti voittaa riittävän hyvän, jos ne laitetaan lentämään tasaiselle toisiaan vastaan. Ilmasota on kuitenkin paljon monimutkaisempi kokonaisuus, ja suurempi konemäärä tuo paljon mahdollisuuksia taktisiin kuvioihin. Huippuhyvä konetyyppi taas voi tuoda huipputeknologiansa (mm. häive) ansiosta omia mahdollisuuksiaan taktisiin kuvioihin. Kumpi on sitten lopulta parempi? En minä ainakaan tiedä, mutta kysymys on mielenkiintoinen.

Jos koneet raavitaan budjetista, niin ilmavoimat ei käytännössä kykene mihinkään merkittävään, jolloin voi kyseenalaistaa ilmavoimien hyödyllisyyden ylipäätään. Parilla miljardilla ei hankita mitään tehokasta ilmavoimaa, oli konevalinta sitten mikä hyvänsä. Minä en silti luopuisi ilmavoimista tuossakaan rahatilanteessa. Syy on siinä, että ensinnäkin puolustushaaran elvyttäminen joskus myöhemmin olisi hyvin vaikeaa ja työlästä, jos kaikki osaaminen ja kehittäminen olisi katkennut pitkäksi aikaa. Siksi toisekseen suhteellisen pienetkin ilmavoimat vaativat vihollista ottamaan ne huomioon, kuten suojaamaan rynnäkkökoneita hävittäjillä, eli ne sitovat vihollisen resursseja, vaikka paljoa joukkoja niillä ei pystyttäisikään suojaamaan eikä aiheuttamaan merkittäviä tappioita.
 
Tässä olisi eräänlainen FA-50:n asekuorma-taulukko. Luvut antavat ymmärtää, että myös JASSM olisi integroitavissa, eikä tarvitsisi ryhtyä vastaavaan "pienennykseen" kuin KEPD 350:n tapauksessa.

pp337337_26078290.jpg


Eräs mielenkiintoinen seikka, jonka olen nähnyt konsepteissa, on tuplaripustimien käyttö ilmataisteluohjuksille. Tällöin voitaisiin saada järkevä ilmataisteluohjuskuorma 4+2 myös lisäpolttoainesäiliöiden kanssa. Yksi ongelma FA-50:n suhteen voi olla siinä, ettei konetyypissä tietääkseni ole sisäistä häirintälähetintä (onko edes tilaa?). Jos konetyyppi toimisi ilmavoimien päähävittäjänä, olisi ELSO-säiliö välttämätön, ja se söisi aukon ulkoiseen polttoaine-/asekuormaan.

Ei ole häirintälähetintä ja voi olla ettei ole tilaa. Apaut samankokoiseen Tejasiin tulee häirintälähetin mutten tiedä onko sisäinen. MAWS pitäisi kyllä mahtua. Toisen linjan käytössä riittää jos on häirintäsäiliö. Ei niitä edes joka koneeseen tarvitsisi hankkia.
Nykyisellään tuo asekuorma ei kelpaisi hävittäjäkäyttöön kun aseistuksena on vain kaksi lyhyen kantaman ohjusta. AMRAAMia ei ole vielä integroitu, muistaakseni Filippiinit oli siitä kiinnostunut muttei ole rahaa. Eiköhän se jossain välissä kuitenkin tehdä.
Tuplaripustimet voisivat toimia ainakin jos CUDAn tapaisia nykyistä kompaktimpeja ohjuksia tulee käyttöön.

Tästä voisi keskustella monta sivua, mutta enpä taida viitsiä... :rolleyes:

Länkkärien huonosta dokumentoinnista se vain johtuu :)
 
Itse en nyt jaksa uskoa "kansanhävittäjiin" mutta omassa pienessä mielessä olen pähkäillyt että voiko kisan halvimman ja kalleimman tarjokkaan välillä olla niin iso hintaero, että olisi "tehokkaampi" hankkia lukuisampi määrä halvempaa konetta kuin pienempi määrä kalliimpaa.

Harmi ettei meille nojatuoli kenraaleille ole toimitettu täsmällisiä hintatietoja, joten moisen suhdeluvun arviointi saattaa lipsahtaa hakoteille. Mutta jos toista konetta saa seklkeästi enemmän niin...
 
Itse en nyt jaksa uskoa "kansanhävittäjiin" mutta omassa pienessä mielessä olen pähkäillyt että voiko kisan halvimman ja kalleimman tarjokkaan välillä olla niin iso hintaero, että olisi "tehokkaampi" hankkia lukuisampi määrä halvempaa konetta kuin pienempi määrä kalliimpaa.

Harmi ettei meille nojatuoli kenraaleille ole toimitettu täsmällisiä hintatietoja, joten moisen suhdeluvun arviointi saattaa lipsahtaa hakoteille. Mutta jos toista konetta saa seklkeästi enemmän niin...

Saanen huomauttaa, että tässä kisassa kallein ei ole edes välttämättä paras, sillä F-35A on hankintahinnaltaan edullisempi kuin Rafale tai Typhoon. Jos siis hyväksytään yleinen käsitys, jonka mukaan F-35 on teknisesti paras ehdokkaista. Voipi olla, jos fanipoikia uskotaan, että F-35A on jopa halvin hankkia.

Kokonaiselinkaarikustannuksiin en viitsi ottaa kantaa. Kokonaiselinkaarikustannuksiin sisältyy niin paljon spekulaatiota, eikä niillä kuitenkaan koneita osteta.
 
Itse en nyt jaksa uskoa "kansanhävittäjiin" mutta omassa pienessä mielessä olen pähkäillyt että voiko kisan halvimman ja kalleimman tarjokkaan välillä olla niin iso hintaero, että olisi "tehokkaampi" hankkia lukuisampi määrä halvempaa konetta kuin pienempi määrä kalliimpaa.

Kalleimpien (F-35, Eurofighter) ja ilmeisesti halvimman (Super Hornet) välinen yksikköhintaero on luultavasti luokkaa 10-15%. Käytännössä se tarkoittaisi sitä että 60 SHornetin hinnalla saisi 50-54 F-35:ttä. Ero ei tällä tavoin vaikuta kovin isolta, tosin käyttökustannuksiltaan SHornet olisi luultavasti myös edullisempi.

Viime vuonna pykäsin tällaisen idean siitä miten 'halpishävittäjä' voitaisiin integroida ilmavoimien kalustorakenteeseen, kertausta kehiin:
-36 F-35
-15 F-50
-10 FA-50
-15 T-50
-2 Embraer Erieye


Näissä luvuissa on sellaista kansituolien järjestelyä joihin ei kannata takertua, perusidea tulee kuitenkin varmasti selväksi. (Yksipaikkainen F-50 on muuten ainakin toistaiseksi hyllytetty). Tuollainen kasa koneita irtoaisi samalla rahalla kuin mitä maksaisi 60 F-35:ttä. Eli säästettäisiin rahaa harjoituskonehankinnan verran eli miljardi-pari, myös operaatiokustannuksissa säästettäisiin sillä esimerkiksi tunnistuslentopäivystyksessä FA-50 on aivan yhtä pätevä kuin F-35. Tuollainen kalustorakenne myös paikkaisi koulutuksessa yhtä F-35:n huonoa puolta, eli kaksipaikkaisen puutetta kun harjoituskoneissakin olisi tutkat ja muut oikeat sotajärjestelmät.
 
Suomen suurin ongelma on liian pieni puolustusbudjetti suhteessa maantieteelliseen sijaintiin ja turvallisuusympäristöön. Tästä voinee jokainen olla yhtämieltä! Tästä väistämättä seuraa se, että hankinnat ovat ylipäätään ja toisinaan vähän epäloogisia ja jäävät hieman torsoiksi vaikka tarkoitus hyvä olisikin. Eikös sitä sanota, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla? ;) Toinenkin sanonta on, että jos haluat rauhaa valmistaudu sotaan. Tämä varsinkin silloin jos olet lähes jokaisella mittarilla altavastaajana.

Tämä hankinta varmaankin noudattelee totuttua kaavaa eli on valinta mikä tahansa: rahoitus ei riitä sellaiseen määrään joka oikeasti tarvittaisiin ja joka perustuisi johonkin järjelliseen analyysiin. Saamme jotain, x määrä jota sitten kilvan kehuskellaan kuinka hyvä hankinta oli ja kuinka puolustus NYT on parempi kuin koskaan. Paikallisesti/alueellisesti varmasti näin voinkin olla mutta valitettavasti kokonaisuus ratkaisee. Menee samaan liturgiaan koko maan puolustamisen kanssa jota ei 250000 ukolla tehdä kuin viroa tai ruotsia vastaan.
 
Tulipahan mieleen tuosta @fulcrum in hahmotelmasta, että vähän niitä kansituoleja voisi järjestellä vielä sinne F-35:n suuntaan. ;) Mutta toisaalta FA-50 voisi toimia aika hyvin yhteen F-35:n apuna ilmataistelussa syvällä omalla alueella.

Hawkin käytössä apuhävittäjänä on väistämättä keskeisenä ongelmana se, että Hawkin pitää päästä hyvin lähelle vihollista ennen ampumista. Osittain tämä johtuu tietysti ohjuksesta, mutta perussyyllinen on olematon sensorivarustus, minkä vuoksi isommankaan ohjuksen integraatiossa ei olisi paljoa mieltä. Puute on iso tänä päivänä, kun sensorien ja taistelunjohtojärjestelmien kehityksen myötä hipsiminen aivan iholle on vaikeutunut ja vaikeutuu jatkuvasti.

FA-50 omaa jo jonkinlaiset sensorit, vaikka ne luultavasti ovatkin alakanttiin, etenkin häivemaaleja vastaan. Mutta millainen on konetyypin tehokkuus yhtenä palikkana verkostokeskeisessä sodankäynnissä? Käsittääkseni Yhdysvallat on pohtinut roolijakoa, jossa F-35 tähystää maaleja (taistelemisen lisäksi) ja perinteisemmät konetyypit (ja Arsenal-koneet :cool:) laukovat aseita oikein olan takaa F-35:n jakaman tilannetiedon avulla vähän taempaa. Eikö tämä sama olisi hyvin mahdollista FA-50:n kanssa? Omat puuttuvat sensorit eivät ole hirmu paha puute, jos ja kun FA-50 saa tiedot maaleista datalinkin kautta F-35:ltä.
 
^Tuo esitykseni on rakennettu sille pohjalle että haaveillut lisäbudjetit jäävät pääasiassa haaveiksi. Tuohon meillä olisi luultavasti varaa nykytason hankintamenoista+toimintamenoista vyötä kiristäen a'la Hornet-hankinta+pieni lisäbudjetti.

Hawkin käyttökelpoisuus hävittäjätorjunnassa loppui jo 90-luvulla kun MiG-29 ja Su-27 tulivat laajamittaiseen käyttöön. FA-50:ssä on EL-2032-tutka joka on kohtuullisen moderni ja suorituskyvyn osalta aika lähellä F-16:n APG-68:ia. Itse asiassa isoin versio on F-16:een integroitukin. Sitten kun AMRAAM-ohjukset integroidaan niin FA-50 on suorituskyvyltään torjuntahävittäjänä paljon lähempänä Hornettia kuin Hawkia. Ensi vuosikymmennellä pitäisi tulla käyttöön AESA-tutka. Oma tutka tarvitaan koska ainakaan Link 16:lla ei kuvaamasi ohjusten kaukoammunta luultavasti onnistu, jollain uudemalla datalinkillä kyllä.

Kahden koneen malli on useassa analyysissa todettu turhan kalliiksi, mutta tässä mallissa sama kone toimii myös harjoitushävittäjänä, joka on sekin kuitenkin pakko uusia, joten rinnakkaisia huoltojärjestelmiä ei tarvitse rakentaa nykyistä enempää.
 
Itse kuulun foorumin siihen siipeen joka olisi aidosti yllättynyt jos päädyttäisiin kahteen konetyypiin. Muistan edellisen kilpailun kuin krapula-aamun ja vakuuttelut ettei koskaan ikinä.

Käytäntöön voisi olla kaksi loogista syytä.

Poliittinen. Ketkä kaksi tahoa olisi ne joiden kanssa haluttaisiin hengailla kustannuksien kustannuksella.

Tai taloudellinen. Missä riittävään määrään ykkösvaihtoehtoa ei saada ja sitä täydennettäisiin "pakko pullalla" mutta tässä vaihtoehdossa epäilen säästöjen syntyä, ja edellistä kysymystä että olisiko halvempi mutta runsaslukuisempi vaihtoehto varteenotettava.

Siksi vähän ihmettelen niitä julkisuudessa vilahtaneita lausuntoja kahdesta konetyypistä. Vai ostetaanko pienimäärä kalleinta konetta ja toivotaan että vuosia jälkikäteen kykyä paikattaisiin jollain vaikkapa lennokilla?

Se on totta että hinta ei suoraan tule korreloimasn suomen tarpeita, ja kokonais kustannuksia on vaikea arvioida.
...
Ja sitten F35 koneesta, tuolla jossain esitin kysymyksen, että mitä tulee jos suunnittelun hinta jaetaan koneiden määrällä...
nopea katsaus suomenkieliseen vikiin taisi mainita projektin hinnaksi noin 244 miljardia vuonna 2004 ja siivet 1/2016 numeron mukaan aiesopimuksia olisi 3007 konetta.

Olenko siis ymmärtänyt oikein etyä pelkät suunnittelukulut olisivat yli 80 miljoonaa jokaista F35 konetta kohden?
 
Ja sitten F35 koneesta, tuolla jossain esitin kysymyksen, että mitä tulee jos suunnittelun hinta jaetaan koneiden määrällä...
nopea katsaus suomenkieliseen vikiin taisi mainita projektin hinnaksi noin 244 miljardia vuonna 2004 ja siivet 1/2016 numeron mukaan aiesopimuksia olisi 3007 konetta.

Olenko siis ymmärtänyt oikein etyä pelkät suunnittelukulut olisivat yli 80 miljoonaa jokaista F35 konetta kohden?

Et todellakaan ole. Olet ymmärtänyt täysin väärin.

Program cost US$1.508 trillion (total with inflation), US$55.1B for RDT&E, $319.1B for procurement, $4.8B for MILCON, $1123.8B for operations & sustainment[11]

Enkunkielinen Wikipedia (ja originaalilähde)

Eli tuo 55,1 miljardia dollaria on lähempänä. Se sisältää "Research, Development, Test, and Evaluation" -kulut. 3000 koneella jaettuna kehityskulut per kone olisivat vajaa 20 miljoonaa dollaria yhtä konetta kohti.
 
Et todellakaan ole. Olet ymmärtänyt täysin väärin.



Enkunkielinen Wikipedia (ja originaalilähde)

Eli tuo 55,1 miljardia dollaria on lähempänä. Se sisältää "Research, Development, Test, and Evaluation" -kulut. 3000 koneella jaettuna kehityskulut per kone olisivat vajaa 20 miljoonaa dollaria yhtä konetta kohti.
20 m kuulostaa jo järkevämmältä luvulta, mutta jatkan viitoittamallani tiellä, eli jos jakaa tuon kokonais summan 1500+ ja jakaa sen taas 3k koneella, niin tekeekös sen 1/2 miljardia per kone ja millä aikavälillä?

No niin tai näin niin olisin myös yllättynyt jos näitä koneita olisi varaa hankkia yksi yhteen hornettejen kanssa.
 
Mitään hävittäjä/harjoitushävittäjä komboa ei taatusti lähdetä suunnitellusta hankkimaan. Mutta jos sattuu käymään niin, että hävittäjiä saadaan nyt vähemmän kuin toivotaan, niin harjoitushävittäjähankinnan tullessa ajankohtaiseksi on ihan mahdollista, että vähän kyvykkäämpi malli houkuttelee suorituskykyvajeen paikkaajana.
 
Saanen huomauttaa, että tässä kisassa kallein ei ole edes välttämättä paras, sillä F-35A on hankintahinnaltaan edullisempi kuin Rafale tai Typhoon. Jos siis hyväksytään yleinen käsitys, jonka mukaan F-35 on teknisesti paras ehdokkaista. Voipi olla, jos fanipoikia uskotaan, että F-35A on jopa halvin hankkia.

Kokonaiselinkaarikustannuksiin en viitsi ottaa kantaa. Kokonaiselinkaarikustannuksiin sisältyy niin paljon spekulaatiota, eikä niillä kuitenkaan koneita osteta.
Tanskalle about 111 miljoonaa kone. Ei paha. Käyttökulut toki triplasti isommat kuin vaikka gripenissä.
 
20 m kuulostaa jo järkevämmältä luvulta, mutta jatkan viitoittamallani tiellä, eli jos jakaa tuon kokonais summan 1500+ ja jakaa sen taas 3k koneella, niin tekeekös sen 1/2 miljardia per kone ja millä aikavälillä?

Kannattaa muistaa, että noihin lukuihin sisältyvät myös A-mallia kalliimmat B- ja C-mallit. Eli ihan suoraan ei voi yleistää Suomeen.

Ja kuten originaalilähteestä selviää: "The United States Air Force (USAF) adjusted its assumption of flight hours per jet per year which resulted in an extension of the life of each F-35A by two years, adding six years to the overall life of the program (extending from 2064 to 2070)." Eli aika pitkä ajanjakso ohjelmalla kokonaisuudessaan. (Harva foorumilainen lienee näkemässä toteutuneita kokonaiskuluja...)

On myös syytä muistaa, että Suomessa lennetään vähemmän kuin monessa muussa maassa. Horneteillekaan ei kerry kuin n. 4500 tuntia 30 vuoden aikana, eli 150 tuntia vuoteen. Varakkaammat tykkäävät lentää aika paljon enemmän, F-35A:lla on kuulemma suunniteltu lennettävän 250 tuntia vuodessa. Jos me jatkamme samalla linjalla kuin ennenkin, myös kustannukset jäävät isoja poikia selvästi pienemmiksi.

No niin tai näin niin olisin myös yllättynyt jos näitä koneita olisi varaa hankkia yksi yhteen hornettejen kanssa.

Voidaan miettiä, mitä Hornet maksoi Suomelle. (Lähteinä käytetty mm. Suomen Kuvalehti ja VM.)

Hankinta itsessään maksoi 3,16 miljardia euroa. Itse koneet vähemmän, mutta sitten markka sukelsi ja liityttiin Euroopan unioniin, mistä yhteissumma 3,16 miljardia euroa.

Entä operointi? Vuosittain 9 000 lentotuntia á 10 000 € 30 vuoden ajan. Lasku pelkästä lentämisestä 2,7 miljardia euroa.

Entä ajantasaisena pito? MLU:t ja myöhemmin tehdyt asehankinnat maksavat ainakin 1,4 miljardia euroa. Voidaan myös olettaa, että lisäkustannuksia tällä sektorilla syntyy yhä edelleen, kun vanhemman mallin Amraamit käyvät vanhoiksi, ja korvaajia pitää hankkia. ~2 miljardia voi olla todellisuutta.

Yhteissumma 3,16+2,7+2=7,86 miljardia euroa. Mitäpä jos suhteuttaisimme tätä F-35:n vastaaviin?

Tuo 3,16 miljardia euroa oli aivan tajuton raha vuonna 1992, kun Hornet-kaupoista päätettiin. "Suomen BKT" (Google) oli silloin selvästi alle puolet siitä mitä se on nykyään. Suhteutettaessa hankintarahat BKT:n olisi tänä päivänä (noh, vuonna 2013) HX-hankintaan käytettävissä 7,49 miljardia euroa. Ja nyt pitää huomata, että huolimatta pitkään paikallaan junnanneesta taloudesta on nyt lähdetty orastavaan kasvuun. Ja jos kasvu jatkuu, niin rahaa HX-hankintaan on entistä enemmän tehtäessä päätöstä vuonna 2021. Samaan aikaan F-35:n pitäisi jatkaa halpenemistaan. 64 F-35A:ta voi siis olla täyttä realismia Suomelle, riippuen toki sekä Suomen talouden kehityksestä että F-35:n hinnan kehittymisestä. Ennen kaikkea homma on kiinni lisärahoituksesta. Puolustusbudjetista ei mitenkään rahoiteta noin isoja konemääriä, kansantaloudesta kylläkin.

Operointikustannuksia on F-35:n kohdalla vielä hankala arvioida tarkkaan. Koneessa on kuitenkin vain yksi moottori, eli siinä pitäisi tulla säästöä Hornetin huoltoon nähden. Toisaalta F-35A on n. 25 prosenttia raskaampi kuin Hornet. F-35:n huoltoa on myös pyritty helpottamaan ja järkeistämään ALIS-järjestelmällä. Verrattaessa lentotuntihintaa Suomeen bruttokansantuotteeseen lienee kuitenkin selvää, että Hornetin lentäminen oli vuonna 1992 kalliimpaa kuin F-35A:n lentäminen on vuonna 2021. Ja silti valittiin Hornet!

Ajantasaisena pito onkin sitten vaikeampi juttu. Voihan se olla aika kallistakin, en minä sitä kiellä, mutta toisaalta tulee muistaa, että F-35A lienee parhaiten ajantasalla mitä tulee vaihtoehtoisiin konetyyppeihin. Eli lähtökohta parempi kuin muilla kone-ehdokkailla.

Lisäksi (rahallisesti kylläkin pieni) osa Hornetin aseistuksesta/varustuksesta siirretään uuteen konetyyppiin, toisin kuin Hornetia hankittaessa. Tämä syntyy pientä kustannussäästöä, kun ihan kaikkea ei tarvitsekaan ostaa uutena.
 
90-luvulla puolustusvoimat joutui todella nälkäkuurille Hornet-hankinnan kanssa. Toimintamenoja piti supistaa voimakkaasti että koneisiin riitti rahaa. Jos ei samaan aikaan olisi itäblokki romahtanut niin armeija ei olisi pystynyt hankkimaan juuri minkäänlaista kalustoa. Tällä kertaa ei samanlaista mustaa joutsenta ole näköpiirissä joten määrärahoja joudutaan jakamaan tasaisemmin.
 
90-luvulla puolustusvoimat joutui todella nälkäkuurille Hornet-hankinnan kanssa. Toimintamenoja piti supistaa voimakkaasti että koneisiin riitti rahaa. Jos ei samaan aikaan olisi itäblokki romahtanut niin armeija ei olisi pystynyt hankkimaan juuri minkäänlaista kalustoa. Tällä kertaa ei samanlaista mustaa joutsenta ole näköpiirissä joten määrärahoja joudutaan jakamaan tasaisemmin.

Anti kattoa. Eräät sanoo, että tässä on Venäjän toisen hajoamiskierroksen esinäytös meneillään. Olihan Neuvostoliiton romahtaminenkin hyvä juttu suuressa kuvassa (suursodan vaaran katoaminen Euroopasta), mutta alueellisesti (kuten Suomelle) se aiheutti turvallisuusuhkaa. Kassa jos tyhjenee, voi tulla kylmä Venäjälläkin. Ei ihminen elä pelkästä öljystä.

Tosin onhan se toinenkin mahdollisuus. Ehkä kaikki meneekin paremmaksi, ja Suomen ilmavoimat lentää 30 FA-50:llä seuraavat vuosikymmenet rahoituksen puutteessa...
 
Back
Top