Äänestys Mikä konetyyppi korvaa Hornetit?

[magitsu]

Isoja maita ei todellisuudessa uhkaa mikään samalla nopeudella kuin pieniä maita. Sijainti syvällä Keski-Euroopassa tai merten takana antaa mahdollisuuden käyttää puolustusta sisäpoliittisiin tavoitteisiin eli työpaikkoihin ja poliitikkojen paikkojen varmistamiseen.

Toista on täällä ulkolaidalla, jossa käy huonosti jos velttoilisi esim. Saksan malliin.

Suomella ei ole isot ilmavoimat, joka riittää syyksi miksi usean konemallin konseptia ei tarvitse haikailla. Kanada teki selvityksen ettei kannata ja se on aika tavalla isompi maa.
Toisaalta Suomella ei ole muitakaan syitä ostaa joka ilmansuunnasta. Näitä näkee paljon erityisesti Lähi-Idässä, jossa halutaan ostaa jokaisesta isosta maasta jotta pysyvät pönkittämässä harvainvaltaa ja auttavat pullistelevia naapureja vastaan (erityisesti Saudi vs. Qatar). Monella maalla on myös Venäjän suhteen syitä ostaa.

Kaipa Naton ulkopuolisena Suomen hankinnassakin näkyy jossain määrin tämä tarve valita puolensa. Meillä ei ole vain varaa toimia kustannustehottomasti, sillä roolimme on erilainen. Me ollaan turvallisuuden tuottajia ja ensimmäinen linnake. Nuo edellä mainitut on turvallisuuden suhteen iilimatoja etenkin USA:n sotilasavun tarpeen puolesta, joten sietävätkin kompensoida ylisuurilla ostoilla puoleen ja toiseen.

 

[tutka]

Läntisemmän Euroopan koko sotilaallinen rakenne ja mentaliteetti perustuu lähtöajatukseen ja tavoitteeseen, että Saksa ei enää sotisi muiden maiden kanssa. Siksi käytännössä QRA-partioiden lisäksi ainoa tavoite on täyttää NATOn sotilasinvestointitavoitteet ja hyvin pienessä määrin osallistua mailmanpoliisiretkikuntiin, jos siihen on riittävä poliittinen paine. Katsotaan mitä tälle tapahtuu lähivuosikymmeninä. Öljyvaltioiden asehankinnat ovat kokonaan oma lukunsa, ne ovat palkkioita, lahjuksia ja taloudellisen vuorovaikutuksen ylläpitäjiä. Kanadan koko ja muoto tuovat sille erityishaasteen, mutta mentaliteetti on länsieurooppalainen; täytetään ulkoa annetut vaatimukset mahdollisimman vähällä rahalla. Muutamia tosissaan omasta suvereniteetistaan huolestuneita valtioita on, mutta niiden tilanteet ovat erilaisia kuin Suomen. Nato-maiden ajatus lienee, että tosipaikan tullen jäsenvaltiot raapivat yhdessä kasaan riittävän vastavoiman. Harva ajattelee tekevänsä sitä yksikseen tai edes ajattelee kykenevänsä yksinäiseen suvereniteettinsa puolustukseen, kynnys kun on valmiiksi korkea, ja sen ylittäjä iskenee täydellä voimalla jos iskee.

Suomi on aika omanlaisensa maa, jonka on helppo kuvitella jäävän lopulta yksin ongelmien tullen, niinkuin aikaisemminkin. Siksi täällä pitää ajatella eri tavalla eikä toisten selvityksiä, ajatuksia, lojaaliusoletuksia tai toimintatapoja voi otta sellaisenaan oman toiminnan pohjaksi. Jos on kovin monta lähtöoletusta hyväksyttynä ennen hankintaa, vaihtoehdot kapenevat ja hinta nousee. "Tulemme olemaan täysin riippuvaisia yksin teistä ja kotivaltionne politiikasta seuraavat 35 vuotta" on mielestäni todella huono tavoite mihin tahansa suuntaan, eikä sitä kannata lukita pelkällä vuosibudjettiperusteella. Sitä mukaa kuin valtioiden poliittiset johdot kyynistyvät ja muuttuvat itsekeskeisemmiksi (kun WW2 varoitukset unohtuvat), sitä todennäköisemmäksi käy, että ystävyyden hinta nousee, jos suhteen hyöty on yksipuolinen. Talvisodankin aikaan huomattiin, että ainoa mikä länsivaltoja silloin pohjoisessa lopulta kiinnosti hienoista puheista riippumatta, oli Ruotsin malmivarat. Ei tämä ole muuttunut, Suomi on kartan ylänurkassa.

 

[magitsu]

Kannattaa kuitenkin muistaa, että riippuvuus Yhdysvalloista on jo vahva ilman HX-hankintaa. Sillä ei tehdä ihan niin ratkaisevaa linjanvetoa kuin toisinaan haluaisi mielikuvitella. Suuri on kyllä.

Samaa mieltä tuosta malmivarat + kauttakulku ja vastapuolen silmissä kauttakulun uskottava estäminen -ajatuksesta.

Se on selvä, että sellaista apua ei tule mikä ei ole antajansa omissa intresseissä.

Aiheesta on hiukan haastava päästä eteenpäin HX:n kohdalla, koska Rafale-tarjous on ainoa selvä irtiotto tästä. Siitä menee ajatus heti Ranskaan eikä sekään ole täydellinen kumppani kiinnostuksiensa puolesta meidän alueen suuntaan. Vaikka onkin lähempänä kynnys omaa porstuaa.

 

[magitsu]

Ajatusleikkinä voisi ajatella myös tilannetta, jossa meillä olisi poliittista tahtoa ja Ranskalla kykyä ulottaa sateenvarjonsa Suomeen. Sittenpä vasta olisi painava pohdinta. Ei se viimeisen varoituksen ASMP-puikoillakaan valitettavasti ratkeaisi vaan Ranskan ICBMt ja suklari pitäisi olla myös alueella takeena jos siihen peliin lähtee. Tämä olisi silloin vaihtoehtoinen Nato/Otan-järjestely. Venäjä ei varmaan niitä halua Pohjolaan, joten tältä vältyttäisiin jollain erilaisella järjestelyllä kunhan viesti ison maan takuista olisi sama. Koska Norjakaan ei ole kelpuuttanut niin Yhdysvalloille ei sopisi helposti myöskään. Vaikuttaa oikeastaan sitä, ettei ydinasesuoja Pohjoismaissa ole realistista ilman Natomaista järjestelyä. Joten täytyy tyytyä kaikkeen sen alle jäävään.

Tornadon korvaamisen kohdalla saadaan hieman käsitystä siitä miten arvottavat nykyään taktiset ydinaseet ja implikaation laajemmasta suojasta Saksassa.

Meillä on tosiaan kovin erilainen linja. Ei haikailla ulkomaisia varuskuntia (Puola houkuttelee miljardieduin), ei ydinaseita (Belgit, Italia arvostaa, Saksa luultavasti edelleen myös). Turkin tapaiset ovat puolestaan kinunneet muiden maksamaa ilmatorjuntaa.

Kyllä näin isoilla ostoilla mitä me tehdään pitää saada jotain goodwillia kun ei edes mitään edellämainitun kaltaista konkreettista pyydetä. SIllä tässä kokoluokassa monet upottaa rahaa etupäässä omaan teollisuuteen. Iso ostaja ja turvallisuuden tuottaja vs. kuluttaja. Mitä kannattaisi pyytää ja milloin? Se on realismia, ettei lasketa kuitenkaan sen varaan.

 

[Huhta]

Isoja maita ei todellisuudessa uhkaa mikään samalla nopeudella kuin pieniä maita. Sijainti syvällä Keski-Euroopassa tai merten takana antaa mahdollisuuden käyttää puolustusta sisäpoliittisiin tavoitteisiin eli työpaikkoihin ja poliitikkojen paikkojen varmistamiseen.

Toista on täällä ulkolaidalla, jossa käy huonosti jos velttoilisi esim. Saksan malliin.

Suomella ei ole isot ilmavoimat, joka riittää syyksi miksi usean konemallin konseptia ei tarvitse haikailla. Kanada teki selvityksen ettei kannata ja se on aika tavalla isompi maa.
Toisaalta Suomella ei ole muitakaan syitä ostaa joka ilmansuunnasta. Näitä näkee paljon erityisesti Lähi-Idässä, jossa halutaan ostaa jokaisesta isosta maasta jotta pysyvät pönkittämässä harvainvaltaa ja auttavat pullistelevia naapureja vastaan (erityisesti Saudi vs. Qatar). Monella maalla on myös Venäjän suhteen syitä ostaa.

Kaipa Naton ulkopuolisena Suomen hankinnassakin näkyy jossain määrin tämä tarve valita puolensa. Meillä ei ole vain varaa toimia kustannustehottomasti, sillä roolimme on erilainen. Me ollaan turvallisuuden tuottajia ja ensimmäinen linnake. Nuo edellä mainitut on turvallisuuden suhteen iilimatoja etenkin USA:n sotilasavun tarpeen puolesta, joten sietävätkin kompensoida ylisuurilla ostoilla puoleen ja toiseen.

Katsotaan, kauanko tämä luksus jatkuu. Trumppiko on viimeinen presidentti laatuaan? En usko.

Pikemminkin kilpailu Euroopan ja Pohjois-Amerikan välillä kiihtyy tulevaisuudessa. Kylmän sodan aikana Eurooppa oli kahtiajakautunut ja Länttä yhdisti sama vihollinen. Nyt Eurooppa on yhtenäisempi kuin ehkä koskaan aiemmin eikä enää tarvitse Amerikkaa. Luonnollisena kehityskulkuna syntyy kilpailu läntisen maailman johtajuudesta. Tällä hetkellä pallo on selkeästi Atlantin takana, mutta Euroopan unioni on tavoitteineen liukumassa kilpailijaksi. Euroopalla on avaruusjärjestönsä, satelliittipaikannusjärjestelmänsä, yhteisvaluutta, yhteinen markkina, yhteiset ulkorajat - tulevaisuudessa kenties yhteiset asevoimat, yhteinen ulkopolitiikka ja paljon muuta.

Tässä yhtälössä Suomella on paljon pohdittavaa. Voiko syntyä tilannetta, jossa Yhdysvaltain yhteistyö EU-maiden kanssa on uhattuna? Mitä myönnytyksiä yksittäisen maan pitää tehdä Washingtonille, jotta saa erityissuhteen? Mitä se tarkoittaa EU-suhteille, jos lähdemme sooloilemaan Euroopan unionissa ulkopuolisen toimijan miellyttämiseksi? Vai pitäisikö Suomen nimenomaan hankkia ystäviä Atlantin takaa juuri siltä varalta, että vihollinen tulee sisältä, Unionin sisältä?

Hieman pidemmällä tähtäimellä voi olla pakko siirtyä kahden koneen malliin. Kokonsa tähden Suomi on kansainvälisissä järjestöissä aina kuunteluoppilas, ja kun maailma moninapaistuu, myös Suomen uhkakuva moninapaistuu. Keskenään eripuraisia valtioita on vaikea yhdistää ilman rautaa ja verta, minkä jo von Bismarck ymmärsi.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että riippuvuus Yhdysvalloista on jo vahva ilman HX-hankintaa. Sillä ei tehdä ihan niin ratkaisevaa linjanvetoa kuin toisinaan haluaisi mielikuvitella. Suuri on kyllä.

Samaa mieltä tuosta malmivarat + kauttakulku ja vastapuolen silmissä kauttakulun uskottava estäminen -ajatuksesta.

Se on selvä, että sellaista apua ei tule mikä ei ole antajansa omissa intresseissä.

Aiheesta on hiukan haastava päästä eteenpäin HX:n kohdalla, koska Rafale-tarjous on ainoa selvä irtiotto tästä. Siitä menee ajatus heti Ranskaan eikä sekään ole täydellinen kumppani kiinnostuksiensa puolesta meidän alueen suuntaan. Vaikka onkin lähempänä kynnys omaa porstuaa.

Tai sitten linjanveto olisi nimenomaan paikallaan riskin hallitsemiseksi? Nyt riippuvuus on iso erityisesti ilmapuolustuksessa (maavoimien Stinger ja NASAMS/AMRAAM/Sentinel, ilmavoimien Hornet kaikkine aseineen ja merivoimien ESSM) ja lisäksi maavoimien epäsuorassa (M270A1 MLRS).

 

[magitsu]

Tai sitten linjanveto olisi nimenomaan paikallaan riskin hallitsemiseksi? Nyt riippuvuus on iso erityisesti ilmapuolustuksessa (maavoimien Stinger ja NASAMS/AMRAAM/Sentinel, ilmavoimien Hornet kaikkine aseineen ja merivoimien ESSM) ja lisäksi maavoimien epäsuorassa (M270A1 MLRS).

Oletko valmis ostamaan Rafalen linjanvedon takia? Muut on aika puolivillaisia poikkeuksia entiseen.

 

[Huhta]

Oletko valmis ostamaan Rafalea linjanvedon takia?

Linjanvedon takia? Tuskin.

Rafale on joka tapauksessa selkeästi kärkiehdokas yhdessä amerikkalaisten vaihtoehtojen kanssa. Jos F-35 ei kykene täyttämään jotakin kynnysehtoa, niin valinta Rafalen ja Super Hornetin välillä on käytännöllisesti katsoen kolikonheiton varassa. Super Hornetiin saa luultavasti paremmat aseet, toisaalta Rafalea kehitetään todennäköisemmin pidempään kuin Super Hornetia.

 

[magitsu]

Linjanvedon takia? Tuskin.

Rafale on joka tapauksessa selkeästi kärkiehdokas yhdessä amerikkalaisten vaihtoehtojen kanssa. Jos F-35 ei kykene täyttämään jotakin kynnysehtoa, niin valinta Rafalen ja Super Hornetin välillä on käytännöllisesti katsoen kolikonheiton varassa. Super Hornetiin saa luultavasti paremmat aseet, toisaalta Rafalea kehitetään todennäköisemmin pidempään kuin Super Hornetia.

Toisaalta ei tiedetä tarkkaan siitä mitä kukin tarjoaa paketeissaan hävittäjien lisäksi. Niillä voi hyvinkin yrittää ratkaista kolikon sijaan.

 

[Huhta]

Toisaalta ei tiedetä tarkkaan siitä mitä kukin tarjoaa paketeissaan hävittäjien lisäksi. Niillä voi hyvinkin yrittää ratkaista kolikon sijaan.

Vahvasti uskon, ettei siellä sentään atomiaseita jaella...

 

[ajs178]

Linjanvedon takia? Tuskin.

Rafale on joka tapauksessa selkeästi kärkiehdokas yhdessä amerikkalaisten vaihtoehtojen kanssa. Jos F-35 ei kykene täyttämään jotakin kynnysehtoa, niin valinta Rafalen ja Super Hornetin välillä on käytännöllisesti katsoen kolikonheiton varassa. Super Hornetiin saa luultavasti paremmat aseet, toisaalta Rafalea kehitetään todennäköisemmin pidempään kuin Super Hornetia.

Mielenkiintoinen mielipide. Itse olisin valmis lyömään rahasta vetoa, että missään tapauksessa ranskalaista vaihtoehtoa ei Suomeen tule. Suomi-USA -kahdenvälinen yhteistyö painaa liikaa vaakakupissa.

 

[fyysikko]

Isoja maita ei todellisuudessa uhkaa mikään samalla nopeudella kuin pieniä maita. Sijainti syvällä Keski-Euroopassa tai merten takana antaa mahdollisuuden käyttää puolustusta sisäpoliittisiin tavoitteisiin eli työpaikkoihin ja poliitikkojen paikkojen varmistamiseen.

Toista on täällä ulkolaidalla, jossa käy huonosti jos velttoilisi esim. Saksan malliin.

Suomella ei ole isot ilmavoimat, joka riittää syyksi miksi usean konemallin konseptia ei tarvitse haikailla. Kanada teki selvityksen ettei kannata ja se on aika tavalla isompi maa.
Toisaalta Suomella ei ole muitakaan syitä ostaa joka ilmansuunnasta. Näitä näkee paljon erityisesti Lähi-Idässä, jossa halutaan ostaa jokaisesta isosta maasta jotta pysyvät pönkittämässä harvainvaltaa ja auttavat pullistelevia naapureja vastaan (erityisesti Saudi vs. Qatar). Monella maalla on myös Venäjän suhteen syitä ostaa.

Kaipa Naton ulkopuolisena Suomen hankinnassakin näkyy jossain määrin tämä tarve valita puolensa. Meillä ei ole vain varaa toimia kustannustehottomasti, sillä roolimme on erilainen. Me ollaan turvallisuuden tuottajia ja ensimmäinen linnake. Nuo edellä mainitut on turvallisuuden suhteen iilimatoja etenkin USA:n sotilasavun tarpeen puolesta, joten sietävätkin kompensoida ylisuurilla ostoilla puoleen ja toiseen.

Minusta meillä nimenomaan aiotaan toimia kustannustehottomasti HX-hankinnan suhteen ja se tapahtui poliittisella päätöksellä määrittämällä vaatimukset huoltovarmuudelle ja itsenäiselle toimintakyvylle. Jos pelkät koneet (64 kpl) saisi viidellä miljardilla ja aseet miljardilla, oletan että koulutukset ja integroinnin osaksi muita PV:n järjestelmiä saisi yhteensä miljardilla, eli kaikki yhteensä 7 miljardilla. Ja nyt 10 miljardia ei tahdo riittää. Eiköhän siitä pääosa tule huollon koulutuksesta, laitteista ja varaosista. Ne ulkoistamalla olisi kokonaisuuden saanut vähintäänkin miljardin edullisemmin, jossa lisääntyneet huolto- ja korjaustoiminnan kotimaiset työllisyysvaikutukset on jo huomioitu. Sehän on nimenomaan kustannustehottomuutta, koska jo osalla säästynyttä rahaa hyödyntämällä koneita olisi saatu sen verran enemmän ettei huollossa olevien koneiden seisottaminen jossain muualla olisi vähentänyt täällä käytettävissä olevien koneiden määrää.
Lisäksi sotatilan aikana muualla olevien koneiden kimppuun iskeminen olisi sotatoimi myös sitä valtiota vastaan, jossa ne koneet olisivat. Eli vetäisi sen valtion mukaan sotaan "trip wire" tyyliin. Se olisi siinä tilanteessa Suomen etu, mikä nyt menetetään maksamalla lisää itsenäisestä toimntakyvystä. Kotimainen huolto on sotilaskohteena paljon suurempi riski huollon toimintakyvyn menetyksen kannalta, kuin ulkomainen ulkoistettu huolto.

 

[tutka]

Suomi-USA -kahdenvälinen yhteistyö painaa liikaa vaakakupissa.

Jep, mutta mustien laatikoiden maailmassa ns. lähdekoodiongelma tarkoittaa samaa, kuin jos puolustustehtävä sovittaisiin tehtäväksi myyjävaltion henkilöstön voimin ja tehtävän onnistuminen olisi pysyvästi heidän vallassaan. Ja niinhän se tehdään erityisesti sellaisessa tapauksessa, jossa laittteiden koodaus tai elintärkeän datan analysointi tapahtuisi myyjävaltion maaperällä sikäläisen väen suosiollisella suostumuksella ja yksinomaisessa valvonnassa. Se on eri asia kuin yhteistyö, osapuolet eivät ole tasaveroisia.

 

[magitsu]

Vahvasti uskon, ettei siellä sentään atomiaseita jaella...

Tuskin sellaisten yhteydessä tasurin ratkaisusta kolikolla puhuttaisiin. Esim. tukevat ISR-ratkaisut, lennokkiroadmappien uskottavuuserot.

Katsotaan nyt ensin onnistuuko joku tammi-helmikuussa ajamaan itsensä ulos kisasta. PV ei kengitä, mutta joku voi laskea mahdollisen menestymättömyyskokemuksen liian kalliksi jatkaa. Saab ei omasta halustaan lähde vaikka tulisi ennakkoa turpasaunasta, se sinnittelee viimeiseen asti, Kuten Kanadasta voi nähdä. Sieltä olisi pitänyt poistua nyt kun Kanadan vaalit on ohi lokakuun päätyttyä.

 

[fyysikko]

Katsotaan, kauanko tämä luksus jatkuu. Trumppiko on viimeinen presidentti laatuaan? En usko.

Pikemminkin kilpailu Euroopan ja Pohjois-Amerikan välillä kiihtyy tulevaisuudessa. Kylmän sodan aikana Eurooppa oli kahtiajakautunut ja Länttä yhdisti sama vihollinen. Nyt Eurooppa on yhtenäisempi kuin ehkä koskaan aiemmin eikä enää tarvitse Amerikkaa. Luonnollisena kehityskulkuna syntyy kilpailu läntisen maailman johtajuudesta. Tällä hetkellä pallo on selkeästi Atlantin takana, mutta Euroopan unioni on tavoitteineen liukumassa kilpailijaksi. Euroopalla on avaruusjärjestönsä, satelliittipaikannusjärjestelmänsä, yhteisvaluutta, yhteinen markkina, yhteiset ulkorajat - tulevaisuudessa kenties yhteiset asevoimat, yhteinen ulkopolitiikka ja paljon muuta.

Tässä yhtälössä Suomella on paljon pohdittavaa. Voiko syntyä tilannetta, jossa Yhdysvaltain yhteistyö EU-maiden kanssa on uhattuna? Mitä myönnytyksiä yksittäisen maan pitää tehdä Washingtonille, jotta saa erityissuhteen? Mitä se tarkoittaa EU-suhteille, jos lähdemme sooloilemaan Euroopan unionissa ulkopuolisen toimijan miellyttämiseksi? Vai pitäisikö Suomen nimenomaan hankkia ystäviä Atlantin takaa juuri siltä varalta, että vihollinen tulee sisältä, Unionin sisältä?

Hieman pidemmällä tähtäimellä voi olla pakko siirtyä kahden koneen malliin. Kokonsa tähden Suomi on kansainvälisissä järjestöissä aina kuunteluoppilas, ja kun maailma moninapaistuu, myös Suomen uhkakuva moninapaistuu. Keskenään eripuraisia valtioita on vaikea yhdistää ilman rautaa ja verta, minkä jo von Bismarck ymmärsi.



Tai sitten linjanveto olisi nimenomaan paikallaan riskin hallitsemiseksi? Nyt riippuvuus on iso erityisesti ilmapuolustuksessa (maavoimien Stinger ja NASAMS/AMRAAM/Sentinel, ilmavoimien Hornet kaikkine aseineen ja merivoimien ESSM) ja lisäksi maavoimien epäsuorassa (M270A1 MLRS).

Minusta eurooppa taas on epäyhtenäisempi kuin moneen vuosikymmeneen. Poliittisesti sekä syystä mikä Brexitissä ilmenee, että valtioiden sisäisenä tilanteena. Joista esimerkkeinä niin katalonian tilanne Espanjassa, kuin puoluepoliittinen hajaannus esim Suomessa, mikä näkyy suurten puolueiden lukumäärän kasvamisena. Britanniassakin on myös melkoista sisäistä epäyhtenäisyyttä, suurimmillaan sitten pohjoisIrlannin konfliktin. Yksikin suurempi pakolaisaalto hajaannuttaa jokaista EU-valtiota sisäisesti vielä huomattavasti nykyisestä lisää.
Mikä ihme viittaisi siihen että EU:ssa olisi tulevaisuudessa yhteiset asevoimat? Sitähän rajoittaa jo kielimuuritkin, eikä eurooppaan ole tulossa yhteistä kieltä.
Hajaannus jatkuu myös sotateollisuudessa, edelleen suunnitellaan kahta Eurooppalaista hävittäjäprojektia, kun yhtenäisyys edellyttäisi pikemminkin yhtä, jolla valmistusmäärät nousisivat tasolle jolla olisi kunnolla kilpailukykyä USA:n koneita vastaan, ja koneiden päivittäminenkin onnistuisi kunnolla ja kohtuu hinnalla konetta kohti.
Jos suomi joskus tulevaisuudessa siirtyy kahden konetyypin malliin (2060- ?) on syynä todennäköisemmin se että toinen niistä on drone ja toinen miehitetty, eikä mahdollinen eri valmistusmaa ole syy vaan seuraus.

 

[Huhta]

Minusta eurooppa taas on epäyhtenäisempi kuin moneen vuosikymmeneen. Poliittisesti sekä syystä mikä Brexitissä ilmenee, että valtioiden sisäisenä tilanteena. Joista esimerkkeinä niin katalonian tilanne Espanjassa, kuin puoluepoliittinen hajaannus esim Suomessa, mikä näkyy suurten puolueiden lukumäärän kasvamisena. Britanniassakin on myös melkoista sisäistä epäyhtenäisyyttä, suurimmillaan sitten pohjoisIrlannin konfliktin. Yksikin suurempi pakolaisaalto hajaannuttaa jokaista EU-valtiota sisäisesti vielä huomattavasti nykyisestä lisää.
Mikä ihme viittaisi siihen että EU:ssa olisi tulevaisuudessa yhteiset asevoimat? Sitähän rajoittaa jo kielimuuritkin, eikä eurooppaan ole tulossa yhteistä kieltä.
Hajaannus jatkuu myös sotateollisuudessa, edelleen suunnitellaan kahta Eurooppalaista hävittäjäprojektia, kun yhtenäisyys edellyttäisi pikemminkin yhtä, jolla valmistusmäärät nousisivat tasolle jolla olisi kunnolla kilpailukykyä USA:n koneita vastaan, ja koneiden päivittäminenkin onnistuisi kunnolla ja kohtuu hinnalla konetta kohti.
Jos suomi joskus tulevaisuudessa siirtyy kahden konetyypin malliin (2060- ?) on syynä todennäköisemmin se että toinen niistä on drone ja toinen miehitetty, eikä mahdollinen eri valmistusmaa ole syy vaan seuraus.

Separatismi ei ole vielä rikos, myönnettäköön.

Yhteiset asevoimat on looginen jatkumo nykyiselle linjalle. Schengen, Euro...

Macron, Merkel ja Niinistö ovat osoittaneet kannattavansa eurooppalaista armeijaa. Kielimuuri ei ole ylivoimainen este, eihän se ole Natossa tai yhteisissä rauhanturvaoperaatioissakaan.

Merkel perää EU:lle omaa armeijaa – presidentti Niinistö: ”Olen kovin iloinen”

Presidentti Niinistö nyökyttelee kun, Angela Merkel ehdotti yllättäen EU:n yhteistä armeijaa.

www.is.fi

 

[ak.tied]

Separatismi ei ole vielä rikos, myönnettäköön.

Yhteiset asevoimat on looginen jatkumo nykyiselle linjalle. Schengen, Euro...

Macron, Merkel ja Niinistö ovat osoittaneet kannattavansa eurooppalaista armeijaa. Kielimuuri ei ole ylivoimainen este, eihän se ole Natossa tai yhteisissä rauhanturvaoperaatioissakaan.

Merkel perää EU:lle omaa armeijaa – presidentti Niinistö: ”Olen kovin iloinen”

Presidentti Niinistö nyökyttelee kun, Angela Merkel ehdotti yllättäen EU:n yhteistä armeijaa.

www.is.fi

Etsiikö merkkeli puolustukselle uutta maksajaa kun natosta on ulosmitattu jo 20 vuoden aikana oleellisin vai mistä on kyse? Vai tuliko hätä, ettei omat rahkeet riitä jos Turkki toteuttaa uhkauksensa...

 

[tutka]

Etsiikö merkkeli puolustukselle uutta maksajaa kun natosta on ulosmitattu jo 20 vuoden aikana oleellisin vai mistä on kyse? Vai tuliko hätä, ettei omat rahkeet riitä jos Turkki toteuttaa uhkauksensa...

Tasan 30 vuotta sitten maailma muuttui huomattavan paljon, ja USA:n intressit alkoivat painottua muualle. Luonnollinen kehityskulku; edeltävät 40 vuotta "sopimus" oli, että USA on Euroopan sotilaallinen hegemonia. Euroopassa on ollut kohta kolmenkymmenen vuoden ajan syntymässä tyhjiö, jonka toivottavasti täyttävät eurooppalaiset valtiot itse. USA koettaa ylläpitää omaa asemaansa mm. myymällä järjestelmiä, joita valtiot käyttävät ja maksavat itse, mutta USA:n lisenssillä ja tietoteknisessä valvonnassa. Saksaa itseään riivaa 80 vuoden takainen historia ja sen aiheuttama itsehillintä, ja toisaalta tietoisuus asemasta Euroopan voimakkaimpana valtiona. Siksi toisten maksajien etsintä voi olla toistaiseksi hyvä idea. Kun historiaa tehdään, sen syntymistä harvoin huomataan siinä hetkessä. Siksi HX:nkin yhteyttä koko maanosan sotilaalliseen dynamiikkaan voi olla vaikea oivaltaa kaiken nippelitiedon keskellä.

 

[Protheon_93]

Itse näen, että Rafalessa voisi olla se etu, että pääsisimme sitten yhdeksi kumppaniksi FCAS:in kehittelyyn, ja tukemaan eurooppalaista itsenäistä hävittäjätuotantoa.

 

[Huhta]

Itse näen, että Rafalessa voisi olla se etu, että pääsisimme sitten yhdeksi kumppaniksi FCAS:in kehittelyyn, ja tukemaan eurooppalaista itsenäistä hävittäjätuotantoa.

Tuo vaatisi kuitenkin erillistä rahaa, ja sitä taas ei ole...

 

[Protheon_93]

Tästä näkyy kuinka iso osa Gripenistä on ulkomaisista komponenteista valmistettu.

Itse mietin tuota FCASin suunnittelua, ja jos Rafale-kaupan kautta pääsisimme siihen mukaan, niin se voisi olla kannattavaa kotimaiselle teollisuudelle, jos Suomessa valmistettaisiin osa FCASin osista.