Elämän realiteetit on siitä ihmeelliset, että kaikkea ei voi saada vaan joutuu valitsemaan ja joskus pettymään. Siksi meillä ei ole parasta mahdollista saatavilla olevaa suorituskykyä puolustusvoimien käytössä, vaan enemmän ja vähemmän kompromissi jonka lasketaan olevan riittävän tehokas ja luovan riittävän korkean kynnyksen vihollisuuksien aloittamiselle. Eikä vähiten antavan riittävän selkänojan diplomaattiselle kanssa käymiselle.
Emme voi kuitenkaan uhrata yhtä tai kahta puolustushaaraa sen vuoksi, että saamme "maailman parhaat" hävittäjät hinnalla millä hyvänsä. Tosiasia on, että jokainen näistä viidestä ehdokkaasta täyttää suorituskyky vaatimukset jotka on asennettu. Toiset toki paremmin kuin toiset. Meille on väliä niillä käyttömenoilla ja sillä elinkaaren hinnalla, puhutaan mitä tahansa. Ilmavoimat on tärkeä aselaji ja on ollut sitä toisesta isosta lähtien. Maavoimat on kuitenkin aselaji joka voi valloittaa ja pitää alueita hallussa. Tämä on puolustajalle tärkeä seikka. Siinä missä jenkit voivat käydä pommittamassa, jonkin kolmannen maan kivikaudelle ja olla käyttämättä operaatiossa maavoimia on oma asiansa. Se toimii jos vihollinen ei ole vieressä. Meillä tuota luksusta ei ole, vaan joudumme edelleen luottamaan siihen, että meillä on ilmavoimat jotka ensisijaisesti kykenevät tekemään maavoimien toiminnan mahdolliseksi ja suojaamaan sen toimintaa ja toimintavapautta siten, että joukkoja ei tuhota ilmasta ja toisaalta vaikuttaa vihollisen syvyyteen tänä päivänä myöskin.
Olen aiemminkin kirjoittanut, että minulle henkilökohtaisesti ei ole niin merkitystä sillä mikä kone valitaan jos ne vain ovat meidän toimintaamme riittävän hyviä. Kustannukset on kuitenkin huomioitava realistisesti ja jos eletään syvää rauhan aikaa kuten tässä on eletty niin on vaikea nähdä, että politikoistakaan löytyisi halua siihen, että pistetään 10 000 000 000 ensin hävittäjiin ja sitten vielä 20 000 000 000 siihen, että ne pysyvät ilmassa seuraavat 30 vuotta jos löytyy vaihtoehto jolla "säästää" vaikkapa tuollaisen 1/3 kokonaiskustannuksista. Puhutaan merkittävästä rahasta jolla on oikeasti saatava todella todella paljon suorituskyky etua jota ei voida millään muilla keinoin korvata. Suomi kuitenkin edelleenkin varautuu puolustussotaan ja sotaan enemmän tai vähemmän omalla alueella, tukeutuen laajaan tilannekuvaan joka muodostetaan puolustajalle edullisilla ratkaisulla. Vaa-an toisella puolen on kuitenkin se, että yhteiskunnan tulee ylipäätään olla puolustamisen arvoinen ja kansan on se sellaiseksi koettava, tuohon mielialaan vaikuttaa ne jokapäiväiset peruspalvelutkin.
Emme ole mitään spartalaisia jotka syntyivät sotimaan. Valtio jossa sota oli elämä ja kuolema.