Suomi viivytti tappiota talvisodassa 105 päivää kunnes ulkopuoliset meinasivat tulla apuun, kesällä 1944 siihen asti, että NL tarvi voimia muualla. Voidaan kutsua sitä torjunnaksi, jos haluat, torjuntavoitoksi jos puhutaan juhlapuheissa.
Suomi on valinnut HX-hankkeessaan sangen voimakkaan ilmavoimapainotuksen. Se on valinta, toivottavasti oikea, vaikken usko sen olevan oikea. Siinä otetaan iso teknologinen riski. Hyvä puolustusjärjestelmä koostuu useista suorituskyvyistä jotka voivat täydentää toistensa toimintakykyä, ei järjestelmästä jossa on yksi kriittinen osa. Tämä tulisi muistaa myös viestinnässä, vaikka HX hanketta lobataankin. On anteeksiantamaton viesti puolustustahdolle, jos kuvitteellisessa tilanteessa Ilmavoimien toimintakyky lamautettaisiin jonka jälkeen kansan pitäisi antautua kun toivoa ei ole - se ei varmasti ole Analystin viesti, mutta näinhän se pitäisi ymmärtää?
On kylmä tosiasia, että torjuntahävittäjillä on tuskin pelotearvo, vaikkakin pidäkearvo. Pitkän kantaman tulivoimalla on pelotearvo. Sitä voidaan saavuttaa muillakin, kuin hävittäjiin sidotuilla asejärjestelmillä, esimerkiksi maalta laukaistavilla ballistisilla ja risteilyohjuksilla sekä mereltä laukaistavilla risteilyohjuksilla. Näitä kaikkia pitäisi olla, kullakin kyvyllä on vahvuutensa. PTO2020 hankkeen myötä ollaan onneksi saamassa edes lyhyen kantaman maalta ja mereltä laukaistavia risteilyohjuksia.
Omasta mielestäni on myös riski, että ilmapuolustuksen pidäkearvo perustuu turhan paljon hävittäjiin ilman että sitä täydennetään riittävästi ilmatorjunnalla. Jatkossa on myös riski, että sekä Ilmavoimien hävittäjätorjunta että ilmatorjunta perustuvat samaan tutkahakupäähän. Mutta ehkä tämä korjautuu tulevaisuudessa.
Suomi ei enään pyri mihinkään torjuntavoittoon jossa jauhetaan muutama viikko tai kuukausi jotain lihamyllyä.
Suomi pyrkii siihen mihin sen pitääkin pienempänä, olemaan agressiivinen, olemaan nopea, olemaan aina askeleen edellä ja tuhoamaan vihollisen kyvyn jatkaa hyökkäystä.
Tähän päästäkseen pitää iskeä vihollisen kriitiisiin järjestelmiin ja joukkoihin, sen takia sotaa tullaan käymään Kuolasta Moskovaan ja Kaliningradiin.
Siellä missä kineettisesti otetaan yhteen on ainoa paikka mikä jotenkin muistuttaa viime sotia.
Tarkoitus on tuhota vihollinen lähtöasemiin kuten Tali-Ihantalassa joka kerta kun se ryhmittyy niihin, tuhoamisalueille ne ketkä telineistä pääsivät liikkeelle.
Tämän kaiken voi lukea rivien välistä kuuntelemalla ja lukemalla sotatieteen teoreettista keskustelua Suomessa.
Erinäisistä syistä asioita ei ihan näin selvästi tavata julkisuuteen, Esson baarissa voisi kahvit tulla rinnuksille.