Äänestys Mikä konetyyppi korvaa Hornetit?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huhta
  • Aloitus PVM Aloitus PVM

Mikä konetyyppi on mielestäsi todennäköisin valinta Hornetin korvaajaksi?


  • Äänestäjiä yhteensä
    599
  • Äänestys suljettu .
Täysin samaa mieltä. F-35 on aika "hyökkäyksellinen ase" ja sopisi hyvin hieman "selustaan".

Nyt kun olen asiaa hieman pähkäillyt enemmän, niin Rovaniemi ja Rissala olisivat hyviä torjuntahävittäjätukikohtia ja Pirkkala enemmän hyökkäykselliseen toimintaan. Itse en katso, että meillä on varaa olla ostamatta hävittäjiä jenkeistä. Se, että tuleeko sieltä laivue vai kaikki, on sitten toinen asia.

Saattaa kuitenkin käydä niin että tulee vain yksi päätukikohta jossa on kaksi tai kolme laivuetta Rovaniemestä tulee satelliitti jossa päivystää esim. neljän koneen lentue.
Perusteluna se että hankittavien koneiden lukumäärä pyritään pitämään mahdollisimman suurena ja sen jälkeen säästetään kaikessa. Koneet keskitetään, varsinkin yhden konetyypin ratkaisussa keskittämisellä saadaan säästöjä. Muunmuassa Norja ja Britannia sijoittaa F35:t yhteen tukikohtaan (tosin Britit avaa varmaan toisenkin tukikohdan jos hankintamäärä nousee alkuperäisten kaavailujen mukaiseksi)
 
Tarkoitat siis että F-35 olisi ainoa oikea?.

En, en omaa kompetenssia arvioida, eikä ilmavoimillakaan ole kristallipalloa, joten ei kukaan tiedä mikä on ainoa oikea. Yritin vain herätellä miettimään asiaa 20 vuotta tästä eteenpäin, mitä kykyä silloin tarvitaan, eli heitin aikamoisen haasteen arvon keskustelijoille. :)
 
Täysin samaa mieltä. F-35 on aika "hyökkäyksellinen ase" ja sopisi hyvin hieman "selustaan".

Mutta kun Pirkkala ei ole selustassa vaan Itämereltä katseltuna etulinjassa. ;)

En usko että Suomi voi siirtyä kahden polttoaineen systeemiin. Eli kahden koneen combossa Gripen ei voi olla mukana.

Legacy Gripen käyttää kerosiinia (Volvo RM12), mutta käyttääkö myös Gripen NG (F414G)?
 
Legacy Gripen käyttää kerosiinia (Volvo RM12), mutta käyttääkö myös Gripen NG (F414G)?
Hällä väliä kerosiinisa. Biopolttoaineet tulee ryminällä.

Starting April 2015, F-76 and JP-5 in US assets may contain synthesized hydrocarbons
– Hydrotreated Esters and Fatty Acids (HEFA)
– Fischer-Tropsch Synthetic Paraffinic Kerosene (F-T SPK)
– Other pathways added when test and certification completes (Pyrolysis, alcohol to jet, synthesized iso-paraffins, co-processing, catalytic hydrothermolysis, hydrothermal liquefaction, etc.
– Eventual goal is 336 million gallons (neat) of alternative fuels per year by 2020
This means fuels passed by a US tanker or received on a US Naval installation could consist of up to a 50% biofuels blend
• Since they were qualified as drop-ins, no attempt will be made to segregate or identify the alternative fuels. They will simply be treated as F-76 or JP-5.
http://fuelchoicessummit.com/portals/37/Docs/2014Presentations/Chris Tindal 412 .pdf
 
Viimeksi muokattu:

Magitsu on viemässä HX-keskustelua todella oikeaan suuntaan. Tästä asiasta ei ole lehdistössä vielä ollut mitään mainintaa, vaikka artikkeleita on minunkin silmään tullut melkoisen useita.

Toivottavasti tämä keskustelu nyt nousee edes täällä forumissa. Oliko asia huomioitu PV tietopyynnössä ?
 
Tyhmä kysymys tutkatekniikasta: Vaatiiko "monipaikkatutka" sen että havainnoitava maali on ikään kuin verkon sisällä? Eli yltääkö tuollainen Venäjältä myös Suomen hallinnassa olevan alueen ilmatilaan vai toimiiko se ikään kuin valokennon tavoin vasta kun lähettimiä ja/tai vastaanottimia on myös koneen sivuilla ja takana?

Se että yhden F-35:n hinnalla saisi peräti kolme Gripeniä taitaa olla enemmän Saabin harrastaman toimittajien saunottamisen tulosta kuin realismia? Jos asia olisi noin niin mitään kilpailutilannetta ei edes syntyisi vaan koneet ostettaisiin ilman muuta Ruotsista. Jos siellä nyt joskus saadaan valmiiksi jotain mitä voi ostaa.

Sehän tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että havaintoja tehdään useammasta kuin yhdestä paikasta. Kantaahan ne aallot ja jostain ennen pitkää osa kimpoaa takaisin.
Näitä monesta paikasta saatuja tietoja voidaan ehkä yhdistellä, mutta voi olla että sivusta päin saatu yksittäinen havaintokin on parempi kuin suoraan edestä.

Havainnot on yksi asia. Pitäisi kyetä seuraamaan ja sitten vielä sen ohjuksen tutkan löytää maali. Eli jos jollakin UHF/VHF-virityksellä saadaankin maasta yllättäviä tietoja niin ei sellaista tutkaa siiville nosteta, saati sijoiteta ohjuksen kärkeen. Voi vaan tuumata, että siellä se menee. Esim. kädessä voi olla vain tieto suunnasta ja nopeudesta. Sillä ei vielä tee paljoa jos ei vaikka sattuisikaan kykenemään hankkimaan tietoa etäisyydestä ja korkeudesta.

F-22 ja F-35:n osalta noissa rapakon takaa kantautuneissa jutuissa on mainittu muutamaan kertaan, etteivät edellisen sukupolven koneet kykene tutkalukitukseen vaikka näkisivät vastustajansa. Tuohan olisi aika kova kohtalo. Selviätkö elossa siihen asti kunnes kykenet ampumaan ip-ohjukset, jotka eivät tutkalukitusta tarvitse? Ei meillä taida olla palstalla sellaista tietoa, millä voisi arvioida pitääkö tieto paikkaansa. Ehkä?

Kyllä tuossa tämän aamun jutussa liian moneen asiaan yritettiin ottaa kerralla kantaa. Kaikesta olisi vähän nokan koputtamista. Mutta mitäpä tuosta, ei jaksa. Kyllä joka kerta tulee jotain uutta.

Laitetaanpa muutama selvennys
  • Monipaikkatutka toimii myös muuten, kuin "valoportin" ohittaen. Silti luonnollisesti parhaiten se toimii, jos kone on monipaikkatutkien ympäröimä, jolloin sitä voidaan tutkata ja vastaanottaa kaikista eri suunnista.
  • Matalan taajuuden tutkat näkevät F-35:den yksistäänkin, mutta ovat epätarkempia. Mutta monipaikkatutkajärjestelmässä sitten tarkkuus luonnollisesti paranee.
  • Korkean taajuuden tutkat ovat tarkkoja, mutta näkevät F-35:den yksin toimiessaan lyhyemmältä etäisyydeltä. Korkean taajuuden monipaikkatutkajärjestelmä taas sitten pystyy havaitsemaan eri suuntiin tulevat heijastukset. Toimii siis kauempaakin.
Monipaikkatutkaa voi hyödyntää luonnollisesti myös ilmassa. Hävittäjäkoneet voivat tehdä yhteistyötä ja keilata eri suunnista, ja sitten voi olla kevyitä passiivisia havaintosolmuja. UAV tai sääpallo tmv.

Yksinäisen perinteisen F-15 tai F-16 on luonnollisesti hankala pärjätä pelkällä tutkalla Raptoria vastaan. Se on selvä asia. Mutta ei liity tähän.

Lopuksi. Olli Ainola on taitava toimittaja. Tai ainakin äärimmäisen taitava kärjistäjä.
 
Viimeksi muokattu:
Omassa mielessä pyörivät nämä vaihtoehdot joita pidän todennäköisinä (jonkinlaisessa tod.näk. järjestyksessä) :

48x F-35
18x F-35, 48x Gripen E/F
64x Gripen E/F
18x F-35, 48x Super Hornet
64x Super Hornet
64x Rafale
18x F-35, 48x Rafale

Typhoonille en anna mahdollisuuksia tässä kisassa. Ja kahta 4.5Gen+ konetyyppiä ei taatusti osteta, koska sillä ei saavuteta mitään etua.

Lisään vielä, että JOS päädytään kahden koneen vaihtoehtoon, niin F-35/Gripen-combo olisi turvallisuuspoliittisesti paras, koska tällöin vältettäisiin kusemasta niin jenkkien kuin eurooppalaisten kintuille (paitti ranskalaisten).

Muistaakseni F-35 ja Typhoon (Iso-Britannia ja Italia) ja F-35 ja Super Hornet (US ja Australia) taitavat olla noista Suomen vaihtoehdoista ainoat monityyppiratkaisut, joita maailmalla on oikeasti käytössä (mahtoikohan lähi-Idassä olla jotain Typhoon-/Superhornet-/Rafale-komboja?), joten siinä epätodennäköisessä tilanteessa, että kaksityyppiratkaisuun päädytään, niin uskon sen olevan jompi kumpi noista. Koekaniiniksi ei olisi kiva joutua. On sikseen myös hieman hankala kuvitella meidän kannaltamme relevanttia toista maata, joka edes voisi ostaa Gripen-/JSF- tai Rafale-/JSF-yhdistelmän ainakaan lähitulevaisuudessa. Minulle ei tule mieleen yhtäkään, paitsi ehkä Puola. Jos ihan pilkkua viilataan, niin UK:ssahan vanhaa Gripeniä käytetään myös koulukoneena.

Typhoon/JSF voisi olla mielenkiintoinen, koska vaikka molemmat ovat monitoimihävittäjiä, niin Typhoon on parhaimmillaan korkealla ja kovaa lentävänä torjunta-/ilmaherruushävittäjänä, joka kykenee myös vaikuttamis-/iskutehtäviin ja F-35 on ensisijaisesti ilmataistelukyvykkyyksillä varustettu, kiistetyssä ilmatilassa toimiva maataistelukone, jota tukee torjunnan/ilmaherruuden osalta F-22 tai Eurofighter.

Jos valta olisi niin kuin on mieli ja budjetti-/vientirajoitteita ei olisi, niin unelmaratkaisu olisi varmaan 48 x F-22 ja 18 x F-35 + paljon kehittyneitä droneja tiedustelu-/valvonta-/häirintä-/tunnistus-/maalinosoitus-tehtäviin (omia AWACSeja, THAADeja, SAMP-T:tä, satelliitteja, laseraseita ja ties mitä muita herkkuja unohtamatta...). Koska F-22 ei valitettavasti ole edes saatavilla tai tuollainen ratkaisu taloudellisesti mahdollinen, niin JOS kaksityyppiratkaisuun mennään, niin tarjolla olevista ratkaisuista selvästi paras olisi 48 x Typhoonia torjuntaan/ilmaherruuteen + 18 x F-35 maataistelu-/SAAD-tehtäviin + droneja/kehityspolku droneihin tiettyjen ISTAR-kyvykkyyksien osalta. Eli siis vähän samaan suuntaan kuin Iso-Britannian ratkaisu, jossa Typhoon hoitaa ilmaherruuden, F-35 korvaa Harrierin, molemmat korvaavat Tornadon iskukykyä ja droneilla on tärkeä rooli nimenomaan ISTAR-tehtävissä. Ratkaisua puoltaisi se, että Suomen ilmavoimat tekee jo nyt yhteistyötä RAF:n kanssa ja se, että emme olisi ratkaisun koekaniineita, vaan tuollaisesta Typhoon-/JSF-kaksityyppiratkaisuista olisi oikeasti kokemuksia huollon, suorituskykyjen, taktiikoiden, koulutuksen, integraation, järjestelmien ja logistiikan osalta. Hinta ja huolto ovat tietenkin tuollaisen kaksityyppiratkaisun suuria ongelmia.

En tosin jaksa uskoa siihen että Suomeen tulisi kahta konetyyppiä, mutta dronejen vahvaan rooliin uskon jatkossa. Ei ehkä vielä osana HX-kauppaa, mutta viimeistään silloin, kun suunnitellaan koneiden elinkaaripäivityksiä.
 
Tyhmä kysymys tutkatekniikasta: Vaatiiko "monipaikkatutka" sen että havainnoitava maali on ikään kuin verkon sisällä? Eli yltääkö tuollainen Venäjältä myös Suomen hallinnassa olevan alueen ilmatilaan vai toimiiko se ikään kuin valokennon tavoin vasta kun lähettimiä ja/tai vastaanottimia on myös koneen sivuilla ja takana?

Ei vaadi (tai riippuu siitä millainen tutkaverkko on ja millaisia vaatimuksia sillä on). Periaatteessahan puoliaktiivinen tutkaohjus on monipaikkatutka(bistaattinen): lähetin on laukaisualustassa ja vastaanotin ohjuksessa.

Koska suuri osa häivetekniikasta perustuu siihen että tutkasignaali heijastetaan muualle kuin tulosuuntaan, monipaikkatutkalla on paljon paremmat mahdollisuudet havaita heijastuneita signaaleja kuin perinteisellä. Järjestelmä sopii erityisesti maantieteellisesti laajoille maille.

Havainnot on yksi asia. Pitäisi kyetä seuraamaan ja sitten vielä sen ohjuksen tutkan löytää maali. Eli jos jollakin UHF/VHF-virityksellä saadaankin maasta yllättäviä tietoja niin ei sellaista tutkaa siiville nosteta, saati sijoiteta ohjuksen kärkeen. Voi vaan tuumata, että siellä se menee. Esim. kädessä voi olla vain tieto suunnasta ja nopeudesta. Sillä ei vielä tee paljoa jos ei vaikka sattuisikaan kykenemään hankkimaan tietoa etäisyydestä ja korkeudesta.

Pelkästään torjunnan kannalta ei, mutta operatiivisesti silläkin on jo iso merkitys sillä häivekoneiden murskaavin etu on tullut juuri siitä ettei vastustajalla ole ollut aavistustakaan missä ne liikkuvat. On iso merkitys siinä, onko ensihavainto vihollisesta "neljän koneen parvemme ammuttiin alas!" vai "Te parvi X, näyttää että jotain vihulaisia on tulossa suunnasta 125, nopeus 500 solmua, ottakaapa ritolat". Sama tietysti myös maassa olevia kohteita puolustettaessa.

F-22 ja F-35:n osalta noissa rapakon takaa kantautuneissa jutuissa on mainittu muutamaan kertaan, etteivät edellisen sukupolven koneet kykene tutkalukitukseen vaikka näkisivät vastustajansa. Tuohan olisi aika kova kohtalo. Selviätkö elossa siihen asti kunnes kykenet ampumaan ip-ohjukset, jotka eivät tutkalukitusta tarvitse? Ei meillä taida olla palstalla sellaista tietoa, millä voisi arvioida pitääkö tieto paikkaansa. Ehkä?

Kyllä se voi pitää paikkansa. Vanhemmissa tutkissa ohjelmisto voi pahimmillaan suodattaa häivemaalin pois välkkeenä tai häiriönä silloinkin kun se hardwaren puolesta voisi sen havaitakin.
 
Hornettiin blandattiin Jet-A1 sekaan voiteluainetta ja jäätymisenestoainetta, mutta voiteluaineesta taidettiin luopua.
Jet-A1 näyttää otetun käyttöön hiljattain DOD:ssa. Melkoisen laajasti. Tilanne 2014 alussa.

With testing of civilian-grade jet A with additives nearly complete, 36 military bases in the US have converted away from the military-grade JP-8. The remaining more than 230 locations are slated to convert in 2014.

“For the conversion in the continental United States, the demonstration phase of the conversion is essentially completed,” said Susan Lowe, a spokeswoman for the Defense Logistics Agency Energy, the fuel-buying arm of the Department of Defense. “Virtually all DOD aviation and ground equipment has been tested and (is) ready for the use of commercial specification jet A fuel with additives.”

The two main exceptions to the conversion are jet A-1, a civilian grade nearly identical to JP-8 that is commonly used by the military outside of the US, and JP-5, which is mainly used on aircraft carriers. Jet A-1 has the same flash point as jet A but a lower freezing point: jet A freezes at minus 40 degrees Celsius and A-1 freezes at minus 47 degrees Celsius. The requirement of an antistatic additive for A-1 is another major difference, while JP-8 further requires corrosion inhibitor and icing inhibitor additives.
http://blogs.platts.com/2014/02/13/us-defense-department-switching-to-civilian-grade-jet-fuel/

Australiasta:
The fuel used by the F/A-18 Hornet is Jet Propellant 8 (JP-8), also known by the NATO code F-34. When introduced, the Australian F-35 Joint Strike Fighter (JSF) plans to operate using this fuel. Within Australia, JP-8 is base commercial jet Fuel (Jet A-1 ) with additives. JP-8 is a Kerosene type turbine fuel that contains:

  • Hydrocarbons greater than 99 per cent;
  • Static dissipator additive also known as the commercial product (Octel Stadis 450);
  • Corrosion inhibitor/lubricity improver;
  • Fuel system icing inhibitor - diethylene glycol monomethyl ether;
  • Antioxidant; and
  • Metal Deactivator - N, N-disalicylidene 1,2-propane diamine. However, this is very rarely added.
Information regarding the health effects of JP-8 is available at the following website (http://ohsc.defence.gov.au/msds/).

(2) F/A-18 Hornet consumes on average approximately 6,000 litres per hour.

(4) Unburnt fuels contain hydrocarbons, aromatics and polyaromatics hydrocarbons (PAH) that have varying degrees of toxicity, and additives such as antioxidants, fuel system icing inhibitor, lubricity improvers, metal deactivators and static dissipaters. Toxicity levels are set in the initial product Material Safety Data Sheet. Fuels are always changing and as a result the levels of certain compounds may decrease (especially with respect to sulfur based species due to refining processes) and hence their relative toxicity may be affected. The Material Safety Data Sheet for JP-8 can be accessed using the following link http://www.chevronglobalaviation.com/docs/jp8.doc

(5) The fuel usage for both the F/A-18A/B and F-35 JSF varies according to operational factors, such as configuration and internal fuel carried. The JSF is still in the early stages of flight testing so final fuel flow figures are yet to be verified.
http://parlinfo.aph.gov.au/parlInfo/search/display/display.w3p;query=Id:"chamber/hansardr/2009-11-26/0357"
 
Viimeksi muokattu:
Muistaakseni F-35 ja Typhoon (Iso-Britannia ja Italia) ja F-35 ja Super Hornet (US ja Australia) taitavat olla noista Suomen vaihtoehdoista ainoat monityyppiratkaisut, joita maailmalla on oikeasti käytössä (mahtoikohan lähi-Idassä olla jotain Typhoon-/Superhornet-/Rafale-komboja?), joten siinä epätodennäköisessä tilanteessa, että kaksityyppiratkaisuun päädytään, niin uskon sen olevan jompi kumpi noista. Koekaniiniksi ei olisi kiva joutua. On sikseen myös hieman hankala kuvitella meidän kannaltamme relevanttia toista maata, joka edes voisi ostaa Gripen-/JSF- tai Rafale-/JSF-yhdistelmän ainakaan lähitulevaisuudessa. Minulle ei tule mieleen yhtäkään, paitsi ehkä Puola. Jos ihan pilkkua viilataan, niin UK:ssahan vanhaa Gripeniä käytetään myös koulukoneena.

Typhoon/JSF voisi olla mielenkiintoinen, koska vaikka molemmat ovat monitoimihävittäjiä, niin Typhoon on parhaimmillaan korkealla ja kovaa lentävänä torjunta-/ilmaherruushävittäjänä, joka kykenee myös vaikuttamis-/iskutehtäviin ja F-35 on ensisijaisesti ilmataistelukyvykkyyksillä varustettu, kiistetyssä ilmatilassa toimiva maataistelukone, jota tukee torjunnan/ilmaherruuden osalta F-22 tai Eurofighter.

Jos valta olisi niin kuin on mieli ja budjetti-/vientirajoitteita ei olisi, niin unelmaratkaisu olisi varmaan 48 x F-22 ja 18 x F-35 + paljon kehittyneitä droneja tiedustelu-/valvonta-/häirintä-/tunnistus-/maalinosoitus-tehtäviin (omia AWACSeja, THAADeja, SAMP-T:tä, satelliitteja, laseraseita ja ties mitä muita herkkuja unohtamatta...). Koska F-22 ei valitettavasti ole edes saatavilla tai tuollainen ratkaisu taloudellisesti mahdollinen, niin JOS kaksityyppiratkaisuun mennään, niin tarjolla olevista ratkaisuista selvästi paras olisi 48 x Typhoonia torjuntaan/ilmaherruuteen + 18 x F-35 maataistelu-/SAAD-tehtäviin + droneja/kehityspolku droneihin tiettyjen ISTAR-kyvykkyyksien osalta. Eli siis vähän samaan suuntaan kuin Iso-Britannian ratkaisu, jossa Typhoon hoitaa ilmaherruuden, F-35 korvaa Harrierin, molemmat korvaavat Tornadon iskukykyä ja droneilla on tärkeä rooli nimenomaan ISTAR-tehtävissä. Ratkaisua puoltaisi se, että Suomen ilmavoimat tekee jo nyt yhteistyötä RAF:n kanssa ja se, että emme olisi ratkaisun koekaniineita, vaan tuollaisesta Typhoon-/JSF-kaksityyppiratkaisuista olisi oikeasti kokemuksia huollon, suorituskykyjen, taktiikoiden, koulutuksen, integraation, järjestelmien ja logistiikan osalta. Hinta ja huolto ovat tietenkin tuollaisen kaksityyppiratkaisun suuria ongelmia.

En tosin jaksa uskoa siihen että Suomeen tulisi kahta konetyyppiä, mutta dronejen vahvaan rooliin uskon jatkossa. Ei ehkä vielä osana HX-kauppaa, mutta viimeistään silloin, kun suunnitellaan koneiden elinkaaripäivityksiä.

Hyvää pohdintaa. Sellainen huomio vain, että en ainakaan itse näe erityisiä "koekaniiniriskejä" eri ennestään käyttämättömien koneparien välillä.
 
Herää toki kysymys mitä tuolla F-35 + EF yhdistelmällä sitten voitettaisiin?
Tanskalaiset alan ammattilaiset ja asiantuntijat tekivät faktoihin pohjautuvan analyysin jossa totesivat F-35:n kyvykkäämmäksi myös ilmasta ilmaan tehtävissä.
EF ei ole kai sen edullisempi ylläpitää tai hankkia kuin F-35. Itse ottaisin ennemmin Gripenin 1 ja 2 paikkaisia F-35:n kaveriksi jos 2 tyyppiin päädyttäisiin.
 
Eikö sama ukko joskus kuvaillut viestitiedustelun paikkoja ja pohti niiden olemassaoloa jossain blogissa? Mies pitäisi olla jossain seurannassa, nyt hämmentää tuossa "tykistögatessa" ja HX hankeessa.

Vaikka mitä. En muista.

Oli aikaisemmin Talouselämän toimittaja vähän aikaa. Melkeinpä joka toinen hänen artikkelinsa oli sellainen, että kommentoin artikkelia kriittisesti, tai lähetin jopa varsinaista lukijapalautetta. Onneksi siirtyi sitten iltalehteen.

Ainolahan on periaatteessa erittäin fiksu ja taitava toimittaja. Nostaa asioita räväkästi esiin. Mutta on sitten mahdoton vänkyrä ja kärjistäjä ja rakentaa skenaarioita, jotka kulkevan valheen rajamailla.
 
Back
Top