Elinkaaresta en minäkään olisi niin huolissani; Suomen Hornetit ovat lajinsa viimeiset valmistetut, ja aika hyvin ovat palvelleet. Elinkaaren loppu näkyy lähinnä siinä, ettei ole ollut toivoa asentaa niihin AESA-tutkaa taikka IRST:tä. Mutta eipä juuri olisi muihinkaan vuonna 1995- valmistettuihin runkoihin.
Äänestys Mikä konetyyppi korvaa Hornetit?
- Viestiketjun aloittaja Huhta
- Aloitus PVM
Elinkaaresta en minäkään olisi niin huolissani; Suomen Hornetit ovat lajinsa viimeiset valmistetut, ja aika hyvin ovat palvelleet. Elinkaaren loppu näkyy lähinnä siinä, ettei ole ollut toivoa asentaa niihin AESA-tutkaa taikka IRST:tä. Mutta eipä juuri olisi muihinkaan vuonna 1995- valmistettuihin runkoihin.
Benelli
Respected Leader
Unohtaa yhden kriittisimmistä tekijöistä jonka vuoksi kilpailee edelleen F-35C:n kanssa USN hankinnoissa. Lukumäärä.
Huhta
Greatest Leader
Napsin joitakin paloja tekstistä alle.
Sukhoin valmistamaa SU-27 Flanker-hävittäjää ja sen pitkälle mordenisoituja nykyversioita voidaan pitää suoraan Super Hornetin kanssa kilpailevina koneina sekä kokoluokassa että monitoimisuudessa. Flanker päihittää uuden Hornetin selvällä marginaalilla kinemaattisessa suorituskyvyssä, taistelukantamassa sekä hyötykuormassa. Elektronisen sodankäynnin ja erityisesti tutkan osalta osapuolet ovat jokseenkin tasavertaiset, vaikka julkisista lähteistä saatavilla oleva luotettava tieto venäläis-sekä kiinalaisvalmisteisista järjestelmistä on vielä vajavainen. Saatavilla olevien tietojen perusteella on selvää, että Raytheonin APG-79 AESA-tutka on tarkkuutensa ja monikäyttöisyytensä puolesta edelleen kilpailijoitansa edellä. Merkittävänä etuna APG-79 on rakennettu LPI-ominaisuudella (Low-Probability-of-Intercept), joka tutkasignaalien taajuuksia muuntelemalla tekee niiden haivaitsemisesta vaikeampaa vastustajan havaintojärjestelmille ja tutkavaroittimille. Elektroniseen sodankäyntiin kumpikin hävittäjä on varustettu nykyaikaisilla digitaalista taajuusmuistia hyödyntävillä häirintälaitteilla sekä päivitetyillä signaaliprosessoreilla. Pelkästään tutkan sekä häirintälaitteiden käytettävissä olevan tehon puolesta kummallakaan osapuolella ei ole merkittävää etua nyt tai lähitulevaisuudessa.
Raytheon APG-79 AESA tutka. Kuva: Raytheon
Kohdatessaan ilmaherruustehtävän aikana nykyaikaisia Flankereita, olisi Super Hornet lähtökohtaisesti taistelussa altavastaajana. Flanker-perheen uudet venäläis- sekä kiinalaisvalmisteiset versiot päihittävät Hornetin huomattavasti paremmalla yliäänisuorituskyvyllään ilmataisteluvarustusta kantaessaan. Ominaisuuksiltaan Flanker on aerodynaamisesti optimaalisemmin muotoiltu ja tehopainosuhteeltaan tehokkaampi, mutta matalien nopeuksien ja korkeiden hyökkayskulmien taistelussa Super Hornet pystyy kilpailemaan vastustajansa kanssa. Kypärätähtäimet sekä hyvin ketterät lämpöhakeutuvat ohjukset ovat kuitenkin käytännössä mitätöineet Super Hornetin edut matalissa nopeuksissa, sillä nykyaikaisessa ilmasodassa nopeuden ja potentiaalisen liike-energian menettäminen merkitsee varmempaa osumaa vastustajan ohjuksille. Aggressiivinen liikehtimiskyky, kiihtyvyys sekä yliäänisuorituskyky dominoivat taisteluita, joissa tulenavaukseen käytetään yli 50 kilometrin etäisyydeltä laukaistuja tutkahakeutuvia ohjuksia. Toisin kuin verrattaen lyhyeltä etäisyydeltä laukaistut ketterät lämpöhakeutuvat ohjukset, ovat tutkahakeutuvat ohjukset helpommin väistettävissä kohteen hyödyntäessä häirintäjärjestelmiään ja liikehtimiskykyään. Kumpikaan kone ei kuitenkaan kykene yliääninopeuksiin käyttämättä jälkipolttimiaan, joka rajoittaa niiden kantamaa ja suorituskykyä. Vaikka Raytheonin valmistama AESA-tutka antaa Hornetille pienen edun vastustajansa havaitsemisessa, pystyy Flanker havaitsemaan vastapuolensa ennen kuin Super Hornet kykenee tehokkaasti käyttämään pitkän kantaman aseistustaan. Flankerin avatessa tulen ohjuksillaan ei Super Hornetille jää juurikaan mahdollisuuksia pakenemiseen tai tehokkaaseen aseiden käyttöön, sillä venäläishävittäjän edut kiihtyvyydessä ja yliäänisuorituskyvyssä antavat sen valita ajankohdan ja tavan kuinka taistelu alkaa. Pätevä ja vastustajansa tunteva Flanker-kuljettaja pyrkisi hyödyntämään ylilyöntiasetelmaansa aggressiivisesti tuhotakseen hitaamman ja kinemaattisesti heikomman Hornetin.
Öö, ehkä ei kuitenkaan kaikilta osin ihan noin.
Esimerkiksi Super Hornetin ja Su-35:n ulkoinen kuorma on käytännössä sama kahdeksan tonnia, eikä kiinnityspisteidenkään määrässä juuri ole eroa. Aseita ne kykenevät siis kantamaan suunnilleen yhtä paljon, toki erilaiset ripustinratkaisut (esim. SH:n tuplaripustimet Amraameille) voivat muuttaa käytännön asekuormaa suuntaan ja toiseen. Sisäisessä polttoainekuormassa, jos myös se huomioidaan hyötykuormaa laskettaessa, Su-35:llä on iso etu - polttoainetta on yli puolet enemmän kuin Super Hornetilla. Toisaalta Su-35 on tyhjänäkin n. 4 tonnia raskaampi kuin Super Hornet, ja Su-35:n moottorit ovat lähtökohtaisesti selvästi janoisemmat jo huomattavasti suuremman tehonsa takia, jolloin eron merkityksellisyys kapenee. Lisäksi Suomen olosuhteissa pitää huomioida asetelma, jossa hyökkääjä joutuu lähtökohtaisesti lentämään selvästi pitempiä matkoja kuin puolustaja.
Avioniikan puolella uskon Super Hornetin olevan edellä. Lännellä oli jo kylmän sodan lopulla vuosikymmenen etumatka ilmailuelektroniikassa, ja Neuvostoliiton hajoaminen ei varmasti ole ainakaan pienentänyt tätä etumatkaa. Onhan Su-35:n Irbis-E PESA-teknologiaa edustava tutka, kun taas Super Hornetin AN/APG-79 on AESA-tutka. Raakaa voimaa venäläiset ovat kieltämättä aina osanneet luoda, mutta siihen se on sitten usein jäänytkin, kun taas markkinakysyntä alkaa suuntautumaan yhä voimakkaamin datafuusioon ja tiedon jakamiseen eri alustojen kesken.
Kuten kirjoittajakin onneksi tekstin loppupuolella myöntää, taistelutila ei ole tyhjiö, se ei ole kahden nyrkkeilijän kehä. Siellä voittaa se, jolla on informaatioetu suhteessa viholliseen. Nopeuden ja kiihtyvyyden kaltaisten ominaisuuksien merkitys on laskeva, ilmataisteluohjusten laukaisut ovat lähihistoriassa tapahtuneet suhteellisen vaatimattomista nopeuksista, vaikka Eagle kulkeekin parhaimmillaan selvästi yli 2 Mach.
Huomattava merkitys on myös aseistuksella. Oletettavasti Super Hornetilla on siinä tällä hetkellä selvä etulyöntiasema, koska AIM-120D mahdollistaa tulenavauksen huomattavasti kauempaa kuin R-27:n uudetkaan mallit tai R-77-1, joka Wiki-tiedon mukaan nähtiin Syyrian operaatiossa Su-35:n siiven alla. Ottaen huomioon venäläisohjusten taistelutestaukset (tai niiden puutteen...), on amerikkalaisilla nähdäkseni tietynlainen vakuuttavuus puolellaan.
Se on kiistämättä totta, että venäläiset konetyypit ovat pitkään olleet erittäin taitavia tekemään sirkutemppuja. Paljonko niillä on sitten merkitystä todellisissa taisteluissa... en tiedä, ainakin MiG-29:n saavutukset ovat jääneet heikoiksi.
Super Hornet on tässä mielessä muita ehdokkaita parempi, sitä ei voi kiistää, mutta en nyt pitäisi Super Hornetia ja Hornetia "hyvin samankaltaisina". Kyseessä on käytännössä uusi konetyyppi teknisesti, vaikka ohjaamo ja lento-ominaisuudet ovatkin säilyneet samantyylisinä. Mahdollinen Advanced Super Hornet -versio vähentää edelleen yhteneväisyyttä Hornetin kanssa.
Arvelisin, että huollossa nimenomaan yksinkertaisimmat (ja halvimmat kouluttaa/järjestää uusiksi) päivittäiset toimenpiteet ovat samankaltaisia Hornetin kanssa. Raskaamman huollon (viallinen avioniikkamoduuli tms., joka täytyy purkaa atomeiksi ja korjata vioittunut komponentti) osalta pitäisi asiat opetella käytännössä uusiksi ja hankkia uusia työvälineitä.
Lentäjäkoulutuksen osalta konetyyppien yhteneväisyys olisi hyödyllistä, mutta toisaalta voisi argumentoida, että kannattaisi ostaa F-35, koska sitä ovat monet koelentäjät kehuneet helpoimmaksi koskaan lentämäkseen konetyypiksi. Eli kysymys kuuluu, halutaanko säästää koulutuskuluissa lyhyellä vai pitkällä tähtäimellä? Jos lyhyellä, Super Hornet on hyvä valinta, jos pitkällä, niin valinta voi olla jokin muukin konetyyppi.
Huhta
Greatest Leader
Jassoo? Paljon lentäneillä on yleensä aika laaja kokemus ilmailusta ylipäätään ja referenssinä vähän muutakin kuin pelkästään 4. sukupolven konetyyppejä.
http://www.telegraph.co.uk/news/2016/03/18/inside-the-f-35-lightning-ii---the-invisible-fighter-jet/
fulcrum
Greatest Leader
Tuskin nykykoneiden välillä on tässä suhteessa enää suuria eroja. FBW-järjestelmien salat on opittu sen verran hyvin jo 30-40 vuoden aikana. Jo edellisen hävittäjähankinnan aikana suomalaiset lentäjät hämmästelivät miten helppo kone Hornet on lentää.
Yksi edistysaskelhan on laskeutumisapujärjestelmät, jotka ovat F-35C:n ja Super Hornetin osalta tehneet tukialuslaskeutumisista paljon helpompia ja vähentäneet koulutuslaskeutumisten tarvetta.
F-35:n huono puoli on kaksipaikkaisen puute, vaikka nykykoneilla ne eivät enää koulutuksellisesti niin olennaisia olekaan. Joissain muissakin uusissa hävittäjistä ei ole kaksipaikkasta tehty.
Yksi edistysaskelhan on laskeutumisapujärjestelmät, jotka ovat F-35C:n ja Super Hornetin osalta tehneet tukialuslaskeutumisista paljon helpompia ja vähentäneet koulutuslaskeutumisten tarvetta.
F-35:n huono puoli on kaksipaikkaisen puute, vaikka nykykoneilla ne eivät enää koulutuksellisesti niin olennaisia olekaan. Joissain muissakin uusissa hävittäjistä ei ole kaksipaikkasta tehty.
Huhta
Greatest Leader
F-35:n tapauksessa eroa syntyy - tai pitäisi syntyä - edistyneestä lentäjän kypärästä ja infrapunasensoreista koneen ulkopinnalla. Erilaiset täydennetyn todellisuuden luomat mahdollisuudet ovat liki rajattomat tuolla kombolla.
Perinteisistä koneista löytyy HUD ja pieni HMD, joilla voidaan esittää lähinnä numerotietoa ja näyttää karkeasti, minne kone on menossa. Lisäksi näissä koneissa näkyvyys on yleensä heikohko laskeutumisen loppuvaiheissa vrt. F-35:n 360 asteen näkymä.
Kyllä sitä konetta on myös helpompi lentää kuin vanhempia koneita. Polkimia ei tarvitse käyttää ollenkaan, jos ei erikseen halua niillä liikehtiä. Ja kone pitää yllä suunnat, kulmat ja asennot eikä lähde "valumaan". Lisäksi kone muistaakseni osaa korjata tuulenpuuskia laskussa jne. Ja ero Harrieriin pystysuorassa osuudessa on valtava.
Lisäksi namiskuukkeleita esim. tarvitsee käytellä paljon vähemmän.
Mutta, myös muut kehittyneet hävittäjät ovat helppoja lentää. Esim. Gripenillä laskeutuminen muistaakseni hyvin simppeliä, polkimia ei tarvitse jne.
Lisäksi namiskuukkeleita esim. tarvitsee käytellä paljon vähemmän.
Mutta, myös muut kehittyneet hävittäjät ovat helppoja lentää. Esim. Gripenillä laskeutuminen muistaakseni hyvin simppeliä, polkimia ei tarvitse jne.
Huhta
Greatest Leader
Ai simppeliä laskeutua?
(Olkoonkin, että kumpikin tapaus on liitetty ohjelmistovikoihin.)
Nono. Onhan Gripenillä tyylikkäitäkin laskeutumisia. Pehmeä ja tarkka:
fulcrum
Greatest Leader
Eikö tuo Gripenin laskeutumiskaputti ole jo aika w juttu ja melko turha tuoda sitä esiin joka tilanteessa jonkunlaisena osoituksena siitä miten paska kone se on? Tässä YF-16:n "ensilento" joka oli alunperin rullauskoe mutta kone olisi tempaissut kuperkeikan samalla tavalla kuin Gripen ellei lentäjä olisi nykäissyt sitä ilmaan:
Mainittakoon ettei F-16:n ohjattavuusongelmia koskaan lopullisesti ratkaistu, se on yksi syy miksi kone hävisi Hornetille Suomessa ja Ruotsissa. Siitä huolimatta F-16 on nykymaailman menestyksekkäin hävittäjätyyppi.
YF-22 kaputeerattiin samalla tavalla kuin Gripen, huolimatta jenkkien paljon suuremmasta kokemuksesta FBW-järjestelmistä.
Mainittakoon ettei F-16:n ohjattavuusongelmia koskaan lopullisesti ratkaistu, se on yksi syy miksi kone hävisi Hornetille Suomessa ja Ruotsissa. Siitä huolimatta F-16 on nykymaailman menestyksekkäin hävittäjätyyppi.
YF-22 kaputeerattiin samalla tavalla kuin Gripen, huolimatta jenkkien paljon suuremmasta kokemuksesta FBW-järjestelmistä.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201702042200065278_uu.shtml
"Ruotsi tuntuu Yhdysvaltoja turvallisemmalta kumppanilta, kirjoittaa toimittaja Juha Keskinen."
Trump ei nosta USA:n osakkeita hävittäjämarkkinoilla, ainakaan toimittajien keskuudessa. Jos Le Penn valitaan Ranskan pressaksi, niin sitten käy todella kylmät Rafalelle.
"Ruotsi tuntuu Yhdysvaltoja turvallisemmalta kumppanilta, kirjoittaa toimittaja Juha Keskinen."
Trump ei nosta USA:n osakkeita hävittäjämarkkinoilla, ainakaan toimittajien keskuudessa. Jos Le Penn valitaan Ranskan pressaksi, niin sitten käy todella kylmät Rafalelle.
Toimittaja kirjoittanut artikkelin huolimatta siitä, että hänellä ei ollut mitään sanottavaa. Kaikki voimme pohtia mitä Trump mihinkin vaikuttaa - emmekä tiedä. Ei tiedä vielä Trump itsekään. Samaten kirjoittaja unohtaa mitä merkitsee ruotsalainen hävittäjä jenkkien moottorilla, tekniikalla ja aseilla verrattuna Jenkkihävittäjään. Luulisi Trumpin heiluttavan helpommin alihankintadealejä kuin omien maamiestensä suoria kauppoja - jos tätä projektionismia epäilee.
Gripen E:n aseistus on näillä näkymin Eurooppa, Israel, Brasilia ja Etelä-Afrikka painotteinen. Pääsensorit ovat myös Euroopasta.
Toki näin, mutta suomella olisi halu, että Gripeniin olisi integroitu myös jenkkiaseita.
arcanine98
Kersantti
Mielenkiintoista - olen sen verran huonosti seurannut, että en ole törmännyt ainakaan mihinkään viralliseen lausuntoon, jossa näin sanottaisiin. Vanhanen taisi muistaakseni haluta Gripenin jenkkiaseilla, mutta (näin ilmiselvyyden todetakseni) yhden suomalaisen poliitikon näkemys ei taida olla sama asia kuin Suomen näkemys. Onko näin siis sanottu julkisesti vai perustuuko sisäpiirin tietoon asiasta? Ja jos tiedät tuosta asiasta syvemmin, niin koskeeko tuo jotain tiettyjä asejärjestelmiä vai yleisesti?
Huhta
Greatest Leader
Nämä ovat täysin merkityksettömiä asioita niin kauan, kuin yksikin koneen kriittinen komponentti on amerikkalainen. Tässä tapauksessa ainakin koneen moottori on, ja blokkaamalla sen viennin Suomelle koko Gripen-kauppa on helposti ja kätevästi estetty.