Yksi näkemys tämäkin.Onko tutkittu perusteellisesti Suomen kohdalla tätä ?""
Modernit täsmäohjukset voivat halvaannuttaa kokonaisten maiden siviili- ja sotilasinfrastruktuurit. Nämä aseet voivat – aiemmista ennakkokäsityksistä poiketen – myös voittaa sotia. Tulevaisuuden ilmavoimat ja niiden mahdollistama ilmaherruus on saavutettavissa jopa ilman lentokoneita. Näin väittää BESA ajatuspajan tutkija Uzi Rubin joka aiemmin oli Israelin ohjuspuolustusorganisaation johtaja.
Täsmäohjattujen rakettien ja ohjusten tulo taistelukentille on käännekohta sodankäynnin historiassa. Tämä johtuu siitä, että ne tarjoavat terroristijärjestöille ja valtiosta riippumattomille miliisille keinot saavuttaa ilmaherruus käyttämättä mitään taistelulentokoneita. Ilmaherruus tarkoittaa pääsyä vihamielisiin ilmatiloihin samalla kun estetään vihollisen pääsy omaan ilmatilaan.
Täsmäohjuksilla on edelleen puolellaan sama etu kuin niiden epätarkemmilla edeltäjillä: Kantoraketit ovat pieniä, vaikeasti löydettäviä ja tuhottavia. Perinteisten ilmavoimien heikkous edelleen on niiden riippuvuus suurista lentotukikohdista, kilometrien pituisista kiitoteistä, hangaareista, huolto- ja viestintäkeskuksista jne.
Tällaisten lentotukikohtien haavoittuvuus nähtiin viimeksi Iranin ohjusiskussa USAn Ein Assadin tukikohtaan tammikuussa 2020. Yhdysvaltalaiset olivat käynnistäneet tukikohdan suojaksi Predator UAV (miehittämättömät lennokit) järjestelmän. Iranilaisohjus osui kuitenkin maanalaiseen tietoliikenneyhteyteen lamauttaen järjestelmän, varakeinona olleen sateliittiyhteyden aikaansaanti puolestaan vei tunteja. Sanomattakin on selvää, että Irakissa toimivat Yhdysvaltain taistelulentokoneet olivat voimattomia tätä ohjusiskua vastaan.
Hezbollah’s alleged precision missile facilities in Lebanon | Photo: IDF Spokesperson’s Unit
Israelin pohjoinen päävastustaja Hizbollah on jatkuvasti muuntamassa mittavaa ohjusarsenaaliaan tarkkuusohjatuksi. Syksyllä 2019 Israel paljasti
salaisen Iranin ja Hizbollahin yhteishankkeen jonka tarkoituksena on/oli Hizbollahin aseistaminen sadoilla täsmäohjuksilla.
Näin seuraavassa sodassa Hizbollah todennäköisesti pyrkii alkuvaiheessa iskemään Israelin lentotukikohtiin ilmaherruuden saavuttamiseksi. Toki Israelin aktiivinen ohjuspuolustusrakenne – Iron Dome, David’s Sling ja kaikki tulevat suuritehoiset laserpuolustusjärjestelmät – todennäköisesti pystyvät tuhoamaan useimmat tulevat ohjukset, mutta eivät kaikkia niistä. Aktiivinen puolustus ei voi taata hermeettistä puolustusta.
Israelin oma täsmäohjusprojekti (Precision Project) on yli vuosikymmenen vanha. Israelin puolustusteollisuus on kehittänyt ja testannut useita maasta laukaistavia täsmäohjuksia, joiden kantama ja taistelukärjet ovat vaihtelevia. Tähän mennessä Israelin armeija – IDF – on sitoutunut ostamaan vain lyhyimmän kantaman version, ja sitäkin vain rajoitetun määrän. Pidemmän kantaman täsmäohjukset, kuten äskettäin testattu 400 km:n kantomatkan LORA, toimitetaan onnistuneesti ulkomaisiin armeijoihin, mutta ei IDF:ään.
Nyt IDF:n hankkimien suhteellisen lyhyen kantaman täsmäohjusten suunnittelu on pohjautunut siihen, että ne tarjoavat maajoukkoille pitkän kantaman tykistötukea maaoperaatioihin; ne eivät kuitenkaan täydennä Israelin ilmavoimien (IAF) kykyä suorittaa strategisia iskuja, kun sen tukikohdat ovat täsmäohjushyökkäyksen kohteena.
Uzi Rubinin mukaan aiempi viisaus ”ohjukset ja raketit eivät voita sotia”, on kyseenalainen, vanhentunut ja todistettavasti väärä. Nykyaikaisissa tarkkuusohjuksissa on vastaava iskuvoima kuin taistelulentokoneilla, mutta ne ovat kuitenkin vähemmän haavoittuvia ollessaan riippumattomia liikkumattomista suurista lentotukikohdista. Modernit täsmäohjukset voivat varmasti voittaa sotia.
Lähde:
BESA: Israel and the Precision-Guided Missile Threat
Liite:
LORA: Ballistinen tarkkuusohjus
Israel Aerospace Industries (IAI) ilmoitti 2. kesäkuuta menestyksekkäästi suorittaneensa kaksiosaisen testin LORA (Long-Range Artillery Weapon System) -tarkkuusohjatulla ballistisella ohjuksellaan. Avomerellä pidetty testi sisälsi kahden pitkän kantaman LORA-ohjuksen laukaisun meressä sijaitseviin maaleihin, yksi 90 km: n päässä ja toinen 400 km: n päässä. Turvallisuusvaatimusten pohjalta aseen maaltalaukaistava versio otettiin testikäyttöön aluksella keskellä merta. Molemmilla kertaa ohjus pysyi radallaan, suunnisti itsensä kohteeseen ja tuhosi kohteen. Israelin merivoimat, ilmavoimat ja puolustusministeriä avustivat testin järjestelyissä.
IAI: n kehittämä LORA on meri-maa ja maa-maa-järjestelmä, joka sisältää pitkän kantaman ballistisen ohjuksen, ainutlaatuisen kantoraketin, komento- ja ohjausjärjestelmän sekä maa / meri-tukijärjestelmän. LORA-järjestelmä tarjoaa ballistiset hyökkäysominaisuudet 10 metrin tarkkuusalueelle.
LORA testilaukaisu. Credit IAI
LORA: n on kehittänyt IAI:n Systems, Missiles & Space Group. Ryhmä on jo aiemmin kehittänyt monia ilmapuolustusjärjestelmiä, kuten Arrow 2 ja 3, Barak 8 ja lukemattomia ohjus- ja satelliittijärjestelmiä, kuten havainto-, nano- ja viestintäsatelliitteja, mukaan lukien kansallisen viestintäsatelliitti Dror. Ryhmä oli myös kuuhun matkustaneen Beresheet-avaruusaluksen rakentaja. IAI on kansallinen ja maailmanlaajuinen teknologinen keskus ilmapuolustuksen, tutkien, satelliittien, miehittämättömien ajoneuvojen, siviili-ilmailun ja kybernetiikan aloilla.
Lähde:
IsraelDefense
Kirjoitus ensinnä ilmestynyt Ariel -verkkojulkaisussa
3+
3
Ari Rusila
Olen blogisti Jyväskylästä. Aihepiireistä minua kiinnostavat konfliktit,geopolitiikka ja tarinoiden toinen puoli ja alueista Balkan ja lähi-itä. Pääblogini on englanninkielinen Conflicts By Ari Rusila -
http://arirusila.wordpress.com . Olen myös käynnistänyt Israelia suomeksi taustoittavan Ariel -sivuston -
http://arielfi.wordpress.com . Mottoni "The Other Side of Story" mukaisesti en pyri esittämään neutraalia ikuista totuutta jostakin asiasta vaan oman näkökulmani siihen.