Äänestys Mikä konetyyppi korvaa Hornetit?

Mikä konetyyppi on mielestäsi todennäköisin valinta Hornetin korvaajaksi?

  • Äänestäjiä yhteensä
    599
  • Äänestys suljettu .
Kyllä kansa tietää kun hs kertoo:



F-35-hävittäjä on Länsimetroa suurempi ongelmakasa
1a79ffb6e6b24dfdbb836e846c5a922a.jpg

F-35 on rikki. (KUVA: YHDYSVALTAIN ILMAVOIMAT)
Esa Lilja HS
Julkaistu: 12.3. 2:00

HYVÄT Länsimetron ja Olympiastadionin projekti- ja budjettipäälliköt! Tulostakaa oheinen kuva ja viekää se työpisteenne nurkalle. Raskaimpina hetkinä voitte vetää henkeä ja lohduttautua kuvan äärellä: huonomminkin voisi mennä.

Kuvassa on F-35 Joint Strike Fighter, maailman kalleimmaksi sanottu sotakone. Siitä piti tulla edistyksellinen viidennen sukupolven häivehävittäjä, mutta siitä tulikin romukasa. Sen aikataulu on vuosia myöhässä ja budjetti karannut käsistä.

Eikä se toimi.

Hiljattain tehdyssä raportissa F-35:n taistelukyvystä löytyi 276 kriittistä ongelmaa. Joka kuukausi löytyy parikymmentä uutta vikaa.

Nyt löydettyjen vikojen korjaaminen maksaa yli miljardi dollaria, mutta F-35:n mittakaavassa se on karkkirahaa. Projektin koko budjetti ylittää biljoona dollaria. Biljoona on tuhat miljardia, miljoona miljoonaa. Siinä on 12 nollaa.

Ja F-35:n hankkimista Suomikin pohtii.

Eli siellä työmailla. Pitkä huokaus, katse kuvaan. Ei hätää. Kyllä se siitä.

http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005122495.html
 
YliKoo kirjoitti:
Kyllä kansa tietää kun hs kertoo:



F-35-hävittäjä on Länsimetroa suurempi ongelmakasa
1a79ffb6e6b24dfdbb836e846c5a922a.jpg

F-35 on rikki. (KUVA: YHDYSVALTAIN ILMAVOIMAT)
Esa Lilja HS
Julkaistu: 12.3. 2:00

HYVÄT Länsimetron ja Olympiastadionin projekti- ja budjettipäälliköt! Tulostakaa oheinen kuva ja viekää se työpisteenne nurkalle. Raskaimpina hetkinä voitte vetää henkeä ja lohduttautua kuvan äärellä: huonomminkin voisi mennä.

Kuvassa on F-35 Joint Strike Fighter, maailman kalleimmaksi sanottu sotakone. Siitä piti tulla edistyksellinen viidennen sukupolven häivehävittäjä, mutta siitä tulikin romukasa. Sen aikataulu on vuosia myöhässä ja budjetti karannut käsistä.

Eikä se toimi.

Hiljattain tehdyssä raportissa F-35:n taistelukyvystä löytyi 276 kriittistä ongelmaa. Joka kuukausi löytyy parikymmentä uutta vikaa.

Nyt löydettyjen vikojen korjaaminen maksaa yli miljardi dollaria, mutta F-35:n mittakaavassa se on karkkirahaa. Projektin koko budjetti ylittää biljoona dollaria. Biljoona on tuhat miljardia, miljoona miljoonaa. Siinä on 12 nollaa.

Ja F-35:n hankkimista Suomikin pohtii.

Eli siellä työmailla. Pitkä huokaus, katse kuvaan. Ei hätää. Kyllä se siitä.

http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005122495.html
Klikkaa laajentaaksesi...

Journalistit taas kerran lobbareina...
 
tulikomento kirjoitti:
Samoiten myös artikkelin kommentaattorit. Ei helvetti näitä "ilmailuasiantuntijoita." :facepalm:
Klikkaa laajentaaksesi...

Ja Ainola itse syyllistyy käänteisesti siihen mistä kenuja aina syytetään. Hän puhuu pelkkien koneiden hinnasta joka onkin vain nelisen miljardia SH:n osalta vaikka Pv on puhunut 7-10 miljardista. Taas ne kenraalit valehtelevat ...kele. Niin tai näin niin aina menee näköjään väärin...
 
Tein lyhyttä yhteenvetoa joistakin ilmataistelun kannalta hyödyllisistä teknisistä ominaisuuksista. Paljon jäi varmasti uupumaan, enkä ota lainkaan kantaa esimerkiksi ooliittisiin vaikutuksiin, huoltovarmuuteen tai hankintahintoihin ja käyttökuluihin (ja näiden vaikutukseen konemäärään).


Suurin asekuorma:

1. F-35 (6 kpl sisäinen Amraam, 8 kpl ulkoinen Amraam, 2 kpl ulkoinen Sidewinder)
2. Super Hornet (12 kpl ulkoinen Amraam ja 2 kpl ulkoinen Sidewinder)
3. Gripen E (7 kpl ulkoinen Meteor ja 2 kpl ulkoinen IRIS-T)
4. Typhoon (6 kpl ulkoinen Metor ja 2 kpl ulkoinen IRIS-T/ASRAAM)
5. Rafale (4 kpl ulkoinen Meteor ja 4 kpl ulkoinen Mica)

Tämä listaus on laadittu F-35:n osalta käyttäen projektin virallisia kaavioita, eli toteuman osalta on epävarmuutta. Super Hornetin asekuorma on laskettu aseistetuista koneista otettujen kuvien perusteella - tosin sellaista kuvaa en löytänyt, jossa kaikki 14 ohjusta olisi yhtäaikaisesti kyydissä. Gripen E:n osalta nojaan Saabin esitteeseen, joten toteuman osalta on jälleen epävarmuutta. Typhoonin osalta on käytetty valmistajan virallisia havainnekuvia, joskin laajennusvaraa lienee kahden ohjuksen verran. Rafalen osalta kuorma on laskettu aseistetuista koneista otettujen kuvien perusteella - tosin tässäkään tapauksessa ei löytynyt kuvaa, joissa kaikki 8 ohjusta olisi kyydissä yhtäaikaisesti. Rafalen osalta laajennusvaraa pitäisi olla selvästi (ainakin neljä ohjusta, jos oikein laskin).

Laajennusvaralle en laske paljoa arvoa. Jos muut eivät ole kokoneet hyödylliseksi ottaa sitä käyttöön, mahtaako siihen olla tarvetta Suomessakaan, mikäli se edes onnistuisi? Sitä paitsi Suomella ei liene varaa alkaa maksaa valmistajille erilaisten konfiguraatioiden testaamisesta vielä hankintavaiheessa, vaan korkeintaan jotakin suuremman ohjuskuorman mahdollisuutta voidaan kokeilla siinä vaiheessa, kun päätös koneen hankinnasta on jo tehty.


Suurin käytännön asekuorma:

1. F-35 (ei lisäpolttoainesäiliöitä, mutta ehkä vain 4 kpl ulkoinen Amraam 8 kpl sijaan)
2. Super Hornet (kaksi lisäpolttoainesäiliötä, jolloin asekuorma 8+2)
3. Typhoon (kaksi lisäpolttoainesäiliötä, jotka eivät syö asekuormaa, jolloin asekuorma yhä 6+2)
4. Rafale (kaksi lisäpolttoainesäiliötä, jotka eivät syö asekuormaa, jolloin asekuorma yhä 4+4)
5. Gripen (kaksi lisäpolttoainesäiliötä, jolloin asekuorma 5+2)

Tämä listaus on varsin epätieteellinen, ja suureen tieteellisyyteen olisikin vaikeaa päästä. Jonkinlaisia toimintasäde-eroja luultavasti syntyy tuolla kuormalla: esimerkiksi Rafale saattaa päästä poikkeuksellisen pitkälle suhteellisen suuren sisäisen polttoainekuorman ja suhteellisen kevyen aseistuksen ansiosta. Gripen taas saattaa joutua käyttämään paljon jälkipoltinta heikkotehoisen moottorinsa takia, mikä syö toimintasädettä.

Lisäksi F-35:n suurin käytännön asekuorma jäisi selvästi pienemmäksi, mikäli häiveominaisuudet todetaan suurta asekuormaa tärkeämmiksi. Vertaan nyt kuitenkin F-35:ttä ilman sen mahdollisesti tärkeintä yksittäistä ominaisuutta, koska häiveen merkitys herättää niin eriäviä mielipiteitä.


Itsenäinen taistelukyky:

1. F-35 (kehittynyt datalinkki, kehittyneet ja monipuoliset sensorit, kehittynyt sensorifuusio)
2. Typhoon (hyvä datalinkki, kehittyneet ja monipuoliset sensorit, hyvä sensorifuusio)
3. Super Hornet (hyvä datalinkki, kehittyneet sensorit, hyvä sensorifuusio)
4. Gripen ja Rafale (hyvä datalinkki, monipuoliset sensorit, hyvä sensorifuusio)

Suomen olosuhteissa koneiden itsenäinen taistelukyky on mielestäni hyvin merkityksellinen ominaisuus. Meillä ei ole esimerkiksi AWACS-koneita ilmatilannekuvan tuottoon ja taistelun johtamiseen. Sen sijaan ilmatilannekuvamme todennäköisesti heikkenee oleellisesti konfliktin edetessä, kun maasijoitteinen tutkaverkosto (ja kenties myös johtokeskusverkko) kärsii tappioita.

Tärkeimpinä ominaisuuksina itsenäisen taistelukyvyn kannalta pidän yksittäisen koneen sensoreita ja sensorifuusiota tilannekuvan luomiseksi sekä verkottumisominaisuuksia tilannekuvan ja tehtävien jakamiseksi koneiden kesken. Sensoreista painotan eniten tutkaa ja sen havaintoetäisyyttä, mikä selittää Gripenin ja Rafalen heikkoa sijoittumista. Lasken jonkin verran arvoa myös koneen kiinteän sensoripaketin monipuolisuudelle (tästä syystä Typhoon ja Super Hornet ovat tuossa järjestyksessä). Muiden sensorien kuin tutkan suorituskykyä en pyri edes arvioimaan, vaan lasken ne yhtä hyviksi koneiden kesken. Sensorifuusion ja datalinkin oletan olevan F-35:ssä ylitse muiden, ja muut koneet ovat oletettavasti samalla viivalla keskenään. Nykyinen arvojärjestys saattaa hylkiä Gripeniä, johon mahdollisesti/luultavasti tulee Link 16 -yhteensopivuuden lisäksi ruotsalaisten oma parvilinkki.


Kaartotaistelukyky:

1. F-35
2. Typhoon
3. Rafale
4. Super Hornet
5. Gripen

Mitä, F-35 taas ykkösenä? o_O Yksinkertaista, rakas Watson. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua kaartotaistelussa? Tilannetietoisuuden menetys, vihollisen kadottaminen näkyvistä. F-35 on tässä suhteessa ylivoimainen kaikkiin muihin nähden EO DAS:n ansiosta. Ykkössijaa tukevat myös koneen hyvä teho-painosuhde, joka häviää selkeästi vain Typhoonille, ja kehuttu kyky suunnata nokkaa.

Typhoonin kakkossijaa selittää paras työntö-painosuhde sekä hiljattainen LERX-päivitys ennestäänkin erinomaisiin lento-ominaisuuksiin. Rafale sijoittuu kolmoseksi Super Hornetia oletettavasti parempien lento-ominaisuuksien ja pienemmän profiilin ansiosta. Gripen jää pahnanpohjimmaiseksi selvästi alitehoisen moottorinsa takia, ja tuskinpa lento-ominaisuuksissa on mitään ihmeellistä muihin eurocanardeihin nähden.
 
F-35 kantokyky on tärkeää jos esim. jossain skenaariossa yksittäistä konetta käytetään arsenaali-koneena
 
F-16V ei todennäköisesti edes pärjäisi teknisesti muille tyypeille. Joku Block 60-kehitelmä varmaan pärjäisi, mutta se ei olisi sitten enää niin halpa.
 
Jatketaan hieman "epätieteellisen seuran" julkaisutoimintaa, jota ketjussa jo viriteltiin. @Huhta vertaili Suomelle tarjolla olevia monitoimihävittäjäkoneita ilmataisteluaseistuksen ja ilmataistelutoiminnan näkökulmasta. Pysytellään siinä ja jätetään maavaikuttaminen tässä yhteydessä sivummalle. Rankinglistaa ei tähän tule, se on asiantuntijoiden eli Ilmavoimien hommaa. Sitä odotellessa ja lukijoiden kiusaksi:

Asekuorma:
Vertailu on tehty ilmeisesti nykyisillä ohjusmalleilla ja -ripustimilla. Ne lienevät käytössä tovin aikaa, uusien ja uudentyyppisten ohjusten sekä ripustimien esiinmarssi on mahdollista pitemmällä aikavälillä (esim. CUDA tms.). Kuinka paljon ohjuksia meidän koneemme kuljettavat kerrallaan eri tehtävissä? Onko meillä mahdollisuus käyttää arsenaalikoneita? Paljonko meillä ylipäätään tulee olemaan ilmataisteluohjuksia?

- F-35 sisäinen ilmataistelukuorma on nyt kaiketi 2 ohjusta ja jossain lähitulevaisuudessa 4. Kauempana horisontissa siintää mahdollinen 6 puikon sisäinen kuorma. Ulkoisellakin kuormalla "Salama-Santerin" häive on parempi kuin muilla vastaavalla varustuksella liikkeellä olevilla ellei ohjusten malli ole Luneburg lens.
- Kaikki koneet kuljettavat vähintään kohtuullisen kuorman ohjuksia, F-35 (osittain) ja etenkin vielä lentämätön Gripen tekevät sen vielä tässä vaiheessa lähinnä mainosbrosyyreissä.

Itsenäinen taistelukyky:
Tätä voisi pohtia muutamasta keskenään hieman erilaisesta näkövinkkelistä.
A. Täysin itsenäinen ypöyksin toiminta.
B. Parin tai parven itsenäinen toiminta.
C. Kohtien A ja B skenaariot verkottuneessa ympäristössä.

Erilaisten sensorien ja linkkien tehokkuutta ja toimivuutta sekä fuusiovaikutusta pohdittaessa olisi hyvä ottaa em. tarkastelukulmat huomioon ja miettiä sitä, miten niiden toteutuminen painottuu Soumi (tm) oloissa. Koneen omat sensorit; niiden monipuolisuus, kantama ja kyky jakaa hankittu tieto tehokkaasti muille ovat tärkeitä asioita nyt ja tulevaisuudessa. Tutkien standardi on AESA, boosterihivenainetoive on GaN. Jälkimmäistä ei vielä ole ehdokkaiden lentokonetutkissa juuri nähty, mutta tulevaisuusnäkökulmassa tämä saattaa olla vahvasti mukana. Eräs valmistaja (Saab) tarjoaa jo ko. teknologiaa mutta oudosti sitä ei löydy vielä saman firman tulevasta syömähampaasta.

Modulien lukumäärän mukaan laskettuna tehokkain tutka lienee F-35:ssä. Typhoonissa ja Gripen E:ssä on sivukeilaavat tutkat, mikä laajentaa havaintokenttää huomattavasti. Puolensa varmasti kussakin, nojatuoliteoreetikon on vaikea arvioida järjestelmien paremmuuksia ja vahvuuksia todellisessa toiminnassa.

Eniten tietokonetehoa on F-35:ssä, jossa sensoritieto prosessoidaan suoraan raakadatasta (tai miten tämän nyt ilmaisisi poliittisesti korrektilla tavalla). Tiedon käsittelytapa edellyttää lentokoneelta suurta laskentakykyä ja sitähän F-35:een on rakennettu.

Verkottumiskyvyn ja -ominaisuuksien painoarvo on mitä todennäköisimmin tulevaisuudessa huomattava. Parvilinkeistä tuoreimmat lienevät olemassa/tulossa F-35:llä ja Gripen E:llä? Linkistä riippumatta on yhä tärkeämpää, että parven tms. keräämä tieto voidaan siirtää nopeasti muualle ja vastaavasti muiden sensorialustojen tieto tulee kyetä siirtämään nopeasti ja ymmärrettävällä tavalla parven koneisiin ja hyötykäyttöön (maalidata jne.). Soolokyvyt korostuvat, mikäli sensoriverkko on tuhottu tai toimintakyvytön tai mennään vihollisen alueelle. Meidän tilanteessamme toimitaan aika todennäköisesti jokseenkin oman ilmatilan piirissä.

Kaartotaistelukyky:
- "Ma vannon, jos sa tuut lahelle ma tappa sua paahan"
- "No sitten ma laitta kupara paahan"

Kaikkiin ehdokkaisiin on olemassa ja tarjolla kypärätähtäimet. Kehittyneintä ja yhä kehitteillä olevaa teknologiaa on F-35:ssä, jossa tähtäimessä on tarkoitus olla (siis vihollisen kuuluu olla tähdättävänä) joka suunnassa eli myös siellä, mihin lentäjä näkee vain sensorien avustamana. Jotkut ohjukset kykenevät iskemään jo nyt lähes mihin suuntaan hyvänsä ja ovat ketteriä kuin kärpät. Laukaisun jälkeinen lukittuminen mahdollistaa ohjuksen ohjaamisen oikeille hoodeille jotta varsinainen hakupää saa maalista kiinni. Jos puikkoja on tilanteessa, jossa käydään lähietäisyydeltä vääntöä niin se on ouch time. Erilaiset vastatoimet ja häirintä jäivät aiemmassa rankinglistauksessa vähälle huomiolle, vaikka niillä on aika tärkeä osa kokonaisuudessa. Ehdokkailla on kovia kortteja käsissään, esim. SPECTRA, BriteCloud, GaN teknologia jne. Toki näiden järjestelmien käyttöä ei ensisijaisesti liene tarkoitettu lähivääntöön, vaan vaikuttaminen aloitetaan jo kaukaa ja pyritään irti kosketuksesta tai itselle edulliseen asemaan.

Tykkitaistelu lienee vähiten toivottu tilanne. Lentäjän taito käyttää koneensa vahvuuksia lähiväännössä lienee yhä ratkaisevan tärkeää. Jotkut koneet voivat lentää hitaasti suurilla kohtauskulmilla, jotkut säilyttävät energiansa käännöksissä toisia paremmin. Typhoonissa on selvästi paras teho-paino -suhde; varsinkin kovaa ja korkealla mentäessä voi kyyti olla vastustajalle kylmää. Moottoritehosta ei ole haittaa eikä siitä, että kone on vähävastuksinen eli "liukas" kiihtymään.

Ohjuslaukaisuja ajatellen korkeusedusta ja laukaisualustan nopeusedusta on hyötyä: karkeasti ilmaistuna ohjuksen ei tarvitse kiihdyttää nollasta sataseen vaan lähtö tapahtuu viidestä-kuudestakympistä. Ohjuksen kuluttama energia ja aika kiihdytykseen ovat pienempiä.
 
Viimeksi muokattu:
Jos saisimme imettyä Ruotsin mukaan karkeloihin.. voisiko hurrien koneet toimia arsenaalikoneina Meteor ohjuksiensa kanssa? Suomen ilmavoimat hoitaisivat maalituksen ja pysyisivät silti paremmin piilossa, ja ohjuslaukaus lähtisi Pohjanlahdelta saapuvilta Gripeneiltä jotka ammuttuaan pitkän kantaman Meteorit vetäytyisivät samantien takaisin turvaan.
 
Leaderwolf kirjoitti:
Jos saisimme imettyä Ruotsin mukaan karkeloihin.. voisiko hurrien koneet toimia arsenaalikoneina Meteor ohjuksiensa kanssa? Suomen ilmavoimat hoitaisivat maalituksen ja pysyisivät silti paremmin piilossa, ja ohjuslaukaus lähtisi Pohjanlahdelta saapuvilta Gripeneiltä jotka ammuttuaan pitkän kantaman Meteorit vetäytyisivät samantien takaisin turvaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Toki. Mutta Suomi voi tehdä tuota itsekin. Maalitus tulee monipuoliselta sensoriverkostolta ja omat koneet palaavat takaisin taaemmas ohjukset ammuttuaan.

Pointti siis siinä, että Suomi puolustaa omaa maaperäänsä ja voi tukeutua sensoreihin eri tavoin kuin mitä vieraalla maalla toimiva pystyisi (jos siis toimii ilman Awacseja ja signaali-tiedustelukoneita).
 
DM kirjoitti:
Oma valinta: Rahat ilmatorjunnan ohjusjärjestelmiin ja maavoimien kehittämiseen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Miten hoitaisit tunnistuslennot? Uskottava puolustus edelllyttää, ettei potentiaaliset Sukhoit voi ajella pilliurallia siellä minne IT ei ulotu.

Frisk laskeskeli tuohon 5 mrd suuntaan SAMP/T-vaihtoehdon.
https://corporalfrisk.com/2014/11/23/a-ground-based-air-defence-system-for-finland/

The estimated 6 billion Euro program for replacing the Hornets with new fighters suddenly doesn’t look as expensive as it used to. We could buy the French SAMP/T-package with ten batteries and a few hundred missiles, and to this then add 1500-2000 Stinger missiles, for a grand total of around 5 billion Euros. We’d then have approximately 1 billion Euro left to buy a handful of cheap fighters for QRA, as well as cruise missiles and recce UAV’s to be able to attack pinpoint targets deep behind enemy lines, by which time we would be in a rather tight spot not go over the original cost.

Even this basic calculation shows the simple fact that SAM’s are not the dirt cheap solution to our air defence needs they sometimes are portrayed to be.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Viimeksi muokattu:
Leaderwolf kirjoitti:
Jos saisimme imettyä Ruotsin mukaan karkeloihin.. voisiko hurrien koneet toimia arsenaalikoneina Meteor ohjuksiensa kanssa? Suomen ilmavoimat hoitaisivat maalituksen ja pysyisivät silti paremmin piilossa, ja ohjuslaukaus lähtisi Pohjanlahdelta saapuvilta Gripeneiltä jotka ammuttuaan pitkän kantaman Meteorit vetäytyisivät samantien takaisin turvaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Teoriassa täysin mahdollista jo ihan vanhaa kunnon Link 16:a käyttämällä.
Käytännössä en usko onnistuvan ihan helposti. Link 16:n häirinnänsieto on heikompi kuin koneiden omien parvilinkkien, ja ympärisäteilevänä se voi hyvinkin paljastaa sen sensoridataa linkin yli jakavan koneen sijainnin vihollisen elsolle. (mm tuosta syystä jätettiin aikanaan Raptorista kokonaan pois)
Muutenkin pidän noita piiiiiitkän etäisyyden ohjuslaukaisuja aika teoreettisena. Varsinkin jos maalina ei satu olemaan vihollisen kuljetuskone, tai muu vastaava hidas ja kömpelö vehje. Jos tuolta etäisyydeltä maalina oleva hävittäjä tajuaa muuttaa lentosuuntaansa edes hieman (pienen siksakin lentäminen vielä parempi), ohjuksen polttoaine tuskin riittää maalin tavoittamiseen saati torjumiseen.
 
Mustaruuti kirjoitti:
Toki. Mutta Suomi voi tehdä tuota itsekin. Maalitus tulee monipuoliselta sensoriverkostolta ja omat koneet palaavat takaisin taaemmas ohjukset ammuttuaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mitkä nykyisistä meillä käytössä olevista järjestelmistä/sensoreista pystyvät jakamaan "maalidataa" Horneteille? NASAMS varmaankin, mitkä muut?
 
Sarek1 kirjoitti:
Asekuorma:
Vertailu on tehty ilmeisesti nykyisillä ohjusmalleilla ja -ripustimilla. Ne lienevät käytössä tovin aikaa, uusien ja uudentyyppisten ohjusten sekä ripustimien esiinmarssi on mahdollista pitemmällä aikavälillä (esim. CUDA tms.). Kuinka paljon ohjuksia meidän koneemme kuljettavat kerrallaan eri tehtävissä? Onko meillä mahdollisuus käyttää arsenaalikoneita? Paljonko meillä ylipäätään tulee olemaan ilmataisteluohjuksia?

- F-35 sisäinen ilmataistelukuorma on nyt kaiketi 2 ohjusta ja jossain lähitulevaisuudessa 4. Kauempana horisontissa siintää mahdollinen 6 puikon sisäinen kuorma. Ulkoisellakin kuormalla "Salama-Santerin" häive on parempi kuin muilla vastaavalla varustuksella liikkeellä olevilla ellei ohjusten malli ole Luneburg lens.
- Kaikki koneet kuljettavat vähintään kohtuullisen kuorman ohjuksia, F-35 (osittain) ja etenkin vielä lentämätön Gripen tekevät sen vielä tässä vaiheessa lähinnä mainosbrosyyreissä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kuten tuolla toisaalla todettiin, ilmataisteluohjusten osumaprosentit voivat olla suunnilleen mitä hyvänsä. Kun huomioidaan lisäksi Suomen lukumääräinen alivoima, en ylenkatsoisi suurta ohjuskuormaa.

Arsenaalikoneet ovat Suomelle mahdollinen vaihtoehto, jos sillä tarkoitetaan monitoimihävittäjän aseistamista raskaasti eikä jenkkityylistä B-1:n konversiota raskaaksi monitoimihävittäjäksi. Taistelusäde kärsii, mutta hajautettu tukeutuminen mahdollistanee kohtuullisen lyhyet siirtymät, jolloin ongelma on vähäisempi. Toki voimien keskittäminen useista hajautetuista tukikohdista taas vaatii pidempää toimintamatkaa, mutta jos homma suunnitellaan etukäteen, niin eiköhän tavanomaisesti aseistettujen koneiden joukkoon mahdu arsenaalikoneitakin.

Ohjusmääriin on mahdotonta ottaa kantaa. Niitähän ei tiedä vielä kukaan. Ehkä ilmavoimat luopuu nykyisestä periaatteestaan pitää ohjuksia varastoissa runsain mitoin? Se on yksi potentiaalinen, joskin varsinkin liittoutumattomalle maalle ei-toivottava, säästökeino tiukassa tilanteessa. Tässäkin saataisiin hyötyä, jos ilmatorjunta pystyisi saman ohjuksen käyttämiseen. Mutta sitten taas, Amraam on kelvollista käytettävää lähinnä jenkkikoneiden kanssa.

Sarek1 kirjoitti:
Itsenäinen taistelukyky:
Tätä voisi pohtia muutamasta keskenään hieman erilaisesta näkövinkkelistä.
A. Täysin itsenäinen ypöyksin toiminta.
B. Parin tai parven itsenäinen toiminta.
C. Kohtien A ja B skenaariot verkottuneessa ympäristössä.

Erilaisten sensorien ja linkkien tehokkuutta ja toimivuutta sekä fuusiovaikutusta pohdittaessa olisi hyvä ottaa em. tarkastelukulmat huomioon ja miettiä sitä, miten niiden toteutuminen painottuu Soumi (tm) oloissa. Koneen omat sensorit; niiden monipuolisuus, kantama ja kyky jakaa hankittu tieto tehokkaasti muille ovat tärkeitä asioita nyt ja tulevaisuudessa. Tutkien standardi on AESA, boosterihivenainetoive on GaN. Jälkimmäistä ei vielä ole ehdokkaiden lentokonetutkissa juuri nähty, mutta tulevaisuusnäkökulmassa tämä saattaa olla vahvasti mukana. Eräs valmistaja (Saab) tarjoaa jo ko. teknologiaa mutta oudosti sitä ei löydy vielä saman firman tulevasta syömähampaasta.

Modulien lukumäärän mukaan laskettuna tehokkain tutka lienee F-35:ssä. Typhoonissa ja Gripen E:ssä on sivukeilaavat tutkat, mikä laajentaa havaintokenttää huomattavasti. Puolensa varmasti kussakin, nojatuoliteoreetikon on vaikea arvioida järjestelmien paremmuuksia ja vahvuuksia todellisessa toiminnassa.

Eniten tietokonetehoa on F-35:ssä, jossa sensoritieto prosessoidaan suoraan raakadatasta (tai miten tämän nyt ilmaisisi poliittisesti korrektilla tavalla). Tiedon käsittelytapa edellyttää lentokoneelta suurta laskentakykyä ja sitähän F-35:een on rakennettu.

Verkottumiskyvyn ja -ominaisuuksien painoarvo on mitä todennäköisimmin tulevaisuudessa huomattava. Parvilinkeistä tuoreimmat lienevät olemassa/tulossa F-35:llä ja Gripen E:llä? Linkistä riippumatta on yhä tärkeämpää, että parven tms. keräämä tieto voidaan siirtää nopeasti muualle ja vastaavasti muiden sensorialustojen tieto tulee kyetä siirtämään nopeasti ja ymmärrettävällä tavalla parven koneisiin ja hyötykäyttöön (maalidata jne.). Soolokyvyt korostuvat, mikäli sensoriverkko on tuhottu tai toimintakyvytön tai mennään vihollisen alueelle. Meidän tilanteessamme toimitaan aika todennäköisesti jokseenkin oman ilmatilan piirissä.
Klikkaa laajentaaksesi...

GaN ei ole erään valmistajan yksinoikeus, vaikka sen sellaisena haluaisikin esittää. Myös Suuri Saatana kehittelee ko. teknologiaa. ;)

http://www.lockheedmartin.com/us/ne...roduces-next-generation-radar-technology.html

Tutkan sivukeilaavuudesta voi nähdä jonkinasteista hyötyä. Itse ajattelin tutkaa lähinnä tilannekuvan tuottajana perinteistä CAP-rinkiä lentäessä, mutta jos laajennetaan ajattelua hyökkäykseen ilmamaalia vastaan, on sivukeilavaalla tutkalla kiistämättömiä etuja.

Datalinkkien osalta Rafalessa saattaa olla tulossa jotakin uutta. Rafale-ketjussa oli asiasta juttua, F4-standardissa tulee parannuksia datalinkkeihin ja viestijärjestelmiin. Ranskalaiset haluavat selvästi pysyä F-35:n ja Gripenin rinnalla Typhoonin kaltaiseen suuntaviivattomuuden tilaan valahtamisen sijaan.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top