Äänestys Mikä konetyyppi korvaa Hornetit?

Mikä konetyyppi on mielestäsi todennäköisin valinta Hornetin korvaajaksi?


  • Äänestäjiä yhteensä
    599
  • Äänestys suljettu .
Puhuit kyllä Amraamin puutteesta myyntiluvassa.
Voitaneen korjata nyt siihen, ettei ole kiinnittänyt kaikkien huomiota kun niitä ei ole näkynyt ennenkään.

Avoin kysymys on lähinnä tuleeko vielä Amraam-dsca (ja milloin) vai mennäänkö tosiaan vertailuun ja kohti toimitusta entisillä. Se ei kuulosta kovin helpolta uskoa vaikka vanhojen käytöstä varmasti etua olisi kokonaissuorituskykyä ajatellen.
Niin, kun meillä sattuu olemaan niitä C7-versioita jotka on varmaankin enemmistössä tuossa perheessä. Eli ehkä tässä vaiheessa ei tarvita uusia puikkoja niin ehdottomasti kun meillä oleva ohjus on suhteellisen moderni ja uusinkin versio siitä on vasta jokin aika sitten otettu käyttöön rapakon takana.

Sinänsä en ihmettelisi tätä kun muistelee viimeisintä AMRAAM-kauppaa. Ohjuksen hinta huiteli n. 1 miljoona USD /puikko ja niitä tuli sen maksimissaan 300 kpl. Uusin AMRAAM D on hinnaltaan 1,5-2 x todennäköisesti kuten on myös MBDA METEOR. Se tarkoittaisi samoilla määrillä n. 0,5 miljardin kauppaa kaikenkaikkiaan. Muutenkin on jo tiukkaa koneiden kanssa, joten ehkä sentit laitetaan niihin juttuihin, jotka tarvitaan heti IOC vaiheessa 2028.
 
Joo, nettikeskusteluille tyypillisesti ei ole muita vaihtoehtoja kuin tukeutuminen Ruotsiin TAI tukeutuminen Suomeen... Tuleeko mieleen mitään välivaihtoehtoa?

Esimerkiksi Ahvenanmaan ja Tukholman suojaaminen voisi onnistua parhaiten niin, että suomalais-ruotsalainen hävittäjäosasto tukeutuu Arlandaan ja kriisin alettua esimerkiksi Arlandan, Bromman ja Maarianhaminan kentille. Kokoonpano voisi olla ihan esimerkkinä 1 parvi ruotsalaiskoneita ja 1 parvi suomalaiskoneita.

Keskisen Itämeren suojaaminen onnituisi parhaiten Gotlannista ja siellä päävastuu voisi olla ruotsalaisilla. Tarvittaessa vosi luoda valmiuksia, että esimerkiksi parvi suomalaiskoneita voisi tukeutua Visbyhyn.

Etelä-Ruotsissa päävastuu olisi luontevaa olla ruotsalaisilla ja käytössä olisivat Etelä-Ruotsin kentät (mm. Ronneby ja Såtenäs)

Lapissa voimia voisi yhdistää. Suomen tukikohtien lisäksi käytössä olisi mm. Luulaja ja tehokkainta olisi, jos hävittäjiä pystyttäisiin käyttämään sopivalla tavalla ristiin eri taistelutukikohdista.

Itä- ja Kaakkois-Suomessa päävastuu säilyisi varmasti suomalaisilla, mutta tehokkainta olisi jälleen, jos ruotslaiskoneet pystyisivät operoimaan sopivista taistelutukikohdista.

Ruotsalaiset ovat kasvattamassa taistelutukikohtiensa määrää ja sitä kautta mm. tukiorganisaatiot kasvavat. Taistelutukikohdassa olisi tarpeen pystyä aseistamaan ja tankkaamaan kone seuraavaan taistelutehtävään. Tähän tarvittava konekohtainen varustus täytyisi tietysti olla niissä taistelutukikohdissa, joissa toimii useampia konetyyppejä.

Mistä minä kirjoitin viestini alussa? Juurikin niistä välivaihtoehdoista! Mutta en hyväksy ajatusta, että JASSM-ER:n pitkä kantama olisi siksi tarpeen, kun täällä on tukikohdat paskana ja ilmavoimat on siirtynyt lentämään Ruotsin kentiltä. Voit vapaasti olla eri mieltä.

Olisiko noin, että Ruotsiin tukeuduttaisiin suuressa mittakaavassa? Toki erikoisvehkeitä (AEW&C, ilmatankkaus jne.) voitaisiin kenties tukeuttaa Ruotsiin ym. pienimuotoista.

Sinänsä en kyllä aivan ymmärrä skenaariosi kaikkia piirteitä. Miksi Suomen hävittäjiä sijoitetaan Tukholmaan Ahvenanmaan puolustamiseksi? Jos ruotsalaiset ovat mukana kovat piipussa, niin loogisempaa on, että suomalaiset operoivat täältä idästä ja ruotsalaiset taas lännestä.

Ylipäätään laajemmassa sotaskenaariossa Suomen ilmavoimat on liki varmasti täystyöllistetty itärajalla ja Suomenlahdella. Miksi Suomi sitoisi resursseja Kaliningradin uhkasuuntaan tukeuttamalla hävittäjiään Ruotsin maaperälle? Meillä on kädet täynnä isompia ongelmia lähempänä ja Ruotsi taas on täysin kykenevä pitämään Kaliningradin kurissa, jos nyt ei sentään lyömään sitä.

Voidaan tietysti argumentoida, että "F-35 tai SH on niin ja niin monta kertaa parempi rynnäköinnissä kuin Gripen" ja "joukko on enemmän kuin osiensa summa". Väitän kuitenkin Suomen ja Ruotsin intressien eroavan erityisesti Kaliningradissa. Ruotsille Kaliningrad on Venäjän eteentyönnetty hyökkäystasa, kivulias menneisyyden jäänne, joka ei kadonnut kommunismin mukana. Suomella taas on pitkä maaraja Venäjän kanssa - Kaliningrad on sen rinnalla pelkkä joint-tukikohta, jossa pitää majaa pari lentolaivuetta.

Jos arvata pitäisi, niin Ruotsi näkisi mielellään Kaliningradin täysin polvillaan, rauniokasana. Suomen sodanjohtoa moinen ei välttämättä innosta. Vaikka tunnetusti helpoin tapa tuhota lentokone on tuhota se maahan, niin Kaliningrad saattaa muodostaa poikkeuksen. Kaliningradissa on suhteellisen vahva ilmatorjunta, mutta pommittaakseen Suomen tai Ruotsin maaperää venäläiskoneet joutuvat poistumaan sen suojasta. Samaten tilannekuvaetu siirtyy Suomelle ja Ruotsille - omat maasijoitteiset tutkat rannikolla ovat lähempänä kuin venäläisten Kaliningradissa. Eikä pidä unohtaa Ruotsin tutkavalvontalentokoneitakaan - Kaliningradista venäläiset taas eivät omiaan montaa lentokierrosta operoi ennen kuin Gungnir tai JASSM-ER iskee seisonta-alueella tankattaessa.

Toki Kaliningrad on meillekin ikävä, mutta uskoakseni Suomen kannattaa ottaa siihen ennemmin defensiivinen kuin offensiivinen suhtautuminen. Suomen ilmavoimien rynnäköintikyky voidaan käyttää paremmin lähempänä. En halua alueluovutusten listaan lisättävän Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan lisäksi myös Kymenlaaksoa ja sankarivainajia siunattavan 2000 lisää, koska piti pönkittää Ruotsin suurvalta-ambitioita.


Se on sitten toinen kysymys, jos ollaan niin mielenkiintoisessa tilanteessa, että Ruotsi ei itse ammu laukauksia, mutta antaa kuitenkin suomalaisten hyödyntää maa-aluettaan Venäjän vastaisissa sotatoimissa. Siinä tilanteessa Tukholman alueen kentät voisivat olla mielenkiintoisia parven tai kahden tarpeiksi - päästäisiin iskemään Kaliningradista tulevaan uhkaan myös lännen suunnasta. (Kyllä, lasken tämän vielä pienimuotoisen tukeutumisen piiriin.)
 
Sitten ne mitkä eivät ole Hornet - vientiluvassa:
- AARGM ohjukset puuttuvat vaikka on Growlereita. Ne kävisivät myös Supereihin.
- Harpoon / LRASM / JSM meritaisteluohjukset. Lienevät liian kalliita ja niitä tarvittaisiin vain vähän sekundaarisina aseina koska on PTO 2020.

Se mikä aikaisemmassa tietopyynnössä koskettaa esimerkiksi Israelia on sitten kysymysmerkki. Kaikkeahan ei tosiaan välttämättä hankittaisi yhdestä maasta.
Israelista voisi tulla kysymykseen Elbitin kypäränäytöt, Rafaelin SPICE-pommit ja Litening-podit. Integrointi tuskin on ongelma kumpaankaan jenkkikoneeseen heille.
 
Ei kannata paljoa mielikuvitella lisää Boeingin pakettiin kun näkyi jo $14.5 hintalappu. On alaspäin sovittelemista 9.4€ kohti jo ennestään melkoisesti. Määrähän ei tule olemaan siis lähellekään tuo. Sen voinee aloittaa 12 G ja 8 F:stä. E:tä tulee sitten ehkä 40 eikä 50.
 

Niin, kun meillä sattuu olemaan niitä C7-versioita jotka on varmaankin enemmistössä tuossa perheessä. Eli ehkä tässä vaiheessa ei tarvita uusia puikkoja niin ehdottomasti kun meillä oleva ohjus on suhteellisen moderni ja uusinkin versio siitä on vasta jokin aika sitten otettu käyttöön rapakon takana.

Sinänsä en ihmettelisi tätä kun muistelee viimeisintä AMRAAM-kauppaa. Ohjuksen hinta huiteli n. 1 miljoona USD /puikko ja niitä tuli sen maksimissaan 300 kpl. Uusin AMRAAM D on hinnaltaan 1,5-2 x todennäköisesti kuten on myös MBDA METEOR. Se tarkoittaisi samoilla määrillä n. 0,5 miljardin kauppaa kaikenkaikkiaan. Muutenkin on jo tiukkaa koneiden kanssa, joten ehkä sentit laitetaan niihin juttuihin, jotka tarvitaan heti IOC vaiheessa 2028.

Huoli pois, uskoisin, että Ilmavoimat ja Pääesikunnan suunnitteluosasto tietävät hyvin tarkkaan, mitä ovat tekemässä.
 
Tuota kun on ihmetelty F35:n myyntiluvan vain kahta varamoottoria. Onkohan koneeseen tulossa uusi moottori jota ei voi vielä tilata mutta vanhaakaan ei kannata enempää ottaa?
 
Jos te saitte valitta 64 F-35 tai 72 F-18 E/F/G niin mikä niistä?
Se on melkein samanlainen kysymys kuin mikä on lempivärisi. Ei tiedetä juuri mitään keskeisten suorituskykyjen hyvyydestä. Tiedetään vain, että jonkinlaista kykyä on. Ei miten paljon, missä kontekstissa ja miten vertautuu.
Tuota milloin tulee ne toiset myyntiluvat? EF-2000 , Rafale, Gripen ?
Muilla ei ole samanlaista käytäntöä julkistaa.
Ruotsin osalta tiedetään, että heillä myyntilupa saataisiin hallitukselta jälkikäteen.
Ranskassa ilmeisesti on jo lupa, eli etupainotteisesti ja puuttuvat vähemmän yksityiskohtiin.

Kokonaisuutena voidaan ymmärtää, että tästä eteenpäin se mitä kukin esittää on sellaista minkä myyntiin ovat saaneet luvan. Tai ettei se nouse esteeksi valinnan kohdistuessa siihen. Ruotsi ei tietenkään kieltäytyisi vaikka kuinka on jälkikäteen lupa haussa. Menisi siis ns. kumileimasimen tavoin koska palvelisi niin selkeästi Ruotsin etua.
 
Back
Top