Mikään hinta ei ole liian korkea, jos sillä varmasti voittaa sodan. Vrt. Manhattan-projekti.
Riippuu varmaan vähän sodasta. Mutta periaate on tietysti ihan totta.
Fredrick Forsyth väitti
Jumalan nyrkki -romaanissaan, että Manhattan -projektissa olisi käämitetty sentrifugeja Fort Knoxin kullalla. Kuparia tarvittiin aika moneen juttuun sotatarvikkeissa, jotka piti lähettää ympäri Maapallon sotanäyttämöitä, mutta sentrifugit pysyivät USA:ssa ja kulta voitiin ottaa takaisin kassakaappeihin, kun uraania oli saatu rikastettua tarpeeksi. En tiedä, pitääkö oikeasti paikkaansa, mutta mahdollisuuksien rajoissa voisi olla. Toinen maailmansota oli niitä sotia, joissa mikään hinta ei ollut liian korkea.
Kuuntelin joskus radiosta, kun suomalaista korkeaa virkamiestä haastateltiin jossain YLE:n asiaohjelmassa. Olisiko ollut Markus Leikolan
Sota ja rauha, en mene vannomaan. Kyseinen virkamies totesi yks'kantaan sodan hinnasta, että jos Suomi joutuu sotaan, rahoitus puolustusmenoihin löytyy aina. Kun toimittaja pyysi tarkentamaan, oli vastaus, että lainaa otetaan sieltä mistä saadaan, millä tahansa ehdoilla. Kuitenkaan Suomi ei rahanpuutteeseen kaadu. Ja näinhän se viime sotienkin aikaan meni.
Erona tietenkin se, että jos Suomi oli 1939 juuri ponnistanut ylös kehitysmaa-tasolta, 2000-luvulla Suomi on kehittynyt länsimaa.