Jos he haluavat, että heidät otetaan tosissaan jonakin EU:n yhteistä turvallisuutta johtavana suurvaltana, täytyy heillä olla myös sitten sitä puikkoa riittämiin vaikkapa pidempään kahakkaan Venäjänkin kanssa. Suurvallan, joka katsoo itsensä kokonaisen mantereen yhteisen turvallisuuden vartijaksi, on voitava olla valmis tilanteeseen kuin tilanteeseen, jos haluaa että heidän puheet otetaan tosissaan eikä sananhelinänä. Ja tämän takia Ranskan juurikin täytyy nostaa huomattavasti sotavoimiensa budjettia, että heidät voidaan ottaa tosissan. Koska jos he ottavat mantereen turvallisuuden sydänasiakseen, mutta eivät kasvata budjettiaan, joka on tehty pienempiä ambitioita varten, koko homma lässähtää kasaan kuin puhkaistu ilmapallo.
Jotta Ranskan puheista tulisi uskottavat, minimissään odottaisin vaikkapa sitä, että he tulisivat julki tavoitteen kanssa, että vuosikymmenen loppuun asti mennessä puolustusbudjetti 3-4 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Mutta niin kauan kun ranskalaiset politiikot pelkäävät suututtaa äänestäjän siitä, että EU:n ylimmän vartijan roolin edestä uhrataan hieman kansan täysin ylenpalttisia sosialistisia etuuksia ja vaikkapa että julkisen sektorin työntekijät saavatkin tyytyä siihen, että eläkkeellle mennäänkin vasta 65 vuotiaana eikä 55 vuotiaana, ei Ranskalla ole uskottavuutta. Pitää löytyä Ranskassa ne politiikot, jotka ovat valmiita viemään kansan karkkirahoja vaalitappionkin kustannuksella asevoimien suorituskyvyn kasvattamiseksi.