Meitä on sitten kaksi. Olin juuri tulossa valittamaan, kuinka olen maannut sängyssä liki kuusi tuntia, tuntenut lakanat iholla, potkinut peittoa, huokaillut hyperventiloinnin rajoille saakka, pari kertaa käynyt särpimässä vettä, kusemassa ja välillä tuijottanut kännykkää tunnin. Ja viiden jälkeen koko yritys alkoi tuntua epätoivoiselta.
No, kahvia kittaan, kohta esipaistettua leipää suuhun ja sitten pitäisi saada auto kahdeksaksi korjaamolle. Onneksi ei ole mekatroniikka, vaan alusta murheena, mutta kyllä sitä tuntee silti tulevansa kusetetuksi. De facto toista sataa euroa työtunnilta ja paskaa osaa myydään tuplahintaan verkkokauppoihin nähden. Onneksi ei sentään ole mekatroniikka, vaan alusta murheena. Mutta kirpaisee se silti. Kenellä on tähän varaa? Duunari saa tehdä päivän töitä ostaakseen tunnin työtä toiselta. Vittu kun vituttaa. Mutta kun on paikat jumissa ruosteesta, niin sitten ne on jumissa. No, josko muutaman satasen uhrauksella saisi vielä vuoden leimaa haettua tuohon rassiin.
sehän on mun syy että osat maksaa tiskillä x3 ja sitten niitä ei saa vaihtaa kun ne on kalliita ja sitte kuitenki sekin on mun vika kun se vanha elvytettykään osa ei toimi ja myöskään sen ruosteisen pultin aukasuun ei saisi käyttää aikaa kun sekin on kallista mutta uuttakaan ei saa et älä katkase sitä sitten ja perkele kun et osannu vian kuvauksen mukaa korjatakkaan sitä kun työmääräyksessä luki että asiakkaan mukaan auto sanoo naks välillä ehkä vasemmalta tai sitten ei
