Tornisteri
Luutnantti
Se on jännä, että koet näin! Perustelisitko vähän? Minä koen että juurikin Naton jäsenyys on siellä tehtävälistan kärjessä.
En nyt lähde sen enempää suistamaan lankaa keskusteluksi ylipäätään koko jäsenyyden tarpeellisuudesta tai siitä mihin mieluummin laittaisin koko prosessin toteuttamiseen tarvittavat varat.
Vain tulevaisuus näyttää sen että olisiko jäsenyyttä pitänyt alkaa tässä vaiheessa hakemaan. Kenties sitä jo haetaankin jossain vaiheessa lähitulevaisuutta riippuen ihan siitä että mitä itänaapuri seuraavaksi tekee.
Kahta lukuunottamatta loput pohjoismaiset hyvinvointivaltiot, eli pohjoismaiden enemmistö, kuitenkin ovat Naton jäseniä. Hyvinvointivaltiolla, tulonjaolla, pehmeillä arvoilla jne ei ole tässä yhtälössä osuutta. Kyse on vain poliittisesta valinnasta. Samojen yhteiskunnallisten arvojen yhteiskunnissa sosiaalidemokraattivrtoiset hallinnot ovat vieneet maitansa Natoon.
Totta tämäkin, mutta tulee muistaa että Naton perustajajäseninä Norjalla ja Tanskalla oli traumaattinen kokemus siitä miten joutua miehitetyksi ilman sen suurempaa ulkopuolista interventiota. Lisäksi tuo aika oli varsinkin läntisessä Euroopassa kollektiivisesti äärimmäisen, uuden uhkakuvan eli kolmannen ison maailmansodan syttymisen pelkäämistä jälleenrakennuksesta huolimatta. Silloin pienet etsivät turvaa isommiltaan sotatraumat kansallisessa muistissa.
Nämä em. pohjoiset valtiot tekivätkin sinänsä fiksun päätöksen johon meidän olisi kannattanut heti mennä mukaan tuolloin 1949, mutta valitettavasti maamme valtionjohto oli jo tuolloin varustettu sellaisella aineksella joka moisen päätöksen toteuttamisen esti saaden vaihtokaupassa onnistuneemman idänpolitiikan.
Näin juuri yksityisajattelussani uskon. Tämä uhkaus on lausuttu suullisesti pienelle piirille.
Pidän itsekin moista uhkailua mahdollisena mutten kuitenkaan todennäköisenä. Saattaa olla että Virolaisillekin on lausuttu aikaisemmin samat sävelet, mutta Natossa he kuitenkin nyt ovat.
Toisaalta kun nyt tätä jäsenyyttämme ko. organisaatiossa miettii tuollaisten uhkausten varjolla, niin kyllähän sen huomaa että olemme ihan yhtä puun ja kuoren välissä nykyisellä "liittoutumisellamme" länteen EU-jäsenyyden ja muiden puolustusyhteistyökuvioiden kautta sekä sitten Naton täysjäsenenäkin mahdollisessa konfliktissa.
Jos sota syttyy, niin tuskin Venäjä antaa meidän olla rauhassa missään vaihtoehdossa. Toisaalta tulisiko sitä apua sitten samoissa määrin meille ilman Naton jäsenyyttä jos joutuisimme hyökkäyksen kohteeksi? Hyvin kyseenalaiselta vaikuttaa sekin vaihtoehto.