Miksi kansalaiset vastustavat Natoa?
- Viestiketjun aloittaja Alisuutari
- Aloitus PVM
Gyllis1
Respected Leader
Jaa-a. Itse veikkaan että Venäjä ei nykyisillä korteillaan lähde katsomaan onko se viides artikla bluffia vai ei.
Älä huoli. En minäkään joutunut minkään aivopesun kohteeksi vaikka 70-luvulla synnyinkin
. Tai ainakaan kukaan jonka tunsin ei sellaista aivopesua huomannut. Oikeastaan ensimmäisen kerran kun asiasta alettiin puhumaan laajalti oltiin jo 2010-luvulla. Hämmästyttävää kyllä, kukaan, jonka tunsin tuolta ajalta ei kaiken aikaa puhunut NL:n ja Venäjän uhasta. Koskaan eläessäni en ole kuullut niin paljon itäisestä uhasta kuin viimeisen muutaman vuoden aikana. Edelleen väitän, että NATO:n kriittisyyden perusta ei ole missään info-operaatiossa, vaan yleisessä tietämyksessä Jenkkien perseilyistä viimeisen 80 vuoden aikana. Ja niin kauan kuin asia kuitataan vain jonkinlaisena "kansan reaktiona info-operaatioon vuonna 1960" (sivumennen sanoen kansan, joka inhoaa itäläisiä) niin ei tule mitään.
Ei minua tarvitse vakuuttaa. Vain se 60% kansasta
. Ja niin kauan kuin NATO:n kannattajien pääargumentti on "me olemme oikeassa ja te olette tyhmiä infouhreja" niin ei tule mitään.
Gyllis1
Respected Leader
Et ole kuullut ihmisten juurikaan puhuvan itäisestä uhasta, NATO-vastaisuus perustuu joihinkin Vietnam-traumoihin, etkä tunnista joutuneesi aikalaistesi kanssa aivopestyiksi?Älä huoli. En minäkään joutunut minkään aivopesun kohteeksi vaikka 70-luvulla synnyinkin
Edelleen väitän, että NATO:n kriittisyyden perusta ei ole missään info-operaatiossa, vaan yleisessä tietämyksessä Jenkkien perseilyistä viimeisen 80 vuoden aikana. Ja niin kauan kuin asia kuitataan vain jonkinlaisena "kansan reaktiona info-operaatioon vuonna 1960" (sivumennen sanoen kansan, joka inhoaa itäläisiä) niin ei tule mitään.
Ei minua tarvitse vakuuttaa. Vain se 60% kansasta
Haha aika vitun ironista.
Gyllis1
Respected Leader
Tiedotusvälineet, opettajat kouluissa ja poliitikot välttelivät vuosikymmeniä itäisestä uhasta puhumista ja keskittyivät "amerikkalaisten perseilyihin".
Tuo ei ollut aivopesua eikä info-operaatio, tai vaikka olikin, ei sillä ole vaikutusta NATO-kantoihin.
Vai miten se meni?
Ironiasta en tiedä, mutta on aika raju väite sinulta kertoa kokonaisen sukupolven, mistä et ilmeisesti ikäsi puolesta mitään tiedä, joutuneen aivopestyksi.
No. Valtaosa kansasta vastustaa NATO:a nykyäänkin. Ilmeisesti aivopesu toimii kaiken aikaa.
Montako sukupolvea menee mielestäsi, ennen kuin "oikea ajattelu" voittaa?
Gyllis1
Respected Leader
Tuliko uutisena että 60, 70 ja 80 -luvuilla Neuvostoliiton uhkaa tietoisesti vähäteltiin ja Yhdysvaltoja demonisoitiin tiedotusvälineissä ja oppilaitoksissa? Voisiko olla, että tuolle propagandalle vuosikymmeniksi altistuneiden ihmisten (eli sen"valtaosan" kansasta) näkemyksiin tuo mielipiteiden muokkaus vaikuttaa vieläkin?
Itse olen hyvin vahvasti sitä mieltä että vaikuttaa, tiedostavat nämä itse sen tai eivät. Gallupit luultavasti muuttuvat sitä mukaa kun tuosta porukasta lähtee väkeä.
Allekirjoittaneelle ei tule kovin moni asia 60-00-luvun korkeakoulutuksesta yllätyksenä. Sen enempää Tampereen Tiedotusopin laitoksen tietty vasemmistolaisuus kuin eräiden muiden laitosten suuntautuneisuudet. Niin vasemmalle kuin joissain tapauksissa oikealle. Jos kuvittelet, että kaikki opetus on ollut punikkiopetusta kaiken aikaa noina vuosina edes punaisimmissa laitoksissa, niin tervetuloa realismiin. Kyseleppä ajanjakson kavereilta Kauppiksesta, Oikiksesta tai Polilta. Oli 60-70 luvulla proffia, jotka olivat vasureita ja sitten jotain ihan muuta.
USA-vastaisuus, josta paljon puhutaan on sama asia kuin Vihreys nykyään. Se oli aina "tiedostavan" kansanosan juttu. Eritoten yliopistomaailmassa joissain porukoissa oleva tendenssi. Ala- ja keskikouluissa lukioista puhumattakaan suomessa on aina ollut vallalla hyvin isänmaallinen, ellei jopa oikeistolainen suuntaus. Johtuu ihan sattumalta opettajankoulutuksen periaatteista ja laitoksesta. Asia, jonka jokainen voi hyvinkin käydä itse tänäkin päivänä toteamassa laitoksella jos haluaa.
USA-vastaisuus on myytti nykyään. Jos sitä on joskus ollut, se on loppunut jo kauan, kauan sitten. On turha enää vedota siihen. USA aiheuttaa itse oman inhonsa ja rehellisyyden nimissä aiheutti jo aikanaan perseillyillään Etelä-Amerikassa ja kaakkois-aasiassa.
Jos mietitään perusteita miksi osa EU-maista ei kuulu Natoon, niin syyt siihen lienevät yksinkertaistettuna seuraavat?
Irlanti: maata ei sijaintinsa vuoksi uhkaa juuri mikään
Itävalta: osittainen neuvostomiehitys 2. maailmansodan päätteeksi ja siitä seurannut liittoutumisen kieltävä perustuslaki ja liittoutumattomuusperinne
Kypros: maan kahtiajako
Malta: vähäinen uhkien määrä?
Ruotsi: liittoutumattomuusperinne
Suomi: suomettuminen ja siitä seurannus liittoutumattomuusperinne
Irlanti: maata ei sijaintinsa vuoksi uhkaa juuri mikään
Itävalta: osittainen neuvostomiehitys 2. maailmansodan päätteeksi ja siitä seurannut liittoutumisen kieltävä perustuslaki ja liittoutumattomuusperinne
Kypros: maan kahtiajako
Malta: vähäinen uhkien määrä?
Ruotsi: liittoutumattomuusperinne
Suomi: suomettuminen ja siitä seurannus liittoutumattomuusperinne
Eipä pääse yleistämään. Itsekin Neuvostoliitossa muutamaan otteeseen käyneenä asia oli varsin kirkas mitä tuli itäisen naapurimme niin moraaliseen rappioon kuin normaalin oikeusvaltion puuttumiseen. Muurien murtaminen ei kyllä pyyhkinyt näitä epäluuloja ja kuten nyt näemme - ei ne mihinkään kadonneetkaan. Enemmänkin tämän läntisen olemassaolon erinomaisuuteen on tullut sittemmin hieman varauksia kun tuolloin se oli ainoa mahdollinen vaihtoehto.
J0h1F
Ylipäällikkö
Niin, eihän mm. Puolustusvoimat joutunut kuin monen vuosikymmenen ajan poliittisten suhdanteiden vuoksi valehtelemaan kansalle siitä sotilaallisesta pääuhkakuvasta, jota varten koko sotilaallinen maanpuolustuksemme oli suunnattu. 1980-luvun loppuun asti se virallinen uhkakuva nimittäin oli "NATO:n maihinnousu" - vaikka Pääesikunnan arvioissa se oli arvioitu erittäin epätodennäköiseksi, ja pääuhkakuvana pidettiin Neuvostoliiton maahyökkäystä Suomen miehittämiseksi, jonka varalle myös kaikki strateginen suunnittelu kohdennettiin. Tätä ei kuitenkaan voinut sanoa ääneen, jotta Neuvostoliitto ja sen (rahallisestikin) tukema kotimainen vasen laita eivät pillastuneet. Kaikki länsiyhteistyö jouduttiin tekemään salassa niin, että sitä hoitaneita olisi todennäköisesti syytetty maanpetoksesta silloin, jos asia olisi tullut julki, koska toiminnalla ei ollut poliittista valtuutusta muuta kuin UKK:n valtuutus NL:n varalle tehtävien puolustussuunnitelmien laatimiseen.Älä huoli. En minäkään joutunut minkään aivopesun kohteeksi vaikka 70-luvulla synnyinkin
Neuvostoliitto myös rahoitti suomalaista rauhanliikettä, joka sitten piti neuvostoaseita "rauhan aseina", kun taas kaikki läntinen asevarustelu oli imperialismia ja aggressiota.
Näkyy hyvin myös mm. näkemyksestäsi Vietnamin sodan suhteen: USA meni sinne ainoastaan puolustaakseen liittolaistaan Etelä-Vietnamia, eikä ikinä edes suunnannut maahyökkäyksiä DMZ:n yli Pohjois-Vietnamin valtaamiseksi kommunisteilta.
vastarannankiiski
Kenraali
Asiassa on totuuden siemen, mutta verranto on väärä. Kyllä venäläinen jalkaväkikomppanian tasolla käyttämä aseistus on ollut pääosin toimivaa ja luotettavaa kenttäolosuhteissa. Mistään valtavista ja vaikeista epäluotettavuus- tai rikkoontumisongelmista en ole kuullut esimerkiksi AK sarjan aseiden, RPD:iden, PKM:ien, SVD:iden PM:ien, NSV:iden, RPG sarjan sinkojen ml kertasinkojen, AGS-sarjan krkk:iden, tai GP-sarjan kranaattikiväärien osalta. Kuten en myöskään F1 tai RGD5 sarjan käsikranaattien osalta. Toimiviksi aseiksi myönnetään lännessä yleisesti, ei se ole mitään biassia itseään vaan melko objektiivinen konsensus. Tästä löytyy osittain jopa ihan objektiivista tutkimusnäyttöä.
Missä se virhe on, on nimenomaan katteeton ennakkoluulo länsikalustoa kohtaan. Kaikki länsikalusto ei ole epäluotettavaa ja toimimatonta vaikka tällaisia tapausesimerkkejä löytyy. Virheitä ja ongelmia on monesti paisuteltu ja samalla jätetty kertomatta että puutteet ja ongelmat on pystytty korjaamaan monelta osin.
En näkisi syynä tähän käytäntöön pelkästään mieltymystä neukkuaseisiin, joiden suunnittelun ja toteutuksen hyvästä tasosta meillä muuten on kokemusta jo 30- ja 40-luvuilta, vaan myös yhtenä syynä suomalaista katteetonta öykkärihenkeä siitä että täällä muka osattaisiin tehdä asioita paremmin kun muualla lännessä. Ja monesti varsinkaan idässä. Hyvänä esimerkkinä on se, että täällä ei edes aina tajuta miten pihalla aseasioista ollaan todellisuudessa, vaan luullaan tiedettävän asiat paremmin. Hyvänä esimerkkinä on suhtautuminen venäläisiin sotasaaliskonepistooleihin 40-luvulla. Kauhisteltiin venäläisten peltikonepistoolien "huonoa laatuvaikutelmaa" koska ne olivat viimeistelemättömiä monelta osin. Kun ei itse ymmärretä, että hyvää sotakonepistoolia ei välttämättä tarvitse jyrsiä teräsharkosta osa kerrallaan, ei kiillotella jokaista ulospäin näkyvää nippeliä eikä tukkia tehdä visakoivusta, niin sitten pidetään kaikkia muita huonompina.
En myöskään lähtisi suomalaisena länsimaisia aseita arvostelevalle linjalle en lähtisi, varsinkaan jos katsoo suomalaisen sotilasasesuunnittelun "saavutuksia".
1. Lahti Pistooli. Kallis, rakenteeltaan monimutkainen ja järkyttävän suuri yksitoiminen puoliautomaattipistooli aikana jolloin kaksirivilippaat, kaksitoiminen laukaisukoneisto sekä vireenpäästöt olivat jo maailmalla saatavilla kaupallisesti ja kotimaastakin Stockmannin urheiluosastolta.
2. Lahti-Saloranta. Ei edes verrata DP27:aan.
3. Suomi-KP. Moderni 20-luvulla, vanhentunut materiaali- ja valmistusratkaisujen osalta 40-luvulla
4. M27. Piti olla alkuperäistä M1891 kivääriä parempi, tuli paskempi.
5. Parhaimmat pystykorvat ja viimeisin malli kehitetty aikana jolloin katseen olisi pitänyt olla puoliautomaattikivääreissä ja muissa lyhyissä itselataavissa aseissa.
6. Lahti-pst kivääri. Vanhentui muutamassa vuodessa. Paljonko tuotti turhia tappioita kesällä -44 kun näillä yritettiin tuhota ykkösportaan jakokamana naapurin ajanmukaisia vaunuja?
7. Kiikaritähtäimiä ei osattu valmistaa edes vielä 50-luvulla
8. RK62/95. Luotettavimmilta ja kenttäkelpoisimmilta osiltaan järjestelmän osat kopioitu AK:sta. 2000-luvulla vielä väitettiin avoimesti että "kotimainen RK on maailman paras".
No, aina löytyy lopulta puolustelija kotimaisille saavutuksille ja alkaa selittely siitä "kuinka on vähän rahaa ja pieni maa jajajajajaja...". Huono selitys sille, että suunnittelupöydältä tulee huonoja tai vanhentuneita ratkaisuja valmistukseen. Vähillä ja niukoilla taloudellisilla resursseilla on parhaimmillaan kehitetty paljon hienoja sovelluksia, kunhan visionääri on ollut oikea ja on seurattu ajan kehitystä ja trendejä.
Ja mitä toimintavarmuuteen tulee, niin se on yksi trendi joka ei koskaan mene pois muodista.
En pidä venäläisiä aseita mitenkään sen luotettavampina kuin mitä länsimaiset aseet ovat tai länsimaisia vähemmän luotettavina tai kenttäkelpoisina.Asiassa on totuuden siemen, mutta verranto on väärä. Kyllä venäläinen jalkaväkikomppanian tasolla käyttämä aseistus on ollut pääosin toimivaa ja luotettavaa kenttäolosuhteissa. Mistään valtavista ja vaikeista epäluotettavuus- tai rikkoontumisongelmista en ole kuullut esimerkiksi AK sarjan aseiden, RPD:iden, PKM:ien, SVD:iden PM:ien, NSV:iden, RPG sarjan sinkojen ml kertasinkojen, AGS-sarjan krkk:iden, tai GP-sarjan kranaattikiväärien osalta. Kuten en myöskään F1 tai RGD5 sarjan käsikranaattien osalta. Toimiviksi aseiksi myönnetään lännessä yleisesti, ei se ole mitään biassia itseään vaan melko objektiivinen konsensus. Tästä löytyy osittain jopa ihan objektiivista tutkimusnäyttöä.
Missä se virhe on, on nimenomaan katteeton ennakkoluulo länsikalustoa kohtaan. Kaikki länsikalusto ei ole epäluotettavaa ja toimimatonta vaikka tällaisia tapausesimerkkejä löytyy. Virheitä ja ongelmia on monesti paisuteltu ja samalla jätetty kertomatta että puutteet ja ongelmat on pystytty korjaamaan monelta osin.
En näkisi syynä tähän käytäntöön pelkästään mieltymystä neukkuaseisiin, joiden suunnittelun ja toteutuksen hyvästä tasosta meillä muuten on kokemusta jo 30- ja 40-luvuilta, vaan myös yhtenä syynä suomalaista katteetonta öykkärihenkeä siitä että täällä muka osattaisiin tehdä asioita paremmin kun muualla lännessä. Ja monesti varsinkaan idässä. Hyvänä esimerkkinä on se, että täällä ei edes aina tajuta miten pihalla aseasioista ollaan todellisuudessa, vaan luullaan tiedettävän asiat paremmin. Hyvänä esimerkkinä on suhtautuminen venäläisiin sotasaaliskonepistooleihin 40-luvulla. Kauhisteltiin venäläisten peltikonepistoolien "huonoa laatuvaikutelmaa" koska ne olivat viimeistelemättömiä monelta osin. Kun ei itse ymmärretä, että hyvää sotakonepistoolia ei välttämättä tarvitse jyrsiä teräsharkosta osa kerrallaan, ei kiillotella jokaista ulospäin näkyvää nippeliä eikä tukkia tehdä visakoivusta, niin sitten pidetään kaikkia muita huonompina.
En myöskään lähtisi suomalaisena länsimaisia aseita arvostelevalle linjalle en lähtisi, varsinkaan jos katsoo suomalaisen sotilasasesuunnittelun "saavutuksia".
1. Lahti Pistooli. Kallis, rakenteeltaan monimutkainen ja järkyttävän suuri yksitoiminen puoliautomaattipistooli aikana jolloin kaksirivilippaat, kaksitoiminen laukaisukoneisto sekä vireenpäästöt olivat jo maailmalla saatavilla kaupallisesti ja kotimaastakin Stockmannin urheiluosastolta.
2. Lahti-Saloranta. Ei edes verrata DP27:aan.
3. Suomi-KP. Moderni 20-luvulla, vanhentunut materiaali- ja valmistusratkaisujen osalta 40-luvulla
4. M27. Piti olla alkuperäistä M1891 kivääriä parempi, tuli paskempi.
5. Parhaimmat pystykorvat ja viimeisin malli kehitetty aikana jolloin katseen olisi pitänyt olla puoliautomaattikivääreissä ja muissa lyhyissä itselataavissa aseissa.
6. Lahti-pst kivääri. Vanhentui muutamassa vuodessa. Paljonko tuotti turhia tappioita kesällä -44 kun näillä yritettiin tuhota ykkösportaan jakokamana naapurin ajanmukaisia vaunuja?
7. Kiikaritähtäimiä ei osattu valmistaa edes vielä 50-luvulla
8. RK62/95. Luotettavimmilta ja kenttäkelpoisimmilta osiltaan järjestelmän osat kopioitu AK:sta. 2000-luvulla vielä väitettiin avoimesti että "kotimainen RK on maailman paras".
No, aina löytyy lopulta puolustelija kotimaisille saavutuksille ja alkaa selittely siitä "kuinka on vähän rahaa ja pieni maa jajajajajaja...". Huono selitys sille, että suunnittelupöydältä tulee huonoja tai vanhentuneita ratkaisuja valmistukseen. Vähillä ja niukoilla taloudellisilla resursseilla on parhaimmillaan kehitetty paljon hienoja sovelluksia, kunhan visionääri on ollut oikea ja on seurattu ajan kehitystä ja trendejä.
Ja mitä toimintavarmuuteen tulee, niin se on yksi trendi joka ei koskaan mene pois muodista.
Esimerkiksi AK on hyvyytensä osalta lähinnä kuitenkin myytti. Maailman levinnein rynnäkkökivääri kyllä - mutta ei siksi että se olisi niin hyvä, vaan siksi että se on niin halpa ja myös helppo kopioida.
Se oli sitä aikaa, kun jokainen itseään kunnioittava valtio teki iha ite suunnilleen kaiken. Maksoi mitä maksoi.
vastarannankiiski
Kenraali
Eikä se edes ole halpa, jos sen tekee taiten. Heikkolaatuiset kopiot ovat halpoja. Helppo valmistuskin on vähän niin-ja-näin. Onnistuu, jos on kokoonpanolinja joka on erikoistunut tähän. Nykyään kun montaa asemallia voi valmistuttaa ilman asetehdasta, esimerkiksi AR15 kiväärien komponenttivalmistus on verraten yksinkertaista teollisilla CNC-jyrsimillä. Vaativimmat paineenalaiset osat vaativat varsinaista aseteknistä osaamista ja kapasiteettia.
Mitä venäläisten sotilasaseiden luotettavuuteen muuten tulee, niin oman kokemuksen perusteella jo pelkästään harjoitusolosuhteissa on haastavampaa pitää G3, FN-MAG sekä MG3 rokkaamassa luotettavasti kun PKM tai kotimainen RK. Kyllähän ne kaikki toimivat puhtaina, mutta mikä on sen huollon määrä ajallisesti sekä käyttäjähuollon vaativuus joka tarvitaan puhtaanapitoon? Itselleni huoltopurun helppous sekä helppohoitoisuus ovat kenttäkelpoisuuden tärkeitä kriteereitä.
Moni länsiase on mainettaan huomattavasti parempi kenttäkelpoisuuden osalta. AR15 sukuiset ovat yksi esimerkki.
vastarannankiiski
Kenraali
No näinpä. Ja tätä visionääriä vielä uskottiin, siinä on se suurimpia ongelmia.
Ainoa oikeasti hyvä ja hieno, "Suomalainen" sotilasase joka tulee mieleen alle 20mm väljyydessä, on Sako TRG. Siitä jos mistä pitäisi olla ylpeä.
J0h1F
Ylipäällikkö
4. Miltä osin M27 oli M91:tä huonompi? Kokeilukäytössä olleet lukon ohjausurat jätettiin tekemättä ykkössarjan jälkeen, ja tukkikin vahvistettiin loppupään tuotannossa. Kyllä se 1930-luvun puolivälin jälkeinen M27 oli huomattavasti parempi kuin M91.
5. Katse oli jo puoliautomaattikivääreissä, mutta sota käänsi kehityksen. Lahtihan oli jo 1936 kehittänyt puoliautomaattikiväärin, mutta sen makasiinikotelon epäkäytännöllisyys jätti kiväärin puolitiehen. Lahti uudisti aseen 1940 erittäin päteväksi, irtolippaalliseksi mäntätoimiseksi puoliautomaatiksi, mutta sodan kehitys jätti tuotannon yksinkertaisempiin pulttilukkoihin. Kotimaisella aseteollisuudella ei ollut Suomi-KP:n ja muiden kotimaisten aseiden ohella enää kapasiteettia itselataavan kiväärin valmistukseen - sen sijaan pulttilukkoihin oli, koska ne vaativat vain piippujen valmistamisen, lukonkehyksiä ja lukkkoja ei tarvinnut enää koneistaa, kun ne olivat purkuosia huonokuntoisemmista M91:istä.
6. Lahden kivääri olisi ollut aikanaan aivan pätevä ase, mutta viivästely kiväärin kanssa jätti tuotannon aloittamisen vasta välirauhan aikaan. Talvisodassa, jos kiväärin kanssa ei olisi viivytelty byrokratian takia, olisi se voinut tuottaa aivan eri lopputuloksen sodassa.
7. Kyllähän nuo M39-44:n tähtäimet valmistettiin kotimaassa, ja vaikka hävisivätkin laadussaan saksalaisille putkille, olivat ne silti neukkulaisia parempia.
Jyrsitty AK:han on hyvin kallis valmistaa, esimerkiksi tästä syystä FFV 890C hävisi FN FNC:lle Ruotsin testeissä 1980-luvulla. FNC oli halvempi valmistaa kuin Galiliin pohjautunut 890C.
Viimeksi muokattu:
vastarannankiiski
Kenraali
4. M27:n piippu oli ainakin alkupään aseissa onneton. Rummut päristen ja torvet soiden julistettiin kuinka saadaan M91:stä tarkempi ja parempi piippu, saatiin helpommin syöpyvä ja kuluva. Pistinsekoilu kiinnityksen osalta oli myös surkuhupaisaa hommaa.
7. Totta. M39-44:n tähtäimet unohdin. Sen sijaan taas 50-luvun tähtäinkaukoputki m/VMT oli taas todella surullinen tuotos jonka olemassaolon mielellään unohtaisi. Jos pitäisi valita sotilasaseeseen massavalmistettu PU vaiko m/VMT niin ei tarvitsisi miettiä kahdesti. Toinen kysymys on, mitä täällä oltiin opittu saksalaisista ja venäläisistä putkista sota-aikana vai oliko yhtään mitään?
Jyrsitty AK oli venäjälläkin vähän venähtänyt väliaikaisratkaisu. AK47:n Tyyppi I tehtiin pellistä, mutta rakenteeseen ja valmistuksen hukkaprosenttiin ei oltu tyytyväisiä. Vasta 60-luvun vaihteessa homma saatiin rokkaamaan ja siirryttiin AKM:ään. Venäjällähän jyrsitty loota jäi ryntökivääreistä pois siis jo 60-luvun alussa. Muut valmistivat sitä jyrsittyä lootaa vaihtelevista syistä vielä jonkin aikaa, viimeisimmillään ainakin 2010-luvulle saakka.
Lahden pa-kivääri on mielenkiintoinen kuriositeetti. Käyttöaseena siitä ei voi kyllä tehdä mitään johtopäätöksiä, kun käyttöaseena sitä ei ollut.
Viimeksi muokattu:
vastarannankiiski
Kenraali
Sen mä vielä sanon noista venäläsistä sotilasaseista, että itse pidän niiden toimintavarmuutta sanottakoon hyvänä ja väitän että globaali kokemus on melkoisen yhtenevä. Erityisesti arvostan sitä, kun katsoo sitä käyttöhistoriaa mikä niillä on takanaan kylmän sodan ajan kähinöistä, ja jos näistä löytyy laajoista massoista ja isoista otoksista yhteneviä positiivisia kokemuksia niin annan niille arvoa.
Myyttisyyteen ja katteettomaan hehkutukseen on kuitenkaan tarpeetonta ryhtyä ja arvioidaan työkaluja työkaluina. Myyttisyyden hehkuttaminen niin Suomi-kp:n kun AK:nkin kohdalla on täysin turhaa.
Olen sitä mieltä, että kyllä venäläisillä on perinteisesti ollut hyviä näkemyksiä ja osaamista jalkaväenaseiden suunnitteluun. Ja tuskin se hyvä toimintavarmuus ihan tuulesta temmattua on, varsinkin jos moneen länsimaiseen vertaa. Sitä ei voi kiistää, etteikö isompia ja pienempiä toimintavarmuusongelmia ole tullut ilmi länsimaisissa aseissa samana aikana kun esimerkiksi AK eri variantteineen on ollut käytössä. Vaikutelmani on se, että AK on selvinnyt ilman sen isompia lastentauteja ja murheita omalla tiellään.
AR-sukuisten alkupään ongelmista ei tarvitse edes puhua.
FA-MAS taitaa repiä hylsyjä jos niiden materiaali on väärä. Korviini ei ole kantautunut että esimerkiksi AK:lla hylsyn materiaalivalinta olisi kriittinen.
G36:ssa on ollut isompia ja pienempiä ongelmia, joiden olemassaolo on osin kiistanalainen. Väitteenä oli että Afghanistanissa piippua tukevat polymeeriosat saattavat pehmetä kiivaassa tulituksessa. Käsittääkseni AK:n kohdalla ei vastaavaa ongelmaa ilmennyt Neuvostoliiton Afganistanin sodan aikana 79-88 vaikka tulenkäyttö on sielläkin ollut reippaanlaista. Lisäksi alkuperäisen perän muoviosat ovat herkkiä hajoamaan kovassa pakkasessa. Pakkasolosuhteet on tupattu ottamaan huomioon venäläisessä suunnittelussa melko kattavasti.
FN-FAL vaihtui Israelissa toiseen asetyyppiin, kun kenttäkelpoisuus heikäläisissä sotaolosuhteissa oli epätyydyttävä eivätkä kansalliset modaukset sitä parantaneet olennaisesti.
SA80 briteissä. Kohta 35 vuotta kehityksessä. Tuleeko vieläkään valmista?
Edellämainituilla esimerkeillä en tarkoita sitä että länsimaista tulisi huonoja aseita. Ei, vaan että ongelmia on ihan todennetusti ollut. Sellaisia joita en AK:lla olisi kuullut tulleen vastaan maailmalta viimeisen 70 vuoden ajalta.
Sen sijaan AK:t ottavat suuressa kokonaisuudessa takkiin monella muulla osa-alueella kun etenkin moderneihin länsiverrokkeihin vertaa. Käyttö- ja ampumaergonomia on yleensä huonompi. Samoin modulaarisuus, sekä nykypäivänä välttämättömien lisävarusteiden kiinnittäminen ja käyttö. Optiikan kiinnittäminen on hankalaa ja kaikki vaihtoehdot omasta mielestäni epätyydyttäviä.
Kaikesta huolimatta, oma valintani olisi moderni ja toimintavarma länsimainen ase. Mutta siihen on tyytyminen, mitä jaetaan ja mille tarjotaan tväl- ja ampumatarvikehuolto.
Ja muistutan vielä venäläisestä innovoinnista ja näkemyksistä, että he suunnittelivat ensimmäisen ta-kiväärin, joka oli siis suunnitteltu lähtökohdiltaan nimenomaan ta-kivääriksi. Länsimaiset vastaavat ta-kiväärithän kuten venäläisetkin, olivat siihen saakka optiikalla varustettuja jalkaväen palveluskivääreitä. Samalla tuli suunniteltua ensimmäinen moderni ja kenttäkelpoinen DMR kivääri ja uraauurtava optiikka aseeseen. SVD ja PSO-1. Mitäs meillä täällä samaan aikaan 50- ja 60-luvun vaihteessa?
Odotan tähän jatkoksi vielä toveri @J0h1F :n mainiota täydentävää ja virheitä korjaavaa lisäystä.