Onko tuota tekstiä missään suomeksi/enkuksi? Ei riitä ruotsintaidot...
MiKu
- Viestiketjun aloittaja Pzgnrl
- Aloitus PVM
Mikfin70
Ylipäällikkö
Saksalaiset eivät olleet kuulleet ko. istuimesta -99 kun kävin MAK:in tehtaalla Kielissä. Aika pian alkoivat testaamaan sitä ja nykyään on kaikissa Leo 2 kriha-versioissa ja pioneerivaunuissa .
rukkaskikka
Majuri
Hyvä ointres.se:n SEP-artikkeli, mm. luettelonomaisesti eri tehtäväversioita, ambulanssi komentopaikkavaunu jne. Mainitaan myös SEP-projektin ja brittien FRES-projektin yhteistyö.
Paljon hyviä kuvia, mutta laitan tämän, kun näyttää täydellisesti Matin ja Tepon levynkannelta.
Kahden ruotsalaisteekkarin diplomityö (englanniksi), jossa käydään läpi SEP:in voimalaitekonfiguraatioita. Päähuomio minulla oli, että kaksimoottoriratkaisuissa moottorit voidaan sijoittaa lokarien päälle, mutta yksimoottoriratkaisussa moottori on sijoitettava päärunkoon. Piirrosten Figure 14 ja Figure 15 kuvateksteissä näyttäisi olevan virhe, että niissä sanotaan "twin engine", kun kuvissa on selvästi niiden yläpuolisen tekstin mukaisesti "single engine".
Paljon hyviä kuvia, mutta laitan tämän, kun näyttää täydellisesti Matin ja Tepon levynkannelta.
Kahden ruotsalaisteekkarin diplomityö (englanniksi), jossa käydään läpi SEP:in voimalaitekonfiguraatioita. Päähuomio minulla oli, että kaksimoottoriratkaisuissa moottorit voidaan sijoittaa lokarien päälle, mutta yksimoottoriratkaisussa moottori on sijoitettava päärunkoon. Piirrosten Figure 14 ja Figure 15 kuvateksteissä näyttäisi olevan virhe, että niissä sanotaan "twin engine", kun kuvissa on selvästi niiden yläpuolisen tekstin mukaisesti "single engine".
ultimateidiot
Kapteeni
Katosta ripustetut penkit on miinasuojauksen kannalta parempia. Yksi huomioitava asia tosin on miten hyvin/helposti sen saa pois tieltä jos tarkoitus on varata ajajalle evakuointireitti takatilan kautta. Suomen CV:ssä tuota tosin ei ole.
ak.tied
Greatest Leader
Lasikuitu ei käsittääkseni itsessään pala, epoksiin kovetettuna komposiitin syttymislämpötila kai jossain 400-500 asteen hujakoilla eli samoissa kun teräs alkaa hehkumaan punaisena ja kevlarkin hajoaa.
Ei kai aiheuttaisi ongelmaa, totaalinen inferno päällä jo muutenkin jos tuohon pisteeseen päätyy.
J0h1F
Ylipäällikkö
Myös AS-90 käyttää hydropneumaattista jousitusta.
T-72 vs. KE-ammukset vs yläetuviistopanssarin levyt (Textolit-versiot):
80 (Fe)- 105 (Lasikuitu "textolit") - 20 (Fe); Alunperin T-64 panssarointi oli kehitetty 1960 alkupuolella, josta Tankograd:n T-72 osuuden yhteenvedossa (Summary) sanotaan, että:
SUMMARY
In the context of international developments in armour technology, the 80-105-20 armour scheme certainly deserves much more attention than it currently receives compared to the famous British "Burlington" and "Chobham" armour, considering that it reached a very similar level of efficiency.
According to the research by Pawel Przezdziecki on "Burlington" armour using declassified documents in U.K archives, the configuration of "Burlington" armour developed in the late 1960's had a mass efficiency coefficient of 2.0-3.0 against shaped charges and reached similar resistance as monolithic steel armour against kinetic energy rounds (APDS). The STB layer in the 80-105-20 armour achieves similar performance, with an ME coefficient of 2.68 against shaped charges and an ME coefficient of 1.0 against long rod penetrators, or more than 1.0 against APDS rounds. As the STB layer is solid, it may also have a better thickness efficiency than contemporary "Burlington" armour as well, given that "Burlington" requires air gaps of substantial size to work.
.....
It is simply unfortunate that, having met the objectives for protection against 105mm APDS and HEAT, the armour configuration was not further refined; by the time the T-72 entered service in 1973, the 80-105-20 armour scheme was almost a decade old and had become obsolescent. The insufficient protection of this armour array against modern ATGMs was a clear weakness that may have required appliqué armour to remedy if a major war had erupted in Europe.
On the whole, this stagnation may have been somewhat acceptable because it was counterbalanced by an equal lack of innovation in 105mm KE and HEAT ammunition during the 1960's and early 1970's. Throughout this period, the most advanced 105mm KE threat was the British L52 APDS round (1966), which was completely inadequate against this armour design. Soviet intelligence on the development of 105mm APFSDS ammunition during the early to mid 1970's resulted in the timely introduction of a revised composite armour scheme.
80-105 - 20 panssari on ollut aikanaan toimiva ratkaisu sitä uhkaa (105 mm L52 APDS rotaatiovakavavoitu alikaliiperi panssariammus) vastaan, jonka kaltaisia varten panssarointi kehitettiin. Rotaatiovakavoidun panssariammuksen (APDS) L/D lienee penetraattorilla luokkaa ~5. Nuoliammuksilla (APDSFS) L/D suhde on ~10 ....35 tai enemmän ?, Vanhemmat ovat tanakampia ~(10...15), uudet hoikempia ~(20...35).
Kun panssaroinnin todettiin olevan tehoton 1970-luvun nuoliammuksia vastaan L/D¨~10 , panssaroinnin mitat muuttuivat 60 - 105 - 50 varsinaisen T-72 massasarjatuotannon alkaessa. Seuraava askel ~1980 oli lisätä etulevyn päälle 16 mm teräslevy eli (16 - 60) -105 - 50 eli 76 - 105 - 50, jolle uhkana olivat nuoliammukset (APDSFS) ja ontelotaistelukärjet.
Kaikissa T-72 "Fe - Textolit - Fe" rungon etuyläviistopanssareissa on etummainen teräslevy paksumpi kuin takimmainen eli siihen on päädytty myös nuolia vastaan suojauduttaessa. Kevyesti panssaroidun ajoneuvon luotisuojausta lähempänä lienee paksu panssarointi, joka on tarkoitettu rotaatiovakavoitua panssariammusta vastaan, koska sen penetraattorin pituus/halkaisijasuhde on luodin kaltainen L/D< 6.. Tuolloin T-72 panssariversioissa takalevy on ollut ohuimmillaan etulevyyn nähden 80 - 105 - 20.
Kovapintalevy ja keraami panssareissa
Ammuksen "murskaus" ultralujilla pintateräksillä ei liene perusmekanismi nuoliammuksen syvän / pitkän läpäisyn häirinnässä. Ensisijaisesti tavoitteena lienee poikkeuttaa ammus lentosuunnastaan vinoilla pinnoilla siten, että isku kohdistuu suurelle alalle panssariin ja parhaassa tapauksessa murtaa ammus palasiksi ja saada palaset eri lentoradoille siten, että panssariin syntyy laakea "matala" reika/kuoppa tai useita lyhyitä reikiä / kuoppia pitkän ja yhtenäisen, läpäisevän, suoran reiän sijaan.
Parhaassa tapauksessa nopeus saadaan etulevyjen läpäisyissä putoamaan niin, että ammus kimpoaa takalevystä läpäisemättä sitä. Kannattaa katsella jonkin aikaa edellisen viestin kuvaa "kulma vs. nopeus ja mekanismit". Jos kulma on luokkaa <20-ast (Nato >70-ast) ja nopeus < 1250 m/s, ammus tai sen jäänteet kimpoavat kuvan tapauksessa. Nippupanssarin useat vinot levyt kääntävät /taivuttavat ammusta (kulma pienenee, Natokulma kasvaa) ja ammuksen nopeus hidastuu --> kimpoaminen.
Hyvän puristuslujuutensa vuoksi keraami kuluttaa nuoliammuksen kärkeä nopeammin kuin teräs, mutta silloin paksu keraami pitäisi olla pakattu koteloon. Vrt. venäläisten vaunujen keraamipallot tornivalun sisässä jossakin versiossa. Teräksen ja keraamipallon rajapinta voi aiheuttaa epäsymmetrisen kuorman läpäisevään projektiiliin, jolloin ammus ja sen synnyttämä reikä pyrkivät kääntymään ja ammuksen läpäisyenergia "tuhlautuu" laajemmalle alueelle/tilavuudelle kuin suorassa läpäisyssä.
Suorassa läpäisyssä ammuksen eroosio (kuluminen) keraamissa vähentää myöhempää teräsläpäisyä (niin kuin mikä tahansa materiaali) ja keraamin ollessa kevyttä, sen massatehokkuusluku on ykköstä suurempi (parempi suoja /kg kuin teräksellä), mutta suoja / k€ saattaa olla terästä huonompi maalikenteen ei-painokriittisissä ajoneuvoissa. Nuoliammuksen tai ontelopanoksen suihkun ja keraamin vuorovaikutuksesta ei taida vielä(-kään) olla yksinkertaista, kattavaa ja luotettavaa teknis-tieteellstä selitystä, joka olisi näin amatöörin ymmärrettävissä suht helposti. Likipitäen kaikki ammuksen "murskaamiseen" perustuvat selitykset lienevät kuitenkin "puppua" keraamien kohdalla. Pelkkä murskaaminen ei riitä, vaan "rojut" pitää lisäksi poikkeuttaa suoralta linjalta. (Liikemäärä, energia ja massa säilyvät koulutietojen mukaan.)
Luotisuojauksessa (iskunopeus < 1000 m/s) pintakeraamin tehtävä on jakaa iskuenergia laajalle alueelle taustalevyyn, jolloin läpäisy jää saavuttamatta.
Taustalevy voi olla metallia (taivutusmuodonmuutos sitoo hyvin energiaa) tai kuitulujite paneeli / kangas, joissa kuitujen venymiseen sitoutuu merkittävin osa ammuksen liike-energiasta. Pieni osa kuluu tietysti myös ammuksen/luodin muokkautumiseen ja keraamin murtamiseen, mutta päätarkoitus keraameilla on saada taustalevy työhön ammuksen poikkileikkausta laajemmalla alueella.
Luodin ja keraamin vino törmäys ei tuo vastaavaa hyötyä kuin metallipanssareissa johtuen siitä, että keraamiin syntyvä muokkautuva kartiomainen alue ei kasva vinossa törmäyksessä eikä se siten jaa energiaa suoraa törmäystä merkittävästi laajemmalle alueelle taustalevyyn.
Kannattaisi lukea joku tai muutama alan kirja tai raportti, jotta maaliballistiikan ilmiöt kykenee yhdistämään luonnontieteeseen ensijaisesti fysiikan tietoihin.
Niin tehden saattaisi avautua pelimaailmaa ja kuvien katselua parempi käsitys aiheesta. Tarkoitan esim. säilymislakeja: Massa, liikemäärä ja energia säilyvät, tosin osa energiasta muuttuu lämmöksi ballistisessa iskussa ja se menetetään, mutta kohtuullisella explisiittisellä ohjelmalla senkin saa huomioitua ja energiataseesta sekä muista taseista voi tarkastaa menikö laskelma fysikaalisesti oikein. Luotien ja sirpaleiden maaliballistiikasta kannattaa aloittaa, varsinkin jos puuhastelee luotiuhkaa vastaan tarkoitettujen suunnitelmien/laitteiden parissa.
Marder konepellin panssari vs 3UBR6
Marder konepellin panssarin teräsmäärä on viestin arvion mukaan (18...19) mm ja sen todetaan antavan käytännössä suojan 30 mm 2A42:n 3UBR6:ta vastaan.
Kyseisen ampumatarvikkeen läpäisyksi ilmotetaan 20 mm panssariterästä 60-asteen kulmalla (Nato oletan), 700 m etäisyydelle saakka, joten ei tuo Marder-konepeltiesimerkki taida tuoda mitään uutta? Eikös sen niin pidä toimiakkin vinossa iskussa? Ohessa Rosvoroosnan "Anttilan kuvastosta" poimittu sivu.
Ohessa linkki luetteloon ja kuvasieppaus on sivulta 38:
ROSOBORONEXPORT - LAND FORCES WEAPONS
Read ROSOBORONEXPORT - LAND FORCES WEAPONS by Dellvzla on Issuu and browse thousands of other publications on our platform. Start here!
Terästiedon ja kovuuden poimin alkuperäisestä viestistäsi, joten vastapallo takaisin.
HB 480 kovuus ei taida muuttaa tilannetta. Edelleen ollaan HH-RHA teräksessä, tosin alarajalla, mutta RHA:ta se ei ole. Romanialaisten artikkeli on mielenkiintoinen
ja se on hyvä löytö. Murtovenymien yksikössä siinä lienee virhe, kun ilmoittavat yksiköksi % ja luvut taulukossa ovat luokkaa ~0,2. Vetokokeen venymänä 0,2 % on aika vähän. Pitäisi ehkä olla 20 %, arvelen, tai sitten tarkoittavat jotain muuta.MiKu:n suhteen tämä viesti (kuten viestilainauksetkin) ovat hieman sivussa aiheesta, mutta palautteena ehkä kestettävissä.
T-72 tarinaa katsellessa huomio siihen, että sen pohjalevy on "koneterästä" eli pehmeämpää kuin panssariteräs. Niinpä sitä on helpompi muovata, leikata, porata, työstää, hitsata ja se kestää ehkä paremmin plastista muodonmuutosta kuin lujat, kovat ja hauraammat panssarilaadut. Esim Weldox-sarjasta tai Raex-sarjasta voi löytyä jotain sopivaa rakenneterästä, mutta kuitenkin melko lujaa pohjalevyksi. Siihen ei kohdistune luotiuhkaa, mutta miinan painevaikutus (blast) voi taivutella levyä laajalti. Hardox:n ongelmana on työstettävyys ja muokattavuus (erikoisterät koneistuksessa ja suuret taivutussäteet) kuten Armox /Ramor panssariteräksilläkin. Kannattaa harkita asiaa....
Kritiikki on aina paikallaan, varsinkin aiheesta josta allekirjoittaneen hankkima tieto on hyvin pilkkonaista sieltä sun täältä.T-72 vs. KE-ammukset vs yläetuviistopanssarin levyt (Textolit-versiot):
80 (Fe)- 105 (Lasikuitu "textolit") - 20 (Fe); Alunperin T-64 panssarointi oli kehitetty 1960 alkupuolella, josta Tankograd:n T-72 osuuden yhteenvedossa (Summary) sanotaan, että:
SUMMARY
In the context of international developments in armour technology, the 80-105-20 armour scheme certainly deserves much more attention than it currently receives compared to the famous British "Burlington" and "Chobham" armour, considering that it reached a very similar level of efficiency.
According to the research by Pawel Przezdziecki on "Burlington" armour using declassified documents in U.K archives, the configuration of "Burlington" armour developed in the late 1960's had a mass efficiency coefficient of 2.0-3.0 against shaped charges and reached similar resistance as monolithic steel armour against kinetic energy rounds (APDS). The STB layer in the 80-105-20 armour achieves similar performance, with an ME coefficient of 2.68 against shaped charges and an ME coefficient of 1.0 against long rod penetrators, or more than 1.0 against APDS rounds. As the STB layer is solid, it may also have a better thickness efficiency than contemporary "Burlington" armour as well, given that "Burlington" requires air gaps of substantial size to work.
.....
It is simply unfortunate that, having met the objectives for protection against 105mm APDS and HEAT, the armour configuration was not further refined; by the time the T-72 entered service in 1973, the 80-105-20 armour scheme was almost a decade old and had become obsolescent. The insufficient protection of this armour array against modern ATGMs was a clear weakness that may have required appliqué armour to remedy if a major war had erupted in Europe.
On the whole, this stagnation may have been somewhat acceptable because it was counterbalanced by an equal lack of innovation in 105mm KE and HEAT ammunition during the 1960's and early 1970's. Throughout this period, the most advanced 105mm KE threat was the British L52 APDS round (1966), which was completely inadequate against this armour design. Soviet intelligence on the development of 105mm APFSDS ammunition during the early to mid 1970's resulted in the timely introduction of a revised composite armour scheme.
80-105 - 20 panssari on ollut aikanaan toimiva ratkaisu sitä uhkaa (105 mm L52 APDS rotaatiovakavavoitu alikaliiperi panssariammus) vastaan, jonka kaltaisia varten panssarointi kehitettiin. Rotaatiovakavoidun panssariammuksen (APDS) L/D lienee penetraattorilla luokkaa ~5. Nuoliammuksilla (APDSFS) L/D suhde on ~10 ....35 tai enemmän ?, Vanhemmat ovat tanakampia ~(10...15), uudet hoikempia ~(20...35).
Kun panssaroinnin todettiin olevan tehoton 1970-luvun nuoliammuksia vastaan L/D¨~10 , panssaroinnin mitat muuttuivat 60 - 105 - 50 varsinaisen T-72 massasarjatuotannon alkaessa. Seuraava askel ~1980 oli lisätä etulevyn päälle 16 mm teräslevy eli (16 - 60) -105 - 50 eli 76 - 105 - 50, jolle uhkana olivat nuoliammukset (APDSFS) ja ontelotaistelukärjet.
Kaikissa T-72 "Fe - Textolit - Fe" rungon etuyläviistopanssareissa on etummainen teräslevy paksumpi kuin takimmainen eli siihen on päädytty myös nuolia vastaan suojauduttaessa. Kevyesti panssaroidun ajoneuvon luotisuojausta lähempänä lienee paksu panssarointi, joka on tarkoitettu rotaatiovakavoitua panssariammusta vastaan, koska sen penetraattorin pituus/halkaisijasuhde on luodin kaltainen L/D< 6.. Tuolloin T-72 panssariversioissa takalevy on ollut ohuimmillaan etulevyyn nähden 80 - 105 - 20.
Kovapintalevy ja keraami panssareissa
Ammuksen "murskaus" ultralujilla pintateräksillä ei liene perusmekanismi nuoliammuksen syvän / pitkän läpäisyn häirinnässä. Ensisijaisesti tavoitteena lienee poikkeuttaa ammus lentosuunnastaan vinoilla pinnoilla siten, että isku kohdistuu suurelle alalle panssariin ja parhaassa tapauksessa murtaa ammus palasiksi ja saada palaset eri lentoradoille siten, että panssariin syntyy laakea "matala" reika/kuoppa tai useita lyhyitä reikiä / kuoppia pitkän ja yhtenäisen, läpäisevän, suoran reiän sijaan.
Parhaassa tapauksessa nopeus saadaan etulevyjen läpäisyissä putoamaan niin, että ammus kimpoaa takalevystä läpäisemättä sitä. Kannattaa katsella jonkin aikaa edellisen viestin kuvaa "kulma vs. nopeus ja mekanismit". Jos kulma on luokkaa <20-ast (Nato >70-ast) ja nopeus < 1250 m/s, ammus tai sen jäänteet kimpoavat kuvan tapauksessa. Nippupanssarin useat vinot levyt kääntävät /taivuttavat ammusta (kulma pienenee, Natokulma kasvaa) ja ammuksen nopeus hidastuu --> kimpoaminen.
Hyvän puristuslujuutensa vuoksi keraami kuluttaa nuoliammuksen kärkeä nopeammin kuin teräs, mutta silloin paksu keraami pitäisi olla pakattu koteloon. Vrt. venäläisten vaunujen keraamipallot tornivalun sisässä jossakin versiossa. Teräksen ja keraamipallon rajapinta voi aiheuttaa epäsymmetrisen kuorman läpäisevään projektiiliin, jolloin ammus ja sen synnyttämä reikä pyrkivät kääntymään ja ammuksen läpäisyenergia "tuhlautuu" laajemmalle alueelle/tilavuudelle kuin suorassa läpäisyssä.
Suorassa läpäisyssä ammuksen eroosio (kuluminen) keraamissa vähentää myöhempää teräsläpäisyä (niin kuin mikä tahansa materiaali) ja keraamin ollessa kevyttä, sen massatehokkuusluku on ykköstä suurempi (parempi suoja /kg kuin teräksellä), mutta suoja / k€ saattaa olla terästä huonompi maalikenteen ei-painokriittisissä ajoneuvoissa. Nuoliammuksen tai ontelopanoksen suihkun ja keraamin vuorovaikutuksesta ei taida vielä(-kään) olla yksinkertaista, kattavaa ja luotettavaa teknis-tieteellstä selitystä, joka olisi näin amatöörin ymmärrettävissä suht helposti. Likipitäen kaikki ammuksen "murskaamiseen" perustuvat selitykset lienevät kuitenkin "puppua" keraamien kohdalla. Pelkkä murskaaminen ei riitä, vaan "rojut" pitää lisäksi poikkeuttaa suoralta linjalta. (Liikemäärä, energia ja massa säilyvät koulutietojen mukaan.)
Luotisuojauksessa (iskunopeus < 1000 m/s) pintakeraamin tehtävä on jakaa iskuenergia laajalle alueelle taustalevyyn, jolloin läpäisy jää saavuttamatta.
Taustalevy voi olla metallia (taivutusmuodonmuutos sitoo hyvin energiaa) tai kuitulujite paneeli / kangas, joissa kuitujen venymiseen sitoutuu merkittävin osa ammuksen liike-energiasta. Pieni osa kuluu tietysti myös ammuksen/luodin muokkautumiseen ja keraamin murtamiseen, mutta päätarkoitus keraameilla on saada taustalevy työhön ammuksen poikkileikkausta laajemmalla alueella.
Luodin ja keraamin vino törmäys ei tuo vastaavaa hyötyä kuin metallipanssareissa johtuen siitä, että keraamiin syntyvä muokkautuva kartiomainen alue ei kasva vinossa törmäyksessä eikä se siten jaa energiaa suoraa törmäystä merkittävästi laajemmalle alueelle taustalevyyn.
Kannattaisi lukea joku tai muutama alan kirja tai raportti, jotta maaliballistiikan ilmiöt kykenee yhdistämään luonnontieteeseen ensijaisesti fysiikan tietoihin.
Niin tehden saattaisi avautua pelimaailmaa ja kuvien katselua parempi käsitys aiheesta. Tarkoitan esim. säilymislakeja: Massa, liikemäärä ja energia säilyvät, tosin osa energiasta muuttuu lämmöksi ballistisessa iskussa ja se menetetään, mutta kohtuullisella explisiittisellä ohjelmalla senkin saa huomioitua ja energiataseesta sekä muista taseista voi tarkastaa menikö laskelma fysikaalisesti oikein. Luotien ja sirpaleiden maaliballistiikasta kannattaa aloittaa, varsinkin jos puuhastelee luotiuhkaa vastaan tarkoitettujen suunnitelmien/laitteiden parissa.
Marder konepellin panssari vs 3UBR6
Marder konepellin panssarin teräsmäärä on viestin arvion mukaan (18...19) mm ja sen todetaan antavan käytännössä suojan 30 mm 2A42:n 3UBR6:ta vastaan.
Kyseisen ampumatarvikkeen läpäisyksi ilmotetaan 20 mm panssariterästä 60-asteen kulmalla (Nato oletan), 700 m etäisyydelle saakka, joten ei tuo Marder-konepeltiesimerkki taida tuoda mitään uutta? Eikös sen niin pidä toimiakkin vinossa iskussa? Ohessa Rosvoroosnan "Anttilan kuvastosta" poimittu sivu.
Katso liite: 70365
Ohessa linkki luetteloon ja kuvasieppaus on sivulta 38:
ROSOBORONEXPORT - LAND FORCES WEAPONS
Read ROSOBORONEXPORT - LAND FORCES WEAPONS by Dellvzla on Issuu and browse thousands of other publications on our platform. Start here!issuu.com
Terästiedon ja kovuuden poimin alkuperäisestä viestistäsi, joten vastapallo takaisin.
HB 480 kovuus ei taida muuttaa tilannetta. Edelleen ollaan HH-RHA teräksessä, tosin alarajalla, mutta RHA:ta se ei ole. Romanialaisten artikkeli on mielenkiintoinen
MiKu:n suhteen tämä viesti (kuten viestilainauksetkin) ovat hieman sivussa aiheesta, mutta palautteena ehkä kestettävissä.
T-72 tarinaa katsellessa huomio siihen, että sen pohjalevy on "koneterästä" eli pehmeämpää kuin panssariteräs. Niinpä sitä on helpompi muovata, leikata, porata, työstää, hitsata ja se kestää ehkä paremmin plastista muodonmuutosta kuin lujat, kovat ja hauraammat panssarilaadut. Esim Weldox-sarjasta tai Raex-sarjasta voi löytyä jotain sopivaa rakenneterästä, mutta kuitenkin melko lujaa pohjalevyksi. Siihen ei kohdistune luotiuhkaa, mutta miinan painevaikutus (blast) voi taivutella levyä laajalti. Hardox:n ongelmana on työstettävyys ja muokattavuus (erikoisterät koneistuksessa ja suuret taivutussäteet) kuten Armox /Ramor panssariteräksilläkin. Kannattaa harkita asiaa....
OT: Omistan pari venäjänkielistä artikkelia T-72/T-90-vaunuista, joissa on esitelty niiden panssarointia - mutta valitettavasti niitä ei taida voida liittää viestiin?
Viimeksi muokattu:
Muutoksia:
1. katon jäykistämisessä päädyin samaan kuin Patria 6x6, eli pyöröputkea poikittain
2. moottoriluukkua muutettu siten että vaihteisto-moottori -paketin saa kerralla ylös
3. hahmottelin taakse jäähdyttimet kuten CV90:ssä
4. hahmottelin oven kuten CV90:n protossa
5. Poistin ylätelapyörät, koska jos se kelpaa ruotsalaisilla, kelvannee meillekin
1. katon jäykistämisessä päädyin samaan kuin Patria 6x6, eli pyöröputkea poikittain
2. moottoriluukkua muutettu siten että vaihteisto-moottori -paketin saa kerralla ylös
3. hahmottelin taakse jäähdyttimet kuten CV90:ssä
4. hahmottelin oven kuten CV90:n protossa
5. Poistin ylätelapyörät, koska jos se kelpaa ruotsalaisilla, kelvannee meillekin
Liitteet
Mielenkiintoista, että takamoottoriratkaisut todettiin tilatehokkaimmiksi ("most usable volume"). En tosin tiedä haluanko muuttaa vaunua BMP-3:ksi...Hyvä ointres.se:n SEP-artikkeli, mm. luettelonomaisesti eri tehtäväversioita, ambulanssi komentopaikkavaunu jne. Mainitaan myös SEP-projektin ja brittien FRES-projektin yhteistyö.
Paljon hyviä kuvia, mutta laitan tämän, kun näyttää täydellisesti Matin ja Tepon levynkannelta.
Kahden ruotsalaisteekkarin diplomityö (englanniksi), jossa käydään läpi SEP:in voimalaitekonfiguraatioita. Päähuomio minulla oli, että kaksimoottoriratkaisuissa moottorit voidaan sijoittaa lokarien päälle, mutta yksimoottoriratkaisussa moottori on sijoitettava päärunkoon. Piirrosten Figure 14 ja Figure 15 kuvateksteissä näyttäisi olevan virhe, että niissä sanotaan "twin engine", kun kuvissa on selvästi niiden yläpuolisen tekstin mukaisesti "single engine".
Käytetäänkö simulaatioissa pääosin solid-elementtejä (HEXA8/10)? Vai voidaan käyttää kuorielementtejä kuten QEPH (5 ntegrointipistettä paksuuden yli vs Belytschko-elementit)? Johnson-Cook -materiaalimalli taitaa olla tavallisin?
ak.tied
Greatest Leader
Ei ole tarkoitus uuvuttaa @Pzgnrl näillä ajatuksilla / ideoilla. Tämä on aivan todella mukava lanka, vastaavia asioita joskus itsekin pohtinut. Kiitos vaivannäöstä!!
Tuohon keulan muotoon, joka on nyt kaksiosainen tyyliä M113. Uudemmissa designeissa keulassa on yksi kapea pystyosa keulassa UFP ja LFP välissä. Nimetään se vaikka CFP.
Sen logiikka mielestäni selvisi aika hyvin edellissivun patenttikuvista, pienelle matkalle uhrataan paljon terästä, jolloin UFP ja LFP rakenne voidaan rakentaa viistommaksi ja tehdä ohuemmilla materiaaleilla kokonaispainon kasvattamiseksi. Tällä voi olla myös joku rakenteellinen merkitys, paksu keulapala (CFP) toimii rungon/rakenteen jäykisteenä ja samalla hitsauksia kenties saadaan tiukemmaksi kun on jyrkemmät/suuremmat tarttumapinnat... kenties? Suojan ja muodon optimointi hull-down positioon voi myös tässä olla takana, jolloin asialla on enemmän merkitystä IFV:ssä kuin APC:ssä. Rakenne ei kai merkittävästi tuossa monimutkaistu.
En tiedä millaisin parametrein ja järjestelmin hommaa pyörität, mutta sellainen ajatus tuli kuin painojakauma. Eli saako systeemistä ulos painojakauman teloittain, etu-taka suunnassa ja varmaan painokeskipistekin olisi oleellinen huomioida.
Oletko luopunut jo yksinkertaisen komposiittien käytöstä?
Tuohon keulan muotoon, joka on nyt kaksiosainen tyyliä M113. Uudemmissa designeissa keulassa on yksi kapea pystyosa keulassa UFP ja LFP välissä. Nimetään se vaikka CFP.
Sen logiikka mielestäni selvisi aika hyvin edellissivun patenttikuvista, pienelle matkalle uhrataan paljon terästä, jolloin UFP ja LFP rakenne voidaan rakentaa viistommaksi ja tehdä ohuemmilla materiaaleilla kokonaispainon kasvattamiseksi. Tällä voi olla myös joku rakenteellinen merkitys, paksu keulapala (CFP) toimii rungon/rakenteen jäykisteenä ja samalla hitsauksia kenties saadaan tiukemmaksi kun on jyrkemmät/suuremmat tarttumapinnat... kenties? Suojan ja muodon optimointi hull-down positioon voi myös tässä olla takana, jolloin asialla on enemmän merkitystä IFV:ssä kuin APC:ssä. Rakenne ei kai merkittävästi tuossa monimutkaistu.
painovoiman keskipiste
En tiedä millaisin parametrein ja järjestelmin hommaa pyörität, mutta sellainen ajatus tuli kuin painojakauma. Eli saako systeemistä ulos painojakauman teloittain, etu-taka suunnassa ja varmaan painokeskipistekin olisi oleellinen huomioida.
Oletko luopunut jo yksinkertaisen komposiittien käytöstä?
Viimeksi muokattu:
Mikfin70
Ylipäällikkö
Jos tuo on ajajan istuin niin kyllä saa olla ihan istuin ja korkeussäädettävissä. Johtajalla tuollainen palli menettelee.
Ajaja kuitenkin istuu vaunussa tuntitolkulla ja jonnekin pitää vaimentaa myös tärinät.
muutan mekanismia, kahdella tapilla kiinni, nopea irroittaa.
Tuo penkki olisi myös takatilaan.
Jos se on jousen varassa, niin veikkaan että estää aika hyvin tärinät?
Tuo penkki on vielä kesken, selkänoja on tulossa, kunhan olen miettinyt siihen sopivan mekanismin. Kuskille mietin vähän erilaista penkkiä, koska hänen pitää päästä taaksepäinkin.
