Tämä oli todella kiinnostava, varsinkin noiden multilayer -ehdotusten takia. Panin muutaman asian merkille:
1: AD arvot voivat olla monikerroksisille pienemmät vaikka yhteispaksuus on suurempi kuin monoliittisellä??
2: Suurimmassa osassa etulevy on ohuempi kuin taustalevy
3: Suurimmassa osassa etulevy on kovempaa laatua kuin taustalevy
4: Monikerrosrakenne ei kaikissa tapauksissa tuo painonsäästöä.
Kommentti 1: AD? Missä vaihtoehdossa niin käy umpiteräslevyillä? Joissakin yhdistelmissä on lineri: lasikuitu Class 1) tai Kevlar Class 2 huomioitu lisäsuojana, jolloin neliöpaino on paksummasta kokonaismitasta huolimatta pienempi.
Toisissa välilevyissä on käytetty rei'itettyä levyä (perforated), jonka tunnnistaa helposti P merkistä levyn tyyppimerkinnän perässä. "Verkkoaidan neliöpaino on pienempi kuin umpilevyn" ja syy lienee selvä? Taulukon merkintöjä kannattaa lukea muutamaan kertaan, että ymmärrys lopulta syntyisi.
Lisäksi: Jos "terästehtailija" esittää rakenteita, niin pyrkiikö hän hyvään suoja-arvoon vai tehtaansa hyvään taloudelliseen tulokseen eli tehtaansa liikevoittoon? Eikös jälkimmäinen ole yksityisen yrityselämän tavoitteena.
Minua hämmästyttää nuo homogeeniset suoja-arvot: MARS vs Armox, joista jälkimmäiset ovat hieman paksumpia samoilla kovuuksilla. Ramor on sitkeydeltään huonompaa kuin Armox, joten sen ehkä huonommat arvot ovat ok. Arvelen, että Miilux-levyt ovat (tai ovat olleet) Rautaruukin (nyk SSAB Suomi) karkaistua levyä eli Ramoria (tai vastaavaa Raex:ia). Nykyisin ei tiedä, tuovatko karkaistavan aihion Miilux:lle jostakin muualta, turkkilaisten omistuksessa kun ovat. Miilux kamppailee "Ramor"-luokassa, arvelen. Miilux:lla on sortimentissaan reikälevyjä mittatilauksenakin tehtynä, näemmä.
2. ja 3. Useimmissa selvästi kovempi levy (HB 600 /HB 650) on lisätty eteen/väliin, joten silloin voinee käyttää ohuempaa paksuutta peruspanssariin (takalevyyn) nähden. Varsinkin, jos peruslevy on hyvin hitsattavaa laatua esim HB 380, jonka tehtävänä lienee myös epäsuoran tulen kranaattien räjähdyspaineen (Blast) tai "sirpalepilven" kesto lähelle osuneille ehkä ilmassa räjähtäville tapauksille. Tätä uhkaa ei liene MiKu:ssa paljon pohdittu?
Luokassa class 1 painekuorma ja sirpalevaara on vain luokkaa ~käsikranaatit, mutten tiedä niiden mitoitusperustetta. Jostakin esityskalvosta olen joskus kopioinut (en tiedä ovatko luvut oikein, mutta idea on järkevä):
"
Class 1 a: m(ex) > 300 g ? Comp B / C4 HE, 0,4 g terässirpale (esisirpaloitu, min 750 kpl "pallo"), v= ~1200 m/s." (Räjähdysainemäärä "yli" 300 g ihnetyttää eli kuinka paljon sitä voi olla / pitää olla. Sirpalenopeus ~1200 m/s vastaa hyvin lähellä räjähtävää pienehköä kranaattia tai käsikranaatin räjähdystä. Sirpaleiden lähtönopeudeksi yleensä käytetään ~1200...1400 m/s kranaateille.
"
Class 1 b: m(valettu TNT)= 550 g + väliräjäytin ~10...30 g (tarvitaan, että TNT lähtee), 4 g terässirpale (esisirpaloitu min 350 kpl "sylinteri), v~950 m/s." 4 g:n sirpale tunkeutuu ~3 mm panssarilevyyn (Ehkä ~RHA?) nopeudella 1000 m/s ja ~5 mm nopeudella 1500 m/s (lähiräjähdys ehkä "täysosuma), jos Yleistä Ase- ja asejärjestelmäoppia, 2001, on uskominen (teoksen kuva 239/s. 321).
Jälkimmäinen on pahempi uhka ja sen testaaminen kattanee myös 1a tapauksen. Luoteihin nähden nämä ovat yksittäisinä projektiileina helppoja, mutta kun sirpaleita tulee lähekkäin monta (kokonaisimpulssi), niin se voi mitoittaa paksuutta esim. jos levykentän pysyviä taipumia ei sallita. En tiedä! Ehkä tämän voi tässä vaiheessa MiKu:ssa unohtaa, mutta idea kannattaa muistaa, jos "tosityö" tulee eteen. Tuommoisen testin voivat tehdä Class 1 luokan hyväksyntäkokeissa.
Standardeista löytyy varmaan tarkasti speksatut uhkat ja niiden edellyttämät testit, joten se penkokoon, jota asia kiinnostaa.
Miinoista tai maahan kätketyistä räjähteistä on myös esitetty tieto (taas muistiinpanoissa vain, eikä edes omissa vaan kaverilta kopioitua "dataa"), että jos maa on kosteaa, niin maahan kaivetun miinan räjähdyksen impulssi on suurempi kuin kuivan maan. Esim. 22 % maan kosteus, maan tiheys kasvaa ---> Impulssi kasvaa 27 % kuivaan maahan nähden (mikä on kuiva maa?) tai siis siirtyy enemmän tasapohjaiseen vaunun lattiaan ja sen liikemääräksi (hyppää korkeammalle tai lattia nousee/kiihtyy nopeammin ja lyö kantapäihin, jos ei penkit ja jalkojen "paikat" ole katosta / seinistä ripustettu).
Löytyi dokumenttikin aiheesta ja luvuista ("kuiva maa" on näemmä 7 % kosteus raportissa). En ole lähemmin tutustunut rapsaan, kun sen nyt vasta löysin. Pääkonstruktööri lukekoon, jos katsoo tarpeelliseksi:
https://apps.dtic.mil/sti/pdfs/ADA571638.pdf
4. "Monikerrosrakenne ei tuo kaikissa tapauksissa painonsäästöä": Tervetuloa maaliballistiikan "ihmeelliseeen maailmaan". "Mun idea oli niin hyvä, mutta..." "No kyllä se paperilla toimi, mutta..."
Metallikerrosrakenteen (monikerrosrakenteen) toimivuutta voi pohtia ihan perusasioiden kautta: Kumpi toimii paremmin levy + ilmaväli + levy vai levy+levy kontaktissa? Mihin työhön energiaa hukkuu noissa tapauksissa ja eroavatko tilanteet työn kulumisen suhteen toisistaan? Koulufysiikan / mekaniikan perusteella pitäisi löytyä ainakin yksi selkeä ero, joka "ehkä" vaikuttaa. Kannattaa pohtia, jos on laskenut muutakin kuin "mäkeä" fysiikan / mekaniikan / lujuusopin tunneilla /kursseilla.
Noin yleisesti näyttää siltä, että monikerrosrakenteet toimivat pienillä iskunopeuksilla (~300 .... 400 m/s saakka), jonka jäkeen on likimain sama onko levy yhtenäinen vai kerroslevy kohtisuorassa (Nato 0) tapauksessa neliöpainon ollessa kriteerinä. Valitettavasti luodeilla iskunopeus on luokkaa (650....1000) m/s (joillakin AP-luodeilla hieman yli >1000 m/s), joten levyn jakamisen hyöty jää vähäiseksi kohtisuorissa tapauksissa (Nato 0) eli vaunun kyljet ja "tasaperä" peruspanssaroinnissa. Etusektorissa kallistuskulmat ja sektorikulma kyljissä muuttavat tilannetta ilmavällisen monikerrospanssarin (lisäpanssarit) eduksi luotisuojauksessa ja keveiden nuolien (kal 30 mm aseet) suojauksessa.
MiKu:ssa oli "räätälöity" uhka länsimaisen standardoidun uhkan sijasta, joten on elettävä "tilauksen" mukaan.
Kuitulujitetut komposiittirakenteet jättäisin spall-liner tasolle ja peruspanssarin sisälle suojaan.
Vaikka FY-Composites täällä hehkutetaan, niin ovat kuitenkin ensisijaisesti henkilösuojauksen experttejä kuitulujitetuilla rakenteilla (kypärät / sirpalepaneelit) sekä tekevät ajoneuvoihin spall-liner:ta tilauksesta. Tuskinpa kuitenkaan pintapuolelle asetettavia lisäpanssareita raskaita luoteja vastaan. Eivät ne toimi ilman kovia osia (keraameja, =kallis + huono moniosumakesto, tai metalli-inserttejä = edullisempi + moniosumakestoa siihen saakka, kun kuitulujite on revennyt). Mitä järkeä on leipoa Armox 600 / kovia titaanilevyjä kuttaperkan sisään, kun ne voi suoraan pultata perusmetalliperuspanssarin päälle?
Sama pätee myös SHS-suojaukseen. Se on keraamipanssaroinnin kaltainen tuote, ehkä Niche-tuote johonkin hyvin spesifiseen yksittäiseen uhkaan, muttei sovellu yleiseksi ratkaisuksi sotilasajoneuvon peruspanssarointiin. SHS perusajatus aikanaan oli kulutuspinnat (siis Hardox käyttötarkoitus teollisuuden kuljettimissa jne), mutta siitä tuli liian kallis tuote ja jäljelle jäi "hätävarana" ballistinen suojaus ja siitäkin joukkotuotantona ilmeisen kallis vaihtoehto eikä välttämättä merkittävästi kevyempikään peruskeraameihin nähden. Arvelen, että SHS-maailmasta ei apua järkevin kustannuksin löydy MiKu-projektiin."Mun idea oli niin hyvä, mutta..."
Mitä eroa käytännössä on Stanag 4569:n ja EN1522:n välillä? Ensimmäinen vaatii 30 ast yläkulman huomioimisen? Vaaditut levynpaksuudet näet eroavat joissain kohdin paljon.
Stanag on sodankäyntiä varten, EN1522 on pankkineitien/-rouvien (jos niitä vielä jossakin on), kaupan kassojen tai nykyisin sairaanhoidon vastaanottotilojen (valitettavasti) jne. siviilikohteiden suojausta varten (Architectural Armour).
Tavoitteet, uhkat ja testit sen mukaan... eli Stanag:ssa sotilasaseet/ampumatarvikkeet (esim 25 mm APDSFS jäykemmästä päästä esimerkkinä, harvalla pankkirosvolla käytettävissä) ja EN1522 siviilimäiset aseet ja ampumatarvikkeet (pistoolit/haulikot/metsästyskiväärit ja niiden ampumatarvikkeet). Sotilaat ovat sen verran fiksuja, että voivat ampua puustakin tielle tai vuorilta laakson pohjalle (Nato +30-astetta vaakatasosta), mutta pankkirosvot joutuvat seisomaan pankin lattialla elantoaan tienatessaan ja ampumasuunta on jokseenkiin horisonttaalinen (Nato ~0).
Jos Valtran Suolahden tehtaan linjalta valmistuu tumman vihreä Traktori, niin se on Stanag 4569/AEP 55 maailmaan tarkoitettu. Jos traktori on punainen tai sininen tai kirkkaan vihreä, niin se on EN1522 mukaista suojaa vailla.
