suksisissi
Kersantti
Vähän jo vanha juttu, mutta vastaanpa sittenkin:pstsika kirjoitti:Sotaa odottaessa kannattaa treenata taitoja sen varalle, jotta osaa toimia paremmin omassa tehtävässään ja pysyy kauemmin taistelukykyisenä.
Miettikääpäs joutessanne seuraavaa.
Milloin Sinä viimeksi
1. Ammuit ja käsittelit aseita?
2. Majoituit maastossa, suunnistit ja teit itse ruokasi paljon kotiliettä askeettisemmissa oloissa?
3. Toimit raskaan fyysisen rasituksen alaisena useita päiviä?
4. Ajattelit omaa sodan ajan tehtävääsi ja pohdiskelit olisitko kykenevä siihen? Ja otit vaarin niistä puutteista, joita varmasti jokaisella meistä löytyy jossain muodoissa sekä pyrit kehittämään itseäsi niissä asioissa.
Onneksi talvi tulee kohta. Pääsee ainakin hiihtämään, vaikkei sota taidakaan vielä ensi talvelle osua.
Jatkan odottamista. Hiljaa hyvä tulee. :a-grin:
1. Ruutiaseella viime keväänä, ilmakiväärillä ja veljenpojan airsoft-arskalla pitkin viime kesää mökillä. Viimemainittu on muuten hauska laite, vaikka softauspyssy ei mikään tarkkuusase olekaan.
2. Viime kesänä, elokuun alussa viikon Lapinvaelluksella noita kaikkia. Lisäksi suunnistin useamman kerran kuntorasteilla, hölkkäsin Jukolan ja liikuin kartan kanssa omilla metsäretkillä. Trangiapöperöä tein viimeksi muutama viikko sitten perheen hiihtoretkellä kotinurkkien ulkoilualueella.
3. Tämäkin em Lapinvaelluksella. Käsivarren ylätuntureiden maasto ei ole niitä kevyimpiä...
4. Oma SA-tehtäväni (ikää 50+) vaatii enemmän päätä ja organisointi- ja soveltamisikykyä kuin fysiikkaa. Hommassa voi tosin joutua toimimaan skarppina useamman vuorokauden hyvin vähillä unilla, johon hyvä kunto auttanee.
Hiihtäjälle pitkä ja luminen talvi, etelärannikollakin yli 3½kk hiihtokautta, on ollut loistava. Puolen tuhannen hiihtokm:n tavoite täyttynee tänä iltana! Kilsat näkyvät vyötärönympäryksessäkin.