Minä lähtisin kahdesta näkökulmasta tätä ohjusveneiden tarvetta perustelemaan:
1. Nykyinen Hamina-luokka kykenee liikkumaan 2,4 m syvyisillä väylillä. Rauma-luokka jopa alle 2 m syvyydessä. Tämä on tärkeää Suomen rikkonaisen ja matalan saariston olosuhteissa. Nykyisten Miinalaivojen syväys on 3 metriä ja tulevien Pohjanmaiden vähintään saman verran, ehkä 3,5-4 m. Matala syväys antaa mahdollisuuden liikkua saariston suojassa, jonne pintasensorit eivät näe ja sukellusveneet eivät pääse. Ohjusaseistuksella ja hyvällä taistelutilannekuvalla pienilläkin taistelualuksilla on yllätysetu modernissa sodankäynnissä ja ne kykenevät vaihtamaan asemia ammunnan jälkeen. Mikään sotateknologia ei ole poistanut täysin tätä etua. Dronet ovat lisääntyvä uhka, mutta niitäkin vastaan voidaan taistella. Kun lisätään tähän kykyyn hyvä häivetekniikka, on pienen pinta-aluksen taistelukyky näissä olosuhteissa verraton etu meille.
2. Suomi-Ruotsi kehitti jo 1700-luvun alussa erikseen saaristolaivaston, avomerilaivaston lisäksi. Merisodankäynnin luonne Suomenlahden rannikoilla vaati kevyempiä ja ketterämpiä alustyyppejä, joita voitiin soutaa, toisin kuin avomerilaivaston raskaat linjalaivat jotka olivat syväykseltään eri luokkaa ja tehty avomerelle. Saaristolaivaston pienet fregatit, tykkisluupit- ja jollat toimivat erinomaisesti matalilla saaristoväylillä, lahdissa ja lähellä rantaviivaa. Tulivoimaisten, pienten ja ketterien alusten perinne on jatkunut näiden tekijöiden vuoksi tähän päivään saakka. Toisessa maailmansodassa moottoritorpedo- ja partioveneet olivat suomen laivaston selkärankaa. Niitä oli varaa hankkia riittävästi ja ylläpitää ja niillä päästiin nopeasti taisteluun sekä irti sieltä. Ohjusveneet tulivat sitten tykkiveneiden jälkeen ja ovat siitä lähtien olleet merivoimien merellisen pintatorjuntakyvyn takaajia.
Lopuksi:
Vaikka merelliset operaatiot vaativat suurempaa ja kyvykkäämpää monitoimialusta joka kykenee toimimaan ympäri vuoden merellä, saattamaan muita laivoja ja torjumaan sukellusveneitä miinoittamisen lisäksi, tarvitaan myös lähellä rannikkoa operoivia, iskukykyisiä aluksia. Matala syväys, ketteryys, nopeus ja tulivoima yhdistettynä moderneihin sensoreihin sekä häiveeseen on edelleen erinomainen yhdistelmä saaristosodankäynnissä. Tarvitsemme siis sekä avomerialuksia että rannikkoaluksia jos merivoimat halutaan säilyttää uskottavana puolustushaarana ja pintatorjuntakyky yhdessä miinoittamisen lisäksi puolustuksen kärkenä.
