Esimerkkinä käytetty kohdetyyppi ei välttämättä ollut kaikkein realistisin, myönnettäköön. Tarkoitus painottaa sitä, että nykyaikaisten aseiden aikakaudella varsin pienillä resursseilla (ilman suuria ennakkovalmisteluja) voidaan tuottaa laajaa tuhoa. Keskustelussa nousi muistaakseni aiemmin esille, että maanpäällisiä räjähdevarastoja olisi n. 1000 kpl - 50 vuotta sitten jokaisen tuhoaminen olisi vaatinut hillittömän määrän lentosuoritteita ja ampumatarvikkeita, kun osumatarkkuus olisi ollut mitä se oli ja kun maalien löytäminen olisi ollut epävarmaa pimeällä ja huonoissa sääolosuhteissa. Tänä päivänä ei ole tuollaisia rajoitteita - kohteeseen osutaan joka säässä ja pommit osuvat huomattavan tarkasti. Reilu puolenkymmentä pommikonetta voi riittää tuhannen kohteen tuhoamiseen. Yksi F-22 voi riittää lentotukikohdan tuhoamiseen (jokin tällainen kuva pyöri foorumilla SDB:tä koskien, ja vaikka tuhoaminen sisälsi ehkä pientä liioittelua, niin aika montaa, arvokasta kohdetta lentotukikohdassa olisi kyetty iskemään noinkin vähäisellä resurssilla).
Mikä harmillisinta, ammusvarikkoja on paljon, mutta arvokkaimpia kohteita on melko vähän. Montako huoltohallia Patria Aviationillä on ja montako konetta niissä on
huollettavina vieri vieressä? Montako tutka-asemaa ilmapuolustuksella on? Keskivalvonta- ja kaukovalvontatutkista enemmistö lienee jatkuvasti valvomassa ilmatilaa jo rauhan aikana, ja kokonaismäärä on alle 20 kpl. Normaaliaikoina tutkien sijoittelu käsittääkseni nojataan pitkälti kiinteisiin tutka-asemiin, joissa niitä voidaan käyttää etänä. ELSO ja muut tiedustelumenetelmät tuottanevat melko hyvän käsityksen tutkien sijainneista, ja vaikka eivät tuottaisikaan, niin maalien arvokkuuden vuoksi tutka-asemia voi hyvinkin kannattaa ampua jopa sokkona. Puhutaan kuitenkin mahdollisuudesta aiheuttaa suorastaan kriittistä vahinkoa tutkailmavalvonnalle.