Tulipa tässä nyt vain mietittyä, että kannattaisiko käytettyjä Hornetteja ostaa nyt USA:lta (esim. 25 kappaletta F/A-18C:tä, jolla päästäisiin 80 C-mallin koneeseen, sopien neljän parvijakoon; kaksipaikkaisia voisi tällöin käyttää enemmän ilmasta-maahan-tehtäviin konfliktissa), tai esimerkiksi 16-32 F-35:ttä lisää, koulutus ja toimitukset mahdollisimman pian aloitettavina? Block 3F sisältää kuitenkin jo kaiken Block 4 raudan, joten päivittäminen HX-hankkeen 64:n koneen tasolle tulisi onnistumaan suht' vaivatta.
Tällä voisi olla merkittävä ennaltaehkäisyarvo nyt seuraavan 10 vuoden aikana, ja jos sitä itseään osuu tuulettimeen, niin myös merkittävä vaikutus konfliktin lopputulemaan. Erityisesti Hornetteja voisi kuvitella saatavan melko nopealla aikataululla ja kohtuullisella hinnalla, niin että ne olisivat täällä ennen kuin vanha vainooja pääsisi Ukrainasta irti ja kohdistettua mitään isompaa meitä kohtaan.
Ei kannattaisi. Koulutusjärjestelmä on säädetty nykyiselle määrälle koneita. Hornet-lentäjän kouluttaminen p-koulutuskaudelta sotavalmiiksi kestää sellaiset viisi-kuusi vuotta (hakusanat Mahonen ja lentokoulutus tuottanevat tulosta Googlessa). Ei ehdi enää tähän kriisiin. Mekaanikot siihen vielä päälle (vaikka näiden rivejä lieneekin helpompi kasvattaa rekrytoimalla siviilisektorilta, kunhan palkkaus on kilpailukykyinen).
Toki voidaan laittaa yli-ikäisille lentoreserviupseereille kirje, että kadikseen saa yhä hakea ja valitut saavat 100 000 euron värväytymisbonuksen. Mutta se leikkaisi koulutusputkesta silti vain vuoden. Rankasti koulutusta tiivistämällä ja kaiken turhan karsimalla lentäjän voi ehkä kouluttaa sotavalmiiksi n. kahdessa vuodessa. Mutta siltikään se ei kunnolla vastaa tähän nykyiseen tarpeeseen ja uhkaan. Ne joukot sieltä Ukrainan rintamalta voivat hyvin olla täällä jo tämän vuoden heinäkuussa (tai ensi vuoden heinäkuussa).
Jos/Kun USA seisoo takanamme, halukkaana myymään lisää aseita Iivanan vetäessä liikkuvia taakse, niin varmaan se myy niitä myös luotien jo lentäessä? Suomen ilmavoimia tuskin kiinnostaa, vaikka toimitettavan koneen kyljessä lukisi USMC. (Jos siis lentäjiä on jäljellä, mutta koneita ei.) Lisäksi laivaston ilmailun ja Tyynenmeren alueen tilanne huomioiden epäilen USMC:n halukkuutta luopua koneistaan nopealla aikataululla. (Ehkä sitä löytyisi, jos koneet tuottaisivat sen verran liittovaltion kassaan, että F-35:n tilauksia voidaan aikaistaa.)
Hätäapuratkaisuna ilmapuolustuksen kehittämiseen pohtisin ennemmin laajoja ase-/ohjushankintoja. Muutama sata JASSM-ohjusta USAF:n varastoista sopisi hyvin offensiiviseen vastailmatoimintaan ja olisi käyttöönotettavissa vaikkapa seuraavalla viikolla. AIM-120C7:n lisäerän suhteen asiat ovat täysin samalla tavalla, jolloin ilmatorjunnalle liikenisi reilu erä AIM-120B:tä NASAMS:n täytteeksi.
AIM-120D olisi vielä suurempi tasonnosto, ohjukset voisi räiskiä matkaan about heti maalin näkyessä Hornetin tutkassa, mutta käyttöönotossa saattaisi kulua aikansa - Suomen koneissahan on erilaiset tehtävätietokoneet, me emme päivittäneet omiamme jenkkien ja sveitsiläisten tapaan, joten tarvitsisimme luultavasti jonkin verran ohjelmistokehitystä. Sen jälkeen kyse on lähinnä uuden nauhan ("tape") lataamisesta koneeseen.
Lisäksi USA:n varastoista voisi pyrkiä hankkimaan massamaisesti Stingereitä. Järjestelmähän on ollut varusmieskoulutuksessa jo vuosia, minkä lisäksi yli-ikäisiä Igla- ja Bolide-miehiä voisi muuntokouluttaa kertausharjoituksissa. Sanotaan 500 laukaisulaitetta ja 2000 ohjusta. Tulisi melkoisesti pidäkettä helikopterijoukkojen käytölle...
Ylimääräisiä Horneteja mieluummin pohtisin juurikin, olisiko F-35 -tilaus kasvatettavissa ja toimitus aikaistettavissa. Turkin koneistahan puhuttiin joskus, että Kreikka haluaisi ne. Ilmeisesti ne kuitenkin menevät USAF:lle, mutta jos eivät mene, niin...
www.hs.fi
yle.fi
www.is.fi
www.aamulehti.fi
