Miten Suomen väestö saataisiin kasvuun?

Kyse oli suvun jatkamisesta, ei siitä, pysyykö väestö ennallaan. Jos minulla olisi yksi lapsi, sukuni jatkuisi (=geenini siirtyisivät eteenpäin, sukuni traditiot välittyisivät tulevaisuuteen jne.).

Jokatapauksessa miehen tulisi saada poikalapsia, jotta nimi ja suku saavat mahdollista jatkoa. Tyttölapset eivät jatka isän sukua samalla tapaa. Yksi lapsi on vähän riski, koska joko me tai meitä seuraava sukupolvi vielä sotii ryssää vastaan ja jos miespuoleisia jälkeläisiä ts. suvunjatkajia on vain yksi, niin riski ketjun katkeamisesta on liian suuri. Jos miehelle sensijaan on kolme tai neljä poikaa, niin siitä on varaa uhrata isänmaan alttarilla se yksi tai kaksi ilman, että kaikki on mennyt.
 
Itse asiassa asia ei ole näin. Ihmisten määrähän puolittuisi sukupolvi kerrallaan, olettaen eliniän olevan vakio, eli lopulta jälkeläisellesi ei olisi enää puolisoa. Tosin siinä voisi mennä jokunen aika, mutta lopulta geenisi sammuisivat.
Juuri näin. Siis tuohon tarvittaisiin aika monta sukupolvea ottaen huomioon, että maailmassa on tällä hetkellä reilut 7 miljardia ihmistä (tämän sinun alkuperäisen saarnasi suhteenhan minulle ei suvunjatkamisen kannalta ole mitään väliä, onko se toinen osapuoli edes suomen kansaan kuuluva). Joka tapauksessa tuo aika on paljon pidempi kuin se, mitä uskon käyvän siihen, kun ihmiset alkavat isommassa mittakaavassa manipuloida jälkeläistensä geenejä. Ensin poistetaan periytyvät sairaudet, sitten boostataan tiettyjä ominaisuuksia kuten älykkyyttä ja lopulta vanhempien geeneillä ei välttämättä ole juuri mitään tekemistä lasten geenien kanssa. Tässä vaiheessa suvun jatkaminen tarkoittaa siis jotain ihan muuta kuin se, mitä sillä nyt ymmärrämme. Ei niin, että tämä välttämättä olisi mitenkään pahaksi ihmislajille, jonka evoluutiohan tuossa kiihtyisi ihan valtavasti.
 
Jokatapauksessa miehen tulisi saada poikalapsia, jotta nimi ja suku saavat mahdollista jatkoa. Tyttölapset eivät jatka isän sukua samalla tapaa.

Jaa, millä tapaa eivät jatka? Ok, yleensä lapsilla on isän sukunimi, mutta ei kai suvunjatkaminen nyt kutistu vain nimeen. Yleensä isovanhemmat ovat suunnilleen yhtä kiintyneitä tyttärensä lapsiin kuin poikansakin, joten siltä osin sanoisin kyllä ihmisten subjektiivisesti pitävän tyttärensä lapsia ihan samalla tavoin suvunjatkeena kuin poikansakin.

Yksi lapsi on vähän riski, koska joko me tai meitä seuraava sukupolvi vielä sotii ryssää vastaan ja jos miespuoleisia jälkeläisiä ts. suvunjatkajia on vain yksi, niin riski ketjun katkeamisesta on liian suuri. Jos miehelle sensijaan on kolme tai neljä poikaa, niin siitä on varaa uhrata isänmaan alttarilla se yksi tai kaksi ilman, että kaikki on mennyt.

Olet aika vanhanaikainen, jos a) pidät vain miespuolisia jälkeläisiä suvunjatkajina ja b) ajattelet sodalla olevan tämän asian kannalta juuri merkitystä. Länsimaisella ihmisellä on huomattavasti suurempi todennäköisyys saada vain tyttölapsia kuin menettää poikansa sodassa. Ai niin, enkä muuten itse näe, että minulla on mitään valtaa "uhrata" poikia isänmaan alttarilla. Tuo kuulostaa melkein joltain Aabrahamin (melkein) tekemältä poikansa tappamiselta. En voisi mitenkään suhtautua lapsiini sillä ajatuksella, että onhan teitä sen verran monta, että jonkun voisi uhrata isänmaalle.
 
Jaa, millä tapaa eivät jatka? Ok, yleensä lapsilla on isän sukunimi, mutta ei kai suvunjatkaminen nyt kutistu vain nimeen. Yleensä isovanhemmat ovat suunnilleen yhtä kiintyneitä tyttärensä lapsiin kuin poikansakin, joten siltä osin sanoisin kyllä ihmisten subjektiivisesti pitävän tyttärensä lapsia ihan samalla tavoin suvunjatkeena kuin poikansakin.



Olet aika vanhanaikainen, jos a) pidät vain miespuolisia jälkeläisiä suvunjatkajina ja b) ajattelet sodalla olevan tämän asian kannalta juuri merkitystä. Länsimaisella ihmisellä on huomattavasti suurempi todennäköisyys saada vain tyttölapsia kuin menettää poikansa sodassa. Ai niin, enkä muuten itse näe, että minulla on mitään valtaa "uhrata" poikia isänmaan alttarilla. Tuo kuulostaa melkein joltain Aabrahamin (melkein) tekemältä poikansa tappamiselta. En voisi mitenkään suhtautua lapsiini sillä ajatuksella, että onhan teitä sen verran monta, että jonkun voisi uhrata isänmaalle.

Kuullosti kyllä minunkin korviini kamalan kolkolta, mutta PST-sika ilmaisee asian niin tunteettomasti, vaikka asiassahan on perää...
 
Jaa, millä tapaa eivät jatka? Ok, yleensä lapsilla on isän sukunimi, mutta ei kai suvunjatkaminen nyt kutistu vain nimeen. Yleensä isovanhemmat ovat suunnilleen yhtä kiintyneitä tyttärensä lapsiin kuin poikansakin, joten siltä osin sanoisin kyllä ihmisten subjektiivisesti pitävän tyttärensä lapsia ihan samalla tavoin suvunjatkeena kuin poikansakin.

Koska tyttölapset aikanaan menevät naimisiin, ottavat miehen nimen ja synnyttävät lapsia, joilla on miehen sukunimi.

Jos Pentti Virtanen on sukunsa ainoa jäljellä oleva miespuoleinen jäsen ja hän vaimonsa Maija Virtasen kanssa saa vain tyttären Kaisa Virtasen, joka menee naimisiin Niklas Arajärven kanssa ja saa yhden poikalapsen, Petri Arajärven, niin Virtasen sukuun ei synny uusia Virtasia, mutta Arajärven suku turvaa säilymisensä uuden siittäjän ansiosta edellyttäen, että tuo poikalapsi myöhemmin saa lisää poikalapsia.

Tyttölapset ovat toki aivan tasavertaisia poikalapsiin ja ei minua missään määrin haittaisi saada tytärtä joskus, mutta kyllä minä poikiakin haluaisin. Isoisän sanoja lainatakseni ”meidän suvun miehillä on sellaiset vehkeet, että niillä tehdään poikia”. Aika pitkälti se noin on ollutkin.

Olet aika vanhanaikainen, jos a) pidät vain miespuolisia jälkeläisiä suvunjatkajina

Poikalapset todennäköisesti säilyttävät oman nimensä ja tekevät uusia saman nimen omaavia eli kyllä se on noin, kuten esitit.

ja b) ajattelet sodalla olevan tämän asian kannalta juuri merkitystä. Länsimaisella ihmisellä on huomattavasti suurempi todennäköisyys saada vain tyttölapsia kuin menettää poikansa sodassa.

No minun suvussani on enemmän kaatuneita miespuoleisia jälkeläisiä kuin tyttölapsia. Viime sotien aiheuttamasta suvun radikaalista pienentymisestä ja hegemonian heikentymisestä ei ole vieläkään toivottu, mutta onneksi kasvua tapahtuu sukupolvi kerrallaan, koska meidän suvun miehet siittävät lähinnä poikalapsia.

Ai niin, enkä muuten itse näe, että minulla on mitään valtaa "uhrata" poikia isänmaan alttarilla. Tuo kuulostaa melkein joltain Aabrahamin (melkein) tekemältä poikansa tappamiselta. En voisi mitenkään suhtautua lapsiini sillä ajatuksella, että onhan teitä sen verran monta, että jonkun voisi uhrata isänmaalle.

No enhän minä heitä uhraisi, mutta tiedostan sen, että sodassa sotilaita kuolee ja jos ainokainen poika kaatuu, niin minun osaltani lenkki katkeaa. Siksi pitäisi saada useampia poikalapsia, jotta kaikki ei ole yhden kortin varassa.
 
Koska tyttölapset aikanaan menevät naimisiin, ottavat miehen nimen ja synnyttävät lapsia, joilla on miehen sukunimi.

Aivan, mutta etkö siis pitäisi sukulaisinasi lapsenlapsiasi, jotka ovat syntyneet tyttärellesi, mutta joilla on vävysi sukunimi?

Itse sanoisin, että sinun ajatusmaailmastasi tulee mieleen joku entisajan Kiina (ei siis edes Suomi), jossa tyttö tosiaan lähti miehensä perheeseen, eikä sen jälkeen juurikaan ollut oman perheensä kanssa tekemisissä, eivätkä luonnollisesti hänelle syntyneet lapset siten juurikaan koskettaneet hänen vanhempiaan. Minusta maailma on nyt täysin erilainen, eikä pelkästään siksi, että Pentti Virtasen mennessä naimisiin Maija Arajärven kanssa on täysin mahdollista, että se onkin Pentti, josta tulee Arajärvi ja siten myös lapsista, eikä toisin päin. Ei tämä varmaan hirveän yleistä vielä ole, mutta siis täysin laillista. Mutta minusta tuo nimi on siis sivuseikka sen suhteen, ketkä kuuluvat sukuun. Ainakin jos ajattelen omia sukulaisiani, niin tietenkin pidän omina sukulaisinani heistä myös niitä, joilla on eri sukunimi minun kanssani. Ennenkaikkea tietenkin siskoni ovat minulle läheisiä sukulaisia, vaikka heillä onkin miehensä sukunimi ja näen heidän lapsensa myös osaltaan minun sukuni jatkajina siinä, missä näkisin heidät, vaikka he olisivatkin veljeni lapsia.

Poikalapset todennäköisesti säilyttävät oman nimensä ja tekevät uusia saman nimen omaavia eli kyllä se on noin, kuten esitit.

Olet jumiintunut liikaa nimeen. Minulle ainakaan sukulaisuus ei määrity nimen vaan sukulaissuhteen perusteella.

No minun suvussani on enemmän kaatuneita miespuoleisia jälkeläisiä kuin tyttölapsia. Viime sotien aiheuttamasta suvun radikaalista pienentymisestä ja hegemonian heikentymisestä ei ole vieläkään toivottu, mutta onneksi kasvua tapahtuu sukupolvi kerrallaan, koska meidän suvun miehet siittävät lähinnä poikalapsia.

Jaa, että ihan hegemonian. Löit sitten ihan lekkeriksi, joten enpä taida tämän postauksen jälkeen tätä jatkaa.

No enhän minä heitä uhraisi, mutta tiedostan sen, että sodassa sotilaita kuolee ja jos ainokainen poika kaatuu, niin minun osaltani lenkki katkeaa. Siksi pitäisi saada useampia poikalapsia, jotta kaikki ei ole yhden kortin varassa.

Itse näkisin poikani kuoleman sodassa paljon traagisempana itselleni ihan muista syistä kuin jonkuin helvetin lenkin osana.
 
No enhän minä heitä uhraisi, mutta tiedostan sen, että sodassa sotilaita kuolee ja jos ainokainen poika kaatuu, niin minun osaltani lenkki katkeaa. Siksi pitäisi saada useampia poikalapsia, jotta kaikki ei ole yhden kortin varassa.

Lenkin katkeaminen sodassa kaatumisen johdosta on tuskin kovin realistinen skenaario. Sen sijaan huomattavasti suurempi todennäköisyys lenkin katkeamiselle on se, että pojasta tulee trendikäs homoseksuaali, joka menee naimisiin ihanan miehen kanssa, ottaa tämän sukunimen ja adoptoi yönmustan ottolapsen pimeimmästä Afrikasta. Tästä sitten kasvatetaan uusi kunniallinen veronmaksaja, vaikkei lapsi biologinen sukulainen olekaan.

Se ei tietenkään sulje pois myös sitä häviävän marginaalista riskiä, etteikö homopoika voisi aikanaan kaatua myös sodassa.
 
Aivan, mutta etkö siis pitäisi sukulaisinasi lapsenlapsiasi, jotka ovat syntyneet tyttärellesi, mutta joilla on vävysi sukunimi?

Pitäisin, sillä olisihan niissä neljäsosa minua, mutta he eivät silti jatkaisi minun sukuani vaan vävyn. Jos et tajua pointtia, niin sille ei voi mitään.

Olet jumiintunut liikaa nimeen. Minulle ainakaan sukulaisuus ei määrity nimen vaan sukulaissuhteen perusteella.

No minäpä en ole mikään tusina-Virtanen, joten nimi merkitsee myös. Meitä on niin vähän, että jos tulevaisuudessa ei saada lisää siittäjiä jokaiseen sukupolveen, niin nimi sammuu.

Itse näkisin poikani kuoleman sodassa paljon traagisempana itselleni ihan muista syistä kuin jonkuin helvetin lenkin osana.

Minua kiinnostaa tulevaisuus myös itseäni pidemmällä tähtäimellä ja se ei poissulje tuota, että pojan kuolema olisi traagista. Olisi se, mutta myös se kirpaisisi jos poika olisi homo tai ei muuten jatkaisi sukua.
 
Israelissa hyvin useat vanhemmat haluavat useampia lapsia juuri siitä syystä, että ns. "ainokaisen" menettäminen ei katkaisisi suvun jatkuvuutta ja antaisi täten tiettyä lohtua myös vanhemmille. Kuolema sodassa tai terrori-iskussa kun on kuitenkin huomattavan paljon todennäköisempää kuin Suomessa.
 
Kundit hei, kaikki suuret rakastajat tekevät tyttöjä. Muistaa ton niin näkökulmat avartuu.
 
Pstsika on aivan oikeassa, hänen ajatusmaailmansa pohjautuu perinteeseen joka periytyy ainakin rautakaudelta.

Toiset haluavat elää postmodernia maailmaa jossa suvut sammuvat koska ei huvita tehdä lapsia ja kaikki sekoittuvat tietämättä mistä kukin on kotoisin planeetalla.

Klaanimainen porukka säilyttää identiteettinsä ja koheesionsa paremmin.
Se myös verkostoituu ja pärjää kovassa maailmassa paremmin, toisiaan tukien ja avustaen.
Siksi arvostan somaliakin enemmän kuin suomalaista kosmopoliittia.
Siksi auttaisin pstsikaa mielelläni missä tahansa tilanteessa ja pidän häntä samaan heimoon kuuluvana vaikka en tiedä hänestä juuri mitään muuta.
Luotan häneen vaistomaisesti koska jaamme saman maailmankuvan ja arvot pääpiirteissään ainakin.
 
Ja poikien uhraaminen sodassa on myäs ikiakainen perinne, suomalaiset ovat historiallisesti soturikansaa ja sodassa kuoleminen on ollut kunnia.

Nykyään tämä poliittisesti epäkorrekti fakta halutaan häivyttää pois.
 
Kundit hei, kaikki suuret rakastajat tekevät tyttöjä. Muistaa ton niin näkökulmat avartuu.

Niin ja äijäasennoissa tulee poikia.

Ja yhdestä miehestä tulee vain yhtä sorttia.

Pitäisi ehkä huolestua kun neljän pojan jälkeen on tyttö tulossa... :)

No mutta oikeasti hyvä että joku tekee tyttöjä, olisi sekin aika per c:stä jos olisi valtavasti "ylimääräisiä" poikia. Olisi lähes pakko provosoida se odotettu sota käyntiin että päästään antamaan niitä veriuhreja isänmaan alttarille. Tai sitten olisi vaan aloitettava sellainen "homorummutus" että olisivat tyytyväisiä ihan keskenään...
 
Jokatapauksessa miehen tulisi saada poikalapsia, jotta nimi ja suku saavat mahdollista jatkoa. Tyttölapset eivät jatka isän sukua samalla tapaa. Yksi lapsi on vähän riski, koska joko me tai meitä seuraava sukupolvi vielä sotii ryssää vastaan ja jos miespuoleisia jälkeläisiä ts. suvunjatkajia on vain yksi, niin riski ketjun katkeamisesta on liian suuri. Jos miehelle sensijaan on kolme tai neljä poikaa, niin siitä on varaa uhrata isänmaan alttarilla se yksi tai kaksi ilman, että kaikki on mennyt.

Itse en ole samaa mieltä tuosta että vain poika jatkaisi sukua, nimeä yleensä toki. Mulle riittäisi ajatuksena "suvun" jatkamiseksi että geenit siirtyy. Mutta tuohan on sinällään aivan mainstreamia oleva näkemys yhtä sukupolvea ennen meitä (meidät varmaan voi laveasti laskea samaan sukupolveen vaikka oletan että olet jonkin verran nuorempi). Ei nimeä - ei sukua taitaa olla johtoajatuksena. Onhan siinä tietty pointti, jos se nimen säilyminen on tärkeää.

Mutta on kyllä tullut mietittyä kanssa, että jos sotaa on luvassa pian tai seuraavalle sukupolvelle, niin mieluummin pian jotta 'pääsen' siihen itse mukaan sen sijaan että tarvis kotona neljän pojan kohtaloa jännittää, kun kai niistä ainakin 2-4 taistelijaa tulee ellei koko asevelvollisuusmallia innostuta luiskaamaan jossain älynväläyksessä. Tosin veikkaan että Venäjän voimavarat kuihtuvat entisestään seuraavaan sukupolveen mennessä kun loppukin neukkukama massavanhenee totaalisesti joten jos poliittista tahtoa riittää niin seuraavalla sukupolvella olisi paljon paremmat voimasuhteet. Tietysti meiltä luiskataan reserviä ja kalustomäärää samassa suhteessa joten taitaa olla turha toivo.
 
Se ei tietenkään sulje pois myös sitä häviävän marginaalista riskiä, etteikö homopoika voisi aikanaan kaatua myös sodassa.

Joo onhan noita joitakin esimerkkejä, kaatuneita nyt en osaa mainita mutta ainakin siitä riskin ottaneita. Tom of Finland on ollut IT-upseerina varmaan aika äijä, niissä hommissa tietysti voi kesäkuumalla fantasioida kun lihaksikkaat ammusmiehet ahtavat ilman paitaa kanuunan perään ammusta, että miten jotakin aivan muuta ahdetaan hieman samalla tarmolla jonkun ihan muun perään.

Tuon allekirjoituksessani olevan, mielestäni erinomaisen ärtsyn Rajalla-runon kirjoittaja Uuno Kailas oli Harold Lloydin oloinen kynäniskainen homoseksualisti (ilmeisesti?), mutta paitsi että kirjoitti tuon runon niin kävi Aunuksessa sotimassa ja otti vielä jonkun kaverinsa mukaan joka sitten kaatui siellä. Tietysti tässäkin voi hilpeyttä aiheuttaa se, että homoseksuaali tuntee sietämätöntä vetoa aunuksen suuntaan, ja suostuttelee kaverinsakin sinne samaan aikaan...
 
Tom of Finland on ollut IT-upseerina varmaan aika äijä, niissä hommissa tietysti voi kesäkuumalla fantasioida kun lihaksikkaat ammusmiehet ahtavat ilman paitaa kanuunan perään ammusta, että miten jotakin aivan muuta ahdetaan hieman samalla tarmolla jonkun ihan muun perään.

Heinäkuinen hellepäivä 1944 ja 17-vuotiaat vapaaehtoset lyseolaiset kantavat kasikasille murkuloita hien valuessa nokisella ylävartalolla upseerin katseen silloin tällöin harhautuessa kireiden M/36 saapashousujen verhoamaan tiukkaan peppuun ja hieman tomuisiin nahkasaappaisiin. Ympärillä tuoksuu testosteroni, tuore hiki ja ruuti tykinjohtajien huutaessa käskyjä tykkien tärisyttäessä maata.

Hieno mielikuva. Kiitos.
 
Foorumi tarvitsee oksentavan hymiön.

Korvatkaa syntynyt mielikuva tällä, jos haluatte.

vsw473_b-btry_1-160h_fa.jpg
 
Back
Top