Mitkä tekijät selittävät ampuma-aserikollisuutta?

Minä lähdin kalaan. Treenasin judoa monta kertaa viikossa ja kävin kisoissa.

Olin yli kolmenkymmenen ennen kuin kiinnostuin yhdestä vuonna 2003 ilmestyneestä pelistä, joka vei välittömästi aikaani niin paljon, että heitin sen menemään. Se oli IL-2, jossa ylenin Luftwaffen everstiksi. :cool: Vaimo sanoi klo puoli kaksi yöllä, että se on loppu nyt, tule sänkyyn. Sanoin että "joo kohta".

Aamulla peli lensi huitin helvettiin.
Kumpi lennätti? ;)
 
Eiköhän selvimmät selitykset ole niinkin tylsiä kuin mielenterveysongelmat yhdistettynä äärimmäisiin ideologioihin ja internetin joukkoammuskelujen ympärille syntynyt alakulttuuri.

Minusta ainakin suomalaiset tapaukset voitaisiin lukita Tetran tiivistykseen, koska myös nyansseja on avattu aika pitkälle. Yksityiskohdat ovat myös omia hedelmällisiä keskustelunaiheitaan.

Ehdotan, että ei jankuteta nyansseista enempää vaan avataan uusi polku eli tutkitaan mallia, jota Suomessa ei vielä ole esiintynyt, mutta Norjassa ja Yhdysvalloissa on. Malli on "tunne-elämältään vammautunut mutta täydessä ymmärryksessä oleva ideologi". Tämä malli on aikuinen. Hän on jääkylmä psykoottinen, joka ei välttämättä ole tippaakaan kiinnostunut julkisuudesta mutta on vakuuttunut siitä, että kun kukaan ei tee mitään millekään, hän tekee, ja väkivalta on hänelle ratkaisu. Ideologia voi olla mikä vain uskonto: väestönvaihto, salaliitot, ekoterrorismi, viha kapitalismia, globalisaatiota kohtaan jne. Muuten tämä on terroristin kaava, mutta nyt etsitään yksinäisen suden kehityskaarta.

Miten sellainen syntyy? Varmaa lienee, että hän ahmii oman ideologiansa tekstejä ja mahdollisesti keskustelee nimettömänä ja imee mitä uskomattominta apulantaa. Varmaan jokainen meistä tuntee jonkun, jolla vippaa sen verran, että hän on vakuuttunut siitä, että maapallo on litteä ja meitä on kustu silmään eivätkä muut vain tajua. Hän ei sen vuoksi lähde ammuskelemaan mutta entä se porukka, joka kokee olevansa valloittajien (raiskaajien) hyökkäyksen kohteena? Tai se, jonka mielestä kapitalismi tuhoaa ja orjuuttaa ihmisen, joten sankarina hänen on pankkimaailmaan iskettävä tms.

Vai onko tässäkin aivan samat perusmerkit: eristyneisyys, ihmissuhteiden ohuus, pettymykset, tunnekylmä lapsuus + verkko + joukkoliike (johonkin "uskoon" tulo)?

Onko meillä näinä vihaisen puheen aikana hautumassa joku tällainen hirviö? Aikuisten maailmassa hänet luultavasti ilmiannettaisiin nopeasti ja vastuullisesti. Mitä tekovälineeseen tulee, miten te suhtautuisitte jossain Savossa esiintyneeseen donetskin putkosia somessa ihailevaan vihaiseen hahmoon, joka pyörii maastopuku päällä asetouhuissa? Minulle se olisi ehdoton nou nou. Samoin MPK:lle. Mutta nämä paikallliset perinteiset reserviläisjärjestöt ovat täysin kirjavia.
 
Minusta ainakin suomalaiset tapaukset voitaisiin lukita Tetran tiivistykseen, koska myös nyansseja on avattu aika pitkälle. Yksityiskohdat ovat myös omia hedelmällisiä keskustelunaiheitaan.

Ehdotan, että ei jankuteta nyansseista enempää vaan avataan uusi polku eli tutkitaan mallia, jota Suomessa ei vielä ole esiintynyt, mutta Norjassa ja Yhdysvalloissa on. Malli on "tunne-elämältään vammautunut mutta täydessä ymmärryksessä oleva ideologi". Tämä malli on aikuinen. Hän on jääkylmä psykoottinen, joka ei välttämättä ole tippaakaan kiinnostunut julkisuudesta mutta on vakuuttunut siitä, että kun kukaan ei tee mitään millekään, hän tekee, ja väkivalta on hänelle ratkaisu. Ideologia voi olla mikä vain uskonto: väestönvaihto, salaliitot, ekoterrorismi, viha kapitalismia, globalisaatiota kohtaan jne. Muuten tämä on terroristin kaava, mutta nyt etsitään yksinäisen suden kehityskaarta.

Miten sellainen syntyy? Varmaa lienee, että hän ahmii oman ideologiansa tekstejä ja mahdollisesti keskustelee nimettömänä ja imee mitä uskomattominta apulantaa. Varmaan jokainen meistä tuntee jonkun, jolla vippaa sen verran, että hän on vakuuttunut siitä, että maapallo on litteä ja meitä on kustu silmään eivätkä muut vain tajua. Hän ei sen vuoksi lähde ammuskelemaan mutta entä se porukka, joka kokee olevansa valloittajien (raiskaajien) hyökkäyksen kohteena? Tai se, jonka mielestä kapitalismi tuhoaa ja orjuuttaa ihmisen, joten sankarina hänen on pankkimaailmaan iskettävä tms.

Vai onko tässäkin aivan samat perusmerkit: eristyneisyys, ihmissuhteiden ohuus, pettymykset, tunnekylmä lapsuus + verkko + joukkoliike (johonkin "uskoon" tulo)?

Onko meillä näinä vihaisen puheen aikana hautumassa joku tällainen hirviö? Aikuisten maailmassa hänet luultavasti ilmiannettaisiin nopeasti ja vastuullisesti. Mitä tekovälineeseen tulee, miten te suhtautuisitte jossain Savossa esiintyneeseen donetskin putkosia somessa ihailevaan vihaiseen hahmoon, joka pyörii maastopuku päällä asetouhuissa? Minulle se olisi ehdoton nou nou. Samoin MPK:lle. Mutta nämä paikallliset perinteiset reserviläisjärjestöt ovat täysin kirjavia.
Ehkä tässä on sama ilmiö taustalla kuin "someraivossa" ja muissa netin sosiaalisissa lieveilmiöissä, eli ne samanmielisten heijastuspinnat jotka ennen nettiä puuttuivat löytyy nyt helposti, ja "saman aihealueen hullut" pääsee amplifioimaan ja lujittamaan omaa harhaista mielenkuvaansa näissä yhteisöissä siihen pisteeseen, että päättävät toimia.

Toki yleinen ympäristö vaikuttaa mielenterveyteen, ja tätä kautta "hullujen" määrään. Tämäkin on mennyt nyky-yhteiskunnassa huonompaan suuntaan, monesta syystä.
 
Minä lähdin kalaan. Treenasin judoa monta kertaa viikossa ja kävin kisoissa.

Olin yli kolmenkymmenen ennen kuin kiinnostuin yhdestä vuonna 2003 ilmestyneestä pelistä, joka vei välittömästi aikaani niin paljon, että heitin sen menemään. Se oli IL-2, jossa ylenin Luftwaffen everstiksi. :cool: Vaimo sanoi klo puoli kaksi yöllä, että se on loppu nyt, tule sänkyyn. Sanoin että "joo kohta".

Aamulla peli lensi huitin helvettiin.

Kävi sama World of Tanks-pelin kanssa.... Oli kuulemma valinnan paikka... :D
 
Minuun eivät ole tarttuneet mitkään pelit, ei konsoli-tietokone-ei niin mitkään. Shakkia pelata ähelsin nuorena ja korttia.

Muistan pelanneeni Nintendolla 007:aa ja sitten sellaista ilmatorjunta-asepeliä, jossa piti pudottaa japseja taivaalta ihan hitosti. Ja sitä ekaa -lentosimulaattoria-, joka oli ps1:llä. Yhteistuntimäärä pysähtyy kymmeneen. Ei vaan nappaa vähääkään.
 
Minuun eivät ole tarttuneet mitkään pelit, ei konsoli-tietokone-ei niin mitkään. Shakkia pelata ähelsin nuorena ja korttia.

Muistan pelanneeni Nintendolla 007:aa ja sitten sellaista ilmatorjunta-asepeliä, jossa piti pudottaa japseja taivaalta ihan hitosti. Ja sitä ekaa -lentosimulaattoria-, joka oli ps1:llä. Yhteistuntimäärä pysähtyy kymmeneen. Ei vaan nappaa vähääkään.

Näköjään luddiitteja on Suomessakin...et satu olemaan amish tai mennoniitti? :D
 
Näköjään luddiitteja on Suomessakin...et satu olemaan amish tai mennoniitti? :D

Olen ihan pelkkä tapakristitty, joka on tehnyt syntiäkin tässä elämässä jo ihan tarpeeksi. Ei vaan nappaa nuo pelijutut. Korttiporukkaan saattaisin kyllä vielä istuakin. Korttirinkien pieni jännitys, jatkuva suunsoitto ja kahvitauot....siinä on jotain.
 
Muistan pelanneeni Nintendolla 007:aa ja sitten sellaista ilmatorjunta-asepeliä, jossa piti pudottaa japseja taivaalta ihan hitosti. Ja sitä ekaa -lentosimulaattoria-, joka oli ps1:llä. Yhteistuntimäärä pysähtyy kymmeneen. Ei vaan nappaa vähääkään.

Sulta jäi kokeilematta sellaiset klassikot c64/a500 aikaan kuin Commando Massacre... Pelin idea oli lahdata kk:lla kaikki tulijat, ja bonusrata oli ampua kaikki seinää vasten.

Mitenköhän mustakin tuli about ok veronmaksaja ja aseenomistaja noiden pelien, hevimetallin ja roolipelien jälkeen..
 
Mitenköhän mustakin tuli about ok veronmaksaja ja aseenomistaja noiden pelien, hevimetallin ja roolipelien jälkeen..
Sama juttu, olen sitä ikäpolvea että tuon peliharrastuksen parissa on kasvettu, eikä minusta luultavasti ikinä niin vanhaa tule että kokonaan jäisi.

Ymmärrän kyllä senkin että aikaisemmat saapumiserät eivät aiheesta innostu.
 
Mutta aiheeseen, vähän hankalaa sanoa muuta kuin aivopesu/katkeruus mikä noita massamurhia aiheuttaa. Ei mulla ole kokemuksia tappajista kuin nää ISAF- kävijät ja rikollisliigat sekä pari itsarin tehnyttä ja se yks mt-potilas jolle pitää aina sanoa että usko jo että et [asetta] saa.

En ihan muutenkaan vertaisi Jenkkilää Suomeen..
 
Viimeisimmän Pelit-lehden pääkirjoituksessa käsitellään nuoria ja ruutuaikaa:
"Videopelit, keskimääräistä pidempi aika tietokoneen ääressä ja muu nettiselailu ei ennustanut masennusriskiä.
Sen sijaan runsas somen ja television käyttö korreloivat masennuksen kanssa."
ja
"Tulos yllätti meidät. Videopelit tekevät iloisemmiksi. Se on hyvää ajankulua."
edit. tutkittavina 12-16 vuotiaat kanadalaiset.
 
Viimeisimmän Pelit-lehden pääkirjoituksessa käsitellään nuoria ja ruutuaikaa:
"Videopelit, keskimääräistä pidempi aika tietokoneen ääressä ja muu nettiselailu ei ennustanut masennusriskiä.
Sen sijaan runsas somen ja television käyttö korreloivat masennuksen kanssa."
ja
"Tulos yllätti meidät. Videopelit tekevät iloisemmiksi. Se on hyvää ajankulua."
edit. tutkittavina 12-16 vuotiaat kanadalaiset.

Tossa on helppo sekottaa korrelaatio ja kausaliteetti. Ihan Occamin partaveitsen mukaan telkkarin katsominen ei masenna ketään (ellei sieltä satu tulemaan kotimaista komediaa), vaan masentunut katsoo telkkaria yksinäisyyttään.
 
Tossa on helppo sekottaa korrelaatio ja kausaliteetti. Ihan Occamin partaveitsen mukaan telkkarin katsominen ei masenna ketään (ellei sieltä satu tulemaan kotimaista komediaa), vaan masentunut katsoo telkkaria yksinäisyyttään.

Juuri näin, on mahdoton sanoa kumpi oli ensin kana vai muna?

Kotimaisen komedian katsominen on jo sitten asia aivan erikseen. Siihen uppoutuminen ennustaa todella raskaita juttuja. :cool:

Minä lähden siitä, että mikä tahansa tapa tai toiminto voi ennustaa pahaa, jos henkilön lähtimet ovat vinossa jo alun alkaen.
 
Internetissä voi perustaa sopivan huoneen. Oletetaan, että jossain on moskeija, ja siellä imaami kiihottaa ja värvää. Se voidaan hajoittaa ja imaami pistää maantielle.

Internetiä ei hajoteta mihinkään eikä verkostoitumista voi estää.

Et ehkä lue varsinaista sanomaani, jos yksinkertaistat "syyttämiseksi". Ei siitä ole kysymys. En syytä asetta (jonka syystä pitäisi olla vain asiallisissa käsissä), en sotapelejä (joilla on syystä ikärajat), en Internetiä (jossa syystä ei kasvavien nuorten tarvitsisi roikkua joka darkwebissä), vaan kuvaan erilaisia lankoja, joita on olemassa vatipäille, joiden vatipäisyyteen suurimmat syyt löytyvät ihan koko lapsuuden ja nuoruuden kehityksestä tunnevammoineen ja turhautumineen.
Juuri näin, on mahdoton sanoa kumpi oli ensin kana vai muna?

Kotimaisen komedian katsominen on jo sitten asia aivan erikseen. Siihen uppoutuminen ennustaa todella raskaita juttuja. :cool:

Minä lähden siitä, että mikä tahansa tapa tai toiminto voi ennustaa pahaa, jos henkilön lähtimet ovat vinossa jo alun alkaen.
Kotikadun ja salaisten eläimien vahtaaminen aiheuttaa vinoumia psyykeen, samoin kauniiden ja röyhkeiden. Lähetysaika on tosin maino kaupassa käynnille, hyvin välttyy berjozkamaiselta jonotukselta. :)
 
Kotikadun ja salaisten eläimien vahtaaminen aiheuttaa vinoumia psyykeen, samoin kauniiden ja röyhkeiden. Lähetysaika on tosin maino kaupassa käynnille, hyvin välttyy berjozkamaiselta jonotukselta. :)

Vaarassa ovat vain aseettomat mummot.

Jos tämä menee sille akselille, että jonkun esiteinin tappopeliaddiktion vaikutusta verrataan Salkkareihin, niin on taso korkealla.
 
Emme pääse missään asiassa eteenpäin, jos peilaamme kaikkea vain itsemme ja oman napamme kautta. Toki sillä tavalla minuus rakentuu, mutta aivoila voi tehdä jopa enemmän. Jutut, "kyllä minä poltin joskus tötsyn, eikä minusta tullut addiktia" tai "kyllä minä pelasin ja olen säyseä perheenisä" on hiukan kapea näkökulma ja argumenttina hutera paitsi omalta kohdalta ja samankaltaisten kohdalta. Se mitä piti hakea, ovat ne toisenlaiset tapaukset.

Jos lastenpsykiatri tutkii vaikeita kallovammoja, ja näkee että homma ei sovi, en lähde ensimmäisenä sanomaan, että paskaa puhuvat, koska minäkin ja kyllä serkkukin ja blaa blaa.

Silti se on aina se linja, joka alkaa. Ihan kuin joku olisi joltain jonnelta pelejä kieltämässä. Luetaan jotain, mitä ei sanota ja ei lueta mitä sanotaan.

Samaten pitäisi ymmärtää, ettei tule yksi suora vaan monta suoraa, jotka leikkaavat samassa pisteessä. Siksi yhden aspektin kanssa vääntäminen on järjetöntä. Koko paketin ymmärtämiseen tarvitaan jopa spatiaalista hahmotuskykyä, monenlaisia mielen struktuureita ja mielellään edes alkeistietoa kehityspsykologiasta.

Nykyvanhemmuudessa on ihan hemmetisti hönöyttä. On sitä ennenkin ollut, taitaa kasvatuksen historia kulkea aina lapsenmurhasta lasten laitamiseen omien projektioitten kohteeksi, mutta nyt on aika selkeää, että ei osata eikä ymmärretä kodeissa pitää pilttien ympäristöä terveenä. Ainoa mitä voisi enää toivoa on, että digiliberaalit aikuiset, jotka eivät tajua kehitysvaiheita ja lapsen ja aikuisen eroa, eivät ala leikkimään liiemmin vanhemmuutta, johon he eivät kykene. Mutta ei se niin mene. Yhä uudestaan ja uudestaan löytyy "täysin normaaleja" perheitä, joissa on jotenkin upeaa, kun vauvalla on jo rattaissa ikioma kännykkä ja eihän me mitään voida, jos se kakarana pelaa yökaudet, koska "kaikkihan niin tekevät". Eivät muuten tee, mikä usein tulee tyhmimmille yllätyksenä. Monille kivasti on teini kotona turvassa, kun lukittautuu huoneeseensa ja ehkä kantaa ruokansakin sinne oman oven taakse ja ehkä joskus kysyttäessä ynisee jotain. Ja vanhemmat näpyttävät kännyä sohvassa ja heillä on oikeastaan helppoa, kun saa olla ja itse syödä. Yhä useammin se on vain äiti, joka siinä sohvassa lihoo.

Pojan ainoa kaveri on siellä koneen takana omassa huoneessaan jossain toisessa talossa sekin syömässä sipsejä naama pyöreänä kuin Maradonan perse. Sitten jotkut äideistä / isistä / nykyhomoista joutuvat ihmettelemään, että missä vaiheessa se meidän Oskari lähti menemään väärää latua, kun tapahtui täydellinen yllätys, ja mitä me teimme väärin. Aina oltiin hyviä ja parasta yritettiin. Mutta kun sitä varmaan kiusattiin.

Onneksi tämä osuu melko harvoille. Se on raju herätys.

Puhun nuorista ja heidän kehityksestään. Viesti ei välity.

Lopetan tämän langan omasta puolestani tähän. En osaa pukea viestiäni siten, että se tulisi tarpeeksi ymmärrettävään muotoon. Katson, että syy on viestin lähettäjässä eli minussa.

Miksi kirjoitin niin monta viestiä? Minusta tämä oli tärkeä aihe. En tiedä, moniko teistä on viettänyt syksyisen päivän ja illan veneessä nuoren kanssa, joka oli mennyt aivan lukkoon liki vuodeksi, kun kaveri Jokelassa ammuttiin viereen. Isänsä oli myös mukana, ja retken järjesti vapaaehtoinen nuorisotyöntekijä. Kun muutaman tunnin jälkeen pojalta juttu alkoikin kulkea. Tulivat ne tavallset sanat. On kiva olla reissussa, Tuli se elämä. Kipinä. Se oli tärkeä hetki, eikä siihen tarvittu kuin tavallisia jätkiä ja kalareissu eikä mitään perkeleen jonneja. Minut istutettiin seuraksi pojalle mutta ei kerrottu etukäteen taustaa. En tiedä, miksi se vanha noita pyysi minut, ehkä siksi, etten ole kasvanut mansikkamaalla ja olen nähnyt myös aseiden tuhovoiman ihan livenä ilman fiktiota ja pelialustaa. Sen hän tiesi. Jotain siinä kuitenkin tapahtui.

Isänmaan puolustusta on tukea ja kannustaa elämää. Lapsiin ja nuoriin kannattaa panostaa. Kyllä niitä kimmokiljusia tietysti riittää mankumaan eläköityvien aikuisnarsistien etuja ja viemään patit lasten possuista, älkää epäilkö.

Joskus elämä silittää päätä karkealla kämmenellä niin että luu paistaa, joskus se hiljaa hymyilee. Sellaista se on. Mutta parasta aikuisuuden kynnykset on ottaa vastaan hyvin rakentuneena, itsetunto kunnollisena, turvallisesti rajoja ja rakkautta antaneen vanhemmuuden jäljiltä. Jos sellaista ei ole, sen voi saada taitavassa ohjauksessa. Mutta silloin elämässä pitää olla turvallisia aikuisia, jotka ponnistelevat, että nyt se hylkääminen ja heitteillejättö jumalauta päättyy. Joskus se on opettaja, joskus poliisi. Joskus se hylkääminen päättyy vasta vankilassa, mielisairaalassa tai haudassa. Mutta parhaimmillaan se hylkääminen päättyy jo kotona.

Livahdan nyt ketjuun, jossa kokemuksestani on keskustelulle enemmän hyötyä ja edit. typo.
 
Viimeksi muokattu:
Jaa mitkä tekijät selittävät ampuma-aserikollisuutta?

Mielestäni suurin ja tärkein tekijä tähän asti on ollut se, että on rikollisia.
Kaikki muu on ollut vähemmän merkityksellistä.
Tästä kesästä eteen päin nousee toiseksi merkittäväksi tekijäksi uudistunut aselainsäädäntö. Nykyisin voimassa olevan aselain mukaan tulkittuna suunnilleen jokainen ampuma-aseen omistaja tai käyttäjä syyllistyy ampuma-aserikokseen. EU ja suomen eduskunta Lehtosen Mikan vedättämänä on saanut ampuma-aserikollisuuden valtavaan kasvuun tekemällä aivan susipaskan aselain.

Et ehkä halunnut tällaista vastausta otsikon kysymykseen, mutta minä vastasin siihen mitä kysyttiin. Muut ovat varmaan kertoneet sitten niitä syitä jotka tekevät rikollisia.
 
Back
Top