No nyt kun kerran kysyt niin vastaan.
Maavoimat voisivat koostua kolmen tyyppisistä joukoista
Operatiivisista joukoista jotka joukkotuotetaan nykyisen mallisella varumieskoulutuksella ns joukkotuotannon periaatteella. Sijoitus operatiivisissa joukoissa kestää esim 5 vuotta jonka aikana joukko kertautetaan kerran tai kahdesti.
Paikallisjoukoista jotka tuotetaan Sveitsin mallisella miliisijärjestelmällä. 10 viikon peruskoulutuskausi, 4 viikon tehtäväkohtainen koulutus jonka jälkeen saa sijotuksen paikallispataljoonaan. Toisin kuin operatiivinen pataljoona paikallispataljoona on ns jatkuvalla rotaatiolla pyörivä jossa otetaan toisesta päästä uusia miehiä sitä mukaa kuin toisesta päästä "kotiutetaan" Paikallispataljoonaa harjoitetaan vuosittain esim 10 päivää.
Vapaaehtoiskomppanioista (VAPEKO) jotka kootaan henkilöstöstä jolla ei ole sodanajan sijoiutusta antaa tai se on päättynyt. Harjoitetaan sitoutuneita tsekkarien pitoon ym.
Operatiivisilla joukoills on uusin ja paras varustus ja eniten kantahenkilökuntaa organisaatiossaan.
Paikallisjoukoilla ensimmäinen kadettiupseeri on pataljoonan komentaja/varakomentaja, muuten homma pyörii reserviläisporukalla
VAPEKO pyörisi nykyisen MKPY/MAAK konseptin ympärilllä.
Operatiivisten ja paikallisjoukkojen perusjantterin voisi olla suurin pyörtein tasapainossa. Johtaja ja erikoiskoulutus erikseen.
En tiedä muuta väitän:
1) Palveluksesta vapautettavien ja sen keskeyttävien määrä vähenisi
2) Kaikkiin joukkoihin riittäisi halukkaita, erilainen palvelusmalli motivoi erilaisia ihmisiä.
3) Joukkotyyppien keskinäisissä harjoituksissa löytyisi synergiaa. Operatiivisteen joukkojen posukka hyökkää paikallsijoukkojen puolustajia vastaan?
Paikallisjoukoille voitaisiin jakaa perusvarustusta kotiin, ehkä asekin. Vapaaehtoisille mahdollisuus lunastaa esim reserviläiskivääri jos pälli riittää.
Pidän ongelmallisena tuota heikkoa johtoa. Saadaanko komppania toimimaan oikeasti tehokkaasti reserviläisjohdossa? Epäilen rajusti. Jos ammattiupseereita riittää vain pataljoonan johtoon, ei edes eläkkeelle jääneistä saada koottua komppanianpäälliköitä. Komppanianpäälliköt pitäisi siis kouluttaa erikseen, ja puhuttaneen selvästi pidemmästä koulutuksesta kuin mitä nykyisille reservin upseereille annetaan (347 vrk), koska onhan joukkueen ja komppanian johtamisella jo radikaalisti eroa. Koulutuksen kesto saisi varmaan olla parin vuoden mittainen, ja se on paljon pyydetty vapaaehtoisilta. Paljonko tuohon löytyy päteviä halukkaita päivärahan voimalla, en tiedä, mutta puhuttaneen alle kymmenestä vuodessa.
Jos paikallisjoukkojen ja operatiivisten joukkojen miehistön koulutus annetaan osapuilleen samassa ajassa, kuka hakeutuisi paikallisjoukkoihin? Molemmilla olisi sama peruskoulutus, (10+4)*7 = 98 vuorokautta, mutta operatiivisilla joukoilla olisi vain viiden vuoden palvelusaika ja yksi tai kaksi kertausta. Paikallisjoukoilla, jos yhtään arvaan oikein, olisi n. 10 vuoden palvelusaika, ja miehiä kertautettaisiin 10 vuorokautta vuodessa. Herää kysymys, että kuka lähtee tuollaiseen? Operatiivisissa pääsisi paljon vähemmillä kertauksilla kaiken järjen mukaan, vai oliko tarkoitus pitää jokin kahden kuukauden kertausharjoitus puolessa välissä palvelusaikaa?
Entä miten taataan sopiva määrä halukkaita eri palvelusmuotoihin?
Tuolla toisessa ketjussa epäillään, että saadaanko edes rahalla riittävästi halukkaita varusmiespalvelukseen, ja teikäläinen arvelee löytyvän riittävästi vapaaehtoisia ikäviinkin tehtäviin ilman palkkaa? Minä väitän, että suurin osa menisi sieltä, missä aita on matalin, oli se sitten paikallisjoukot tai operatiiviset joukot. Vaativampaan vaihtoehtoon voitaisiin houkutella porukkaa ehkä mahdollistamalla johtajakoulutuksen saaminen vain sitä kautta. Se voisi kuitenkin johtaa miesmateriaalin heikkenemiseen, kun johtajaksi sopimattomat (mutta johtajaksi halukkaat) olisivat luultavasti pitkälti sellaista porukkaa, ettei sitä halua mielellään alaisekseenkaan. Ei ole hyvä, jos operatiivisten joukkojen miehistöstä kaksi kolmannesta on johtajapudokkaita ja puolet heistä on johtajan vastakohtia, täysiä psykopaatteja ja narsisteja.
Samaten väitän myös, että esitetty palvelusaika on liian lyhyt. Joukon tulee omata taito ja kyky heti varusmiespalveluksen päätyttyä. Jos tyydytään siihen, että varusmiespalveluksesta kotiutuvat saavuttavat vain IOC:n (Initial Operational Capability), ja FOC (Full Operational Capability) tulee joskus viiden vuoden lisäharjoitusten jälkeen, ei se ole lainkaan hyvä asia. Resursseja menee aivan hukkaan, kun joukko saavuttaa todellisen potentiaalinsa vasta vuosia kotiutumisestaan. Paljon parempi olisi antaa pidempi varusmieskoulutus sekä siten saavuttaa FOC jo varusmiespalveluksessa ja ainoastaan ylläpitää joukon taitoja vuosien mittaan kertausharjoituksilla.
