MOT. Oikeus omaan rynkkyyn.

En hemmetissä lähtisi rakentamaan mitään "kaartia"...vaan tiukasti PV:n valvonnassa olevaa reserviläisorganisaatiota.

Vielä vähemmän antaisin sen jäsenille minkäänlaisia poliisilain suomia oikeuksia.. :eek:

Pahin vaihtoehto on se että maassa on yli viisi miljoonaa siviiliä, vailla mitään mahdollisuutta puolustaa itseään jos armeija ei ehdi joka paikkaan apuun.
 
Niin, huonostihan se on toiminut tähänkin asti...
 
Kylmä fakta on vain se että reserviläinen, joka ei harjoita ampumataitoaan (ja hanki välineitä), hoida kuntoaan ja kertaa sotilastaitoja vapaa-ajallaan on taistelutilanteessa ruumis. Sotiminen on yhteistyötä ja ketjun heikoin lenkki määrää sen kestävyyden. Kukaan ei halua aseveljeksi tumpeloa, joka tapattaa sinutkin.

Voi siinä vähän lisäaikaa saada, mutta sota on hengelle hupaa.

Jotta jonkinlainen perspektiivi säilyy, keskimäärin jääkäripataljoonan taistelija selvisi 36 päivää talvisodassa, ja sinne mahtui vielä sentään sekaan verrattuna totaalisotaan tänään.

Väkeä tarvitaan erilaisiin tehtäviin. Eniten hyötyä on, aivan kuten sanot, reserviläisestä, joka tuntee työn, osaa ampua ja käyttää tarvittavaa välineistöä.

Tietenkin on mahdollista kouluttaa ja perehdyttää. Kohtuuhyvä kunto ja mieli on silloin hyvä pohja, jolle luoda. Jos tarpeeksi osaavalle kantapeikolle antaa pataljoonan suomalaismiehiä 20-35 v. ja riittävät valtuudet, hän tekee siitä sotajoukon kahdessa viikossa. Olen minä maailmalla nähnyt kaikenlaista porukkaa, joilla imperiumeja rakennetaan.
 
Viimeksi muokattu:
Tietenkin on mahdollista kouluttaa ja perehdyttää. Kohtuuhyvä kunto ja mieli on silloin hyvä pohja, jolle luoda. Jos tarpeeksi osaavalle kantapeikolle antaa pataljoonan suomalaismiehiä 20-35 v. ja riittävät valtuudet, hän tekee siitä sotajoukon kahdessa viikossa. Olen minä maailmalla nähnyt kaikenlaista porukkaa, joilla imperiumeja rakennetaan.

Uskon että onnistuu. Noin nuorilla kavereilla on vielä oma asepalvelus hyvässä muistissa. Kyllä siitä sotajoukko syntyy parissa viikossa. Mukana on aina kavereita jotka hoitavat homman kuin homman ja toimivat muille esimerkkeinä. Kyllä nämä kykenee puolustautumaan tehokkaasti varsinkin hyvän johdon alaisena. Ehkä kykenee jopa hieman hyökkäämänkin. Ja, jatkossa työ tekijänsä opettaa.

Mutta jos ihan pystymetsästä pitää ottaa porukka niin tiukkaa tekee..varsinkin jos vastaan tulee kokenut ja ammattinsa osaava joukko-osasto.

Aikoinaan oli ehkä helpompaa kun lähes kaikki osasivat liikkua maastossa talviolosuhteissakin ja likimain jokainen ryhmänjohtaja sekä osa miehistöstä oli päässyt harjoittelemaan suojeluskunnan (poikaosaston) mukana.
 
Ei ne siellä toisellakaan puolella ole yleensä mitään supersotilaita, joten kisa menee tod.näk. tasaiseksi ihan ilman suurempaa jatkokoulutustakaan.
 
Päinvastoin, nimenomaan Krim-tyyppistä operaatiota vastaan aseita kotonaan pitävät kodinturvajoukot olisivat omiaan. Muutama kymmenen kevyesti aseistettua miestä on juuri sellainen uhka jota vastaan voi mielekkäästi suojautua jo ihan siviilistä nykäistyillä AK-jampoilla.

Krimille tuli sotilaiden mukana aika paljon panssaroituja taisteluajoneuvoja ja panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja. Pelkillä kivääreillä ei tällaista joukkoa pysäytetä.

Joku puhui myös räjähteiden ja sinkojen jakamisesta kotisäilöön mutta näkisin siinä jo niin monta turvallisuuteen liittyvää kysymystä, että ei onnistu.
 
Krimille tuli sotilaiden mukana aika paljon panssaroituja taisteluajoneuvoja ja panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja. Pelkillä kivääreillä ei tällaista joukkoa pysäytetä.

Joku puhui myös räjähteiden ja sinkojen jakamisesta kotisäilöön mutta näkisin siinä jo niin monta turvallisuuteen liittyvää kysymystä, että ei onnistu.

Krimin operaatio yksi yhteen ei taitaisi Suomessa ihan heti onnistua. Täällä ei kuitenkaan ole Venäjän tukikohtia joista käsin porukan saisi liikkeelle raskaampien kalujen kera. Meillä yllättävä soluttautuminen tarkoittaisi jalkamiehiä kevyessä varustuksessa. Siltä osin pelkällä Rk:llakin voisi saada vaikutusta aikaiseksi. Miten todennäköisesti naapuri lähtisi tänne näpertelemään kovin kevyillä joukoilla on sitten jo toinen asia.
 
Krimin operaatio yksi yhteen ei taitaisi Suomessa ihan heti onnistua. Täällä ei kuitenkaan ole Venäjän tukikohtia joista käsin porukan saisi liikkeelle raskaampien kalujen kera. Meillä yllättävä soluttautuminen tarkoittaisi jalkamiehiä kevyessä varustuksessa. Siltä osin pelkällä Rk:llakin voisi saada vaikutusta aikaiseksi. Miten todennäköisesti naapuri lähtisi tänne näpertelemään kovin kevyillä joukoilla on sitten jo toinen asia.

Hienoa että vastapuolen aikeet ovat näin hyvin tiedossa.. Eiköhän poliisi+rv pysty ilman reserviläisäikin tälläiseen uhkaan vastamaan kunhan, saavat pari pasia vielä mukaan lähimmästä varuskunnasta.

Mutta jos oikeasti mietitään niin rajan takana on voimaa ja rajalta ei montaa tuntia aja pääkaupunkiseudulle. Rannikkoa täältä myös löytyy..
 
Strateginen isku alkaisi mahdollisesti kahdella hyökkäys aallolla. Ensimmäinen aalto on niin pieni että se pääsee mahdollisesti yllätykseen. Toinen aalto lähtee liikkeelle sen mukaan milloin ensimmäinen aalto on paljastunut ja tässä vaiheessa ei enää pyritäkään täyteen yllätykseen vaan tavaraa tulee enemmänkin.
Ja tämän jälkeen sitten perinteinen konventionaalinen hyökkäys.
Kotiin jaettujen varusteiden hyöty on suurimmillaan ensimmäisen aallon torjunnassa.

Hienoa että vastapuolen aikeet ovat näin hyvin tiedossa.. Eiköhän poliisi+rv pysty ilman reserviläisäikin tälläiseen uhkaan vastamaan kunhan, saavat pari pasia vielä mukaan lähimmästä varuskunnasta.
Ongelmana on mahdollisten kohteiden määrä ja alue joista näihin voi vaikuttaa ja rajalliset resurssit. Kuten paljonko tarvitaan ukkoja suojaamaan lentokenttä niin että laskeutuvia/nousevia koneita ei ammuta olaltalaukaistavilla?
 
Kaksi viikkoa ei riitä mihinkään!
Varsin hyvin riittää jos pohja koulutus on kunnossa ja miesten fyysinen kunto on edes perusvarusmiehen tasolla...ja tästä päästiinkiin ongelman ytimeen: Reservin heikkoon fyysiseen kuntoon.
 
Voi siinä vähän lisäaikaa saada, mutta sota on hengelle hupaa.

Jotta jonkinlainen perspektiivi säilyy, keskimäärin jääkäripataljoonan taistelija selvisi 36 päivää talvisodassa, ja sinne mahtui vielä sentään sekaan verrattuna totaalisotaan tänään.

Väkeä tarvitaan erilaisiin tehtäviin. Eniten hyötyä on, aivan kuten sanot, reserviläisestä, joka tuntee työn, osaa ampua ja käyttää tarvittavaa välineistöä.

Tietenkin on mahdollista kouluttaa ja perehdyttää. Kohtuuhyvä kunto ja mieli on silloin hyvä pohja, jolle luoda. Jos tarpeeksi osaavalle kantapeikolle antaa pataljoonan suomalaismiehiä 20-35 v. ja riittävät valtuudet, hän tekee siitä sotajoukon kahdessa viikossa. Olen minä maailmalla nähnyt kaikenlaista porukkaa, joilla imperiumeja rakennetaan.

Tottakai kahdessa viikossa saadaan asioita aikaan mutta kaikki riippuu siita minkalaisia suorituksia silta osastolta vaaditaan. Arvelisin vastaiskukykyisen pataljoonan koulutuksen ottavan nuo kahdeksan viikkoa.
- 1 viikko taistelijan henkilokohtainen koulutus.
- 1 viikko partio/ryhmatason koulutus.
- 2 viikkoa joukkuetason koulutus.
- 2 viikkoa komppaniatason koulutus.
- 2 viikkoa pataljoonatason sotaharjoittelu.

Kuten aina, asioista joudutaan tinkimaan... tilanteen niin vaatiessa tuosta saisi kolmisen viikkoa karsittua mutta mielestani sitten tulee raja vastaan.
 
Tottakai kahdessa viikossa saadaan asioita aikaan mutta kaikki riippuu siita minkalaisia suorituksia silta osastolta vaaditaan. Arvelisin vastaiskukykyisen pataljoonan koulutuksen ottavan nuo kahdeksan viikkoa.
- 1 viikko taistelijan henkilokohtainen koulutus.
- 1 viikko partio/ryhmatason koulutus.
- 2 viikkoa joukkuetason koulutus.
- 2 viikkoa komppaniatason koulutus.
- 2 viikkoa pataljoonatason sotaharjoittelu.

Kuten aina, asioista joudutaan tinkimaan... tilanteen niin vaatiessa tuosta saisi kolmisen viikkoa karsittua mutta mielestani sitten tulee raja vastaan.

Pataljoona/taisteluosasto tasan harjoittelu on turhaa...paljastaa vain tiedustelulle eikä anna mitään yksittäiselle miehelle/johtajalle tai edes yksittäiselle joukkueelle. Aselajien yhteistoiminta voidaan helposti harjoitella sille tasolle kun tarvetta komppanian harjoitusten ohessa ja johtajien isompien joukkojen yhteistoiminta voidaan harjoitella sotapelaamalla. Myös tuo erillinen partio/ryhmä harjoittelu on turhaa...yksittäisen miehen tempuista (asekäsittely-, suojelu-, vartio- jne koulutus) voidaan sujuvasti siirtyä joukkueharjoitteluun koska ryhmät harjaantuvat siinä ohessa; sama koskee joukkueharjoittelua...parin joukkuevedon jälkeen joukkue harjaantuu osana komppanian toimintaa kunhan mm. vastaosastona toimivaa joukkoa kierrätetään ja sillekin luodaan omat koulutustavoitteet maaliosastona toimimisen sijaan.

Kannattaa muuten muistaa noita laskiessa että koko varusmiesten J-kausi jossa tehdään komppania sekä pataljoonatason temput on sen 7 x 4 päiväistä työviikkoa (käytännössä 5,5 vkoa kun otetaan kotiutus järjestelyt pois)...joten 4 täyttä vkoa reserviläisillä siihen on paljon aikaa! Kertausharjoituksissa juurin perustettu komppania hyökkää osana pataljoonaa käytännössä 2-3 vrk perustamisen jälkeen... Joukkotuotetulle alle 30v taistelijoista koostuville yksiköille 2 viikkoa riittää varsin hyvin palauttamaan osaamisen hyvälle ellei jopa erinomaiselle perustasolle...kuntoa siinä ajassa ei tosin nostateta ja urheilu/rasitusvammat ovat suuri riski koulutuksen onnistumiselle kun reserviläiset ovat liian heikossa kunnossa.
 
Viimeksi muokattu:
Tottakai kahdessa viikossa saadaan asioita aikaan mutta kaikki riippuu siita minkalaisia suorituksia silta osastolta vaaditaan. Arvelisin vastaiskukykyisen pataljoonan koulutuksen ottavan nuo kahdeksan viikkoa.
- 1 viikko taistelijan henkilokohtainen koulutus.
- 1 viikko partio/ryhmatason koulutus.
- 2 viikkoa joukkuetason koulutus.
- 2 viikkoa komppaniatason koulutus.
- 2 viikkoa pataljoonatason sotaharjoittelu.

Kuten aina, asioista joudutaan tinkimaan... tilanteen niin vaatiessa tuosta saisi kolmisen viikkoa karsittua mutta mielestani sitten tulee raja vastaan.


Yritän luoda ajatusta tuosta perusperiaatteesta, että harvalla on varaa pitää kokonaista armeijaa korkeassa valmiudessa missään kaiken aikaa nyt ja aina, jos kellään. Ukrainassa tuli kiire (on ollut jo 9 kuukautta aikaa, enkä tosin tarkasti tiedä, mitä siellä tehdään vai tehdäänkö mitään), Stalinille tuli kiire, vaikka oli jo vähän rivissäkin 1941, Yhdysvalloilla ei ollut paljonkaan laivaston lisäksi vielä toisen maailmasodan alussa. Kiire tuli sielläkin.

Tietenkin suurvallalla on mahdollisuus pitää muutama prikaati (á 7000 taistelijaa raskaine aseineen) rauhan aikanakin rajalla, ja ne saa nopeasti valmiuteen ja liikkeelle. Se on suurempi ongelma.

Yritän enemmänkin ajaa tietoisuutta siihen malliin, että aina jotain voi ja jopa kannattaa tehdä.
 
Juu... taitaa Sorvankylän Militian perustamispäivämäärä hieman siirtyä.. Ehkäpä MOT jutun tarkoitus on juurikin SE!

Pitäisin pienenä ihmeenä mikäli tuo tuleva MOT ei olisi nimenomaan ennakoiva strateginen isku kodinturvaa tai vastaavia järjestelyjä vastaan. Kaikki siinä mätetty sonta tulee määrittelemään keskustelun luonnetta tulevina vuosina. Jokainen voi arvioida tykönään miten todennäköisesti sellainen järjestelmä toteutuu jota kukaan ei näkyvästi kannata mutta jonka vastustajat pääsevät kampanjoimaan verovaroista tulevalla rahoituksella. Tarvittaisiin puolustushallinnon ja useamman suuren puolueen päättäväinen tuki jotta homma voisi edes teoriassa edetä. Onko näkynyt muuta kuin juhlapuheita pienessä piirissä?
 
Surullistahan tässä on se että kodinturva-konseptilla olisi ihan oikeasti annettavaa maanpuolustukselle, mutta siitä ei kyetä keskustelemaan muussa yhteydessä kuin "rynkyt kotiin".
 
Pataljoona/taisteluosasto tasan harjoittelu on turhaa...paljastaa vain eikä anna mitään yksittäiselle miehelle/johtajalle tai edes yksittäiselle joukkueellee. Aselajien yhteistoiminta voidaan helposti harjoitella sille tasolle kun tarvetta komppanian harjoitusten ohessa ja johtajien isompien joukkojen yhteistoiminta voidaan harjoitella sotapelaamalla. Myös tuo erillinen partio/ryhmä harjoittelu on turhaa...yksittäisen miehen tempuista (asekäsittely-, suojelu-, vartio- jne koulutus) voidaan sujuvasti siirtyä joukkue harjoitteluun koska ryhmät harjaantuvat siinä ohessa; sama koskee joukkue harjoittelua...parin joukkue vedon jälkeen joukkue harjaantuu osana komppanian toimintaa kunhan mm. vastaosastona toimivaa joukkoa kierrätetään ja sillekin luodaan omat koulutustavoiteet maaliosaston sijaan.

Kannattaa muuten muistaa noita laskiessa että koko varusmiesten J-kausi jossa tehdään komppania sekä pataljoonatason temput on sen 7 vkoa (käytännössä 5,5 vkoa kun otetaan kotiutus järjestelyt pois)...joten 4 vkoa reserviläsillä siihen on paljon aikaa! Kertausharjoituksissa juurin perustettu komppania hyökkää osana pataljoonaa käytännössä 2-3 vrk perustamisen jälkeen... Joukkotuotetulle alle 30v taistelijoista koostuville yksiköille 2 viikkoa riittää varsin hyvin palauttamaan osaamisen hyvälle ellei jopa erinomaiselle perustasolle...kuntoa siinä ajassa ei tosin nostateta ja urheilu/rasitusvammat ovat suuri riski koulutuksen onnistumiselle kun reserviläiset ovat liian heikossa kunnossa.

No, Fyysinen kunto ja paineen sietokyvyn laittaisin itsekin lista ykkoseksi. Mielestani on erittain tarkeaa etta mies luottaa henkilokohtaisiin kykyihinsa ja etta joukko-osastot muodostetaan kykyihinsa luottavista miehista. Yhteishengen luomiseksikin tarvitaan hieman aikaa. Erilaisiin ilmastollisiin olosuhteisiin sopeutuminen vie terveelta miehelta kuukauden verran ja uskoisin etta eukon kainalosta ja lasten keskelta revitylta ukkomiehelta menee tuo aika ennen kun han on tasapainoisesti asennoitunut tulevia taisteluja varten.
 
Surullistahan tässä on se että kodinturva-konseptilla olisi ihan oikeasti annettavaa maanpuolustukselle, mutta siitä ei kyetä keskustelemaan muussa yhteydessä kuin "rynkyt kotiin".

Juuri näin..

Yleensä lienee niin että vapaaehtoisen kodinturvan (tai mikä se nimi sitten olisikaan) vastustajat nostavat aika nopeasti argumentikseen "rynkyt kotiin" ajatuksen. Ja, sillä torpataan (ainakin pyritään estämään) koko homma.

Totuus on että todennäköisesti moottorisaha ja lumilapio lienee tärkempi työkalu kodinturvajoukoilla kuin mikään ampuma-ase. Toisekseen monet aktiivisimmista harrastavat jo entuudestaan vapaaehtoista ressutoimintaa ja/tai esim. metsästystä jne. ja heiltä löytyy kaikenlaisia torrakoita kaapeistaan. Ilman että niitä mitenkään erityisemmin ihmeteltäisiin tai kauhisteltaisiin. Vapaaehtoiselle maanpuolustukselle on oma konkreettinen tarpeensa. Sen suhteen pitäisi olla useampia käytännön tapoja sekä organisaatioita jne..

Yhteiskunnan perusturvallisuuteen liittyvässä toiminnassa on hyvä huomioida kaikkien ikäluokkien suorittama asepalvelus. Se on nimittäin varsin merkittävä satsaus koko kansakunnalta. Kaiken lisäksi se on pakollinen miespuolisislle kansalaisille. Tällaista järjestelmää ei ole luotu ja ylläpidetä pelkän huvin vuoksi. Varusmiehenä opittuja taitoja saatetaan joskus tulevaisuudessa tarvita. Juuri siksi jokainen on sotilasvalassaan antanut velvoittavan lupauksen, puolustaa isänmaataan tarvittaessa ase kädessä, 20 vuotiaasta aina 60 ikävuoteen asti.

Yhteiskunnan kannalta ei ole järkevää että suuri osa varusmiespalveluksensa suorittaneista unohdetaan kokonaan heti koulutuksen jälkeen. Yksittäisen ihmisen velvoitetta maanpuolustukseen on kuitenkin jäljellä vielä 40 vuotta. Ehkä olisi hyvä jos aktiivipalveluksen jälkeen löytyisi tarvittaessa (nykyistä monipuolisempia) mahdollisuuksia osallistua vapaaehtoistoimintaan ja harjoitteluun. Varsinkin niiden osalta jotka haluavat ylläpitää aikoinaan varusmieskoulutuksessa oppimiaan taitoja.

Eikä tässä kokonaisuudessa ole ensimmäisenä kysymyksenä se että pitäisi saada "rynkkyjä kaappiinsa". Ja, tottahan sellaisenkin saa jos haluaa..hankintalupia reserviläisaseille myönnetään joka päivä.
 
Back
Top