MOT. Oikeus omaan rynkkyyn.

Itsekin kallistun sille kannalle, että perusteltua kotisäilytys voisi olla tiettyjen erityisryhmien osalta. Haitoista puhuttaessa suurempana ongelmana pitäisin aseiden päätymistä rikollisiin käsiin esim.asuntomurtojen yhteydessä kuin mitään berserkkireserviläisten riehumista kaduilla. En tiedä ovatko ihmiset nykyään sekopäisempiä kuin ennen, mutta eivätpä suojeluskuntakivääritkään taida silloisissa henkirikostilastoissa pahemmin näkyä.
 
Itsekin kallistun sille kannalle, että perusteltua kotisäilytys voisi olla tiettyjen erityisryhmien osalta. Haitoista puhuttaessa suurempana ongelmana pitäisin aseiden päätymistä rikollisiin käsiin esim.asuntomurtojen yhteydessä kuin mitään berserkkireserviläisten riehumista kaduilla. En tiedä ovatko ihmiset nykyään sekopäisempiä kuin ennen, mutta eivätpä suojeluskuntakivääritkään taida silloisissa henkirikostilastoissa pahemmin näkyä.

Suojeluskuntakivääreillä tosin sai ampua omatoimisesti muutakin kuin valtion tarjoamia patruunoita. Aseethan olivat suojeluskunnan eivätkä armeijan.
 
En ihan ymmärrä kaikkein innokkaimpien kotisäilyttäjien todellisia tarkoitusperiä koska hyödyt vaikuttaisivat hyvin vähäisille. Vapaa-aikana koirankusetuslenkille tai leffaan mennessä aseistautuminen on minusta jo ajatuksena täysin käsittämätön mutta eipä kukaan toisaalta kai pakottaisi minua noin toimimaan vaikka se olisi sallittua. Toimintakykyinen sotajoukko vaatii todella paljon muutakin kuin miehet ja kiväärit. Paljon parempi keino edistää maanpuolustusta olisi järjestää säännöllisesti mahdollisuuksia käydä ampumassa niillä harvoilla paikoilla joissa se vielä onnistuu eli käytännössä varuskunnissa. Jos tuolla toisaalta saataisiin edistettyä sodanajan tehtävästä suoriutumista ja säilytyksessä olisi kaikki tarvittava materiaali niin miksei riittävästi kouluttautunutta ja sitoutunutta joukkoa voisi vaikka varustaakin. Mikähän se tehtävä toisaalta olisi johon tuollainen erittäin kevyt joukko soveltuisi? Kotirynkyt eivät mullistaisi kotitalouksiin säilöttyjen aseiden määrää. Onhan niitä nytkin melkoisesti rosmoille tarjolla.
 
Suojeluskuntakivääreillä tosin sai ampua omatoimisesti muutakin kuin valtion tarjoamia patruunoita. Aseethan olivat suojeluskunnan eivätkä armeijan.
Kyllä, vain metsästys oli kielletty aseiden säästämiseksi. Siitä muuten periytyi pitkään jatkunut sotilasaseiden kielto metsästyskäytössä.
 
En ihan ymmärrä kaikkein innokkaimpien kotisäilyttäjien todellisia tarkoitusperiä koska hyödyt vaikuttaisivat hyvin vähäisille. Vapaa-aikana koirankusetuslenkille tai leffaan mennessä aseistautuminen on minusta jo ajatuksena täysin käsittämätön mutta eipä kukaan toisaalta kai pakottaisi minua noin toimimaan vaikka se olisi sallittua. Toimintakykyinen sotajoukko vaatii todella paljon muutakin kuin miehet ja kiväärit. Paljon parempi keino edistää maanpuolustusta olisi järjestää säännöllisesti mahdollisuuksia käydä ampumassa niillä harvoilla paikoilla joissa se vielä onnistuu eli käytännössä varuskunnissa. Jos tuolla toisaalta saataisiin edistettyä sodanajan tehtävästä suoriutumista ja säilytyksessä olisi kaikki tarvittava materiaali niin miksei riittävästi kouluttautunutta ja sitoutunutta joukkoa voisi vaikka varustaakin. Mikähän se tehtävä toisaalta olisi johon tuollainen erittäin kevyt joukko soveltuisi? Kotirynkyt eivät mullistaisi kotitalouksiin säilöttyjen aseiden määrää. Onhan niitä nytkin melkoisesti rosmoille tarjolla.

Harvinaisen samaa mieltä.

Useimmilla ajatusta puoltavalla taitaa vaakakupissa painaa enemmänkin henkilökohtaiset kuin maanpuolustukselliset syyt. Jos ajtuksena olisi vastata johonkin Krim-tyyppiseen operaatioon niin joukko on jo siihen nähden aivan liien kevyesti aseistettua. Pitäisi olla sinkoa, räjähteitä jne ja näiden varastointi alkaakin olemaan jo ihan oma juttunsa.
 
Hyväkin ajatus saadaan pilattua käytännön toteutuksella ja juuri sellainen on realisoitunut ruotsalaisilla. Yksityishenkilöt Suomessa, jos heillä on lupa aseeseen joka ampuu keskisytytteistä patruunaa, voivat ostaa ihan mitä tahansa keskisytytteistä patruunaa.

Tuota en tiennytkään, että luvan haltija voisi mennä noin vain ostamaan AP patruunoita?
 
Harvinaisen samaa mieltä.

Useimmilla ajatusta puoltavalla taitaa vaakakupissa painaa enemmänkin henkilökohtaiset kuin maanpuolustukselliset syyt. Jos ajtuksena olisi vastata johonkin Krim-tyyppiseen operaatioon niin joukko on jo siihen nähden aivan liien kevyesti aseistettua. Pitäisi olla sinkoa, räjähteitä jne ja näiden varastointi alkaakin olemaan jo ihan oma juttunsa.

Joo, mutta nuo olisi helpompi saada jakoon, kun kaikki muu olisi jo jaettu miehille. Pienten vihreiden miesten olisi vaikea sitä estääkään.
 
Jos ajtuksena olisi vastata johonkin Krim-tyyppiseen operaatioon niin joukko on jo siihen nähden aivan liien kevyesti aseistettua. Pitäisi olla sinkoa, räjähteitä jne ja näiden varastointi alkaakin olemaan jo ihan oma juttunsa.
Joukkoja vastaan voidaan iskeä mahdollisesti jo kun näitä ollaan vasta perustamassa jolloin kohdistetut valmiiksi jaetut aseet helpottavat oman toiminnan suojaamista. Tietysti tähän päästään osittain omilla jo olemassa olevilla aseilla.
 
Kodinturvajoukot voisivat olla vaihtoehtoinen tapa suorittaa asevelvollisuus ja tapa harrastaa vapaaehtoista maanpuolustusta.

Joo. Nii olis

mutku fascistinen järjestö...

Only in Finland(ization)! Vasurit taputtaa käsiään ja kepulaiset nyökkäilee hyväksyvästi....
 
Niin, sotilas ei ole kai ammattisuojattunimike... ;) Sotilas joka ei harjoittele omalla ajallaan on ruumis tositoimissa.

No onkohan nyt ihan näin? Ehkä en ole sisäistänyt joukkojen johtamista edestä, kun pidän epätodennäköisenä, että komppanianpäällikkö ja herrat siitä ylöspäin olisivat suuressa vaarassa päästä tekemään näköhavainnon vihollisesta ja pelastavan vielä nahkansa käyttämällä henkilökohtaista asettaan.

Aivan sama paljonko, kysymys on siitä että tilastollisesti riski on paljon pienempi lasketaan se sitten ajallisesti tai suorittavien määrillä.

Tilastoanalyysisi ei täytä tieteellisiä kriteereitä. Otos on liian pieni. Parempi mittari olisi suhteuttaa vahingot vahinkotyypeittäin (henkilövahinko, omaisuusvahinko jne.) per miljardi tuntia aseenkäsittelyä, ja silloinkin aseenkäsittely olisi varsin erilaista. Sori.

----------------------

Mitä tulee sotilasaseiden kotisäilytyksen haittojen ja siviiliaseiden haittoihin vertaamiseen, niin... Sijoitetuissa lienee paljon sellaisia, jotka eivät siviilimaailmassa saisi ampuma-aseen hankkimislupaa. Periaatteessahan näpistys, rattijuopumus tai vaikkapa maksuvälinepetos eivät osoita väkivaltaisuutta, mutta eipä noita(kaan) taideta enää sivuuttaa olankohautuksella. Olihan esimerkiksi Saari kärynnyt ratista. Voivatko nämä henkilöt liittyä "kodinturvajoukkoihin" tai ylipäätään saada valtion aseen kotisäilytykseen?

Jos siirryttäisiin Sveitsin malliin, tarvittaisiin myös kattava analyysi kotisäilytyksen hyödyistä ja haitoista niiden osalta, jotka eivät aseella harjoittele. Paljonko maanpuolustuksellista lisäarvoa saadaan siitä, että jollakulla, edes ei-rikostaustaisella ja ei-diagnosoidusti-hullulla, on komerossa pölyttymässä RK ja sinetöity patruunarasia verrattuna siihen, että nuo jaettaisiin vasta LKP:n yhteydessä?

Entä paljonko yhteiskunnallista lisäarvoa kotisäilytyksestä saadaan? Luulen vähän, että "home invasioneitä" (tai muita väkivaltarikoksia) se ei hirveästi ehkäisisi. "Hui kamalaa, asukkaalla on lataamaton rynkky jossakin kellarikomerossa." Hehheh! Sitä paitsi Suomessa on jo nykyisellään varsin kattavasti ampuma-aseita. Jokainen omaa turvallisuuttaan kunnioittava rosvo unohtaa home invasionit, vaikka vain 20 prosentissa kodeista on ampuma-ase(ita), mikä täyttynee jo nykyisellään, kun ampuma-aseen omistajia on lähemmäs 700 000. Lisäksi ko. rikokset ovat Suomessa harvinaisia, joten ampuma-aseita hallussapitävien määrän kasvattamisella niitä ei juuri ehkäistä. Etenkään niitä ei ehkäistä lataamattomina kaapin perällä lojuvilla aseilla.

Kuinka suuri yhteiskunnallinen ongelma kotisäilytyksestä sitten muodostuu? No tuskin kamalan suuri, mutta saako rauhan ajan yhteiskunta kotisäilytyksestä mitään hyötyä? Urheiluammunnan ja metsästyksen vuoksi yksityisomistetut ampuma-aseet työllistävät ihmisiä (asesepät, asekauppiaat, asetehtailijat, patruunatehtailijat jne.) ja tuovat verotuloja yhteiskunnalle sekä antavat harrastajilleen mielihyvää. Mitä komerossa pölyä keräävä ase antaa rauhan aikana? No ei mitään, se on vain rasite hallussapitäjälleen ja yhteiskunnalle. Pekka-Ericit varmasti arvostavat sitä, että ei tarvitse hakea anella laitoksella lupaa pienoispistoolille vaan voi hakea isän rynkyn viinikellarista...
 
Joo. Nii olis

mutku fascistinen järjestö...

Only in Finland(ization)! Vasurit taputtaa käsiään ja kepulaiset nyökkäilee hyväksyvästi....

Miten tämä @Creidiki :n ehdotus toteutettaisiin käytännössä? Järjestettäisiinkö jonkinlainen 4 kk:n pidennetty P-kausi ja sitten säännöllisiä kohteensuojausharjoituksia pari kertaa vuodessa seuraavan kymmenen vuoden ajan?
 
Oikeus omistaa ja kantaa aseita on ikiaikainen vapaan miehen perusoikeus. Tuota kannatan varauksetta, mutta se on aivan eriasia kuin se, että pitäisi ottaa valtion omistama kolhoosiase omiin nurkkiin ja alistua ylhäältä saneltuihin määryksiin sen osalta, milloin ja miten paljon mainitulla torrakolla saisi ampua.
 
Tuota en tiennytkään, että luvan haltija voisi mennä noin vain ostamaan AP patruunoita?

Enkä minä, että haulikon luvalla saa ostaa kiväärinpatruunoita. Mutta arvatenkaan ERVA-poikkeukset ei ollut se, mistä Commando toivoi viisasteltavan?
 
Miten tämä @Creidiki :n ehdotus toteutettaisiin käytännössä? Järjestettäisiinkö jonkinlainen 4 kk:n pidennetty P-kausi ja sitten säännöllisiä kohteensuojausharjoituksia pari kertaa vuodessa seuraavan kymmenen vuoden ajan?

En tiedä. Mut saletisti intistä löytyy joku kenu joka tietäis. Jos kukaan ei keksi mitään muuta parempaa, ni voi alkaa vaikka silleen mitä muissa pohjoismaissa?
 
Mitäs jos niitä rynkkyjä myytäisiin vaikka 100 E hintaan niille halukkaille reserviläisille joilla jo entuudestaan on lähes vastaavaa kalustoa hallinnassa hirvikiväärit jne. Vai onko niitä liian vähän, että saataisiin tarvittavaa hyötyä..
 
Harvinaisen samaa mieltä.

Useimmilla ajatusta puoltavalla taitaa vaakakupissa painaa enemmänkin henkilökohtaiset kuin maanpuolustukselliset syyt. Jos ajtuksena olisi vastata johonkin Krim-tyyppiseen operaatioon niin joukko on jo siihen nähden aivan liien kevyesti aseistettua. Pitäisi olla sinkoa, räjähteitä jne ja näiden varastointi alkaakin olemaan jo ihan oma juttunsa.

Itselläni painavat juuri ne henkilökohtaiset syyt. En nimittäin halua olla ilman asetta kriisitilanteessa oman turvallisuuteni takia ja mahdollisen terroriharrastukseni takia. Mikäli en satu olemaan sijoitettuna ja sotimassa niin, haluan virallisesti oikeuden pitää omaani tai valtion asetta mukanani vedenhakureissuilla, hakiessani ruokaa jne. Mikäli tilanne olisi otollinen niin, omalla vastuullani kävisin tekemässä terroriteon vihollisen kiusaksi. Parasta olisi jos jo rauhan aikana voisin helposti ja kätevästi harjoitella hyvillä ampumaradoilla ja toiminta olisi muutenkn organisoitua. Kaikkein parasta olisi jos minun lisäksi sadat tuhannet muutkin sijoittamattomat voisivat tehdä tätä samaa ja tuleva vihollinenkin tietäisi että saisi täällä vastaansa armeijan ja ison määrän ihmisiä joilla on aseet ja jotka tietävät mitä niillä tehdä ja joilla on tahtotila omien aseidensa käyttämiseksi. Jos joudun pakenemaan sadan siviilin kanssa joukkomurhaa suorittavia vihollisia niin, haluaisin aseen ja kiva olisi jos mukanani olisi muutama muukin siviili jolla on aseet. Noi Krim-operaatiot jättäisin armeijan hoidettavaksi.
 
Viimeksi muokattu:
Mitäs jos niitä rynkkyjä myytäisiin vaikka 100 E hintaan niille halukkaille reserviläisille joilla jo entuudestaan on lähes vastaavaa kalustoa hallinnassa hirvikiväärit jne. Vai onko niitä liian vähän, että saataisiin tarvittavaa hyötyä..

Mitä hyötyä siitä rynkystä on suhteessa [pulttilukkoiseen] hirvikivääriin tai varsinkaan itselataavaan kivääriin? Paras vain käyttää sitä työkalua, jota osaa käyttää tehokkaimmin, ja aseharrastajalla se tuskin on valtion ase.
 
Itselläni painavat juuri ne henkilökohtaiset syyt. Mikäli en satu olemaan sijoitettuna ja sotimassa niin, haluan virallisesti oikeuden pitää omaani tai valtion asetta mukanani vedenhakureissuilla, hakiessani ruokaa jne. Mikäli tilanne olisi otollinen niin, omalla vastuullani kävisin tekemässä terroriteon vihollisen kiusaksi. Parasta olis jos jo rauhan aikana voisin harjoitella hyvillä ampumaradoilla ja organisoidun kouluttajan

Ymmärtääkseni oikeus (tai velvollisuus) valtion aseen kotisäilytykseen on aika eri asia kuin aseenkanto-oikeus. Käsittääkseni Sveitsissäkään asetta ei saa kanniskella miten ja minne huvittaa, vaan ainoastaan jotenkin maanpuolustukseen liittyvissä yhteyksissä (kertausharjoitukset tms.).
 
En tiedä. Mut saletisti intistä löytyy joku kenu joka tietäis. Jos kukaan ei keksi mitään muuta parempaa, ni voi alkaa vaikka silleen mitä muissa pohjoismaissa?

Kun puhuttiin asevelvollisuuden suorittamisesta, tarkoitettiinko asepalveluksen suorittamista? (@Creidiki @yrjö ) Koska jos tarkoitettiin, on meillä ongelma.

Kuka haluaisi mennä asepalvelukseen 165, 255 tai 347 vuorokaudeksi, jos kodinturvajoukoissa voisi päästä lähes varmasti lyhimmällä palvelusajalla? Alla olevan Wikipedia-lainauksen mukaan Ruotsin Hemvärnetin "P-kausi" kestää 85 vuorokautta ja vuosittain on 8 vrk harjoituksia. Noh, jos Suomessa asevelvollisen keskimääräinen sijoitus kestää kymmenen vuotta, niin kodinturvajoukoissa palvelemalla palvelusaika olisi kymmenessä vuodessa 85 + 10 * 8 = 165 vuorokautta. Aika moni varmaan valitsisi tuon tien, kun hommat olisivat arvatenkin mieluisia ja lepposia (hieman eri asia rämpiä metsässä kuin seistä tarkistuspisteellä) verrattuna moneen normaalin varusmiespalveluksen vaihtoehtoon, eikä olisi riskiä joutua 255 tai 347 vuorokauden nakkiin.

Wikipedia kirjoitti:
Contractually a member of the Home Guard must train 8 days (before 2010 20 hours) per year (4 days for the 5,000 soldiers in the support, non-Rapid Response units) but although the time requirement varies according to role. A prerequisite for joining the Home Guard is to have received at least 85 days of basic military training. The level of training varies widely, from basic military training to Ranger school.

The training is centered around two 4-day-long battalion exercises per year for the Rapid Response units and one 4-day exercise for the support units. These exercises are mandatory for all personnel. Apart from the mandatory training, the companies organize their own exercises, often up to 10 weekend-long exercises a year. Most soldiers do considerably more time per year than the mandatory 8 or 4 days.

Erään lähteen mukaan peruskoulutus ei olisi kaikissa tilanteissa edes 85 vuorokautta vaan vain 14...
 
Back
Top