Minä olen rauhan mies rauhan aikana. En ole asehullu. Joukkotuotanto ja valtion ase (mitä sotilasaseisiin tulee) riittää. Aktiivisilla maanpuolustajilla, joilla on säännönmukainen kontakti systeemiin ja jatkuva taitojen ylläpito, voi olla reserviläisase. Saahan niitä, jos taustat ja pää ovat kunnossa.
NATO tunkee joka keskusteluun. Kannattaa selvittää, mikä se on ja mitä se ei ole. Säästyy aikaa ja ketjut lyhenevät.
Näissä keskusteluissa menee samanaikaisesti päällekkäin niin monta tasoa vertikaaleittain (ja horisontaalistikin) että on luonnollista että tulee kaikenlaista sekaannusta mielipiteiden esittäjien kesken..
NATO-asiat sekaantuvat keskustelijoiden maailmankatsomuksiin ja mielipiteisiin vapaasta markkinataloudesta vs. suljettuihin ratkaisuihin sekä erilaisiin yhteiskunnallisiin hallintojärjestelmiin jne..Samalla kun keskustellaan yksittäisten ihmisten tasolla siitä kuka voisi olla kelvollinen henkilö pitämään hallussa ampuma-aseita. Ja oikeastaan siitäkin missä roolissa on oikeutettu aseiden hallussapitoon.
Monilla suomalaisilla, muiden ohella esimerkiksi aktiivisilla reserviläisillä on erilaisia ampuma-aseita hallussaan. Niitä voi olla esimerkiksi metsästystä, urheiluammuntaa varten. Tai vaikkapa reserviläistoiminnassa harjoitellessaan/ylläpitäessään ampumataitoaan. Kaikissa näissä tapauksissa aseiden haltijan on pitänyt, aseita hankkiessaan, osoittaa olevansa "terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella sopiva pitämään hallussaan ampuma-aseita" kts. aselaki 45§.
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980001#L5P45
Aseiden hallussapitoa myös valvotaan tarkkaan. Ei tarvitse tehdä kovin ihmeellistä lain rikkomusta niin menettää aseensa. Jopa törkeämpi liikennerikkomus voi joissain tapauksissa riittää syyksi, pahoinpitelyistä tms. puhumattakaan.
Henkilökohtaisesti en pidä ampuma-aseiden säilyttämistä kotona minkäänlaisena erityisenä riskinä yhteiskunnalle. Pikemminkin päinvastoin, se kuuluu luonnollisena osana yksittäisille ihmisille kuuluvia kansalaisoikeuksia (huomioiden em. lainsäädäntö), demokraattisesti toimivassa kansalaisyhteiskunnassa.
Siis kansalaisilla on tarvetta ja mahdollisuudet omistaa ja tietenkin myös säilyttää kotonaan ampuma-aseita. Se on mahdollista, osoitetun tarpeen mukaan kaikille asiaan kuuluvat edellytykset täyttävälle henkilölle.
Edellisen pohjalta pitäisin erikoisena jollei Suomessa olisi mahdollista varustaa yhteiskunnan turvallisuudesta (=maanpuolustuksesta) vastaavaa, siihen koulutettua/valittua sekä tarkkaan harkittuun valmiussuunnitelmaan osallistuvaa henkilöstöä tarpeellisella varustuksella, aseet mukaan lukien. Jos toiminnan vasteajat sitä edellyttävät niin varusteiden säilyttäminen kotona, asianomaisen henkilön välittömästi käytettävissä ei voi/saa muodostua minkäänlaiseksi esteeksi.
Tähän asiaan liittyy myös maamme erikoisolosuhteet. Olemme kohtalaisen laaja ja harvaan asuttu maa jossa esim. saaristot (jopa ahvenanmaa, demil. huomioiden) ja pitkät liikenneyhteyden jne. huomioiden on tarpeellista hajauttaa niin joukkoja kuin muutakin maanpuolustukseen liittyvää varustautumista. Kysymys voi olla varautumisesta myös ilmasto-olosteiden osalta jne.
Toisekseen mahdollisen vihollisen (puoli-)sotilaallinen/aseellinen ja osin jopa aseeton toiminta on kehittynyt myös sellaisiin toimintamuotoihin jossa ei muodosteta laajoja puolustusrintamia vaan toimitaan paljon nopeammilla menetelmillä. Kaikki nämä edellyttävät yhteiskunnalta uusia tapoja varustautua sekä keinoja torjua hyökkäyksiä.