Eihän noiden osien hajoaminen vaikuta ampumaturvallisuuteen millään tavalla. Se mikä noissa hajoilee, oli sulkupesän (trunnion?) liitos laatikkoon, kun ne sulkupesät ovat valettuja, koneistamisen sijasta.Veikkaan, että tuohon hajoiluun vaikutti kaksi yhtäaikaista muutosta: rengastähtäin ja perä. Piti suunnitella kiristysmekanismi, mikä aiheuttaa omaa rasitustaan. Yhdessä ammunnassa oma aseeni lähti vaihtoon, kun laatikon kannessa meni kaksi sievää rasitusmurtumaa perän lähellä.
Kyseinen osa on prässätyjen AK sukuisten aseiden heikko kohta. Ja sen pettäminen aiheuttaa kaikenlaisia epämiellyttäviä ongelmia.
Samoihin ongelmiin ilmeisesti törmättiin myös Valmetin prässättyrunkoisessa RK:ssa.
Mitä AK:siin tulee, niin jostain syystä edelleen elää harhakäsitys että AK olisi helppo tai halpa ase valmistaa. Näinhän asia ei ollenkaan ole. AK vaatii aina vähintään pientä sepittämistä, sekä erikoisvälineitä. Mikäli valmistaminen ei ole luokkaa kymmeniä tuhansia aseita, niin modernit vehkeet ovat helmpompia ja jopa halvempia valmistaa.
Mitä taas Dasaniin tulee, niin Armoria (nykyään Aawee) on suhteellisen hyvällä menestyksellä tuotattanut aseita Dasanilla. Käsittääkseni kaikki Armorian FinnFire Raven sarjan aseet ovat k.o lafkan käsialaa. Sieltä on tulut ulos laajarunkoisia 1911 malleja, ja erilaisia ARiä eri kaliipereissa. Onhan sama firma tehnyt myös OEM osia STI:lle (nykyään Staccato?), joka on tunnettu 2011 pistooleistaan.
Saa toki korjata jos meni pahasta mäkeen.