Muistan kuinka reilu 20 vuotta sitten nuorena reserviläisenä menin ensimmäiselle MPKry:n kurssille. Varusteina oli linkkuveitsi, asiallinen puukko (eikä se muistoesine), litteää patteria käyttävä taskulamppu, muistiinpanovälineet, kohdistusohjeita sekä kompassi. Ennenkaikkea mukana oli repullinen isänmaallista mieltä ja jonkinlainen ajatus siitä, että isät sieltä mullasta maan katsoo poikiaan.
Ensimmäinen kurssi oli ihan ok kokemus. Ei mitään maatamullistavaa, ei tullut tunnetta että olisi ollut takaisin intissä, en tuntenut itseäni supersotilaaksi ja toisaalta en tuntenut itseäni huonoilla taidoilla varustetuksi tai väärässä paikassa olijaksi.
Siitä se sitten lähti. Toki muutaman ensimmäisen harjoituksen jälkeen huomasi kaikenlaista puutetta järjestelyissä ja jopa järjestelmässä. Pohdin asiaa ja totesin, että Suomessa on yhdet puolustusvoimat ja mitään vaihtoehtoisia SS joukkoja ei ole olemassa. Tietynlainen harkinta siinä tuli tehtyä, onko hommassa enemmän plussaa kuin miinusta? Uskon, että jokainen on ressuputkessaan miettinyt noita asioita.
Rehellisesti sanottuna asiat ovat vain parantuneet 90-luvulta. Puolustusvoimat suorastaan tyrkyttää esimerkiksi mahdollisuutta hakeutua paikallisjoukkoihin. En oikein käsitä mistä tuo katkera ruikutus reservin koulutusmahdollisuuksien puutteesta kumpuaa? Kotoako pitäisi hakea? Pitäisikö puolet vapaaehtoisesta harjoituksesta viettää Pattayan punaisten lyhtyjen alueella, että miehet sinne harjoitukseen haluaisivat? On reserviläiskirjettä ja puolustusvoimien sivuilla on selkeät ohjeet miten toimia jos haluaa toimintaan mukaan. Mitä tässä nyt pitäisi olla- jotain kotiseutukommando mainoksia Arskan leffojen mainostauoilla?
Välillä ei voi välttyä vaikutelmalta, että kun puhutaan tämän foorumin kirjoittelijoista, niin kysymys on tahdonvoiman puutteesta. Erityisesti tämä on tullut mieleen, kun katselee tuota Ylen esittämää ohjelmaa brittien merijalkaväestä. Kyllä osa porukasta putoaa sen takia kun fysiikka ei kestä, mutta suurin osa lopettaa, kun tahto ei riitä. Kyllä sitä vihreää barettia olisi kiva pitää päässä, mutta pikamarssi Dartmooren nummella on vähän toista kuin unelmointi. Tälläkin foorumilla ryssästä jaksetaan kyllä möykätä niin, että silmät pullistuu päästä ja etelän vetelille näytettäisiin, jos vain tulisi joku ylikessu pitämään kädestä kiinni. No jokainen on tervetullut Santahaminaan katsomaan mistä on kyse. Energian voisi myös kohdentaa todellisten sotilastaitojen opetteluun, loputtaman ryssästä sauhuamisen ja sotilasvideoiden katselun sijaan.
