MPK:n suuntaviivat päätetty

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vonka
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Mun mielestä joukkue taso menee jo hitusen osaamisesta. Voidaan toki toimia joukkue koossa mutta pääpaino pitäisi olla tällöinkin ryhmän taistelussa.

Ja sitten. Sitä hiivarin ryhmän taiströyaki pitäisi ensin reenata pohjille oksennukseen asti ennen kuin tuetaan joukkue koissa toimimaan.

Ongelmaahan ei varsinaisesti olisi jos ryhmät ja joukkueet olisivat pelkkiä JV taistelijoita/vast, mutta koska seassa on tykäreistä spadeihin ja spolleista timppoihin kaikki nämä vielä 20 vuoden ikähaitarilla on homma haasteellista..

Myytti, jonka alkuperää en ymmärrä lainkaan. Joukkueen kouluttaminen onnistuu, kun tehtävä on joukkuetta johtaa ja kun tehtävään perehtyy vakavasti. Maakilaisia koulutetaan usein kokonaisena joukkueena ja vanhat vartiokomppanian harjoitukset olivat joukkueen harjoituksia ja pari kertaa siellä oltiin komppaniakoossa siten, että ensin me ressut vedimme orientoivan (esim. 4 vrk), josta karsittiin väärät ja sitten PV pitemmän (9 vrk). Ne harjoitukset edelsivät juuri Maakien tuloa eli se oli organisaatiomuutoksen suunnitteluvaihetta kymmenen vuotta sitten.
 
Myytti, jonka alkuperää en ymmärrä lainkaan. Joukkueen kouluttaminen onnistuu, kun tehtävä on joukkuetta johtaa ja kun tehtävään perehtyy vakavasti. Maakilaisia koulutetaan usein kokonaisena joukkueena ja vanhat vartiokomppanian harjoitukset olivat joukkueen harjoituksia ja pari kertaa siellä oltiin komppaniakoossa siten, että ensin me ressut vedimme orientoivan (esim. 4 vrk), josta karsittiin väärät ja sitten PV pitemmän (9 vrk). Ne harjoitukset edelsivät juuri Maakien tuloa eli se oli organisaatiomuutoksen suunnitteluvaihetta kymmenen vuotta sitten.


Pohjaa omaan kokemukseen reserviläinen kouluttaa reserviläistä niin koulutettavana kuin koulutettavana.
 
Miten joukko joka ei kykene harjoittelemaan joukkueena rauhanaikana voitaisiin lähettää taisteluun kovat piipussa ja käsikranaatit kannossa?
 
Se nyt mikä minua ihemtyttää on se, että missä välissä jääkärikomppanian taistelusta on tullut niin mystinen taiteenlaji, ettei reserviläinen voi sitä johtaa taikka kouluttaa? Tietysti MPK:n puitteissa ei onnistu, mutta nythän kuulostaa siltä, että komppania/patteri tasalla yksiköiden johtajat olisivat vain kantahenkilökuntaa?
 
Se nyt mikä minua ihemtyttää on se, että missä välissä jääkärikomppanian taistelusta on tullut niin mystinen taiteenlaji, ettei reserviläinen voi sitä johtaa taikka kouluttaa? Tietysti MPK:n puitteissa ei onnistu, mutta nythän kuulostaa siltä, että komppania/patteri tasalla yksiköiden johtajat olisivat vain kantahenkilökuntaa?

Veikkaan että yhtenä syynä on uudistettu taistelutapa joka tekee hommasta monella tavalla haastavampaa.
 
Miten joukko joka ei kykene harjoittelemaan joukkueena rauhanaikana voitaisiin lähettää taisteluun kovat piipussa ja käsikranaatit kannossa?

Tätä on syytä vakavasti miettiä.

Jos jotain muutosta pitäisi hakea, ykkösasia MPK:lla sotillaallisessa koulutuksessa voisi olla joukkotuotannon palveleminen ja paikallisjoukkojen kouluttaminen ryhminä ja joukkueina ja esikuntien jatkuva harjoittaminen. Reserviläispolkua voisi luoda vaikka tähän syteemiin. Kantahenkilökunta loisi kriteerit / standardit ja huolehdittaisiin jatkuvasta kouluttautumisesta tiukan valvonnan ja laadunarvioinnin alla.
 
Veikkaan että yhtenä syynä on uudistettu taistelutapa joka tekee hommasta monella tavalla haastavampaa.
Omalla mutulla se, mitä aiemmin tehtiin komppania koossa, tehdään nyt joukkueella. Vastaavasti ryhmän tai ryhmä+:n suorituskyvyn pitäsi nyt vastata aiempaa joukkueen suorituskykyä. Tuulivoima on kasvanut, viestintä kehittynyt ja liikkuvuuttakin on tullut. Pallomeressä on monta liikkuvaa kaikkiaan, eikä niitä opita yhdellä tai muutamalla rykäsyllä.
Paljon on muuttunut 10v aikana ja vaativuus taso myös johtamisessa on noussut toiseen potenssiin.
 
Taistelukomppanian johtaminen ei ole enää mitään kasarikamaa, kyllä siinä on niin paljon - uutta - ja hallittavaa. Hajautettu taistelu ei ole sekään mikään helpotus komppanianpäällikölle. Harva reservistä pyyhkäisty ressu kykenee säällisesti johtamaan tst-komppaniaa, harva...ehkä niin harva, että se on kuriositeetti. Apumikkona jos pätevä ressu pätevöityy ajan oloon, niin ok.

MPK ei ole oikea elin joukkotuotantoon. Sillä on vahvuutensa, mutta ehkä meidän pitää ymmärtää se niinkuin muutamat yllä ovat arvioineet
 
Tätä on syytä vakavasti miettiä.

Jos jotain muutosta pitäisi hakea, ykkösasia MPK:lla sotillaallisessa koulutuksessa voisi olla joukkotuotannon palveleminen ja paikallisjoukkojen kouluttaminen ryhminä ja joukkueina ja esikuntien jatkuva harjoittaminen. Reserviläispolkua voisi luoda vaikka tähän syteemiin. Kantahenkilökunta loisi kriteerit / standardit ja huolehdittaisiin jatkuvasta kouluttautumisesta tiukan valvonnan ja laadunarvioinnin alla.
@Vonka kirjoittaa täyttä asiaa
 
Taistelukomppanian johtaminen ei ole enää mitään kasarikamaa, kyllä siinä on niin paljon - uutta - ja hallittavaa. Hajautettu taistelu ei ole sekään mikään helpotus komppanianpäällikölle. Harva reservistä pyyhkäisty ressu kykenee säällisesti johtamaan tst-komppaniaa, harva...ehkä niin harva, että se on kuriositeetti. Apumikkona jos pätevä ressu pätevöityy ajan oloon, niin ok.

MPK ei ole oikea elin joukkotuotantoon. Sillä on vahvuutensa, mutta ehkä meidän pitää ymmärtää se niinkuin muutamat yllä ovat arvioineet

Itse vaikka ex- "kapiainen" ja Maasotakoulussakin joskus käynyt, niin en tasan olisi ollut kykenevä jalkaväkijoukkueen, saati sitten komppanian johtamiseen. Suutari pysyköön lestissään.
 
SijoitusKELPOISIA tarvitaan jo sijoitettujen lisäksi. Monesta vielä sijoittamattomastakin reserviläisestä tulee sijoituskelpoinen pienellä tai hieman laajemmalla täydennyskoulutuksella ja henkilökohtaisella motivaatiolla täydennettynä. MPK:n sotilaallinen ja sotilaallisia valmiuksia parantava koulutus tulisi liittää perustettaviin reservin täydennyskoulutuskeskuksiin. Ai niin..... Niitähän on jo ympäri Suomea, näitä "koulutuspaikkoja" :D

Sijoituskelpoisuuden ylläpidon näkisin itseasiassa tässä ensisijaisena "harrastelujoukkojen" tehtävänä, jos sellaiset joukot olemassa olisivat. MPK:n tai vastaavan alla perusharjoitteita sotilaallisista taidoista ja toimimista ryhmän osana, ja ehkä hyvin perusmallisia komppatason harjoitteita - ja jos tarvetta on, niin sitten PV voi kouluttaa komppatasolla lisää. Yksilötasolla kuitenkin saataisiin kasaan enemmän esim. kuntotestejä ja muuta osviittaa reserviläisen kyvyistä, jotta tiedettäisiin sijoituskelpoisuus. Esim. 40v taistelijan N.N. nykyisestä kenttäkelpoisuudesta on mahdoton sanoa mitään muussa tapauksessa, se voi olla mitä tahansa välillä todella hyvä tai todella huono. Samoin jos PV tuntee tarvivansa vaikkapa kokonaisen (ei-glorifioidun) vartiokomppanian johonkin käyttöön, niin miehiä on valmiina rekisterissä ja kenties jopa ovat paikallisia ja toisilleen tuttuja, ja ehkä jopa pystyvät toimimaan sillä yksinkertaisella komppatasolla.

Ei siitä sen enempää ole iloa, ja kyllä, tosiaankin harrastelujoukoista on kyse. Mutta osa toiminnasta on ehkä hyödyllistä PV:n silmissä, jos se voidaan organisoida tarpeeksi halvalla.
 
Tätä on syytä vakavasti miettiä.

Jos jotain muutosta pitäisi hakea, ykkösasia MPK:lla sotillaallisessa koulutuksessa voisi olla joukkotuotannon palveleminen ja paikallisjoukkojen kouluttaminen ryhminä ja joukkueina ja esikuntien jatkuva harjoittaminen. Reserviläispolkua voisi luoda vaikka tähän syteemiin. Kantahenkilökunta loisi kriteerit / standardit ja huolehdittaisiin jatkuvasta kouluttautumisesta tiukan valvonnan ja laadunarvioinnin alla.
Tuohon lisäisin potentiaalisten tulokkaiden valmiuttaminen sijoituskypsiksi. Wanhat Wääpelit rekrypöytien taakse ;)
 
Taistelukomppanian johtaminen ei ole enää mitään kasarikamaa, kyllä siinä on niin paljon - uutta - ja hallittavaa

Nyt olis mielenkiintoista tietää, miten ressujohtajien koulutus on uusiutunut sieltä 80-luvulta, koska jos koulutus ei vastaa taistelukentän vaatimuksia niin sitten sitä ois kiiru uudistaa.

Erittäin karkeasti yleistäen: Aikana jolloin pääosa kansasta oli käynyt kuusi luokkaa kansakoulua, ylioppilaat laitettiin RUK:n, eikä se oikein väänny enää tälle vuosisadalle. Taistelukentän vaatimukset ovat muuttuneet, mutta toisaalta niin on kasalaisten pohjakoultuskin.
 
Nykyisin jo joukkueenjohtajalta vaaditaan sellaista osaamista, joka ei tule ihan helposti.

Aikoinaan oli "taktiikka alkaa pataljoonasta, komppania taistelee ja käyttää taistelutekniikkaa". Nykyisin kyse on hajautetussa taistelussa joukkuetason osaamisesta.
 
Sijoitus lohkeaa jo vähemmälläkin kun 50-100vrk ja ilma asianomaisen pyyntöäkin kun PV seuraa VEH vuorokausia. Ongelma on ennemminkin se että vrk:t päivittyy aika hitaasti joten voi olla että suoritusten ja sijoituksen väliin voi voi tulla reserviläisestä pitkältä kun tuntuva väli. Sijoituksia kuitenkin tarkastellaan määräajoin eikä päivittäin. Tätä väli voi tosiaan joissain tapauksissa lyhentää suora yhteydenotto ALTSTO:on.

Tämän voin vahvistaa. Sijoittamattomia reserviläisiä sijoitetaan rutiininomaisesti MPK:n kurssien käymisen jälkeen.
 
Käytännössä kaikki yksiköiden päälliköt muissa kun paikallisjoukoissa (ja osin sielläkin) on kantahenkilökuntaa tai evp henkilöstöä. Operatiivisissa joukoissa iso osa joukkueenjohtajistakin.

Annan vinkin nykyaikaisen komppanian johtamisen haasteesta: nykyään komppaniansa on omat viestiasemansa jotka liittyvät komppanian toimin taisteluosaston viestiverkkoon. Näillä tulee kyetä luomaan komppanian alueelle varmennettu TACIP verkko jolla voidaan johtaa tulta ja välittää tilannekuvaa. Tätä ei esikunta käske vaan KPÄÄL suunnittelee taistelusuunnitelmansa mukaan huomioiden ylemmällä johtoportaalta tulleet vaateet.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top