MPK:n suuntaviivat päätetty

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vonka
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Ihan turhaa. Tätä samaa jankutusta tulee jatkumaan nettireservin toimesta. Välillä en edes ihmettele, miksi joskus joku haluaa vähän humauttaa. Kohde vain on väärä. Suurin osa kirjoittajista ei nimittäin tiedä MPK:n touhuista eikä 2000-luvun Puolustusvoimista kummastakaan yhtään mitään. He edustavat itseään ja onhan se sallittua.

Sanoisin, että aika rohkea väite jos ei henkilökohtaisesti tunne ihmisiä ja taustoja. Olisi meinaan aika kova veto jos väittäisit että esimerkiksi @CV9030FIN joka on yksi pääopponenttisi tässä keskustelussa, ei tuntisi 2000-luvun puolustusvoimia? Tai että maakunta-aktiivi @AJJV olisi pihalla kun tamppoonin naru MPK:n toiminnasta.

----

Mutta eteenpäin. Se mikä tässä keskustelussa pitää vielä erottaa termeinä toisistaan, on taistelutahto ja paikallistuntemus.

Taistelutahto saattaa kohota, parantaa toimintaa ja vaikka sitkistää puolustusta silloin kun taistellaan omilla kotinurkilla ja niiden puolustamiseksi. Mutta taistelutahto saattaa olla korkea myös, vaikka omilla kotinurkilla ei taisteltaisikaan.

Eikä se edelleenkään auta se paikallistuntemus paljoakaan jos taistelee altavastaajana. Katsotaan vaikka kesää -44 kannaksella. Kukaan ei voi väittää, että suomalaisilla ei olisi ollut paikallistuntemusta taistelualueilla. Pääasema murtui, samoin VT-linja. Väittääkö joku, että paikallistuntemuksen puute vaikutti lopputulokseen? Suojasiko paikallistuntemus murskaavalta epäsuoralta tulelta tai korvasiko se asianmukaisten pst-aseiden puutetta?

Sen sijaan meillä on lukuisia kertomuksia siitä, kuinka tahtotila taistella kohosi monella siitä kun tapeltiin omassa kotipitäjässä ja ehkä jopa kylässä. Kotiseuturakkaus, oman suvun ja perheen maat ja mannut sai taisteluhengen kohoamaan ja puolustuksen sitkistymään paikoin, eikä varsinaisesti "paikallistuntemus" tms.

Vaasan miehet voivat taistella lujasti, sitkeästi ja päättäväisesti vaikka Rääkkylässä, jos kokevat sen merkitykselliseksi ja tärkeäksi, vaikka eivät paikallista aluetta tunne pätkääkään.
 
Viimeksi muokattu:
Sanoisin, että aika rohkea väite jos ei henkilökohtaisesti tunne ihmisiä ja taustoja. Olisi meinaan aika kova veto jos väittäisit että esimerkiksi @CV9030FIN joka on yksi pääopponenttisi tässä keskustelussa, ei tuntisi 2000-luvun puolustusvoimia? Tai että maakunta-aktiivi @AJJV olisi pihalla kun tamppoonin naru MPK:n toiminnasta.
.

Mitä ihmettä?

Heidän kanssaan olemme vaihtaneet oikeista asioista ajatuksia.

Selvennän vielä: en ihmettele, jos mainitsemasi "opponentti" haluaa joskus vähän humauttaa, mutta maakilaiset tai MPK on väärä kohde, koska se purske, mitä tässä ketjussa on ja missä "suunnitellaan", tulee 98% varmuudella ihan vain sohva-ajattelijoilta.
 
Viimeksi muokattu:
Tuplana
 
Viimeksi muokattu:
Minusta tästä keskustelusta saisi paljon hedelmällisemmän, jos ryhdyttäisiin pohtimaan vaikka sitä, mitä syvästä reserviläisunesta heränneelle harrastajalle pitää opettaa ja mihin häntä pitää valmistaa?
Jep. Tuo otsikko on korjattava muotoon "Päätämme MPK:n suuntaviivat reserviläiskoulutuksessa" ;)
Sen jälkeen alamme pohtimaan, mihin koulutuksessa tulee keskittyä. Olemmehan kuitenkin enempi neuvoja antava elin, reserviläisten näkökulmasta? Ei ole oikein antoisaa rakennella minkään tyyppisiä stereotypioita eikä johda mihinkään se mielipiteiden tumputus, jossa ilmaistaan omaa agendaa siitä, mitä ei tule tehdä ja kuinka kaikki on kauniimpaa kun ei tehdä ollenkaan ;) Otsikon asiaan olisi hyvä keskittyä eikä alkaa vänkäämään jonkun muun otsikon alle kuuluvaa.
 
Sanoisin, että aika rohkea väite jos ei henkilökohtaisesti tunne ihmisiä ja taustoja. Olisi meinaan aika kova veto jos väittäisit että esimerkiksi @CV9030FIN joka on yksi pääopponenttisi tässä keskustelussa, ei tuntisi 2000-luvun puolustusvoimia? Tai että maakunta-aktiivi @AJJV olisi pihalla kun tamppoonin naru MPK:n toiminnasta.

----

Mutta eteenpäin. Se mikä tässä keskustelussa pitää vielä erottaa termeinä toisistaan, on taistelutahto ja paikallistuntemus.

Taistelutahto saattaa kohota, parantaa toimintaa ja vaikka sitkistää puolustusta silloin kun taistellaan omilla kotinurkilla ja niiden puolustamiseksi. Mutta taistelutahto saattaa olla korkea myös, vaikka omilla kotinurkilla ei taisteltaisikaan.

Eikä se edelleenkään auta se paikallistuntemus paljoakaan jos taistelee altavastaajana. Katsotaan vaikka kesää -44 kannaksella. Kukaan ei voi väittää, että suomalaisilla ei olisi ollut paikallistuntemusta taistelualueilla. Pääasema murtui, samoin VT-linja. Väittääkö joku, että paikallistuntemuksen puute vaikutti lopputulokseen? Suojasiko paikallistuntemus murskaavalta epäsuoralta tulelta tai korvasiko se asianmukaisten pst-aseiden puutetta?

Sen sijaan meillä on lukuisia kertomuksia siitä, kuinka tahtotila taistella kohosi monella siitä kun tapeltiin omassa kotipitäjässä ja ehkä jopa kylässä. Kotiseuturakkaus, oman suvun ja perheen maat ja mannut sai taisteluhengen kohoamaan ja puolustuksen sitkistymään paikoin, eikä varsinaisesti "paikallistuntemus" tms.

Vaasan miehet voivat taistella lujasti, sitkeästi ja päättäväisesti vaikka Rääkkylässä, jos kokevat sen merkitykselliseksi ja tärkeäksi, vaikka eivät paikallista aluetta tunne pätkääkään.
Hienoa asiaa sotahistorian näkökulmasta. Tähän löytyy varmasti sopiva keskusteluhaara, jossa pohditaan paikallistuntemuksen merkitystä Talvi- ja Jatkosodassa, jopa Lapin sodassa oli paikallistuntemuksen omaavia mutta sen merkitystä ei vielä olla pohdittu.
 
Minusta tuo paikallistuntemus ja siitä saatavat hyödyt ovat enemmänkin sosiaalista laatua.
Varsinaisessa taistelutoiminnassa tästä nyt ei tietenkään ole hyötyä. Sen sijaan virka-aputehtävissä tällaiset "mehän ollaan samassa hirviporukassa/lätkäjoukkueessa/yms." poistavat kitkaa toiminnasta varsinkin epäselvissä tilanteissa.
 
Minusta tuo paikallistuntemus ja siitä saatavat hyödyt ovat enemmänkin sosiaalista laatua.
Varsinaisessa taistelutoiminnassa tästä nyt ei tietenkään ole hyötyä. Sen sijaan virka-aputehtävissä tällaiset "mehän ollaan samassa hirviporukassa/lätkäjoukkueessa/yms." poistavat kitkaa toiminnasta varsinkin epäselvissä tilanteissa.

Jos paikaliset asukkaat pyörivät jaloissa, sosiaalisen miljöön ja luonteenlaadun tunteminen on myös tärkeää.
 
Minusta tuo paikallistuntemus ja siitä saatavat hyödyt ovat enemmänkin sosiaalista laatua.

Kehtaan olla asiasta eri mieltä.

On hieman eri asia vaikkapa etsiä vihollisen erikoisjoukkopartiota ympäristöstä jonka tuntee, kuin että olisi liikkeellä pelkän karttatiedon ja googlen satelliittikuvien perusteella.

Muistan kuinka eräässäkin kertausharjoituksessa suunniteltiin asemia paikkaan Y. Onneksi oli mukana kaveri joka osasi kertoa, että alueella on kova taustamelu ja että läheisen teollisuusalueen erittäin kirkkaat "mastolamput" tuhoavat pimeänäön perusteellisesti. Kun tämäkin oli tiedossa, niin yksikön suojauksen suunnittelu meni uusiksi.
 
Tuo otsikko on korjattava muotoon "Päätämme MPK:n suuntaviivat reserviläiskoulutuksessa"
Ihan kohdallaan tuo otsikko on koska suuntaviitat on tosiaan päätetty;
- ekan kerran päätettiin 2016 tällä ilmoituksella http://www.mpk.fi/Ajankohtaista/tabid/1056/ArticleID/165/Organisaatio-muuttuu-toiminta-jatkuu.aspx
- tokan kerran vahvistettiin just hiljattain tiedolla toiminnan jatkumisena ennallaan, liitteenä tähän tiedotteeseen http://www.mpk.fi/Ajankohtaista/ArticleID/325/MPK-suhtautuu-positiivisesti-tulevaan-kehitykseen

Miten se Vonka osasikin nähdä tulevaan kun aloitti tämän ketjun? Suuntaviitat on päätetty.

.
 
Kehtaan olla asiasta eri mieltä.

On hieman eri asia vaikkapa etsiä vihollisen erikoisjoukkopartiota ympäristöstä jonka tuntee, kuin että olisi liikkeellä pelkän karttatiedon ja googlen satelliittikuvien perusteella.

Muistan kuinka eräässäkin kertausharjoituksessa suunniteltiin asemia paikkaan Y. Onneksi oli mukana kaveri joka osasi kertoa, että alueella on kova taustamelu ja että läheisen teollisuusalueen erittäin kirkkaat "mastolamput" tuhoavat pimeänäön perusteellisesti. Kun tämäkin oli tiedossa, niin yksikön suojauksen suunnittelu meni uusiksi.

Kyllä, tetysti näinkin. Mutta ajattelin nyt isommassa mittakaavassa ja varsinkin muita, kuin taistelutehtäviä. Kaikenlaiset valvonta-, tiedustelu- ja suojaustehtävätkin on helpompi toteuttaa, kun suhteet paikallisiin asukkaisiin ja varsinkin muihin viranomaisiin ovat parhaimmillaan jopa henkilökohtaiset. Kaupanteossakin tutuilta ja sukulaisilta voi pyytää aina enemmän. (Ja anopin puolen suvulta vielä enemmän...:D)
 
Nyt ollaan ytimessä. Tämä on keskustelua.

Jotta kukaan ei käsitä väärin, pitää varmaan sanoa, että koko tällä foorumilla CV on yksi eniten arvostamiani kirjoittajia ja sotilaallisissa ketjuissa ykkönen. Erityisesti mekaanisten kannalta olen ollut vaikuttunut, koska itse olen siinä jutussa historiaa ja historiallinen harrastaja, vaikka se oli alkuperäinen koulutusaselajini. Olen varma, että jos me toimisimme yhdessä kentällä, ymmärtäisimme toisiamme puolesta sanasta. Suora puhe on sotilaan puhetta.

Kerron esimerkin. Järkkäilin kerran yhtä partiokilpailua. Yksi ryhmä olisi tottumattomalle vaikuttanut huonohenkiseltä. Kun tilanne oli päällä, he olivat reippaan tylyjä toisilleen koko ajan. "Vauhtia siihen touhuun". "Revontuliako vartoot"? Näin kaikui kirosanojen väliin. Toinen ryhmä ymmärsi ja hyvä ettei halaillut toisiaan. Mitä arvelette, kumpi voitti ja kumpi oli viimeinen? Ja kummalla se oikea henki oli parempi?

Löysät pois ja homma toimii.

Mitä tulee vapaaehtoisten kehittämiseen ja touhun järkeistämiseen, siinäkin olemme usein varsin samoila linjoilla. Sille me kumpikaan emme mahda mitään, jos poliittiset valinnat ovat toiset ja PV joutuu tekemään ratkaisuja niillä pelimerkeillä, mitä pöydälle on jaettu. Niillä mennään ja mutinat pois.

Sotilas tietää, että vittuilu on välittämistä.

Joo-miehiä riittääkin.
 
Ihan kohdallaan tuo otsikko on koska suuntaviitat on tosiaan päätetty;
- ekan kerran päätettiin 2016 tällä ilmoituksella http://www.mpk.fi/Ajankohtaista/tabid/1056/ArticleID/165/Organisaatio-muuttuu-toiminta-jatkuu.aspx
- tokan kerran vahvistettiin just hiljattain tiedolla toiminnan jatkumisena ennallaan, liitteenä tähän tiedotteeseen http://www.mpk.fi/Ajankohtaista/ArticleID/325/MPK-suhtautuu-positiivisesti-tulevaan-kehitykseen

Miten se Vonka osasikin nähdä tulevaan kun aloitti tämän ketjun? Suuntaviitat on päätetty.

.
Näinhän asia todellisuudessa on. Suunta on päätetty. Meillä täällä mp-netissä on kuitenkin tapana toimia jälkiviisaasti ja kertoa se, kuinka asioiden KUULUU olla ;)

Huom! Jälleen kerran olen unohdellut sarkasmi-kehykset viesteistäni. Pyydän nöyränä anteeksi.
 
Nääh, oma näkemykseni on se, että tämä keskustelu menee jo kohta kolmannelle kierrokselle tässä ketjussa ja taivas tietää ja ehkä veli @Vonka kuinka monetta kierrosta mpnetin historiassa :D
 
Nyt ollaan ytimessä. Tämä on keskustelua.

Jotta kukaan ei käsitä väärin, pitää varmaan sanoa, että koko tällä foorumilla CV on yksi eniten arvostamiani kirjoittajia ja sotilaallisissa ketjuissa ykkönen. Erityisesti mekaanisten kannalta olen ollut vaikuttunut, koska itse olen siinä jutussa historiaa ja historiallinen harrastaja, vaikka se oli alkuperäinen koulutusaselajini. Olen varma, että jos me toimisimme yhdessä kentällä, ymmärtäisimme toisiamme puolesta sanasta. Suora puhe on sotilaan puhetta.

Kerron esimerkin. Järkkäilin kerran yhtä partiokilpailua. Yksi ryhmä olisi tottumattomalle vaikuttanut huonohenkiseltä. Kun tilanne oli päällä, he olivat reippaan tylyjä toisilleen koko ajan. "Vauhtia siihen touhuun". "Revontuliako vartoot"? Näin kaikui kirosanojen väliin. Toinen ryhmä ymmärsi ja hyvä ettei halaillut toisiaan. Mitä arvelette, kumpi voitti ja kumpi oli viimeinen? Ja kummalla se oikea henki oli parempi?

Löysät pois ja homma toimii.

Mitä tulee vapaaehtoisten kehittämiseen ja touhun järkeistämiseen, siinäkin olemme usein varsin samoila linjoilla. Sille me kumpikaan emme mahda mitään, jos poliittiset valinnat ovat toiset ja PV joutuu tekemään ratkaisuja niillä pelimerkeillä, mitä pöydälle on jaettu. Niillä mennään ja mutinat pois.

Sotilas tietää, että vittuilu on välittämistä.

Joo-miehiä riittääkin.
En vänkää @Vonka a. Samalla kannalla CV:n kirjoitusten laadukkuuden suhteen, asiaa ja osuvaa on useimmiten. Joskus toki itse kullakin lähtee hepo laukalle ;) tai KOIRA :D (sori, en malttanut) Jatketaan samaan malliin, mutta mieluummin asialinjalla kenenkään henkilökohtaisia näkökantoja loukkaamatta, provosoimatta ja provosoitumatta.
 
Viimeksi muokattu:
Pistä kuonokoppa kiinni, ettei käy kuin sienestäjälle Simossa...
Varmuuslenkillä.... Itse käytän koiraa vain kytkettynä, aina oman käden ulottuvilla. Vaikka minulla olisikin tähän jokunen näkökanta, tämä koira-juttu kuuluu toiseen ketjuun.
 
aljonko lopputuloksen kannalta oli hyötyä paikallistuntemuksesta...

- Neuvostoliittolaisilla kesällä 1941 kun saksa hyökkäsi neuvostoliittoon?

- Keväällä 1945 saksalaisilla kun puna-armeija vyöryi Berliiniin?

- Irakilaisilla Persianlahden sodassa 1990-91?

- Irakilaisilla 2003 kun koalition voimat vyöryivät Irakiin ja Baghdadiin?

Lopputulos oli jäätävä, koska toisen osapuolen panssarijoukot kusivat huolella. :rolleyes: Näissä tapauksissa alivoimainen puolustajan panssarijoukko, vieläpä.:rolleyes: Nyt jo rupeaa huimaamaan itseänikin ja kuvittelen läväyttäneeni oikean la toukhen. (savolaisversio miekkatempusta)

Jos paikallisjoukkojen tehtävien pääsumma on panssarijoukkojen torjunta noissa mittakaavoissa missä esität, niin kyyti on kylmää. Ja totta on, ettei siinä paljon auta sen enempää paikallis- kuin aluetuntemuskaan.

Jos taas paikallisjoukkojen tehtävät ovat niitä, mitä on julkisesti esitelty, niin paikallistuntemuksesta on hyötyä, mitä se ratkaisee....siihen vaikuttaa myös toisen osapuolen intensiteetti.
 
Paikallistuntemuksesta on varmasti hyötyä, mutta ei se toiminta siihen kaadu, että joukko ei olisikaan koko ikäänsä asunut kyseisellä kinkeripiirillä.
MAAKK:n porukka on yleensä kyseisen maakunnan alueelta, kuinka moni tuntee kotimaakuntansa jokaisen kunnan paikat, niin että voi sanoa sitä paikallistuntemukseksi?
 
Back
Top