MPK:n suuntaviivat päätetty

Erikoisinta kyllä on, etten koskaan ole saanut painajaisia. Enemmänkin asiat tulevat mieleen valveilla ollessa (flashback).

Mutta keskustelu alkaa olla jo psykiatriaa eikä reserviläiskoulutusta. :D
En voinut osallistua keskusteluun koska olen ylhäältä laskettuna kohdassa 1 oman PTSD:ni kanssa, jo tukevasti liki 30 vuotta ;)

Edit: ei ole v-ttuilua
 
Mutta keskustelu alkaa olla jo psykiatriaa eikä reserviläiskoulutusta. :D

Ehkä tuon pitäisi olla osa reserviläiskoulutusta? "Kuinka tulla takaisin kotiin?" Ei kai nille kotiutettaville voida sodan jälkeen niskalaukaustakaan antaa?
 
Ehkä tuon pitäisi olla osa reserviläiskoulutusta? "Kuinka tulla takaisin kotiin?" Ei kai nille kotiutettaville voida sodan jälkeen niskalaukaustakaan antaa?

Hyvä pointti.

Kannattaa miettiä miten väkivalta, itsemurhat tms. lisääntyivät 1944-45 Suomessa. Eikä varmasti muutenkaan ollut ihmisillä mukavaa.

Suomen valtiolla on hieman miettimistä siinä, jos isompi rytinä tulee, että miten veteraanit sopeutetaan takaisin. Voi nimittäin muuten alkaa sattua ja tapahtua.
 
Ehkä tuon pitäisi olla osa reserviläiskoulutusta? "Kuinka tulla takaisin kotiin?" Ei kai nille kotiutettaville voida sodan jälkeen niskalaukaustakaan antaa?

No ei tietenkään. Oireilevat saavat sentään suomalaista mt-avohoitoa. Siinä sitä on jätkä täpinöissään, kun istahtaa 28-vuotiaan mt-sairaanhoitajan pöydän taakse ja kun tämä koettaa löytää oikean tulokulman tämän laatuisen asiakkaan asiaan. :rolleyes: Intin duunareilla lienee paremmat mahdollisuudet saada ainakin vertaistukea, mutta keskelle Kemijärveä kotiutuva ressu voi olla aika heikoilla, jos alkaa puristaa.
 
Ehkä tuon pitäisi olla osa reserviläiskoulutusta? "Kuinka tulla takaisin kotiin?" Ei kai nille kotiutettaville voida sodan jälkeen niskalaukaustakaan antaa?

Niille jotka ovat kovissa paikoissa olleet, niin luulisi olevan automaatio. Verkostot, tietämystä ja resursseja on vähän toisella tapaa kuin -45. Sotaveteraanien sukupolven ongelmista ja vaikutuksesta suomalaiseen yhteiskuntaan on puhuttu montakymmentä vuotta, mutta meillä ei ole kykyä tunnistaa tarvetta sotatoimialueilta palaavien kotoutukseen? Onhan se silkkaa paskaa.

Juu, jokainen lähtee sinne vapaaehtoisesti, mutta vapaaehtoisia ovat VR:n kuskitkin, jotka keskimäärin päätyvät parikin kertaa työuransa aikana (muistikuva, ei kiistaton fakta) tekemään jauhelihaa jostain elämänhalunsa menettäneestä ihmisparasta ja heillä hoitomalli käynnistyy automaattisesti. Kustannukset kriha/sotatoimitehtävistä palaavien auttamiseksi ja ongelmien ennaltaehkäisemiseksi tuskin olisivat valtavat, määrät ovat kuitenkin kohtuulliset.

Muok. Ison kriisin sattuessa saattaa resurssit yksinkertaisesti loppua kesken, mutta ohjattu vertaistuki -systeemin luulisi onnistuvan. Siis ryhmäterapia tms. Halusta lopulta kiinni.
 
Suomen valtiolla on hieman miettimistä siinä, jos isompi rytinä tulee, että miten veteraanit sopeutetaan takaisin. Voi nimittäin muuten alkaa sattua ja tapahtua.

Hyvä lääke oli kotiutuville järkätyt asutustilat, miehet sitoutuivat hoitamaan omaansa ja eivät olleet parasta mahdollista riistaa edes kommunistikiihotukselle. Monesti kyläkuntiin syntyi kymmenittäin asutustiloja, sopivasti pientä kilpailua syntyi vertaisten välillä ja tulevaisuudenuskoakin kehittyi. Metsätyömiehet asuivat vuosikausia kämpillä....vähän suojassa siltä samalta vaikutukselta ja saivat keskenään purkaa sotakokemuksiaan.

Peltojen raivaamiseen ja metsätöihin löytyi sota-aikana opitut avut mm. pervitiinistä. Moderneimman tutkimuksen mukaan ei edes huono ratkaisu, vaikka se karmealta kuulostaakin. Yskänlääkkeet ja hota-pulverit lääkitsivät niin ruumista kuin sieluakin.

Pitäisikö siirtyä työjärjestykseen topikin otsikkoa edes viitteellisesti myötäillen?:rolleyes:
 
Niille jotka ovat kovissa paikoissa olleet, niin luulisi olevan automaatio. Verkostot, tietämystä ja resursseja on vähän toisella tapaa kuin -45. Sotaveteraanien sukupolven ongelmista ja vaikutuksesta suomalaiseen yhteiskuntaan on puhuttu montakymmentä vuotta, mutta meillä ei ole kykyä tunnistaa tarvetta sotatoimialueilta palaavien kotoutukseen? Onhan se silkkaa paskaa.
....

Valitettavasti ei.
 
Hyvä lääke oli kotiutuville järkätyt asutustilat, miehet sitoutuivat hoitamaan omaansa ja eivät olleet parasta mahdollista riistaa edes kommunistikiihotukselle. Monesti kyläkuntiin syntyi kymmenittäin asutustiloja, sopivasti pientä kilpailua syntyi vertaisten välillä ja tulevaisuudenuskoakin kehittyi. Metsätyömiehet asuivat vuosikausia kämpillä....vähän suojassa siltä samalta vaikutukselta ja saivat keskenään purkaa sotakokemuksiaan.

Peltojen raivaamiseen ja metsätöihin löytyi sota-aikana opitut avut mm. pervitiinistä. Moderneimman tutkimuksen mukaan ei edes huono ratkaisu, vaikka se karmealta kuulostaakin. Yskänlääkkeet ja hota-pulverit lääkitsivät niin ruumista kuin sieluakin.

Pitäisikö siirtyä työjärjestykseen topikin otsikkoa edes viitteellisesti myötäillen?:rolleyes:
Ei ihan vielä päästä.
Kyllä ne veteraanit sitten pistivät muijat ja kakarat hankeen aina välissä kun raivaus hommista ehtivät.
 
Ja jos veteraani sitten vielä v****tuu maassa oleviin elintasopakolaisiin...

Mihin? VOKssa tarjotaan Suomen passia ja sotilaspalkkaa ja sotilaan oikeuksia ja velvollisuuksia ja kotiudutaan samoista talkoista.....vaihtoehtona siihen omaan kotiin lähtö ja justi. Ullattaen muutaman jv-prikaatin jalkaväki kasassa....:cool:
 
Mihin? VOKssa tarjotaan Suomen passia ja sotilaspalkkaa ja sotilaan oikeuksia ja velvollisuuksia ja kotiudutaan samoista talkoista.....vaihtoehtona siihen omaan kotiin lähtö ja justi. Ullattaen muutaman jv-prikaatin jalkaväki kasassa....:cool:

Aika helvetin pelottava skenaario, suoraan sanoen.
 
Ei ihan vielä päästä.
Kyllä ne veteraanit sitten pistivät muijat ja kakarat hankeen aina välissä kun raivaus hommista ehtivät.

Pisti kuka pisti. Mummoni kertoman mukaan isoisä ei koskaan nostanut kättään perhettään kohtaan ja äijä oli päästään jonkin sortin sotavammainen.
 
Ei ihan vielä päästä.
Kyllä ne veteraanit sitten pistivät muijat ja kakarat hankeen aina välissä kun raivaus hommista ehtivät.
Ja tuolla 20km päässä korvessa, jumalan selän takana lahoaa muutama pieni hirsikämppä joissa asui ne, jotka ei enää sopeutuneet ihmistenilmoille :(
 
Aika helvetin pelottava skenaario, suoraan sanoen.

No ei ole lainkaan pelottava. Se on käytännöllinen ja hyvä ratkaisu kaikkia kohtaan. Suomea kehuttaisiin maailmalla vuolaasti seuraavat 29 vuotta todella onnistuneesta kotoutusohjelmasta. Ja mahdolliset uudet tulijat tietäisivät tasan taatusti, millainen hyvinvointivaltio on tarjolla....

Itseasiassa tarjous olisi reilu.
 
Pisti kuka pisti. Mummoni kertoman mukaan isoisä ei koskaan nostanut kättään perhettään kohtaan ja äijä oli päästään jonkin sortin sotavammainen.

Isoisä, sotaveteraani ja sotainvalidi...pisti kyllä meidätkin pihalle (olin siellä kaikki lomat ja ennen koulua hoidossa), kun sillä viinan kanssa keitti yli. Ei kukaan siitä suurempaa pulttia ottanut. Ymmärrettiin (jo vaahtosammuttimen kokoisena) mistä oli kyse. Väkivaltaa ei koskaan ollut asiassa.
 
Jos nyt ajatellaan...niin Suomessa ilmeisesti on mennyt liian kauan siitä, että on päästy oikein kunnolla tappelemaan. :D
 
Olis kyllä kova kurssi MPK:llä, PTDS - oireet ja kuinka kohtaat ne.

Ei muuten ole ihan hirveästi suomenniemellä edes EH/pelastuksen organisaatioissa noita pohdittu. Silloin kun tilanne on ollut (vaikka paha kolari) on defusingia ja brefingiä. Mutta tuo porukassa on todettu ne hieman turhiksi kun ne tulee liian nopeasti, monesti vielä ns. Adrenaliini humalassa kun pitäisi jotenkin rationaalisesti miettiä mitä tapahtui ja miltä nyt tuntuu.

Sitte ihmetellään kun vapaalla ölppä maistuu ja kaikki vituttaa. Lopen perinteinen vertaistuki saunassa ja pullo viinaa niin helpottaa. Että kehitettävää olis.
 
Back
Top