Sepä se.
Kun se reaktio tulee yksilöllisesti päivien/viikkojen/jopa kuukausien päästä. Defusing ja Debriefing on hyvä. Mutta seuranta siinä puuttuu.
MPK:n suuntaviivat päätetty
- Viestiketjun aloittaja Vonka
- Aloitus PVM
Sepä se.
Kun se reaktio tulee yksilöllisesti päivien/viikkojen/jopa kuukausien päästä. Defusing ja Debriefing on hyvä. Mutta seuranta siinä puuttuu.
Benelli
Respected Leader
Toisen maaimansodan jälkeen jenkkejä auttoi että porukka kotiutui porukassa pitkällä aikavälillä mutta se on sen ajan murhe. Olisi ylipäätänsä positiivista että meillä olisi edelleen valtio jota ei johda kuningas Bäckman.
Ai että oman kansansa hylänneet käpykaartilaiset lähtisivät Suomea puolustamaan? Ranskaan ne lähtevät.Mihin? VOKssa tarjotaan Suomen passia ja sotilaspalkkaa ja sotilaan oikeuksia ja velvollisuuksia ja kotiudutaan samoista talkoista.....vaihtoehtona siihen omaan kotiin lähtö ja justi. Ullattaen muutaman jv-prikaatin jalkaväki kasassa....
Muistanko väärin että joku debriefing tapahtuma rauhanturvaajille oli jonain vuonna MPK:n koulutuskalenterissa?
AJJV
Kapteeni
EMT. Mutta saisi olla. Itellä vähä tuo debriefing Termi tökkii liikaa kuullut nähnyt ja kokenut. Ehkä liian"kukkahattu" Teemu. Mutta sen suuntaista sais olla.
Ennemmin ottaisin kurssille mallia briteistä ja jenkeistä missä sotilaille, poliiseille ensihoitajolle puhutaan Post traumaattisesta stressi reaktiosta.
Debriefing keskittyy vähän liikaa yhteen isoon tapahtumaan, kun monella voi olla kyse useasta pienestä jopa mitättömastä tapahtumasta ja malja tulee yli..
Viimeksi muokattu:
Mielellään vielä semmoisen kaverin pitämänä jolla on kokemusta aiheesta. Kyllähän asian osaa selittää kuka vain pienellä harjoittelulla, mutta jos sen osaisi sitoa omiin kokemuksiin niin se menisi varmasti perille paremmin.
vastarannankiiski
Kenraali
En tarkoittanut halveerata libski-veteraaneja lainkaan. Ja ollakseni täysin rehellinen on minullakin tiettyä kokemusta joistain kriisialueista. Ja monta tuttua YKjätkää olen ollut saattamassa hiekkakankaallekin....viina, itsari jne. Jotkut eivät vaan koskaan enää sopeutuneet takaisin inhoittavaan siviiliin. Viimeisimmästäkään ei ole liikaa aikaa ja syy oli puhtaasti se, ettei koskaan oikein päässyt kiinni takaisin elämänsyrjään, viina vei totaalisesti.
Omasta kokemuksesta voi sanoa, että se siviiliin sopeutuminen ei aina ole todellakaan välttämättä kiinni mistään "sotatraumoista" tai posttraumaattisesta stressireaktiosta. Kyse saattaa olla ihan yksinkertaisesti siitä että RT-elämä on niin paljon makeampaa ja helpompaa että siviiliin palaaminen reissun jälkeen on yksinkertaisesti ikävää ja vittumaista. Tätä saatetaan peitellä usein sepittämällä tarinoita juurikin traumaattisista sotakokemuksista että voidaan samaistua itse ja luoda mielikuvaa joka liitettäisiin talvi- jatko- ja lapin sodan veteraaneihin tai amerikkalaisiin vietnamin sodan veteraaneihin. Jokainen jolla vähänkään suhteellisuudentajua, ei KRIHA-veteraaneja näihin edellämainittuihin veteraaniryhmiin rinnasta.
Itse olin reissussa ensimmäisen kerran 22-vuotiaana ja sain seurata sivusta juuri tätä tapahtumakulkua muutamien nuorempien palvelustoverien kohdalla. Vietät vuoden päivät reissussa. Huoltopalvelut pelaavat, pyykit pestään ja ruoat tehdään valmiiksi. "Valtion autoetu käytössä" supaillessa. Liksa juoksee säännöllisesti ja "rahaa on kun rauhantärvääjällä" ympäri kuukauden käytössä ja sitä voi käyttää melko vapaasti ja impulsiivisestikin ja ostella melkein mitä huvittaa. Paikalliset suhtautuvat arvostavasti, varovaisuudella, ehkä pelokkuudellakin eli jonkinlaista prestiisiä nauttii asemansa puolesta. Hyvää ja arvostavaa kohtelua saa kohdalleen myös suomilomilla.
Reissu loppuu. Mitäs sen jälkeen? Ei koulutusta eikä välttämättä kunnon ammattiakaan. Palaat takaisin siviiliin esimerkiksi vartijaksi paikalliseen supermarkettiin tai kauppakeskukseen. Keräilet ostoskoreja, teinit pitävät pilkkanaan ja humalaiset vittuilevat "kun et päässyt poliisikouluun". Liksakin on tippunut puoleen tai jopa kolmasosaan ja kulutustottumuksia on joutunut muuttamaan vastaaviksi. Ei ihmekkään että vituttaa ja päihteet maistuvat.
Hetkeksi saattaa saada helpotusta siitä että pääsee nopeasti lähtemään toiselle reissulle. Ja kolmannelle. Ja neljällennelle. Ja tästä saattaa seurata se koulut jäävät käymättä ja/tai kunnon siviiliammatti hankkimatta sekä perhe perustamatta. Eli ne kaikki, jotka yleensä tekevät suomalaisen miehen elämästä elämisen arvoista ja pitävät kiinni elämässä. Pahimmillaan kun tämä reissukierre loppuu syystä tai toisesta (huonoon kondikseen tai siihen että PV:llä ei ole enään käyttöä vailla erityisosaamista olevalle kehäraakille), olet huonokuntoinen, ylipainoinen ja lievästi alkoholisoitunut, ammattitaidoton ja yksinäinen mies, jolla ei oikeastaan ole ketään läheistä ihmistä siviilissä eikä mitään konkreettista siviilissä jonka varaan rakentaa elämäänsä. Jos käy huonosti, käy kuten sanoit eli viina vie, tai jos vähän paremmin käy niin päädyt johonkin hanttihommaan tekemään töitä paskalla palkalla ja kertomaan "sotajuttuja" joita oikeastaan kukaan ei enään jaksa kuunnella toisen kerran jälkeen.
Jaa että ihan makkaranpaistorinkiä Kosovossa? Makkaraa ei varmaan paistettu kertaakaan mutta pihvi-ilta oli kerran kuussa. Sen sijaan tuli kyllä tehtyä ja touhuttua muita hommia. Kertaalleen tuli kyllä oltua merkkaamattomassa miinakentakentässä ja sieltä piti löytää pois, pariin kertaan ammuttiin kohti, heiteltiin käsikranaateilla ja polttopulloilla. MAN:in kuorma-autolla yritettiin ajaa päälle, mutta onneksi vieressä olleet Norjalaiset palvelustoverit pelastivat Glockilla ja 35 patruunalla tilanteen. Jouhattuakin tuli ihan riittävästi vuorokauden verran putkeen. Mutta rauhallistakin oli. Todella rauhallista toisinaan. Mutta niinhän se menee. Ei jatkosotakaan ollut pelkkää Tali-Ihantalaa ja Kuuterselkää. Autoa en tuonut enkä huorissa käynyt.
D
Deleted member 2762
Guest
Näin se vanhalla lipsahtaa, olis pitänyt laittaa Makedonia.
Ei liity enää aiheeseen mitenkään, mutta kuitenkin täytyy avautua:
En ole itse ollut siellä, mutta silti operaationa täysin aliarvostettu, koska onnistuivat turvaamaan rauhan säilymisen.
Vieressä olisi ollut mahdollisuus K-, A- ja I-maiden tyyppiseen toimintaan, jos vaan olisi haluttu käyttää voimaa rauhan palauttamiseksi.
Makedonia on kuitenkin ehkä onnistunein RAUHANTURVAAMISOPERAATIO. Sota ei levinnyt Makedoniaan, ehkäpä juuri siellä olleiden YK-joukkojen ansiosta.
En ole itse ollut siellä, mutta silti operaationa täysin aliarvostettu, koska onnistuivat turvaamaan rauhan säilymisen.
Vieressä olisi ollut mahdollisuus K-, A- ja I-maiden tyyppiseen toimintaan, jos vaan olisi haluttu käyttää voimaa rauhan palauttamiseksi.
vastarannankiiski
Kenraali
Kiitoksia ja osanotto. Itse kun palasin siviiliin päälle vuoden reissun jälkeen, siivosin puolisen vuotta leikkaussaleja sairaalassa. Kolmivuorotyötä ja varmaan puolella siitä nettoliksasta mitä RT-hommista maksettiin. Kyllä vitutti eikä siviili meinannut maistua. Tulopuoli oli yksi, toinen oli se että kouluttamattomaan työvoimaan kuuluvana ja laitossiivousta tekevänä tippui hierarkiassa useamman portaan alaspäin sinne työyhteisön alimmalle tasolle ja yhteiskunnassakin tavalliseksi pulliaiseksi, kun RT-hommissa olleessaan oli nauttinut melko laajaakin arvostusta ja kunnioitusta niin toimialueella kun siviilissäkin ollessaan. Tätä ei monen sipuli ja ylpeys kestä ja siinä on yksi juurisyy siihen huonoon siviilielämään sopeutumiseen. Eivät mitkään sotatraumat, jotka ovat poikkeuksia.
Kunnossaoleva siviilielämä on ehdottomasti paras henkinen tuki RT-miehelle niin alueella kun kotiutuessakin. Toimiva ja rakastava parisuhde, perhe ja lapset, mielekäs työ ja ura. Mukavahan se on reissusta niiden pariin palata.
No ei se mitään. Suoraansanottuna se mikä itseäni vituttaa toisinaan suomalaisessa skenessä on se, että kun toisten KRIHA-miesten täytyy täytyy toisinaan nokitella missioiden suhteen. Kuka on ollut kovimmalla keikalla ja mikä missio missäkin on ollut ihan pelkkää supailua ja suffelia? Pitäisi olla enemmän yhteishenkeä ja vähemmän riitaisaa henkeä. Muutenkin jos joku "faitteri" tuntuu rakentaneen minäkuvaansa liian vahvasti jonkun tai joidenkin RT-keikkojen varaan niin se herättää minussa aina epäilyksiä. Mikä on elämän sisältö, jos 6-12kk pitkä ja vuosien takainen missio muodostaa elämän avainkokemuksen, johon minäkuva ankkuroituu ja jonka perusteella itseään ja saavutuksiaan määritellään? Se on mennyttä elämää ja miehen elämässä pitäisi olla tärkeämpääkin sisältöä ja omasta mielestäni, mikä on sen tärkeämpää kun vaikka perhe, parisuhde, ystävät, antoisa työ ja terveys? Omasta mielestäni esimerkiksi mies joka on kasvattanut ja rakastanut vaikka pari lainkuuliaista, ahkeraa ja työteliästä lasta elämänsä aikana, on tehnyt tämän yhteiskunnan eteen helvetisti enemmän kun mitä yksi tai kaksi missiota tuottaa. Tai jotka on jäänyt käymättä tai kokematta kun on ollut niitä mukuloita kotona hoitamassa ja kasvattamassa rakkaudella.
Kaikkein älyttömintä on se, kun toiset (mutta onneksi harvat) RT-miehet yrittävät ilmeisen opportunistisesti omia kuolevan sotaveteraanisukupolven paikkaa itselleen ikäänkuin tämän manttelinperijöinä. Oman KRIHA-kokemuksen rinnastaminen edes epäsuorasti Talvi-/Jatko-/Lapinsodan veteraanien kokemuksiin on minun mielestäni todellä absurdia, joka tuntuu muutenkin olevan KRIHA-miesten piirissä valitseva konsensus. Esimerkkinä tästä on takavuosina HS:ssä ollut juttu jossa suuren osan sai ainakin PK-seudulla reserviläispiireissä tunnettu Markus Markelin henkilökohtaisine lausuntoineen. Vaikka A-maa on ollut suomalaisten KRIHA-missioista kiistatta vaativin ja vaarallisin täysin omassa luokassaan muihin verrattuna kuten tiedämme, tämän miehen kertomukset omista kokemuksistaan olivat kuitenkin niin värikkäitä, että ainakaan yksikään minun tuntemani A-maan kriha-veteraani ei tunnistanut siitä omaa palveluspaikkaansa. Kuten ei tunnistanut myöskään Jani Anttola, joka päätti kirjoittaa HS:n yleisöosastopalstalle asiasta vastineen omiin kokemuksiinsa perustuen. Sama mies ja suomalaisen suomalaisen ISAF-operaation lääkäri, joka itse taisteli aikoinaan Jugoslavian sisällissodassa Bosnialaisten puolella ja kirjoitti myöhemmin kokemuksistaan kirjankin.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000002789962.html
Viimeksi muokattu:
Kunnossaoleva siviilielämä on ehdottomasti paras henkinen tuki RT-miehelle niin alueella kun kotiutuessakin. Toimiva ja rakastava parisuhde, perhe ja lapset, mielekäs työ ja ura. Mukavahan se on reissusta niiden pariin palata.
Reissuun lähtevien ikä on nuorentunut vuosien myötä. Vaarin aikaan lähti 25-vuotiaita joilla oli, ammatti asuntolaina ja kakarat, nyt lähtee 20-22 vuotiaita suoraan KV-valmiusjoukosta, hyvä jos lukio/amis takana. Sota on nuoren miehen hommaa mutta siviilielämä ei vielä tuon ikäisillä tue kotiinpaluuta.
vastarannankiiski
Kenraali
Pistetään vielä tuo aikaisemmin mainittu HS:n juttu aikaisemmin linkin lisäksi.
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000002787687.html
Ja samaan syssyyn se Anttolan vastine.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000002789962.html
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000002787687.html
Ja samaan syssyyn se Anttolan vastine.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000002789962.html
Kun palveluksessa loukkaantuneet menivät ekaa kertaa Laitilaan kuntoutukseen niin siellä olevat sotaveteraanit sanoivat että: "Olette tulleet pojat oikeaan paikkaan, mutta pitäkää näpit irti meidän tytöistämme." Elikkä kutsun ihan mielelläni itseäni veteraaniksi koska se on termi jota muuallakin maailmassa käytetään KV-tehtävissä palvelleissa.
Sotaveteraanina ei kukaan täyspäinen RT/KriHa-palvellut itseään pidä, johan nyt siinä hevosetkin nauraa. Jos heiltä pitää jotakin omia niin omitaan se "veljeä ei jätetä"
vastarannankiiski
Kenraali
Itseltäni eräs talvisodan veteraani, Kollaalla sotinut, kysyi kerran olenko ollut kriha-hommissa? Vastasin kyllä. Sitten mies totesi, että "sittenhän me molemmat olemme veteraaneja".
Vastasin jyrkän kieltävästi. En voi rinnastaa hänen palvelustaan omaani. Ei, en ole maannut missään kusisessa lumikuopassa -20 asteen pakkasessa ruumiiden keskellä tykistökeskityksissä enkä joutunut hupenevin taistelutoverein torjumaan vihollisen massamaisia hyökkäyksiä ja ottamaan menetettyjä tukikohtia takaisin lähitaistelussa kerta toisensa jälkeen.
KRIHA-hommat eivät ole sotaa. Eivät ainakaan siinä merkityksessä missä suomalaisten suuret massat sodan käsittävät. Siksi en kutsu itseäni myöskään veteraaniksi, koska suomalaiset käsittävät laajalti sanan veteraani samaksi kun sotaveteraani. Sanan KRIHA-veteraani tms käytön voin hyväksyä jos se määritellään selkeästi ja se myös erottuu selkeästi sotaveteraanista, mutta silloinkin sana veteraani oudoksuttaisi minua, tuntuisi naurettavalta. En voisi tehdä sanan ja kokemuksen perusteella verrantoa itseni ja esimerkiksi amerikkalaisen vietnamin sodan veteraanin välillä, tai venäläisen afghanistanin sodan veteraanin välillä.
En tiedä kuinka syvällä veressä pitää kahlata ennenkuin voi hyvällä omallatunnolla sanoa itseään veteraaniksi. Amerikkalainen ikänsä Alabaman kansalliskaartissa palvellut kirjuri on paikallisille veteraani, jolle kuuluu sanoa tavattaessa "Thank you for your service"
. Yhdeltäkään sotaveteraanilta ei ole tullut poikkipuolista sanaa vetereaani-statuksen myöntämisestä ja jos sieltä päin olisi edes rypistetty kulmakarvoja asian suhteen niin eihän se olisi minnekään edennyt. Kriha-veteraani on veteraani samassa mielessä kuin ikämiesluokassa kisaava on veteraaniurheilija tai Ilkka Kanerva on veteraanikasanedustaja.
Pidätkö virolaisia Irakissa ja Afganistanissa sotaveteraaneina? Hehän eivät kuvitelleet olevansa missään kriisinhallintaoperaatiosssa vaan suoraan sanovat olleensa sodassa. Afganistanissa niiltä on kaatunut 9 sotilasasta.
Sotaveteraani on suomalainen käsite joka kuvaa henkilöä joka puolustaa Suomea sodan aikana. Jos Suomi julistaa huomenna osallistuvansa sotatoimiin Irakissa ja Afganistanissa niin silloinkaan palveluksessa olevat henkilöt eivät ole minulle sotaveteraaneja vaan ihan pelkkiä veteraaneja.
Virolaiset saavat itse päättää miksi palvelleita sotilaitaan kutsuvat.
Hyvä ihme, katsokaa nyt jätkät tuota topikin otsikkoa.....
Keskustelun voi minun mielestäni siirtää muualle, mutta otsikosta ei enää huumoria irtoa. 2018 budjetti teki sen jo selväksi.
vastarannankiiski
Kenraali
Kerrassaan mainio tarkennus ja tiivistys asiasta. Samaa mieltä kanssasi.