En tarkoittanut halveerata libski-veteraaneja lainkaan. Ja ollakseni täysin rehellinen on minullakin tiettyä kokemusta joistain kriisialueista. Ja monta tuttua YKjätkää olen ollut saattamassa hiekkakankaallekin....viina, itsari jne. Jotkut eivät vaan koskaan enää sopeutuneet takaisin inhoittavaan siviiliin. Viimeisimmästäkään ei ole liikaa aikaa ja syy oli puhtaasti se, ettei koskaan oikein päässyt kiinni takaisin elämänsyrjään, viina vei totaalisesti.
Omasta kokemuksesta voi sanoa, että se siviiliin sopeutuminen ei aina ole todellakaan välttämättä kiinni mistään "sotatraumoista" tai posttraumaattisesta stressireaktiosta. Kyse saattaa olla ihan yksinkertaisesti siitä että RT-elämä on niin paljon makeampaa ja helpompaa että siviiliin palaaminen reissun jälkeen on yksinkertaisesti ikävää ja vittumaista. Tätä saatetaan peitellä usein sepittämällä tarinoita juurikin traumaattisista sotakokemuksista että voidaan samaistua itse ja luoda mielikuvaa joka liitettäisiin talvi- jatko- ja lapin sodan veteraaneihin tai amerikkalaisiin vietnamin sodan veteraaneihin. Jokainen jolla vähänkään suhteellisuudentajua, ei KRIHA-veteraaneja näihin edellämainittuihin veteraaniryhmiin rinnasta.
Itse olin reissussa ensimmäisen kerran 22-vuotiaana ja sain seurata sivusta juuri tätä tapahtumakulkua muutamien nuorempien palvelustoverien kohdalla. Vietät vuoden päivät reissussa. Huoltopalvelut pelaavat, pyykit pestään ja ruoat tehdään valmiiksi. "Valtion autoetu käytössä" supaillessa. Liksa juoksee säännöllisesti ja "rahaa on kun rauhantärvääjällä" ympäri kuukauden käytössä ja sitä voi käyttää melko vapaasti ja impulsiivisestikin ja ostella melkein mitä huvittaa. Paikalliset suhtautuvat arvostavasti, varovaisuudella, ehkä pelokkuudellakin eli jonkinlaista prestiisiä nauttii asemansa puolesta. Hyvää ja arvostavaa kohtelua saa kohdalleen myös suomilomilla.
Reissu loppuu. Mitäs sen jälkeen? Ei koulutusta eikä välttämättä kunnon ammattiakaan. Palaat takaisin siviiliin esimerkiksi vartijaksi paikalliseen supermarkettiin tai kauppakeskukseen. Keräilet ostoskoreja, teinit pitävät pilkkanaan ja humalaiset vittuilevat "kun et päässyt poliisikouluun". Liksakin on tippunut puoleen tai jopa kolmasosaan ja kulutustottumuksia on joutunut muuttamaan vastaaviksi. Ei ihmekkään että vituttaa ja päihteet maistuvat.
Hetkeksi saattaa saada helpotusta siitä että pääsee nopeasti lähtemään toiselle reissulle. Ja kolmannelle. Ja neljällennelle. Ja tästä saattaa seurata se koulut jäävät käymättä ja/tai kunnon siviiliammatti hankkimatta sekä perhe perustamatta. Eli ne kaikki, jotka yleensä tekevät suomalaisen miehen elämästä elämisen arvoista ja pitävät kiinni elämässä. Pahimmillaan kun tämä reissukierre loppuu syystä tai toisesta (huonoon kondikseen tai siihen että PV:llä ei ole enään käyttöä vailla erityisosaamista olevalle kehäraakille), olet huonokuntoinen, ylipainoinen ja lievästi alkoholisoitunut, ammattitaidoton ja yksinäinen mies, jolla ei oikeastaan ole ketään läheistä ihmistä siviilissä eikä mitään konkreettista siviilissä jonka varaan rakentaa elämäänsä. Jos käy huonosti, käy kuten sanoit eli viina vie, tai jos vähän paremmin käy niin päädyt johonkin hanttihommaan tekemään töitä paskalla palkalla ja kertomaan "sotajuttuja" joita oikeastaan kukaan ei enään jaksa kuunnella toisen kerran jälkeen.
EDIT. Ne tarinakerhot oli yli 50 vuoden ajan monelle kaverille ainoa paikka missä käydä läpi omia kokemuksia reissulta, kuten mainittu, kokemuksia on moneen lähtöön Sueziln kansainvälisistä ampumaharjoituksista Kosovon makkaranpaistorinkiin.
Jaa että ihan makkaranpaistorinkiä Kosovossa? Makkaraa ei varmaan paistettu kertaakaan mutta pihvi-ilta oli kerran kuussa. Sen sijaan tuli kyllä tehtyä ja touhuttua muita hommia. Kertaalleen tuli kyllä oltua merkkaamattomassa miinakentakentässä ja sieltä piti löytää pois, pariin kertaan ammuttiin kohti, heiteltiin käsikranaateilla ja polttopulloilla. MAN:in kuorma-autolla yritettiin ajaa päälle, mutta onneksi vieressä olleet Norjalaiset palvelustoverit pelastivat Glockilla ja 35 patruunalla tilanteen. Jouhattuakin tuli ihan riittävästi vuorokauden verran putkeen. Mutta rauhallistakin oli. Todella rauhallista toisinaan. Mutta niinhän se menee. Ei jatkosotakaan ollut pelkkää Tali-Ihantalaa ja Kuuterselkää. Autoa en tuonut enkä huorissa käynyt.