No kun nostit Kanta-Hämeen esille niin kun yksikön viimeksi näin Niinisalossa se on kyllä ollut yksi huonoimmista näkemistäni MAAKK:sta...tosin viime näkemästä on pari vuotta. Ainakin silloin yksikkö oli typpiesimerkki yksiköstä jonka harjoitusten päätarkoitus oli kerätä aluetoimiston Majureille ja kapteeneille SH-korvauksia... kouluttamista en nähnyt tapahtuvan koko viikon aikana joukon kouluttajien toimesta kertaakaan...muiden joukkojen kouluttajat joutuivat otona ohjailemaan myös täysin pihalla ollen yksikön joukkueita ja johtotroikkaa...
Olet tehnyt mielestäni hyvän ja oikean havainnon tuosta tapauksesta, josta tosiaan taitaa olla se 5 vuotta aikaa. Älä kuitenkaan yleistä noin rankasti. Jos yhdessä komppaniassa on joskus ollut huono johto niin ei tarkoita, että koko suomen maakit on huonosti johdettuja. Komppaniassa oli tuolloinkin paljon taistelijoita ja johtajia jotka osasivat hommansa. Ja osa komppanian harjoituksista oli kehittäviä.
Kanta-Hämeessä oli tuon Pohjankankaan aikana komppanian johtotroikka epäpätevää patsastelijaa täynnänsä. Siinä oli eräs palveluksessa oleva kapteeni ja siviilihommin siirtynyt evp (kapteeni?) pääosassa. Olen kuullut, että kuvailemanne Pohjankankaan taistelu vastustajan mekanisoitua pataljoonaa vastaan oli maakuntakomppaniasta siihen osallistuneen JOUKKUEEN kannalta opettavainen. Itse en ollut paikalla. Ymmärsin, että ko. KHmaakin joukkue olisi ollut esittämässä paikallisjoukkoa "etulinjassa". En tiedä mitä siellä tapahtui tai ei tapahtunut, mutta onneksi komppanian johtotroikka oli kekkuloimassa juuri tuon yhden joukkueen tontilla. Muut joukkueet saivat sen aikaa toimia itsenäisesti omissa tehtävissään ympäri pohjanmaata. En muista mikä joukkue ja kenen johtamana tuossa teidän kuvaamassa taistelussa oli. Voin kertoa, että juurikin komppanian johtotroikan vuoksi vaihtuvuus joukkueenjohtajissa oli tuohon aikaan aika kovaa. Muutama itseään kunnioittava upseeri ei kauaa viitsinyt tuollaisen johdon alaisuudessa olla. Toiset taas pärjäsivät paremmin komppanian päällikön kanssa. Jo saapuminen Pohjankankaalle oli tuon komppanian päällikön kanssa ihan farssi. Ajoneuvomarssilla ko. päällikkö ajoi kärjessä sitimaasturilla (honda) ylinopeutta. Todellinen nopeus oli n. 90-95. Kuskeille oli käskettynä suurimpana nopeutena 80 kmh nopeusrajoituksia noudattaen. Osalla ajoneuvoista ei ollut mahdollista saavuttaa edes tuota 80 nopeutta. Hyvä jos 60 kmh sai kelattua vauhtia tasamaalla. Alkupuhuttelussa (en tiedä oliko komppanialle vai vain joukkueen johtajille) päällikkö haukkui kaikki kuskit munattomiksi (tms.) kun eivät pysyneet vauhdissa mukana. Tällaisesta käytöksestä jos huomautti päällikölle niin komppaniasta sai potkut.
Ko. komppanian päällikkö komppanian ensimmäisessä yhteisessä kokoontumisessa kertoi miten he aluetoimistossa arvioivat reserviläisiä. Yhtenä tärkeimmistä kriteereistä oli suhtautuminen kantahenkilöihin. Tämä tuli korostuneesti esiin myöhemminkin. Mielestäni on paljon tärkeämpää, että kantahenkilö osaa suhtautua reserviläisiin, kuin että reserviläiset osaavat suhtautua kantahenkilöön. Jos yksittäinen reserviläinen ei osaa suhtautua kantahenkilöön niin siinä tulee paha mieli kahdelle henkilölle. Jos taas komppanian päällikkönä toimiva kantahenkilö ei osaa suhtautua reserviläisiin niin siinä tulee paha mieli koko komppanialle.
KH-Maakkiin tuli jossakin vaiheessa Pohjankankaan jälkeen uusi päällikkö. Oletan, että henkilökemiat parani ja alettiin keskittymään olennaisempiin asioihin. Vielä vuosi pari ennen Pohjankangasta (maanvyöry -harjoitus) ei kuulemma komppaniassa ollut tarpeen harjoitella hyökkäystä kun se ei kumminkaan siltä porukalta suju, eikä edes kuulu takalinjan komppanian tehtäviin. Maanvyöryn alkupäivinä kun oli joku hyökkäysharjoitus ihan omalla porukalla niin hyökkäys meni ihan perseelleen. Sitä olisi pitänyt minusta harjoitella ja harjoitella. Toivottavasti nyt 5 vuoden aikana on harjoiteltu. Yleensäkään joukoille ei pitäisi järjestää pelkkiä onnistumisia. Jos taistelija/joukko on motivoitunutta (kuten maakkilaiset aina) se motivoituu harjoittelemaan lisää jos kokee ja näkee, ettei osaaminen riitä.
Itse olen omassa porukassani päässyt viimeisen 5 vuoden aikana harjoittelemaan hyökkäystä paljonkin. Olen päässyt yhdessä harjoituksessa varusmiesten loppusodassa hyökkäävän pataljoonan kärkikomppaniaan, kärkijoukkueeseen ja kärkivaunuun. Ja jalkamiehenä koko pataljoonan ensimmäisenä etenevään taistelijapariin. Molemmilla puolilla taistelevat joukot oli koulutettu tappelutapa15 mukaisesti. Ihan opettavaista harjoittelua. Ei voi sanoa, että silmät olisivat auenneet. Olin ehkä ollut perillä asioista jo aiemmin, mutta sellainen erittäin vahva tunne oli, että nyt jos koskaan harjoitellaan joukkona juuri niitä asioita joita pitääkin.
Jokaisen puolustustaisteluun valmistautuvan joukon tulisi myös osata joltisestikin hyökätä. Jos ei puolustaminenkaan ole helppoa niin hyökkäys on vielä vaativampaa. Hyökkäyksessä erottuu jyvät akanoista ja miehet todella huomaavat, että pitää treenata. Sitä paitsi kun nyt vihdoin ollaan pääsemässä notkeampaan taistelutapaan (tappelutapa15) niin ei ole enää perinteistä puolustustaistelua jossakin tukikohdassa. Aluetta ja syvyyttä käytetään enemmän ja temppuvalikoimaa toivottavasti käytetään laajemmin. Edelleenkin on olemassa ehdottomasti pidettäviä maastonkohtia kuten vesistöjen ylityspaikat, ydinvoimalat ja meidän pitäjän vedenottamo. Niitäkin toivottavasti puolustetaan enemmän ulkoa kuin sisältä. Joukon tukikohta ei kuitenkaan enää ole siinä mielessä pidettävä maastonkohta kuin aikaisemmin. Enää ei välttämättä ole mitään joukon tukikohtaa.
Jaa mitenkö tämä liittyy aiheeseen MPKY 2015? Eipä juuri mitenkään, joten vähän siitäkin.
MPK on erittäin hyödyllinen kerho tällaisenaankin 2000-luvun kertausharjoitusmäärillä. Vielä paljon parempaankin on mahdollista päästä, mutta se vaatii enemmän resursseja ja vähemmän byrokratiaa. On erittäin hyödyllistä, että jokainen taistelija osaa henkilökohtaisen aseen käytön, singot, telamiinat, majoitukset, yms. perushommat. MPK on osannut kouluttaa niitä jo kohta 20 vuotta. Sen perustason lisäksi ja jatkoksi tarvitaan tietysti sitten paljon koulutusta, mutta sen pitäisikin olla puolustusvoimien tehtävä. Jos MPK:n pitää kouluttaa komppanioita taisteluun niin resursseja tarvitaan aivan eri kertaluokkaa. Olen ollut kyllä mielestäni hyvissä joukkuetason MPK -harjoituksissa. Tosin myös huonoissa. Oletan, että koulutuksen taso on parantunut ja paranee vuosi vuodelta.
Vaikka koira tuossa nukkuu kaikessa rauhassa 
"se koiramies ärähtää, jonka koiraan kalikka kalahtaa" osuu paremmin