MPKY 2015

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja baikal
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Just joo. Tuo menee kyllä sen alle että yhteistoimintaa KHENK ja muiden toimijoiden kanssa ei ole sovittu riittävällä tarkkuudella valmisteluvaiheessa - kapiaisiahan sinä tietysti syytät tuostakin? Jos vaikkapa palvelusturvallisuutta ei ole huomioitu suunnitteluvaiheessa, niin tottakai se virkavastuulla toimiva "valvoja" muuttaa suunnitelmaa!

Edit: Otetaan vaikka taas mieliä kiihdyttävä koira esimerkki. Vaikka olisi suunniteltu mikä kohteensuojausharjoite jossa käytetään sinun siviilikoiraasi, niin ihan varmaan sitä ei toteuteta jos harjoituksenjohtaja toteaa siviilikoiran palvelusturvallisuus riskiksi...uskon että moni johtaja toteaakin...
Hieno yritys :D ..mutta..
Höpöjä kirjoitat. En syytä ketään, vain niitä ennakoimattomia tilanteita/muutoksia kuten esim. harjoituksen alkaessa selviää ettei harjoitusalueelle voi mennä maastopalon tai maastoon jääneiden räjähtämättömien ammusten vuoksi. Turvallisyyt tämmöisessä tapauksessa aiheuttaa muutoksia. Joskus esim. alueiden päällekkäisvaraukset tai muiden rinnakkaisten osien suunnitelmat muuttuu ja siten vaikuttaa myös toisiin osiin ja kokonaisuuteen.

Tuossa esittämäsi esimerkki kohteensuojaus harjoituksesta ei ole validi, koska semmoista ei pääse syntymään. Eihän sinne saa edes tuoda koiraa (ei edes kissaa) ilman erillistä harjoituksen johdon lupaa, pyyntöä tai käskyä. Aivan riippumatta siitä onko kyseessä KH, VEH tai ns. "muu sotilaallinen koulutus" (MPK:n johtama) harjoituksen johtaja päättää ja vastaa. Vaikka lupa tai käsky olisikkin, on koirasta vastuu ensisijaisesti sen ohjaajalla. Myöskin on täysin turha tuoda koiraa, miten hyvin tahansa koulutettua, testattua, sertifioitua ..ei edes valtion omistamaa virkakoiraa, ellei se kuulu suunnitelmiin, harjoituksen sisältöön ja tehtäviin ja/tai koulutettaviin aiheisiin.

Edit: täsmennyksenä vielä että arvostan suuresti ammattimaisesti toimivaa kantahenkilökuntaa, mitä oikeasti suurin osa henkilöstöstä on.
 
Viimeksi muokattu:
Kuten yllä kirjoitin MINUSTA tuo vahvennettu on se ongelma...se ei enään nykypäivän riitä...tarvitaan enemmän ammattilaisuutta!

Sekin olis jo tosi paljon jos me ressut oppisimme mitä osaamme ja mitä emme. Silloin voisimme opettaa sitä mitä osataan, eikä yritettäisi räpeltää mitään mitä ei osata. Omat vahvuudet ja heikkoudet tunteva pitkän linjan reserviläinen on joskus parempi sotilaskouluttaja ja sotilasjohtaja kuin kokematon tai luonnevikainen ammattilainen. MPK:n kouluttajissa on aika paljon henkilöitä jotka ovat tehneet keikan tai pari etelään. On myös joitakin siviilihommiin vaihtaneita evp sotilaita ja eläkeläiskantahenkilöitä. Ja sellaisia jotka on olleet esim. kesäkessuina. Tällaisilla on enemmän näkemystä ja osaamista yleensä aika hyvin ja se on myös näkynyt koulutuksen laadussa.
 
MPK:n ylimmässä johdossa on mielestäni liikaa (yksinomaan?) evp skappareita. Toki heidänkin asiantuntemusta tarvitaan, mutta kyseessä on koulutusorganisaatio. Mitähän jos sinne palkattaisiin muutama koulutusalan ammattilainen (siviili, hyi :camo:)
 
Sekin olis jo tosi paljon jos me ressut oppisimme mitä osaamme ja mitä emme. Silloin voisimme opettaa sitä mitä osataan, eikä yritettäisi räpeltää mitään mitä ei osata. Omat vahvuudet ja heikkoudet tunteva pitkän linjan reserviläinen on joskus parempi sotilaskouluttaja ja sotilasjohtaja kuin kokematon tai luonnevikainen ammattilainen. MPK:n kouluttajissa on aika paljon henkilöitä jotka ovat tehneet keikan tai pari etelään. On myös joitakin siviilihommiin vaihtaneita evp sotilaita ja eläkeläiskantahenkilöitä. Ja sellaisia jotka on olleet esim. kesäkessuina. Tällaisilla on enemmän näkemystä ja osaamista yleensä aika hyvin ja se on myös näkynyt koulutuksen laadussa.
Sotilasjohtamisen osalta olen täysin samaa mieltä. Kouluttamisen osalta olen hiukan erimieltä; erittäin kokenut ja ajantaisainen tietotaito & kyvykkyys muuttaa omaa toimintaansa ajan vaatimusten mukaisiksi eivät vain yleensä kohtaa. Erityisesti tämä näkyy näissä MPK:n nykyään suosimissa evp-kouluttajissa. Toisaalta ei tietenkään myöskään aivan koulusta tullut vihreä kouluttajakaan ole kummoisella tasolla.
 
MPK:n ylimmässä johdossa on mielestäni liikaa (yksinomaan?) evp skappareita. Toki heidänkin asiantuntemusta tarvitaan, mutta kyseessä on koulutusorganisaatio. Mitähän jos sinne palkattaisiin muutama koulutusalan ammattilainen (siviili, hyi :camo:)
Mielestäni mielummin nuorehkoja virassaolevia YE-upseereita tulisi komentaa esim 3v määräajaksi MPK:n johtoon... Onhan näiden MPK:n keskustoimistolla nykyäänkin työskentelevien siviili koulutussuunnittelijoiden näytöt näkyvillä kokoajan... ;)
 
Vaikka vehamala kanssa olenkin jakanut samantyyppisiä kokemuksia, ei menneiden epäonnistumisten raapiminen auta toiseenkaan suuntaan. Kehittymiselle on tilaa, mutta uskallus puuttuu meiltä kaikilta?

Ei hätää, kyllä tuolloin oli uuden oppiminen pääosassa (ja paljon sitä olikin), kaikki muu tuli siinä ikäänkuin sivujuonteena.
 
Osan asioita allekirjoitan, mutta itse näen tarpeen ammattimaistaa SA-puolustusvoimat entistä enemmän. Riittävän kokoiseen ammattiarmeijaan meillä ei ole varaa ikävä kyllä, mutta sitten täytyy kehittää nykyjärjestelmää. Tämä tapahtuisi parhaiten lisäämällä ammattisotilaiden osuutta SA-joukossa nykyisestä noin 5%:a ainakin 10-12%:iin. (Painopisteisesti ammattilaiset ja nuoret reserviläiset kohdennettaisiin OP ja AL joukkoihin) Sieltäpä ne kouluttajat reserviläisillekin löytyvät sitten...tämä mahdollistaisi lisäksi jatkuvan kertauskierron joka on nyt mahdotonta henkilöstöresurssien takia. Aktiivi Reserviläisten toiminta ympäristöksi jäisi sitte KHENK:nan vahvasti johtama Kodinturva (4. Puolustushaara) ja niiden muodostamat PAIK joukot.

Ammattisotilaita on nykyään noin 8000, joten eipä riitä tasajaolla nytkään 5%-osuutta ammattilaisia jokaiseen joukkoon. Onko sitten määräaikaisista aliupseereista kertynyt nuorta ammattitaitoista reserviä, mikä on ollut puolustusvoimien henkilöstöpolitiikan tavoitteena pitkään?
 
Muutama huomio yleisesti VEH:ssä huonosti menevistä asioista.

Mutta perusongelmaksi nousee taas se ettei PV hoida tonttiaan.

Lienemme kaikki yhtä mieltä siitä ettei sodanajan joukkojen harjoittelua voi edes osin jättää vapaaehtoisuuden varaan? EPEK (Ei pysty, ei kykene) vaikka MPK toimisi kuin atomikello. Olipa joukko sitten kodinturvaa tai operatiivisia kommandoja onnistuu sen riviin saaminen vain lakisääteisellä käskyllä. Reserviläisiä on harjoitettava perkele vaikka se olisi sitten ydintoiminnoista pois.

Mitä lisäarvoa MPK/VEH voi sitten tuoda tälle? Hyvin suunnitellussa ja johdetussa harjoituksessa yksilötaitojen opetus onnistuu, on siis tunnistettava yksilöt joiden taidot vaativat kohennusta ja ohjattava heidät VEH:n. Miten? Jos viestimies Tuppurainen ei löydä radiosta tangenttia ja lääkintämies tappurainen ei erota persettä korvasta on kovien kertauspäivien käyttäminen perusasioiden opettamiseen sulaa hulluutta, Tuppurainen ja Tappurainen pitäisi tunnistaa ja värvätä alaansa vastaavalle VEH:lle. Voisivat saada vaikka kutsun.

Tuppuraisen ja Tappuraisen osallistumista ja suoriutumista VEH:n voidaan mitata ja katos Ville pirua joukon suorituskyky nousee kun yksilötaso nousee. Vaihtoehtoisesti jos miehillä on paha EPEK, voidaan sijoittamattomasta varalisästä ottaa n. kappaletta kavereita joille lähtee kutsu VEH:n omien taitojen verestykseen ja riviin otetaan uudet miehet.

Mutta jos SA-joukon harjoittelu ei ole kondiksessa niin milläs tunnistat ne osiot jotka harjoittelua kaipaavat?
 
Mielestäni mielummin nuorehkoja virassaolevia YE-upseereita tulisi komentaa esim 3v määräajaksi MPK:n johtoon... Onhan näiden MPK:n keskustoimistolla nykyäänkin työskentelevien siviili koulutussuunnittelijoiden näytöt näkyvillä kokoajan... ;)
Tuossa määräaikaisissa on ajatusta. Viimeisimmän tiedon ja kenttä koulutus osaamisen taitajia kaivataan etenkin koulutuspäällikkö tasoisiin tehtäviin, kuten myös sotilaallisen koulutuksen suunnitteluun.
 
Tuossa määräaikaisissa on ajatusta. Viimeisimmän tiedon ja kenttä koulutus osaamisen taitajia kaivataan etenkin koulutuspäällikkö tasoisiin tehtäviin, kuten myös sotilaallisen koulutuksen suunnitteluun.
..ja tämä ratkeaa näin kun itsestään kun 4.puolustushaara perustetaan! ;)
 
Tähän voisi lukita tämän ketjun. En ottaisi mitään pois tästä.

Tähän sellainen kommentti että palautteen annon perusasioihin kuuluu myös hyvin menneiden asioiden esiintuonti korjattavien lisäksi. Pitää olla hallussa jokaisella henkilöllä, joka kutsuu itseään kouluttajaksi.

Sitä en usko, etteikö MPK-VEH:eissä olisi niitä onnistumisiakin ainakin joiltain osin.

Mutta sikäli nuo CV:n pointit tuntuivat tarkasti ja pätevästi havainnoiduilta. Siitä ulosannista puuttui taas vain se positiivinen elementti negatiivisen tueksi.
 
Viimeksi muokattu:
Tästä olen eri mieltä. Suurin osa (lähes kaikki) koulutus on laadultaan vm:lle annettavaa koulusta huonompaa. Minusta sen ei pitäisi olla näin vaan pikemminkin toisinpäin!

Itse näin ainoaksi vastaukseksi tuon ylläkin listaamani toteamuksen siitä, että kaikkien VEH:n tulisi olla aina KHENK suunnittelemaa ja johtamaa, kouluttajina voisi toimia yhä sertifioituja reserviläisiä KHENK tiukassa ohjauksessa. Tarkoittaa sitä, että nyky standardien mukainen 2 - 2,5 KHENK kuuluvaa kouluttajaa myös VEH:ssä per 35 miestä ja sitten siihen reserviläisapukouluttajat päälle.

Koetan nyt kovasti olla menemättä enää henkilökohtaisuuksiin.

Tuohon ensimmäiseen pointtiin sanoisin, että tämähän olisi aika ainutlaatuista jos harrastelijat pystyisivät parempiin suorituksiin kuin ammattilaiset, noin niinkuin kokonaisuutta ajatellen. Joissain osa-alueissa tämänkin ihmeen on nähty toteutuvan, esim. SPR:n toiminnassa isossa festarissa, jossa oli mukana paikalliseen kouluun sijoitettu PV:n kenttäsairaalan kärkeä vastaava varustus, lääkäri vahvistettuna yhdellä kandilla, eritasoisia terveydenhuollon alan ammattilaisia ja sitten ihan EA-kurssien varassa olevia maallikoita. Tuolloin havaittiin, että vellovassa humalaisessa ja puoliaggressivisessa ihmismassassa toimiminen voi alussa niin outo ja pelottavakin kokemus th:n ammattilaiselle, joka on tottunut toimimaan siistissä sairaalaympäristössä, että toimintaympäristöön tottunut maallikko oli käytännössä toimintakykyisempi kentällä.

Kokonaisuutena ammattilaiset olivat kuitenkin, odotetusti ja tietenkin, ihan eri tasolla kuin maallikot. Paitsi huumepsykoosissa olevien potilaiden kanssa painimisessa.

Olen samaa mieltä tuon kantahenkilökunnan määrästä VEH:eissä, ainakin ja varsinkin silloin, kun koulutettava asia on uudehko myös kouluttajille. Meillä oli tuossa aiemmin mainitsemassani aselajikoulutus-VEH:issä tilanne juuri tämä, koska sulutusohjesääntö oli muuttumassa/muuttunut ja pelivehkeitäkin oli tullut uudenlaisia. Harjoituksessa oli mukana kouluttajina/valvojina kaksi kantahenkilökuntaan kuuluvaa, joiden hyväksyttäväksi tehtiin tarkahkot suunnitelmat koulutuksesta, mutta erittäin hyvässä yhteistyössä onnistuttiin myös lennossa muuttamaan ohjelmaa esiintyneen tarpeen mukaan. Harjoitus ei mennyt täydellisesti mutta hyvin. Pystyimme yhdessä määrittämään kehittämisen paikat mitkä tehdään seuraavalla kerralla paremmin.

Harjoituksen mielekkyyttä lisäsi se, että siihen oli kutsuttu kovan KH:n tietystä osallistujajoukosta upseerit ja aliupseerit. Jotka sitten muodostivat joukkueen kokoisen porukan ja toimivat joukkueena. Mielestäni harjoitus oli ehdottoman tarpeellinen ja hyödyllinen tuolle joukolle, semminkin kun näitä tuoreita muutoksia on tullut aselajissamme. Minulle jäi erittäin hyvä kuva tästä harjoituksesta ja nimenomaan yhteistyöstä ammattilaisten kanssa. Siksipä onkin ikävä kuulla etteivät asiat ole näin onnellisesti kaikkialla.
 
Viimeksi muokattu:
Onhan tämä ollut tiedossa pitkään, että viikonloppuun ahdetaan liikaa asiaa. Millään suunnittelulla ei voida poissulkea sitä mahdollisuutta, että varsin aikakriittisessä tilassa joku yksityiskohta kusee keltaisella suihkulla ja sitten ollaan äimän käkenä. Olen tästä ennenkin maininnut: näennäistehokkuus ja sen tavoittelu, kun pitäisi pysyä jalat maassa. Jokainen aktiivi on varmasti kokenut tilanteita, joissa touhun piti loppua klo 22, mutta aamuneljäänhän se luiskahti. Ja silloin homma on mennyt lahjakkaasti perseilleen, aikuisten oikeasti.

Näissä kysymyksissä en pidä sotilasjärkeä mitenkään korvaamattomana. Olen niin monta kertaa ihan heinäntekojärjellä päätellyt asioita paikan päällä ja osunut mielestäni ihan - liian - oikeaan.

Ihan pirusti helpottaisi monen tapahtuman tai harjoituksen kohdalla, kun oltaisiin säästeliäämpiä sen suhteen, mitä lukujärjestykseen ahdetaan. Puolustusvoimien yksi perkele on se, että pitää näyttää niin kirotun tehokkaalta, vaikka sitten näennäisesti. Mutta se paistaa läpi, kun sitä ryhtyy katsomaan ja pohtimaan.

Ja sitten. Minkä verran pv "joutuu ottamaan huomioon" kohderyhmänsä, joka on tässä nyt esillä olevassa casessa aktiiviressut sen, että mitä nämä aktiivit toivovat? Pitää olla jotain äksöniä. Jotta homma tuntuu joltain, jotta palaute on fantsua. Raskas kierre, johon pv on ihan ite astunut kuin laittomaan miinalankaan.

Liikaa tohinaa liian lyhyessä ajassa. Tuosta pitää päästä eroon, sitten voidaan odottaa sitä, että ne pienet tarpeelliset yksityiskohdat opitaan hallitsemaan sillä tarkkuudella ja tehokkuudella, mitä sodankäynnissä tarvitaan. Piste.
 
Ja kysyn jälleen:
Miten voi olla mahdollista että 90% Suomen pinta-alasta ja puolet väestöstä voidaan turvata vapaaehtoisuuteen pohjaavalla sopimuspalokunnalla eli VPK:lla, mutta maanpuolustuksessa ei saada aikaiseksi muuta kuin munien raapimista?

Jos veparipuolella toimittaisiin kuin puolustusvoimissa ja MPK:ssä niin huh huh. Suurimmissa kaupoungeissa olisi ammattipalokunnat ja muulle väestölle järjestettäisiin kansalaisen alkusammutuskursseja.
 
Ja kysyn jälleen:
Miten voi olla mahdollista että 90% Suomen pinta-alasta ja puolet väestöstä voidaan turvata vapaaehtoisuuteen pohjaavalla sopimuspalokunnalla eli VPK:lla, mutta maanpuolustuksessa ei saada aikaiseksi muuta kuin munien raapimista?

Jos veparipuolella toimittaisiin kuin puolustusvoimissa ja MPK:ssä niin huh huh. Suurimmissa kaupoungeissa olisi ammattipalokunnat ja muulle väestölle järjestettäisiin kansalaisen alkusammutuskursseja.

No sanopa muuta. Entäs vapepa ja spr? En yhtään ihmettele, että ko. kerhot eivät halua armeijaa omalle tontilleen, ymmärrän sen erittäin hyvin. En ottaisi minäkään, en edes sivulauseessa, en edes Merivoimalääkärin käsittelyssä :cool:suostuisi siihen. Miksi pilata toimivat kuviot ottamalla mukaan riippakivi, joka haluaa olla se Herodes ja jonka tahmeus kangistaisi jo toimivat kuviot? Siksikö, että saisi puolijoukkueteltan lainaan syyshäppeninkiin? Yhteistyö sopivin osin on varmasti ohjelmistossa, mutta MPK:n alkuaikojen tavoite ottaa haltuun koko turvallisuuskenttä.....ohhoijjaa. Täytyy sanoa, että oli se onni, että muut järjestöt pitivät päänsä ja intin viikatteenmitan päässä itsestään.

Saman neuvon annan reserviläisyhdistyksille. Pitäkää intti omasta toiminnastanne ainakin mailin päässä, niin on pieni mahdollisuus säilyttää edes jonkinlainen toimintavapaus ja harrastuksen mielekkyys.
 
Riittävän kokoiseen ammattiarmeijaan meillä ei ole varaa ikävä kyllä, mutta sitten täytyy kehittää nykyjärjestelmää.

Tämä tuntuu onneksi olevan lähtökohtana keskustelulle hyvinkin laajasti, vaikka ajatukset haluttavasta ja toteutettavissa olevasta muutoksesta vaihtelevat kovasti.

Neljännen puolustushaaran toteutuminen on 7-10 vuoden projekti, riippuen lähtötilanteen poliittisesta valmiudesta asialle. Se on lisäksi epävarma, ja vallitsevissakin oloissa poliittisella kentällä anomalia. Vaikka poliittinen päätös saataisiinkin ruhjotuksi läpi, ennen tuon tason johtamisrakennemuutosta ja siihen liittyviä jäsentenvälisiä PV:ssä on taas vuosia vierinyt. Samalla järjestökenttä menisi vihdoin uusiksi, kun rakenne toisi väkisin näkyviin jo tapahtuneen marginalisoinnin. Tästä saadaan johtopäätökseksi se, että tähän kannattaa käyttää paukkuja kenraalikunnassa, PLM:ssä ja järjestövaikuttamisessa toistaiseksi, ja siitä hetkestä kun hallituksen esitystä lähdetään valmistelemaan laitetaan 7 vuoden kello käyntiin. Sitä ennen asia ei auta kentällä millään tavoin.

Ergo. Lähdettäessä kehittämään tässä ja nyt MPK:ta, joka on nyt koirafleksillä kiinni PV:ssä, pitää ensin vaihtaa fleksi hinauspuomiksi. PV:n puolella asia pitää työntää väkisin SA-yksiköiden johdon työpöydälle, ja tarjota työkalut napata omaa joukkoa korvasta kiinni. Sijoitusasteen ja muiden helposti järjestelmästä tempaistavien mittarien yläpuolelle pitää nostaa jokaisen joukon koulutustaso, yksilöiden standardisuoritteiden määrän ja laadun perusteella ja enenevästi joukon suoritteiden perusteella - muutoinkin kuin aktiivisen kärjen osalta. Summaten, pitää muuttaa "intti takana, ei koskaan enää mitään" -oletusarvo siihen 15-30 vuoden mittaiseen vähintään vuosittaiseen läsnäoloon ja toimintaan, jonka lakisääteinen asevelvollisuus mahdollistaa ja maanpuolustustaho moninkertaistaa. Yksin näillä muutoksilla - joiden resurssitarve on hatusta vetäistynä puolet PV:n tulostus- ja kopiointikuluista tai yksi monitoimihävittäjä - päästään monta askelta kohti ammattimaisempaa sodan ajan kenttäarmeijaa.

Näiden pohdintojen kirottu pohja on se, että sekä poliitikot, luottamusjohto että johtavat sotilaat ovat todenneet ammattimaisemman reservin ja nopeammin toimintavalmiit pääjoukot tarpeettomiksi. Ainakin kun suhteutetaan muihin investointi- ja kulueriin, ainakin kun suhteutetaan muihin ammattisotilaiden työtehtäviin, ainakin kun neuvotellaan yhteiskunnan järjestelyasioista, ainakin kun suunnitellaan järjestelmän kehittämistä, ainakin kun toimeenpannaan muutoksia, ainakin kun viestitään siitä mitä sotatyöläisten ja reserviläisten halutaan ja oletetaan tekevän.

Valoisa luonne kun olen, en ole lakannut puskemasta hommia omassa pikkuruisessa toimintaympäristössäni, enkä vaikuttamasta poliitikkoihin ja virkamiehiin. Joskus vain hiljaa huokailuttaa, kun seuraa lähialueiden sotavoimien ja politiikan kehitystä (pl. Viro, Ruotsi, Norja) ja miettii millaiset asiat siellä nähdään pidäkkeinä. Ne asiat eivät ehkä ole edustettuina latte- ja kulttuuriyhteistyöympyröissä.
 
....... poliitikot, luottamusjohto että johtavat sotilaat ovat todenneet ammattimaisemman reservin ja nopeammin toimintavalmiit tarpeettomiksi.

Suomessa on nykyään reserviläisten osalla selkeä paitsiotilanne. Minun mielestäni mahdollisuus nopean valmiuteen ja reserviläisten taitojen ylläpitoon on Suomessa jo menetetty. Tätä osoittaa esimerkiksi nykyinen aselaki, joka estää tehokkaasti reserviläisen omaehtoisen ammuntaharrastuksen. Oletetaan, että nyt tammikuussa 2015 valtaisat määrät uinuvia reserviläisiä kiinnostuu ja huolestuu ympärillä tapahtuvista asioista. Into maanpuolustusharjoitteluun alkaa ja etsiydytään ampumaharrastuksen suuntaan. Motivaatio tapetaan nimenomaan valtion taholta sillä, että aseluvista päättävät virkamiehet eivät myönnä aselupia niille, jotka olisivat kiinnostuneet aloittamaan maanpuolustuksellisen oman taidon kohottamisen. Ensin pitää löytyä instanssi joka tarjoaa SÄÄNNÖLLISTÄ ampumaharjoitusta instanssin aseilla vuoden ajan. Vasta kun tällainen on pystyssä, voivat nämä innokkaat reserviläiset "harrastaa ampumaurheilua" ja odottaa saavansa 1 vuoden päästä todistuksen kouraansa siitä, että harrastavat. Siitten taas hattu kourassa taas virkamiehen puheille. Voi herra isä!

edit:
Kuinka monta vuotta tästä hetkestä eteenpäin kuluu, kunnes tuo harjoittelumahdollisuus on pystyssä ja tehokas reserviläisten harjoittaminen ajankohtaisia uhkia vastaan voidaan aloittaa ? Olisko 5 vuotta jos suunnittelu aloitetaan nyt ?

Joku saattaa ajatella että "jos valtio ei tue minua, niin miksi minäkään satsaisin tähän valtioon? Mihin voi palauttaa sotilaspassin? "
 
Viimeksi muokattu:
Liikaa tohinaa liian lyhyessä ajassa. Tuosta pitää päästä eroon, sitten voidaan odottaa sitä, että ne pienet tarpeelliset yksityiskohdat opitaan hallitsemaan sillä tarkkuudella ja tehokkuudella, mitä sodankäynnissä tarvitaan. Piste.

Muistaakseni vuoden 2005 kohdilla MPK:n kursseilla alettiin päästä eroon siitä, että yhteen kurssiin oli ahdettu kaikkea mahdollista.

Tuota "keskitytään asiaan" linjaa jatkui muutama vuosi - sen jälkeen kursseihin alettiin jälleen tunkea kaikenlaista sälää. Juu varmasti on se suojelu, ensiapu, sanla tai virve tai vaikka pirjo koulutus on tarpeellista ongelma on siinä, että yhdessä viikonlopussa on rajallisesti aikaa. Jokainen erillinen rasti tuo lisähaastetta hommaan ja luppoaika yms. häröily lisääntyvät eksponentiaalisesti aihemäärien ja rastien määrän kasvaessa.
 
Muistaakseni vuoden 2005 kohdilla MPK:n kursseilla alettiin päästä eroon siitä, että yhteen kurssiin oli ahdettu kaikkea mahdollista.

Tuota "keskitytään asiaan" linjaa jatkui muutama vuosi - sen jälkeen kursseihin alettiin jälleen tunkea kaikenlaista sälää. Juu varmasti on se suojelu, ensiapu, sanla tai virve tai vaikka pirjo koulutus on tarpeellista ongelma on siinä, että yhdessä viikonlopussa on rajallisesti aikaa. Jokainen erillinen rasti tuo lisähaastetta hommaan ja luppoaika yms. häröily lisääntyvät eksponentiaalisesti aihemäärien ja rastien määrän kasvaessa.

Amen. Tämä on juuri tätä. VEH-harjoituksessa joku porukka suojaa kohdetta X, ja juuri kun yksi perjantaista yön yli maaliosaston kanssa paininut ja päivällä koulutusvetoja suorittanut porukka on asettumassa ryhmittäin lepoon, tulee vielä lauantai-iltana klo 23 joku tst-ensiapukouluttaja ja haluaa pitää diaesityksen joukkueelle, jonka H-hetki rakennuksen puhdistamiseksi on aamulla klo 7:30. Klo 01.30 ehkä vielä joku rasti, jota ei voinut jättää seuraavaan kertaan.
 
Mielestäni tärkeimmät ensiaskeleet MPK:n toiminnan kehittämisessä, oli tavoite sitten tulevaisuudessa 4.puolustushaara tai jotain muuta, olisi miettiä koko koulutustarjonta uusiksi, eli mitä kursseja vedetään ja kenelle. Osittainhan tällainen painotus on jo voimassa, kun MPK:n yhtenä keskeisenä tehtävän on nyt järjestää iso osa MAAKK:ien koulutuksista, mutta asiaa voisi viedä vielä paljon pidemmälle. Tässä asiassa kaivattaisiin myös toimivaa ja aktiivista vertikaaliorganisaatiota: Toimivia koulutuskonsepteja on jo käytössä eri puolilla maata, mutta ne pitäisi saada laajempaan käyttöön ja standardisoitua. Tässä asiassa MPK on kuin jättimäinen öljytankkeri ankkalammessa, liikkeet ovat suhteellisen verkkaisia verrattuna PV:hen yleensä, jossa kaikista vitsailuista ja Saatanan Systeemistä huolimatta saadaan toiminta uuteen asentoon suhteellisen nopealla aikataululla, kun toimitaan tehokkaasti ja johdonmukaisesti.

Esimerkkeinä annettakoon erilaiset pidempikestoiset kurssisarjat, joita MPK:n kautta on toteutettu:

-MAAKK perusteet, vuoden aikana 4 viikonloppua, tarkoituksena yhtenäistää ja päivittää kandidaattien taistelijantaidot ja seuloa toimintaan sopimattomat, yleensä henkilön omalla päätöksellä.
Yksi viikonloppu ei riitä siihen, että koulutustaustaltaan ja osaamiseltaan hyvin kirjavan joukon taistelijantaidot saadaan millekään järjelliselle tasolle nykyaikaisen taistelukentän, SA-vahvuuden ja joukon kouluttamisen asettamiin vaatimuksiin nähden. Usean harjoituksen mittainen kurssi synnyttää ryhmähenkeä ja osallistujat pystytään pääasiassa sijoittamaan organisaatioon ryhminä ja joukkueina (=Yksittäisten täydennysmiesten sijaan JOukkoTUotetaan!)

-MAAKK tiedustelukurssi, noin 1-1.5 vuoden aikana toteutettu kurssisarja, sisällöltään PV:n tiedustelijan perustutkintoa (Huom!!) vastaava oppimäärä harjoitusvuorokausien ja asiasisällön osalta useiden eri MAAKK:ien TIEDR:iin sijoitetuille. Sisältää lähi-, etä- ja itseopiskelua & kokeita (PVMoodle+lähi), maastoharjoituksia (pääpaino) ja viimeisenä tutkintotesti.
Kurssikokonaisuuden ja tutkintotestin Hyväksytty suoritus = todistus, sijoituskelpoisuus ja koulutushaaramerkki.
Täysin välttämätön toimintamalli, jotta käytettävissä olevilla resursseilla TIEDR:n koulutuksesta ja toiminnasta tulee yhtään mitään jos ja kun ryhmään ei ole sijoittaa kerranneita alan miehiä.
Jotta koulutuksesta voidaan antaa virallista tunnustusta, on sen myös OIKEASTI vastattava vaatimuksiltaan VM-koulutuksen vastaavaa, sopeutettuna tietyiltä osin käytettävissä oleviin resursseihin ja koulutettavaan joukkoon.

-Kohteensuojauskurssi, vuoden aikana useita, yleensä viikonlopun kestoisia harjoituksia. Tällä kurssilla _voitaisiin_ tuottaa sijoittamattomista ressuista jonkinlaisia vartio/KOSU-komppanioita, mutta yksittäisiä taistelijoita suuremman mittakaavan hyödyt valuvat kuin kusi hiekkaan kurssin päätyttyä, koska koulututettava osasto ei ole SA-joukko eikä heistä sellaista tehdä. Pahimmillaan samat harrastelijat käyvät kurssin useampaan kertaan. Ainoa auringonpilkahdus on yksittäisten ALTSTO:n jäppisten rekrypeliliikkeet: "jos tulette MAAKK:n teidät voidaan sijoittaa pääasiassa kurssin kokoonpanon mukaisesti ryhmittäin), mutta tämäkin on lähinnä vahingon korjaamista ja perse edellä puuhun menemistä.

Yllämainitut kurssit vedetään pääosin reserviläisvoimin ja koulutus on pääasiassa hyvää, vaihdellen lähinnä yksittäisten kouluttajien osaamisen ja kokeneisuuden mukaan. Kursseja myös kehitetään palautteen ja tehtyjen huomioiden mukaan. Tärkeintä on, että kurssien johto hallitsee oikeasti opetettavan asiakokonaisuuden ja toimivan koulutuksen järjestelyt, sekä ymmärtää vaatia apukouluttajilta tiettyä osaamisen tasoa niin kouluttajana, kuin koulutettavan asian hallitsijana. Tämä on varmistettava kouluttajakoulutuksella, jossa yhtenäistetään ja täydennetään kouluttajien tiedot. "Mä vedän tän nyt ennen aamupalaa käteen lyödystä valmiista koulutuskortista, en oo eläessäni tehnyt näitä juttuja" -puuhastelulla ei pitäisi olla sijaa, koska kurssilaisina olevat aikuiset ihmiset yleensä haistavat tällaisen ammattitaidottomuuden saman tien ja se laskee heidän motivaatiotaan eikä oppikaan mene perille.

Yleensäkin reserviläisiltä pitää vaatia enemmän, eikä heitä saa pitää kädestä kuin pikkulasta, kunnes tulee aika potkaista heidät tositilanteeseen, vielä tutti/peukalo suussa ja vaipat päällä. Tämän pohjaksi tosin on ensin annettava heille tarvittavat tiedot ja perustaidot, jotta käytännön soveltamiselle on mitään perusteita. Asioita vaatimalla myöskin erotetaan paska kullasta ja oikeasti kyvyttömät lippu- ja viirikerholaiset jäävät sinne kiltojensa saunoille kun eivät kykene vastaamaan haasteeseen ja heidän poissaolonsa luo paremmille kandidaateille mahdollisuuden ottaa homma haltuun.

Yksi harvoin esiin tuotu pointti on se, että jos reserviläisellä on taitoa ja tietämystä tunnistaa suuria puutteita nykyisessä toiminnassa, on hänellä mielestäni jo moraalinen velvollisuus osallistua itse toiminnan järjestämiseen, tai olla inisemättä. Tähän olen törmännyt hämmästyttään usein erilaisten superkommando-tuttavieni kanssa puhuessa. Takaraivosta löytyy kyllä selkeä lista siitä mikä on paskaa, mutta kun tarttis tehrä jotain, niin mielummin sitten puuhaillaan vaan omiaan eikä oteta vastuuta. Tämä saattaa osaltaan johtua yhteiskunnastamme, kun kansalaistoiminta ja yhteinen hyvä on aiempaa vieraampi käsite useimmille. Toki en tarkoita, että asiassa pitää olla ihan näin ehdoton, mutta tiettyä kirkasotsaisuutta tarvittaisiin, Suomalaisen Miehen sallimissa rajoissa.
Tosi Fanaattisesti esitettynä sama asia (1:22 alkaen):

Yksittäiset viikonlopun mittaiset kurssit toimisivat vielä SA-joukkojen perustaitojen kertaamiseen ennen KH:ta PVVEHien tavoin, mutta suurin osa näistä on ihan _oikeasti_ pelkkää harrastustoimintaa, johon kuluu resursseja joilla voitaisiin järjestää SA-vahvuuden kannalta oleellisia juttuja. Tämä ei nyt taaskaan tarkoita sitä, että yksittäiset taistelijat tai kansalaiset eivät saisi muka harjoitella omatoimisesti, vaan että lopetetaan resurssien hukkaaminen ja järkeistetään toimintaa: Yksittäisen Taistelijan perustaidot-viikonloppu tai kurssi erikseen ja pääpaino SA-kokoonpanon mukaisten joukkojen kouluttamiselle.
 
Back
Top