MPKY 2015

Ketjua tutkittuani olen tutkinut eri näkökulmia. Keskeisin tuki argumentille Maakin heikkoudesta on ollut esimerkki yhden komppanian alisuoriutumisesta harjoituksessa, jossa suoritukset pilasi ilmeisesti ensisijaisesti luonnevikainen kantaupseeri, yksikön päällikkö.
No tämäkään ei taida liittyä MPK 2015 aiheeseen?
PS. Tuo johdollinen epäkohta kirjautui ja korjautui. Näinhän se pitäisi olla kaikissa joukoissa.
 
Ketjua tutkittuani olen tutkinut eri näkökulmia. Keskeisin tuki argumentille Maakin heikkoudesta on ollut esimerkki yhden komppanian alisuoriutumisesta harjoituksessa, jossa suoritukset pilasi ilmeisesti ensisijaisesti luonnevikainen kantaupseeri, yksikön päällikkö.
Itse olin kyllä ajatellut ottaa esimerkeiksi ihan muita tapahtumia ja joukkoja joilla aioin tuoda konkretiaa tähän keskusteluun...huom eikä kaikki edes olleet esimerkkejä huonoista suoritteista vaan esimerkkejä nimenomaan tason kirjavuudesta. Mutta kuten varmaan arvasit en aio niitä tähän keskusteluun tuoda koska en viitsi lukea muutamien nimimerkkien hedelmätöntä henkilökohtaisuuksiin menevää v*ttuilua ja Tehtaankadun trolliksi haukkumista johon sekin vain johtaa.
 
Itse olin kyllä ajatellut ottaa esimerkeiksi ihan muita tapahtumia ja joukkoja joilla aioin tuoda konkretiaa tähän keskusteluun...huom eikä kaikki edes olleet esimerkkejä huonoista suoritteista vaan esimerkkejä nimenomaan tason kirjavuudesta. Mutta kuten varmaan arvasit en aio niitä tähän keskusteluun tuoda koska en viitsi lukea muutamien nimimerkkien hedelmätöntä henkilökohtaisuuksiin menevää v*ttuilua ja Tehtaankadun trolliksi haukkumista johon sekin vain johtaa.

Se mikä minä näissä sinun posteissasi kaipaan on parannusehdotukset. Juu kaikki on päin vittua eikä kukaan osaa mitään, mutta kun kertauksia ei ole eikä tule niin kuinka sinä tekisit tämän VEH:n paremmin?
 
Näitä ehdotuksia minäkin kaipailisin... Tämä ei ollut v...a.;)
Usko pois, meiltä puuttuu monesti asiantunteva ohjaus ja opastus!
Nimim. kokemusta omaava


Vittuilut sikseen ja puhutaan asiaa.
 
Viimeksi muokattu:
Se mikä minä näissä sinun posteissasi kaipaan on parannusehdotukset. Juu kaikki on päin vittua eikä kukaan osaa mitään, mutta kun kertauksia ei ole eikä tule niin kuinka sinä tekisit tämän VEH:n paremmin?
Muutama huomio yleisesti VEH:ssä huonosti menevistä asioista.

Aloitteitaan vaikka suunnittelussa:
1) Aloitettava ajoissa.
2) Toimijoiden pysyvyys (samat henkilöt alusta loppuun) ja osaamistaso (erityisesti opetustaidon taso)
3) Aikalaskelman realistisuus ja opetettavan asian määrä (tehollista aikaa 2,5 vrk:n VEH viikonlopussa alle 24h)
4) Järjestelyjen suunnittelu ja järjestelyjen suunnittelu sekä järjestelyjen suunnittelu (varustaminen, joukkuemateriaalin jaon järjestelyt, ruokailut, siirtymiset, luokkatilat, majoitustilat, purku ja palautus, kaluston huolto...ja näihin varasuunnitelmat esim. Jos teltat märät tai varustaminen "kestää")
5) Maastontiedustelut ja siirtymismatkojen mittaaminen
6) Vaihtoehtoiset suunnitelmat kun aikataulu pettää.
7) Materiaalin oikea määrä ja laatu, materiaaliin liittyvät muut asiat tukevalta joukolta esim. viestikäskyt (taajuudet, tunnukset, taajuushallinta)

Valmistelut
1) Opetettavan asian ja aiheen kertaaminen siten, että pystyy vastaamaan kysymyksiin. Osaamisen asiasta tulee olla laajempaa kun kyseisessä harjoituksessa kouluttaa. Ymmärtää laajemman taustan asiaan. Ymmärtää miksi PV asian tekee juuri näin eikä niin kuin siviilissä tehdään ("no kun intissä tehään näin" ei kelpaa vastaukseksi)
2) opetusmateriaalin laatiminen (maastovihot, muistilaput, näyttöesitykset, esimerkkikäskyt, ylemmän jopon tilanne ja käskyt, kartat peitepisteinen jne.)
3) järjestelyiden varmistaminen ja kertaaminen muiden toimijoiden kanssa ennen H-hetkeä

Harjoitus
1) kukaan ei johda toimintaa, joukon annetaan itseohjautua. Langat karkaa käsistä.
2) Ei pysytä aikalaskelmassa ja eikä olla varauduttu sopeuttamaan kun joku muu ei pysy aikataulussa
3) Ei anneta joukolle palautetta koko harjotuksen ajan, vaan ainoastaan lopussa. Annetaan pelkää positiivista palautetta, pelätään negatiivisen palautteen antamista
4) Annetaan opetettavan joukon alkaa johtamaan / opettamaan eikä johdeta koulutusta tai harjotusta
5) Ei vastata kysymyksiin ja "aliarvioidaan joukon ymmärrys".
6) Vaikka varustaminen suunnitellaan hyvin ei purkua suunnitella yhtä hyvin eikä kalustohuoltoja suunnitella ja siihen varata aikaa.

Paljon muutakin, mutta tuossa yleisiä havaintoja reserviläisten useista johtamista VEH:stä/ muista tapahtumista, missä on menty metsään...ei tietenkään kaikki nuoremmat kapiaisetkaan tietenkään koita kaikkia osaa huomioida. En myöskään syytä ketään yksittäistä henkilöä tai joukkoa eikä nämä ole edes havaintoja yhdestä, vaan useissa eri varuskunnissa eri vuosina järjestetyistä harjoituksista.
 
Viimeksi muokattu:
CV:n listaamat asiat ovat tärkeitä ja relevantteja kaikkia harjoituksia (-kaikkea koulutusta) koskien. Ero tulokulmassa lienee se, että todennetusti on paljon VEHejä, MPK-kursseja ja muita harjoituksia, joissa nuo asiat ovat voittopuolisesti tai kokonaan kunnossa. Itse asiassa useimmin kohtaamani porukat odottavat erittäin hyvää koulutustuotetta ja useimmiten sellaisen saavat - eli hiki on vuodatettu valmisteluvaiheessa ihan oikein.

Yhtä totta on se, että aivan riittämättömällä kokemuksella tai pahimmillaan -osaamisella läpiviedään joukkojen harjoituksia tai suurempia yksilötaitojen harjoituksia. Sitä vastaan pitää vahvistaa kouluttajien ja (koulutuksen) johtajien kasvupolkua. Irtonaisuus ja suunnitelmallisuuden puute vie tuossa metsään.

Oma reseptini asiaan on yleisen suunnitelmallisuuden lisäksi työparityöskentely. Sen sijaan että osaavin kalifi tekee kaiken, työtä jaetaan ja osaaja-oppilas -työpari tekee yhdessä. Muutaman toiston ja "lähilaadunvalvonnan" hyväksynnän jälkeen oppilas saa itsenäisempää vastuuta, osaaja on enää varmistajana, sitten irtautuu kokonaan ja uusi työpari synnytetään. Lisää työmäärää ja sitoo avainhenkilöitä, mutta järjestelmätasolla tuottaa huikeasti enemmän tulosta kuin nojaaminen "selänteisiin" kunnes heidän osaamisensa on vanhentunut ja nuorilta jäänyt kokemus puuttumaan. Onko uskallusta konkareilla?
 
Järjestelmän osalta en näe VEH:llä muuta roolia tulevaisuudessa kun Kodinturvajärjestelmän osana.

VEH:n tulisi olla aina KHENK suunnittelemaa ja johtamaa, kouluttajina voisi toimi yhä sertifioituja reserviläisiä KHENK tiukassa ohjauksessa (vrt. Vm johtajien rooli vm koulutuksessa).

VEH:n aiheet tulee saada enemmän sotilaallista suorituskykyä palveleviksi. Ja vain sotilaallista suorituskykyä palveleviksi. Aatteellinen toiminta on järjestöjen asia ja mm. maanpuolustusjuhlien järjestelyihin ei tule käyttää yhtään VEH päivää.

Koulutusputkien luominen. Viikonlopussa ei opeta mitään telamiinaa vaikeampaa. Tulee luoda sitoutumisjärjestelmä joka mahdollistaa jopa vuosien mittaiset koulutuspolut (Kodinturva)

Tässä nyt pari näkemystä parannuksista järjestelmään.
 
Viimeksi muokattu:
Muutama huomio yleisesti VEH:ssä huonosti menevistä asioista.

Aloitteitaan vaikka suunnittelussa:
1) Aloitettava ajoissa.
2) Toimijoiden pysyvyys (samat henkilöt alusta loppuun) ja osaamistaso (erityisesti opetustaidon taso)
3) Aikalaskelman realistisuus ja opetettavan asian määrä (tehollista aikaa 2,5 vrk:n VEH viikonlopussa alle 24h)
4) Järjestelyjen suunnittelu ja järjestelyjen suunnittelu sekä järjestelyjen suunnittelu (varustaminen, joukkuemateriaalin jaon järjestelyt, ruokailut, siirtymiset, luokkatilat, majoitustilat, purku ja palautus, kaluston huolto...ja näihin varasuunnitelmat esim. Jos teltat märät tai varustaminen "kestää")
5) Maastontiedustelut ja siirtymismatkojen mittaaminen
6) Vaihtoehtoiset suunnitelmat kun aikataulu pettää.
7) Materiaalin oikea määrä ja laatu, materiaaliin liittyvät muut asiat tukevalta joukolta esim. viestikäskyt (taajuudet, tunnukset, taajuushallinta)

Valmistelut
1) Opetettavan asian ja aiheen kertaaminen siten, että pystyy vastaamaan kysymyksiin. Osaamisen asiasta tulee olla laajempaa kun kyseisessä harjoituksessa kouluttaa. Ymmärtää laajemman taustan asiaan. Ymmärtää miksi PV asian tekee juuri näin eikä niin kuin siviilissä tehdään ("no kun intissä tehään näin" ei kelpaa vastaukseksi)
2) opetusmateriaalin laatiminen (maastovihot, muistilaput, näyttöesitykset, esimerkkikäskyt, ylemmän jopon tilanne ja käskyt, kartat peitepisteinen jne.)
3) järjestelyiden varmistaminen ja kertaaminen muiden toimijoiden kanssa enne H-hetkeä

Harjoitus
0) Suunniteltu ja huolella valmisteltu toiminta, paikat ja aikataulut, jopa joukon tehtävät muutetaan kun harjoitukset alkaa
1) kukaan ei johda toimintaa, joukon annetaan itseohjautua. Langat karkaa käsistä.
2) Ei pysytä aikalaskelmassa ja eikä olla varauduttu sopeuttamaan kun joku muu ei pysy aikataulussa
3) Ei anneta joukolle palautetta koko harjotuksen ajan, vaan ainoastaan lopussa. Annetaan pelkää positiivista palautetta, pelätään negatiivisen palautteen antamista
4) Annetaan opetettavan joukon alkaa johtamaan / opettamaan eikä johdeta koulutusta tai harjotusta
5) Ei vastata kysymyksiin ja "aliarvioidaan joukon ymmärrys".
6) Vaikka varustaminen suunnitellaan hyvin ei purkua suunnitella yhtä hyvin eikä kalustohuoltoja suunnitella ja siihen varata aikaa.

Paljon muutakin, mutta tuossa yleisiä havaintoja reserviläisten useista johtamista VEH:stä/ muista tapahtumista, missä on menty metsään...ei tietenkään kaikki nuoremmat kapiaisetkaan tietenkään koita kaikkia osaa huomioida. En myöskään syytä ketään yksittäistä henkilöä tai joukkoa eikä nämä ole edes havaintoja yhdestä, vaan useissa eri varuskunnissa eri vuosina järjestetyistä harjoituksista.

Lisäsin vielä yhden epäkohta huomion. EIkä aina ole kyse edes reservilästen puutteellisesta ja valmistelemattomasta toiminnasta. Syitä voi olla monia ja tuohon voi laatia tarkistuslistan, pyrkiä valmistautumaan etukäteen siihenkin, ettei mikään alunperin suunniteltu, valmisteltu jopa harjoiteltu toteudu vaan kaikki muuttuu. (Ks. Mr.Murphy)
 
Muutama huomio yleisesti VEH:ssä huonosti menevistä asioista.

Aloitteitaan vaikka suunnittelussa:
1) Aloitettava ajoissa.
2) Toimijoiden pysyvyys (samat henkilöt alusta loppuun) ja osaamistaso (erityisesti opetustaidon taso)
3) Aikalaskelman realistisuus ja opetettavan asian määrä (tehollista aikaa 2,5 vrk:n VEH viikonlopussa alle 24h)
4) Järjestelyjen suunnittelu ja järjestelyjen suunnittelu sekä järjestelyjen suunnittelu (varustaminen, joukkuemateriaalin jaon järjestelyt, ruokailut, siirtymiset, luokkatilat, majoitustilat, purku ja palautus, kaluston huolto...ja näihin varasuunnitelmat esim. Jos teltat märät tai varustaminen "kestää")
5) Maastontiedustelut ja siirtymismatkojen mittaaminen
6) Vaihtoehtoiset suunnitelmat kun aikataulu pettää.
7) Materiaalin oikea määrä ja laatu, materiaaliin liittyvät muut asiat tukevalta joukolta esim. viestikäskyt (taajuudet, tunnukset, taajuushallinta)

Valmistelut
1) Opetettavan asian ja aiheen kertaaminen siten, että pystyy vastaamaan kysymyksiin. Osaamisen asiasta tulee olla laajempaa kun kyseisessä harjoituksessa kouluttaa. Ymmärtää laajemman taustan asiaan. Ymmärtää miksi PV asian tekee juuri näin eikä niin kuin siviilissä tehdään ("no kun intissä tehään näin" ei kelpaa vastaukseksi)
2) opetusmateriaalin laatiminen (maastovihot, muistilaput, näyttöesitykset, esimerkkikäskyt, ylemmän jopon tilanne ja käskyt, kartat peitepisteinen jne.)
3) järjestelyiden varmistaminen ja kertaaminen muiden toimijoiden kanssa enne H-hetkeä

Harjoitus
1) kukaan ei johda toimintaa, joukon annetaan itseohjautua. Langat karkaa käsistä.
2) Ei pysytä aikalaskelmassa ja eikä olla varauduttu sopeuttamaan kun joku muu ei pysy aikataulussa
3) Ei anneta joukolle palautetta koko harjotuksen ajan, vaan ainoastaan lopussa. Annetaan pelkää positiivista palautetta, pelätään negatiivisen palautteen antamista
4) Annetaan opetettavan joukon alkaa johtamaan / opettamaan eikä johdeta koulutusta tai harjotusta
5) Ei vastata kysymyksiin ja "aliarvioidaan joukon ymmärrys".
6) Vaikka varustaminen suunnitellaan hyvin ei purkua suunnitella yhtä hyvin eikä kalustohuoltoja suunnitella ja siihen varata aikaa.

Paljon muutakin, mutta tuossa yleisiä havaintoja reserviläisten useista johtamista VEH:stä/ muista tapahtumista, missä on menty metsään...ei tietenkään kaikki nuoremmat kapiaisetkaan tietenkään koita kaikkia osaa huomioida. En myöskään syytä ketään yksittäistä henkilöä tai joukkoa eikä nämä ole edes havaintoja yhdestä, vaan useissa eri varuskunnissa eri vuosina järjestetyistä harjoituksista.

Tähän voisi lukita tämän ketjun. En ottaisi mitään pois tästä.
 
CV:n listaamat asiat ovat tärkeitä ja relevantteja kaikkia harjoituksia (-kaikkea koulutusta) koskien. Ero tulokulmassa lienee se, että todennetusti on paljon VEHejä, MPK-kursseja ja muita harjoituksia, joissa nuo asiat ovat voittopuolisesti tai kokonaan kunnossa. Itse asiassa useimmin kohtaamani porukat odottavat erittäin hyvää koulutustuotetta ja useimmiten sellaisen saavat - eli hiki on vuodatettu valmisteluvaiheessa ihan oikein.
Tästä olen eri mieltä. Suurin osa (lähes kaikki) koulutus on laadultaan vm:lle annettavaa koulusta huonompaa. Minusta sen ei pitäisi olla näin vaan pikemminkin toisinpäin!

Yhtä totta on se, että aivan riittämättömällä kokemuksella tai pahimmillaan -osaamisella läpiviedään joukkojen harjoituksia tai suurempia yksilötaitojen harjoituksia. Sitä vastaan pitää vahvistaa kouluttajien ja (koulutuksen) johtajien kasvupolkua. Irtonaisuus ja suunnitelmallisuuden puute vie tuossa metsään.

Oma reseptini asiaan on yleisen suunnitelmallisuuden lisäksi työparityöskentely. Sen sijaan että osaavin kalifi tekee kaiken, työtä jaetaan ja osaaja-oppilas -työpari tekee yhdessä. Muutaman toiston ja "lähilaadunvalvonnan" hyväksynnän jälkeen oppilas saa itsenäisempää vastuuta, osaaja on enää varmistajana, sitten irtautuu kokonaan ja uusi työpari synnytetään. Lisää työmäärää ja sitoo avainhenkilöitä, mutta järjestelmätasolla tuottaa huikeasti enemmän tulosta kuin nojaaminen "selänteisiin" kunnes heidän osaamisensa on vanhentunut ja nuorilta jäänyt kokemus puuttumaan. Onko uskallusta konkareilla?
Itse näin ainoaksi vastaukseksi tuon ylläkin listaamani toteamuksen siitä, että kaikkien VEH:n tulisi olla aina KHENK suunnittelemaa ja johtamaa, kouluttajina voisi toimia yhä sertifioituja reserviläisiä KHENK tiukassa ohjauksessa. Tarkoittaa sitä, että nyky standardien mukainen 2 - 2,5 KHENK kuuluvaa kouluttajaa myös VEH:ssä per 35 miestä ja sitten siihen reserviläisapukouluttajat päälle.
 
Lisäsin vielä yhden epäkohta huomion. EIkä aina ole kyse edes reservilästen puutteellisesta ja valmistelemattomasta toiminnasta. Syitä voi olla monia ja tuohon voi laatia tarkistuslistan, pyrkiä valmistautumaan etukäteen siihenkin, ettei mikään alunperin suunniteltu, valmisteltu jopa harjoiteltu toteudu vaan kaikki muuttuu. (Ks. Mr.Murphy)
Just joo. Tuo menee kyllä sen alle että yhteistoimintaa KHENK ja muiden toimijoiden kanssa ei ole sovittu riittävällä tarkkuudella valmisteluvaiheessa - kapiaisiahan sinä tietysti syytät tuostakin? Jos vaikkapa palvelusturvallisuutta ei ole huomioitu suunnitteluvaiheessa, niin tottakai se virkavastuulla toimiva "valvoja" muuttaa suunnitelmaa!

Edit: Otetaan vaikka taas mieliä kiihdyttävä koira esimerkki. Vaikka olisi suunniteltu mikä kohteensuojausharjoite jossa käytetään sinun siviilikoiraasi, niin ihan varmaan sitä ei toteuteta jos harjoituksenjohtaja toteaa siviilikoiran palvelusturvallisuus riskiksi...uskon että moni johtaja toteaakin...
 
Viimeksi muokattu:
Mielenkiintoista, että tässä puhutaan vain VEH:stä ! OK, nehän ovat viime vuosina olleet lähes ainoat PV:n harjoitukset. Olen osallistunut muutamiin tuollaisiin viimeisten vuosien aikana ja osan CV:n listaa voi helposti allekirjoittaa. Kuitenkin tämä yksinomaan reserviläisiin kohdistuva arvostelu tuo esiin vain mitalin toisen puolen. Aiemmassa elämässäni, jolloin PV vielä järjesti "oikeita" kertausharjoituksia, pääsin osallistumaan pariin sellaiseenkin ja nuoren reservin luutnantin ihmetystä aikoinaan herätti, kun kohtuullisen kokoisen joukon kokoonkutsunut harjoitus, joka kesti 10 päivää, kohokohdassa eräänä torstaiaamuna n. klo 5 harjoituksen johtaja (eversti), minä ja eräs tuore reservin vänrikki, olimme ainoat paikanpäällä tapahtuman keskipisteessä, yhtymän esikunnassa, jonka n. 30 harjoituksessa mukana olevasta vahvuudesta vain 4 oli reserviläisiä. Harjoituksen johtaja toikin aika selvästi ilmi tyytymättömyytensä tilanteeseen.
 
VEH:n tulisi olla aina KHENK suunnittelemaa ja johtamaa, kouluttajina voisi toimi yhä sertifioituja reserviläisiä KHENK tiukassa ohjauksessa (vrt. Vm johtajien rooli vm koulutuksessa).
Tämä ajatus on pikaisesti ajateltuna houkutteleva. Vähemmän pikaisesti siitä tunkee esiin muutama hyvin ikävä näkökulma:
- vapaaehtoisen koulutuksen / kouluttautumisen (VEH, MPK KSI, muu koulutustapahtuma - menköön samaan) olennaiseksi rajoitteeksi tulee RA-kouluttajien allokoitu työtuntimäärä eli koulutuksen määrä jää hyvin pieneksi suhteessa mahdollisuuksiin
- kenttäarmeijan henkilöstöryhmistä suurin naulataan ajatuksissa varusmiestasoisiksi, ajassa kehittymättömiksi ja siviilissä + sotilaallisessa koulutusputkessa hankittua osaamistaan kyvyttömiksi hyödyntää (on muuten raju viesti SA-oloja ajatellen)

VEH:n aiheet tulee saa sotilaallista suorituskykyä palveleviksi. Ja vain sotilaallista suorituskykyä palveleviksi. Aatteellinen toiminta on järjestöjen asia ja mmm. maanpuolustusjuhlien järjestelyihin ei tule käyttää yhtään VEH päivää
Olen erittäin, erittäin kovasti samaa mieltä. Myös puhtaasti PVVEH (ilman järjestönäkökulmaa) panostus tulee olla suorituskykyyn tähtäävää. Sidosryhmät kyllä saapuvat ilman täkyjäkin.

Koulutusputkien luominen. Viikonlopussa ei opeta mitään telamiinaa vaikeampaa. Tulee luoda sitoutumisjärjestelmä joka mahdollistaa jopa vuosien mittaiset koulutuspolut
Erittäin, erittäin kovasti samaa mieltä. Leikkasin pois sanan kodinturva, koska mikään ei estä kehittämästä toimintaa tuohon suuntaan nykyisillä kehyksilläkään. Itse asiassa, pidän suurena epäonnistumisena sitä, ettei asiassa ole päästy nykyistä pidemmälle minkään lipun alla.

Suurin osa (lähes kaikki) koulutus on laadultaan vm:lle annettavaa koulusta huonompaa.
Väite on rohkea ja aika tyly, joten sen takana soisi olevan syvää osaamista aiheesta ja laaja aineisto. Analyysin saapuminen tuohon pisteeseen on vaatinut enemmän paneutumista aiheeseen kuin koulutuksen kanssa päivätyökseen tekevät ovat ennättäneet. Arviointi ja laadunohjaus ovat tekemässä uutta tuloaan vapaaehtoiseen koulutukseen, ja erittäin hyvä niin. Olemme (kaikki) varmasti yhtä mieltä siitä, että koulutuksen on oltava niin laadukasta, että sillä on positiivinen vaikutus suorituskykyyn. Jos tuo ei toteutuisi "lähes kaiken" koulutuksen osalta, olisin ihan aidosti yllättänyt. Tässä jo aiemmin keskusteltu näkökulmaero (esim.) panssarikärjen joukkotuotannon ja aselajitaistelijoiden kertauskoulutuksen - tai vaikkapa SA-joukon itselleen antaman koulutuksen - välillä voi olla ratkaiseva johtopäätökseen saapuessa. Panssarijääkärien koulutusta ei kannata ajatellakaan muun kuin vakituisen koulutusorganisaation tehtäväksi, mutta pari muutakin juttuu kuuluu osata ennen kuin punaisen nuolen kylkeen päästään iskemään. Niistä erittäin monessa on kovasti koulutusvajetta suhteessa potentiaaliin - ja suuri osa siitä voidaan täyttää muulla järjestelyllä kuin KH:lla tai siitä reserviläispalkka pois otetulla versiolla eli VEHillä.

Minusta sen ei pitäisi olla näin vaan pikemminkin toisinpäin!
Olen tästäkin kovin samaa mieltä. 25-35 -vuotias reserviläinen ei ole se tyhjä taulu, muovailuvaha johon voisi vain tankata perusratkaisun. Hänen tehtävänsä voi olla vaativampi kuin varusmiehenä (ja jos on koulutettavana, niin todennäköisesti onkin), hänellä on muuta kertynyttä osaamista ja kokemusta, hänellä on myös kokemusta epäonnistumisesta ja uudesta noususta eri asioissa. Hemmetin vaativa koulutettava, ja vielä koulutusaika on rajusti niukempi kuin varusmiespalveluksessa. Kova tehtävä - vastattava parhaalla osaamisella!

Itse näin ainoaksi vastaukseksi tuon ylläkin listaamani toteamuksen siitä, että kaikkien VEH:n tulisi olla aina KHENK suunnittelemaa ja johtamaa, kouluttajina voisi toimia yhä sertifioituja reserviläisiä KHENK tiukassa ohjauksessa. Tarkoittaa sitä, että nyky standardien mukainen 2 - 2,5 KHENK kuuluvaa kouluttajaa myös VEH:ssä per 35 miestä ja sitten siihen reserviläisapukouluttajat päälle.
Ja tässä palataan ensimmäiseen kohtaan. Näin voidaan tehdä, jos halutaan lyödä kova katto Suomessa annettavaan sotilaskoulutuksen volyymiin. Siitä varmasti pidettäisiin lähialueilla (pl. Ruotsi, Norja ja Viro), mutta ajatus on melkein yhtä hedelmällinen kuin Valviran ja Trafin viimeaikaiset, ihmisystävälliset ja koko kansakuntaa kehittävät ulostulot.

Tuollaiset vahvasti ammattisotilailla resursoidut harjoitukset ovat parhaimmillaan erinomaisia, ja niitä on toivottavasti paljon, paljon enemmän kuin viime vuosina. Niiden lisäksi pitää olla johdonmukaisesti kouluttamis- ja johtamiskykyisiä reserviläisiä synnyttävä järjestelmä, joka tuottaa riittävän laadukasta koulutusta suurella volyymilla - kehittäen kokonaissuorituskykyä enemmän kuin "terssirajattu" järjestelmä mitenkään pystyy. Mikään organisaatorinen syy, mikään ammattiryhmänäkökulma, mikään historian huono kokemus ei saa estää vapaaehtoisen kouluttautumisen hyödyntämistä SA-suorituskykyjen kehittämisessä. Joten tässä(kin) kohtaa on pakko hakea ratkaisua rohkeammin kuin omalta mukavuusalueelta.
 
Vaikka vehamala kanssa olenkin jakanut samantyyppisiä kokemuksia, ei menneiden epäonnistumisten raapiminen auta toiseenkaan suuntaan. Kehittymiselle on tilaa, mutta uskallus puuttuu meiltä kaikilta?
 
Nii ja kursseilla ei kaikki saa olla yhden miehen varassa. Kurssin suunnittelussa on oltava lähes alusta asti kurssinjohtajan sekä vääpelin varamiehet. Nämä voivat vetää kurssin jos johtaja sairastuu.

Itse en ole montaa kurssia suunnitellut ja johtanut, mutta olen tehnyt paljon työtä muutamien kurssieni eteen. Ja minun suunnittelemat ja johtamat kurssit on olleet erinomaisen hyvin suunniteltuja. Käytännön operatiivinen johtaminen sitten kurssin aikana on ainakin kerran vähän tökkinyt kun on ollut niin älyttömän väsynyt valmisteluista ja kaikesta stressistä. No suunnitelmat oli hyvät niin ei mitään isoja fiaskoja tullut. Ensimmäisen kurssini suunnitteluihin ja valmisteluihin käytin aikaa n. 250 tuntia. Kantahenkilö oli hyvin mukana alusta asti. Tukipyyntö toteutui täydellisenä ilman pienintäkään puutetta. Iso kiitos!

Onko kenenkään muun vetämällä mpk:n kurssilla osa osallistujista luullut, että yöperhonen olisi oikeasti koteloitunut? Minun kurssilla muutamat luuli. Oltiin nääs valmisteltu asiat aika hyvin, oli hyvät kouluttajat ja yllätyksellisyyttä. Enää ei vaan lait ja määräykset anna myöden vetää tollasia. Meillä oli ihan oikeasti suunniteltu ja toteuttamiskelpoinen koulutusputki suunniteltuna n. 6 vuodelle. Homma kaatui parin kurssin jälkeen noihin lakimuutoksiin, MPK:n paikallisen johdon epäröintiin ja vastuuhenkilöiden työsuhteissa tapahtuviin olennaisiin muutoksiin.
 
. Kuitenkin tämä yksinomaan reserviläisiin kohdistuva arvostelu tuo esiin vain mitalin toisen puolen. .
Olen aika usein todennut että vikaa ei ole vain reserviläisissä tai että edes enemmän reserviläisissä kun PV:ssa. Lisäksi tässä säikeessä aiheena on MPK ei PV. (kaikkien muiden mielestä paitsi Myrskyhiiren ja AKE-ukin, joiden mielestä kyse on minun kyvyttömyydestäni)
 
Reserviläisen elinkaaresta tuli mieleen pari ajatusta:

Jalkaväen taistelija on varmasti parhaimmillaan parikymppisenä, kun palautuminen fyysisestä rasituksesta on nopeaa ja kehon koostumus ainakin tilastollisesti on vanhempia ikäluokkia paremmalla tolalla. Näin siitäkin huolimatta, että kestävyyslajeissa harrastelija saavuttaa kuntohuipun hieman vanhempana.

Toisaalta tukevissa aselajeissa siviilikoulutuksen ja työkokemuksen myötä sotilaallinen suorituskyky on parhaimmillaan ehkä noin kolmekymppisenä. Harva 21-vuotias on rakentanut tietoliikennelaitteita ja -verkkoja, ollut ajojärjestäjänä kuljetusliikkeessä, panostajana louhoksella tai rakennusmestarina työmaalla. Kokemuksen myötä henkisen paineen sietokyky paranee ja kyky ratkaista ongelmatilanteita itsenäisesti kasvaa.

Siinä mielessä on nurinkurista, että ennen aikaan jatkosijoitukset kulkivat aselajeista kohti jalkaväkeä. Nyt ei varmaan kamalasti edes jatkosijoiteta.
 
Tämä ajatus on pikaisesti ajateltuna houkutteleva. Vähemmän pikaisesti siitä tunkee esiin muutama hyvin ikävä näkökulma:
- vapaaehtoisen koulutuksen / kouluttautumisen (VEH, MPK KSI, muu koulutustapahtuma - menköön samaan) olennaiseksi rajoitteeksi tulee RA-kouluttajien allokoitu työtuntimäärä eli koulutuksen määrä jää hyvin pieneksi suhteessa mahdollisuuksiin
- kenttäarmeijan henkilöstöryhmistä suurin naulataan ajatuksissa varusmiestasoisiksi, ajassa kehittymättömiksi ja siviilissä + sotilaallisessa koulutusputkessa hankittua osaamistaan kyvyttömiksi hyödyntää (on muuten raju viesti SA-oloja ajatellen)


Olen erittäin, erittäin kovasti samaa mieltä. Myös puhtaasti PVVEH (ilman järjestönäkökulmaa) panostus tulee olla suorituskykyyn tähtäävää. Sidosryhmät kyllä saapuvat ilman täkyjäkin.


Erittäin, erittäin kovasti samaa mieltä. Leikkasin pois sanan kodinturva, koska mikään ei estä kehittämästä toimintaa tuohon suuntaan nykyisillä kehyksilläkään. Itse asiassa, pidän suurena epäonnistumisena sitä, ettei asiassa ole päästy nykyistä pidemmälle minkään lipun alla.


Väite on rohkea ja aika tyly, joten sen takana soisi olevan syvää osaamista aiheesta ja laaja aineisto. Analyysin saapuminen tuohon pisteeseen on vaatinut enemmän paneutumista aiheeseen kuin koulutuksen kanssa päivätyökseen tekevät ovat ennättäneet. Arviointi ja laadunohjaus ovat tekemässä uutta tuloaan vapaaehtoiseen koulutukseen, ja erittäin hyvä niin. Olemme (kaikki) varmasti yhtä mieltä siitä, että koulutuksen on oltava niin laadukasta, että sillä on positiivinen vaikutus suorituskykyyn. Jos tuo ei toteutuisi "lähes kaiken" koulutuksen osalta, olisin ihan aidosti yllättänyt. Tässä jo aiemmin keskusteltu näkökulmaero (esim.) panssarikärjen joukkotuotannon ja aselajitaistelijoiden kertauskoulutuksen - tai vaikkapa SA-joukon itselleen antaman koulutuksen - välillä voi olla ratkaiseva johtopäätökseen saapuessa. Panssarijääkärien koulutusta ei kannata ajatellakaan muun kuin vakituisen koulutusorganisaation tehtäväksi, mutta pari muutakin juttuu kuuluu osata ennen kuin punaisen nuolen kylkeen päästään iskemään. Niistä erittäin monessa on kovasti koulutusvajetta suhteessa potentiaaliin - ja suuri osa siitä voidaan täyttää muulla järjestelyllä kuin KH:lla tai siitä reserviläispalkka pois otetulla versiolla eli VEHillä.


Olen tästäkin kovin samaa mieltä. 25-35 -vuotias reserviläinen ei ole se tyhjä taulu, muovailuvaha johon voisi vain tankata perusratkaisun. Hänen tehtävänsä voi olla vaativampi kuin varusmiehenä (ja jos on koulutettavana, niin todennäköisesti onkin), hänellä on muuta kertynyttä osaamista ja kokemusta, hänellä on myös kokemusta epäonnistumisesta ja uudesta noususta eri asioissa. Hemmetin vaativa koulutettava, ja vielä koulutusaika on rajusti niukempi kuin varusmiespalveluksessa. Kova tehtävä - vastattava parhaalla osaamisella!


Ja tässä palataan ensimmäiseen kohtaan. Näin voidaan tehdä, jos halutaan lyödä kova katto Suomessa annettavaan sotilaskoulutuksen volyymiin. Siitä varmasti pidettäisiin lähialueilla (pl. Ruotsi, Norja ja Viro), mutta ajatus on melkein yhtä hedelmällinen kuin Valviran ja Trafin viimeaikaiset, ihmisystävälliset ja koko kansakuntaa kehittävät ulostulot.

Tuollaiset vahvasti ammattisotilailla resursoidut harjoitukset ovat parhaimmillaan erinomaisia, ja niitä on toivottavasti paljon, paljon enemmän kuin viime vuosina. Niiden lisäksi pitää olla johdonmukaisesti kouluttamis- ja johtamiskykyisiä reserviläisiä synnyttävä järjestelmä, joka tuottaa riittävän laadukasta koulutusta suurella volyymilla - kehittäen kokonaissuorituskykyä enemmän kuin "terssirajattu" järjestelmä mitenkään pystyy. Mikään organisaatorinen syy, mikään ammattiryhmänäkökulma, mikään historian huono kokemus ei saa estää vapaaehtoisen kouluttautumisen hyödyntämistä SA-suorituskykyjen kehittämisessä. Joten tässä(kin) kohtaa on pakko hakea ratkaisua rohkeammin kuin omalta mukavuusalueelta.
Osan asioita allekirjoitan, mutta itse näen tarpeen ammattimaistaa SA-puolustusvoimat entistä enemmän. Riittävän kokoiseen ammattiarmeijaan meillä ei ole varaa ikävä kyllä, mutta sitten täytyy kehittää nykyjärjestelmää. Tämä tapahtuisi parhaiten lisäämällä ammattisotilaiden osuutta SA-joukossa nykyisestä noin 5%:a ainakin 10-12%:iin. (Painopisteisesti ammattilaiset ja nuoret reserviläiset kohdennettaisiin OP ja AL joukkoihin) Sieltäpä ne kouluttajat reserviläisillekin löytyvät sitten...tämä mahdollistaisi lisäksi jatkuvan kertauskierron joka on nyt mahdotonta henkilöstöresurssien takia. Aktiivi Reserviläisten toiminta ympäristöksi jäisi sitte KHENK:nan vahvasti johtama Kodinturva (4. Puolustushaara) ja niiden muodostamat PAIK joukot.
 
Reserviläisiä olemme, oli järjestävänä organisaationa sitten mikä tahansa. Ja mikään kirjoittamani ei ole suunnattu ketään nimimerkkiä vastaan tai kohti. Nuo CV9030FIN:n huomiot harjoituksen järjestelyistä ovat oikeita.
Kunhan otetaan huomioon, että vapaaehtoiset ressut tekevät tätä omalla ajallaan, useimmiten korvauksetta. Täältä sivusta katsottuna pitää olettaakin virkatyönä ammattilaisten tekemän harjoituksen suunnittelun/toteutuksen olevan kertaluokkaa paria parempaa.
 
Kunhan otetaan huomioon, että vapaaehtoiset ressut tekevät tätä omalla ajallaan, useimmiten korvauksetta. Täältä sivusta katsottuna pitää olettaakin virkatyönä ammattilaisten tekemän harjoituksen suunnittelun/toteutuksen olevan kertaluokkaa paria parempaa.
Kuten yllä kirjoitin MINUSTA tuo vahvennettu on se ongelma...se ei enään nykypäivän riitä...tarvitaan enemmän ammattilaisuutta!
 
Back
Top