MPKY 2015

@Rauhantekijä

Tietenkin voi puhua. Olen silti määrittänyt asian. 2000-luvulla yksi siviili, joka oli ties kuinka monennessa VEH-harjoituksessa maastopuku päällä ja ase kuitattuna, kertoi minulle, miten joku kantamajuri oli ollut niin tosikko, että halusi rankempia ja täsmällisempiä harjoituksia. "Siis täällä pitää olla kivaa, eihän tänne muuten tule ketään", sanoi MPK:n filosofi. "Täähän on vaan harrastus."
..
Tuo korostettu on monimerkityksellinen. Mikä on kellekin "kivaa" ;) Joillekin se on hikoilua -36C pakkasessa ja +30C helteessä taisteluampuma-alueen kentillä. Joillekkin se on kuusikon keskellä aamuyön alkutunteina, vaakatasoon vihmovassa rätätuiskussa valmistautumista iskuun. Joillekin se on piilopoterossa 24h kyttäämistä ja havaintojen viestittämistä. Joillekkin se on aluepartiointia rakennetulla alueella jatkuvan "vihollisuhkan" alla. Joillekin se on TA-toimintaa 1km500m radalla. Joillekin se on... MUTTA EI HELVETISSÄ KÄKYILY KASARMILLA JA LÄMPÖISISSÄ SISÄTILOISSA ILMAN MITÄÄN OPILLISIA TAVOITTEITA TAI EDES KEHITTYMISEN HALUJA. Kivaa on kun pääsee saunaan kunnon metsäkeikan, vaikkapa viikon-kahden jälkeen. Noh. kaipa jonkun pitää saunakin lämmittää ;)
 
Hyvä. Nyt olemme käsitteellisesti ytimessä.

Vapaaehtoinen maanpuolustaja ei tietenkään ole sotilas vaan siviili ulkopuolella harjoituksen, mutta siviilille maanpuolustus voi olla joillekin vakaumus, joillekin harrastus.

Assimilaatio-teortia selittää tämän. Aatteellinen toiminta, kuten vaikka usko, ei ole harrastus vaan vakaumus. Leipäpapille se voi olla ammattipappeus eli vakaumusta ei ammattilainen tarvitse.

Aivan loistavaa erittelyä. Tämän vuoksi yleensä viihdynkin reserviläisporukoissa, koska aateveljet arvostavat toimintaa yhteisen asian hyväksi, vaikka kyky ei välttämättä olekaan sama kuin 27-vuotiaalla kolmen rauhaanpakottamistour:in läpikäyneellä ammattilaisella. Jos yhteistä ideologista viitekehystä ammattilaisilla ei löydy, niin kirkon puolella ammattilaiset ovat ainakin sen verran yritteliäitä, että edes teeskentelevät arvostavansa laumansa uskoa. PV:n puolellakaan en ole huonompaan käyttäytymiseen törmännyt livenä, ainoastaan netissä.
 
Keskustelu kiertää mielestäni seuraavia ydinasioita:

  • Onko vapaaehtoisella maanpuolustuksella jokin muu rooli, kuin kanavoida motivoituneiden reserviläisten maanpuolustustahtoa jonkinlaiseksi käytännön tekemiseksi?
  • Arvostavatko, vai ainoastaan sietävätkö, ammattisotilaat vapaaehtoista maanpuolustustyötä?
  • Miten reserviläiset näkevät ammattisotilaiden asennoitumisen?
  • Pelaavatko ammattisotilaat ja reserviläiset samassa joukkueessa yhteisen tavoitteen, Suomen puolustuksen, eteen?
 
No mulla on sanottavaa tähän yhteen pointtiin vaikka noista kaikista neljästä olenkin samaa mieltä.

  • Pelaavatko ammattisotilaat ja reserviläiset samassa joukkueessa yhteisen tavoitteen, Suomen puolustuksen, eteen?

Mielestäni ammattisotilaat keskittyvät sen oman työnsä hoitamiseen ja supistuneessa PV ympäristössään heillä "piiri pieni pyörii". Tehdään mitä on käsketty ja palkka juoksee. Ammattisotilaat ja poliitikot EIVÄT ajattele yhteisen puolustustavoitteen konkretiaa. Tämä näkyy juuri siinä, että vapaaehtoiseen maanpuolustukseen ei kehoiteta, ohjata, tueta ja lisäksi äärimmäisyyteen viedyllä aselupapolitiikalla valtion taholta pidetään kansa vielä tehokkaammin ulkona puolustautumisen valmistelusta. Vapaahtoiset maanpuolustuksen reserviläiset eivät millään tavoin ole samalla agendalla ammattilaisten kanssa, se näkyy nimenomaan toimintamahdollisuuksien rajoitteina. 700.000 toimintakuntoista miestä vailla puolustusharjoittelua tulisi mainita aina samassa yhteydessä kun valtiojohto hymistelee korulauseita "uskottavasta puolustuksesta".

Minä haluan tämän valtion ryhdistäytyvän ja satsaavan kovaan reservin harjoittamiseen. Haluan sitä siksi, koska en usko nykyisen valtiojohtomme vakuutteluihin puolustusasiassa - määrällisesti liikaa porukkaa on ulkokehällä.
 
Viimeksi muokattu:
Motivaatio tapetaan nimenomaan valtion taholta sillä, että aseluvista päättävät virkamiehet eivät myönnä aselupia niille, jotka olisivat kiinnostuneet aloittamaan maanpuolustuksellisen oman taidon kohottamisen. Ensin pitää löytyä instanssi joka tarjoaa SÄÄNNÖLLISTÄ ampumaharjoitusta instanssin aseilla vuoden ajan. Vasta kun tällainen on pystyssä, voivat nämä innokkaat reserviläiset "harrastaa ampumaurheilua" ja odottaa saavansa 1 vuoden päästä todistuksen kouraansa siitä, että harrastavat. Siitten taas hattu kourassa taas virkamiehen puheille. Voi herra isä!

Täsmennettäköön, että pitkiin aseisiin ei tarvitse varsinaisesti harrastuneisuutta, vaan esimerkiksi SRA-kurssin käyminen riittää. Toki se vaatii ampumakokeen läpäisyn (ammutaan pistoolilla) myös, mutta sen jälkeen luvan reserviläiskivääriin pitäisi irrota ellei nyt mokaa totaalisesti palikkatestiä ja haastattelua tai ole aiempia kahnauksia lain kanssa. Pitkät aseet eivät vaadi mitään ampumapäiväkirjoja ja niitä vaativaa lupaviskaalia voi muistuttaa laista.

Lyhyen aseen hankkiminen vaatii taas sen kaksi vuotta harrastamista ja ampuma-asekouluttajan kirjoittaman todistuksen. Tähän riittää myös esim. ilmapistoolilla harjoittelu. Varusmiespalvelus voidaan laskea harrastusajaksi.
 
Pitkät aseet eivät vaadi mitään ampumapäiväkirjoja ja niitä vaativaa lupaviskaalia voi muistuttaa laista.

Vantaan poliisi vaatii yhden vuoden historiatiedon harrastuksen osoittamiseksi ihan pulttilukkoisellekin kiväärille. Nykylainsäädännön mukaan näin.
Olen kysynyt.
 
Vantaan poliisi vaatii yhden vuoden historiatiedon harrastuksen osoittamiseksi ihan pulttilukkoisellekin kiväärille. Nykylainsäädännön mukaan näin.
Olen kysynyt.

Vantaalla taitaa olla melko nihkeä tilanne muutenkin aseasioiden suhteen, mutta lain mukaan pitkiin aseisiin ei vaadita ampumapäiväkirjaa tai harrastustodistusta. SRA/TA- tai metsästyskorttia voivat pyytää toki. Tarvittaessa konsultoisin asianajajaa ja pistäisin valitusta hallinto-oikeuteen.
 
Etelä-Pohjanmaalla kun haet metsästyskivääriin lupaa, niin ostoluvassa lukee seuraavasti: Kivääri ei saa olla "sotilastyyppinen kivääri" !
Mitä hittoa!!! Näköjään poliisi soveltaa aselakiá laidasta laitaan jopa laittomuuksiin saakka.
 
Keskustelu kiertää mielestäni seuraavia ydinasioita:

  • Onko vapaaehtoisella maanpuolustuksella jokin muu rooli, kuin kanavoida motivoituneiden reserviläisten maanpuolustustahtoa jonkinlaiseksi käytännön tekemiseksi?
  • Arvostavatko, vai ainoastaan sietävätkö, ammattisotilaat vapaaehtoista maanpuolustustyötä?
  • Miten reserviläiset näkevät ammattisotilaiden asennoitumisen?
  • Pelaavatko ammattisotilaat ja reserviläiset samassa joukkueessa yhteisen tavoitteen, Suomen puolustuksen, eteen?

Miten itse vastaat noihin hyviin kysymyksiin? Jos pidät silmänaloissa kokemukset, järki päässä ilman tunteita funtsit asiat, kokoat faktat rahoituksesta yms. niin mitäpä arvelet?
 
Etelä-Pohjanmaalla kun haet metsästyskivääriin lupaa, niin ostoluvassa lukee seuraavasti: Kivääri ei saa olla "sotilastyyppinen kivääri" !
Mitä hittoa!!! Näköjään poliisi soveltaa aselakiá laidasta laitaan jopa laittomuuksiin saakka.

Aseisiin liittyvästä lakikokoelmasta ja säädösviidakosta on tarkoituksella tehty sopivan väljä. Jotta tulkittavaa jää ja viranomaiselle pelivaraa. Tarkoitus pyhittää keinot.
 
Tai ehkä tämä pitää tulkita niin, että esim pääkaupunkiseudun puolustamisessa vapaaehtoisia harjoittelijoita voidaan mielellään huomioida Helsingistä ja Espoosta, mutta vantaalaisilla ei niin väliä :)
Ja taas palataan siihen motivaatio-asiaan, että kuka motivoituu ja kuka ei? On siinä päättäjille pohtimista.
 
Miten itse vastaat noihin hyviin kysymyksiin? Jos pidät silmänaloissa kokemukset, järki päässä ilman tunteita funtsit asiat, kokoat faktat rahoituksesta yms. niin mitäpä arvelet?

Lyhyesti: en tiedä.

Pidempi vastaus lonkalta:
  • Onko vapaaehtoisella maanpuolustuksella jokin muu rooli, kuin kanavoida motivoituneiden reserviläisten maanpuolustustahtoa jonkinlaiseksi käytännön tekemiseksi?
Virallisesti kyllä, mutta onko toiminta riittävän tavoitteellista, haastavaa, resursoitua ja kokonaismaanpuolustusta tukevaa - mielestäni ei.
  • Arvostavatko, vai ainoastaan sietävätkö, ammattisotilaat vapaaehtoista maanpuolustustyötä?
Tämä riippuu pitkälti henkilöistä, organisaatioista ja itse harjoituksista. Onko henkilöllä omakohtaista kokemusta, vai pelkkiä saunailloissa kuultuja legendoja?
  • Miten reserviläiset näkevät ammattisotilaiden asennoitumisen?
Vrt. ed. kohta.
  • Pelaavatko ammattisotilaat ja reserviläiset samassa joukkueessa yhteisen tavoitteen, Suomen puolustuksen, eteen?
Virallisesti kyllä, mutta vain käytännön tekeminen ja yhteistyö tämän näyttää. Molemmat ovat kyllä pyrkimässä kohti samaa tavoitetta, mutta perstuntumalla sanoisin, että yhteistyö on liian pinnallista.
 
  • Onko vapaaehtoisella maanpuolustuksella jokin muu rooli, kuin kanavoida motivoituneiden reserviläisten maanpuolustustahtoa jonkinlaiseksi käytännön tekemiseksi?
Maanpuolustus on Suomessa koko kansan yhteinen asia ja taistelu kansakunnan olemassaolosta vaatii Suomen kokoisessa maassa koko kansan yhteisen 110% panoksen. Tästä meillä ei ole Suomen kokoisessa maassa varaa tinkiä tai marginalisoida maanpuolustusta vain pienen ammattilaisvirkamiesporukan hoidettavaksi.

Yllä mainittu on kuitenkin kokonaan eri asia sekä paljon laajempi asiakokonaisuus kuin Puolustusvoimien ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen yhteistyö sekä rajapinnat. Vapaaehtoinen maanpuolustus on pääsääntöisesti puolustusvoimien ulkopuolista harrastustoimintaa, jonka merkitys maanpuolustuksen kannalta on toistaiseksi myyttien verhoama mysteeri, mutta epäilemättä se on kuitenkin nykymuodossaankin paljon parempi kuin esimerkiksi vielä 1980-luvun malli, jolloin mitään puolustusvoimien ulkopuolella tapahtuvaa ve-maanpuolustuksen toimintaa ei ollut ollenkaan.

Vapaaehtoisella maanpuolustuksella ei ole varsinaista konkreettista ja näkyvää vaikutusta Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien hoitamiseen. Käytännössä vapaaehtoisen maanpuolustuksen merkitys on reserviläisten keskinäinen puuhastelu ja tärkeän maanpuolustushengen nostatusta, jota ei tietenkään tule nykyaikana aliarvioida. Onhan se samalla myös puolustusvoimille arvokasta PR:ä.

Yksittäisen ammattisotilaan mielipiteillä ei ole merkitystä eikä niitä häneltä kysytä. Hän ei myöskään tee asiaa koskevia päätöksiä. Yksittäinen virkamiessotilas keskittyy omien arkisten virkatehtäviensä hoitamiseen ja keskittymisen fokus on erittäin vahvasti omassa organisaatiossa ja sen tehtävistä suoriutumisessa. Hieman organisaatiosta ja tehtävästä riippuen keskittyminen saattaa sisältää myös yhteistoimintaa ylempien, alempien tai vertaisten johtoportaiden kanssa.

Puolustusvoimien ulkopuolinen maanpuolustusjärjestöjen puuhastelu on niin sanotusti tämän skuupin ulkopuolella, kuten kaikki muukin siviiliyhteiskunnan toiminta. Koska ve-maanpuolustuksen toiminta on fokuksen ulkopuolella, niin se on käytännössä myös täysin nevahööd. Loogisesti tämän vuoksi siitä muodostuu erittäin herkästi mielikuva turhanpäiväisenä ja hieman epämääräisenäkin puuhasteluna.

Mielikuvien muodostumiseen vaikuttaa myöskin varsin vahvasti se, että reserviläisten käsitys sotilasjoukosta, sen ulkoisesta habituksesta ja sen johtamisesta (tai johtamisvajeesta) sekä sotilaallisesta käyttäytymisestä ei aina täysin vastaa perusmallisen virkamiessotilaan käsitystä. Koska nämä kaksi maailmaa eivät aina yllä samalle aallonpituudelle, johtaa tämä tyypillisesti negaatioon, joka aiheuttaa ve-maanpuolustuksen väelle virkamiessotilaan näkökulmasta automaattisen imagotappion. Toisinsanoen ve-maanpuolustuksen brändin arvo on annettujen huonojen näyttöjen seurauksena negatiivinen, vaikka se tuskin on ollut tarkoitus. Tähän ve-maanpuolustajat voivat kuitenkin itse omalla toiminnallaan vaikuttaa ja arvostus on tietenkin aina ansaittava!

Tämän lisäksi myös virkamiessotilaiden asenteissa ja mielikuvissa on yhtälailla parantamista sekä ennen kaikkea varaa tulla vähän reserviläisiä vastaan. Moni haaveilee Nato-jäsenyydestä ja länsimaisesta "KRIHA-tyyppisestä" ammattiarmeijasta - edes vähän salaa. Sellainen olisikin varmasti tosi hieno ja Suomen resursseilla toki myös minimaalisen pieni, mutta kuitenkin nykykäsitysten mukaisesti täysin huippuunsa treenattu ja natoenklantia ilman noloa ralliaksenttia puhuvien 100% ammattilaisten eliittisotilaiden poikakerho.

Tällaisella fantasioinnilla ei kuitenkaan Suomen olosuhteissa ja puolustusjärjestelmässä ole mitään tekemistä realismin tai toteutuskelpoisuuden kanssa, vaan vallitseva todellisuus on asevelvollisuuteen perustuva 97% reserviläisistä koostuva kansanarmeija - ja siitä pelimerkistä on mitattava suurin mahdollinen teho irti ja pärjättävä! Niin tässä maassa on aina tehty, koska muutakaan ei ole voitu. Emme ole missään ameriikassa.

Tosiasioiden tunnustaminen ja tilanteeseen sopeutuminen on tässäkin asiassa lopulta avain kehityksen kukonaskeleeseen. Ei traktorilla Moskovaan asti, ainakaan moottoritietä pitkin.


Kaikki pelaavat samassa joukkueessa ja kaikilla on sama yhteinen tavoite - Suomen puolustaminen.
 
- Vapaaehtoinen maanpuolustus on ........ kuitenkin nykymuodossaankin paljon parempi kuin esimerkiksi vielä 1980-luvun malli, jolloin mitään puolustusvoimien ulkopuolella tapahtuvaa ve-maanpuolustuksen toimintaa ei ollut ollenkaan.
- Yksittäinen virkamiessotilas keskittyy omien arkisten virkatehtäviensä hoitamiseen ja keskittymisen fokus on erittäin vahvasti omassa organisaatiossa ja sen tehtävistä suoriutumisessa.
- ve-maanpuolustuksen brändin arvo on annettujen huonojen näyttöjen seurauksena negatiivinen, vaikka se tuskin on ollut tarkoitus.

Tää hommahan kiertää kehää ja junnaa paikallaan. "Tosiasioiden tunnustaminen ja tilanteeseen puuttuminen on tässäkin asiassa lopulta avain kehityksen kukonaskeleeseen", jos hieman lainaan ja muokkaan.
Kun perusta on luotu 30 vuotta sitten, eikä ve-harjoittelulla ole selkeää kytkentää PV:n raaka-aineeksi, niin on aika selvää, että virkamiessotilaan ei tarvitse uhrata ajatuksiaan siihen mitä ressut puuhastelee.
Ja koska PV:n tuki puuttuu, niin ressu ei kehity. Koska ressu ei kehity, niin virkamiessotilas katsoo pitkin nenänvartta ja keskityy omaan työhönsä....jne...jne...

Mielipide asioitahan nämä ovat siltä osin, että ollaanko samalla agendalla. Korulauseissa tavoite on sama, mutta käytännöt eivät kohtaa, koska toistemme oikea tukeminen puuttuu. Kuten yllä juuri esitin.
 
Täällä ois ihan tutkittua MPKY:n toiminnasta
Varsinais-Suomessa kovan KH-päivän hinta on €178 vs. MPKY:ltä tilattu koulutusvuorokausi €36, ts vaikka jokaista VEH-päivää kohti käytettäisiin kolme päivää kouluttajan kouluttamiseen niin VEH olisi siitä huolimatta halvempi kuin kova KH.
 
Ihmettelen vain, miksi maailmalla amatöörit ja ammattilaiset pystyvät olemaan samoissa poteroissa. En ole missää törmännyt samaan vastaavaanlaiseen asenne-ajatteluun kuin kotimaassa. Ammattiylpeys on jees! Mutta..! Maailmalla jopa erikoisjoukot "alentuvat" harjoittelemaan amatöörien kanssa! Suomessa..never!

Me amatöörit, me olemme ammattilaisten tulosta... miksi moinen asenne? Me peilaamme heidän ammattitaitoa, onnistumista tai epäonnistumista!
 
Etelä-Pohjanmaalla kun haet metsästyskivääriin lupaa, niin ostoluvassa lukee seuraavasti: Kivääri ei saa olla "sotilastyyppinen kivääri" !


Eräästä ampumaseurasta tuli aikanaan erottua koska seuran sääntöihin tuli kohta: "Kiväärivuorolla on metsästysaseen käyttö kielletty".
Onneksi paikallinen reserviläisyhdistys oli säännöissään (tuohon aikaan) hieman joustavampi. Nyt on sielläkin nihilismi vallannut alaa mutta syyttävä sormi osoittaa myös muualle kuin itse yhdistykseen.
 
Maanpuolustus on Suomessa koko kansan yhteinen asia ja taistelu kansakunnan olemassaolosta vaatii Suomen kokoisessa maassa koko kansan yhteisen 110% panoksen. Tästä meillä ei ole Suomen kokoisessa maassa varaa tinkiä tai marginalisoida maanpuolustusta vain pienen ammattilaisvirkamiesporukan hoidettavaksi.

Yllä mainittu on kuitenkin kokonaan eri asia sekä paljon laajempi asiakokonaisuus kuin Puolustusvoimien ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen yhteistyö sekä rajapinnat. Vapaaehtoinen maanpuolustus on pääsääntöisesti puolustusvoimien ulkopuolista harrastustoimintaa, jonka merkitys maanpuolustuksen kannalta on toistaiseksi myyttien verhoama mysteeri, mutta epäilemättä se on kuitenkin nykymuodossaankin paljon parempi kuin esimerkiksi vielä 1980-luvun malli, jolloin mitään puolustusvoimien ulkopuolella tapahtuvaa ve-maanpuolustuksen toimintaa ei ollut ollenkaan.

Vapaaehtoisella maanpuolustuksella ei ole varsinaista konkreettista ja näkyvää vaikutusta Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien hoitamiseen. Käytännössä vapaaehtoisen maanpuolustuksen merkitys on reserviläisten keskinäinen puuhastelu ja tärkeän maanpuolustushengen nostatusta, jota ei tietenkään tule nykyaikana aliarvioida. Onhan se samalla myös puolustusvoimille arvokasta PR:ä.

Yksittäisen ammattisotilaan mielipiteillä ei ole merkitystä eikä niitä häneltä kysytä. Hän ei myöskään tee asiaa koskevia päätöksiä. Yksittäinen virkamiessotilas keskittyy omien arkisten virkatehtäviensä hoitamiseen ja keskittymisen fokus on erittäin vahvasti omassa organisaatiossa ja sen tehtävistä suoriutumisessa. Hieman organisaatiosta ja tehtävästä riippuen keskittyminen saattaa sisältää myös yhteistoimintaa ylempien, alempien tai vertaisten johtoportaiden kanssa.

Puolustusvoimien ulkopuolinen maanpuolustusjärjestöjen puuhastelu on niin sanotusti tämän skuupin ulkopuolella, kuten kaikki muukin siviiliyhteiskunnan toiminta. Koska ve-maanpuolustuksen toiminta on fokuksen ulkopuolella, niin se on käytännössä myös täysin nevahööd. Loogisesti tämän vuoksi siitä muodostuu erittäin herkästi mielikuva turhanpäiväisenä ja hieman epämääräisenäkin puuhasteluna.

Mielikuvien muodostumiseen vaikuttaa myöskin varsin vahvasti se, että reserviläisten käsitys sotilasjoukosta, sen ulkoisesta habituksesta ja sen johtamisesta (tai johtamisvajeesta) sekä sotilaallisesta käyttäytymisestä ei aina täysin vastaa perusmallisen virkamiessotilaan käsitystä. Koska nämä kaksi maailmaa eivät aina yllä samalle aallonpituudelle, johtaa tämä tyypillisesti negaatioon, joka aiheuttaa ve-maanpuolustuksen väelle virkamiessotilaan näkökulmasta automaattisen imagotappion. Toisinsanoen ve-maanpuolustuksen brändin arvo on annettujen huonojen näyttöjen seurauksena negatiivinen, vaikka se tuskin on ollut tarkoitus. Tähän ve-maanpuolustajat voivat kuitenkin itse omalla toiminnallaan vaikuttaa ja arvostus on tietenkin aina ansaittava!

Tämän lisäksi myös virkamiessotilaiden asenteissa ja mielikuvissa on yhtälailla parantamista sekä ennen kaikkea varaa tulla vähän reserviläisiä vastaan. Moni haaveilee Nato-jäsenyydestä ja länsimaisesta "KRIHA-tyyppisestä" ammattiarmeijasta - edes vähän salaa. Sellainen olisikin varmasti tosi hieno ja Suomen resursseilla toki myös minimaalisen pieni, mutta kuitenkin nykykäsitysten mukaisesti täysin huippuunsa treenattu ja natoenklantia ilman noloa ralliaksenttia puhuvien 100% ammattilaisten eliittisotilaiden poikakerho.

Tällaisella fantasioinnilla ei kuitenkaan Suomen olosuhteissa ja puolustusjärjestelmässä ole mitään tekemistä realismin tai toteutuskelpoisuuden kanssa, vaan vallitseva todellisuus on asevelvollisuuteen perustuva 97% reserviläisistä koostuva kansanarmeija - ja siitä pelimerkistä on mitattava suurin mahdollinen teho irti ja pärjättävä! Niin tässä maassa on aina tehty, koska muutakaan ei ole voitu. Emme ole missään ameriikassa.

Tosiasioiden tunnustaminen ja tilanteeseen sopeutuminen on tässäkin asiassa lopulta avain kehityksen kukonaskeleeseen. Ei traktorilla Moskovaan asti, ainakaan moottoritietä pitkin.


Kaikki pelaavat samassa joukkueessa ja kaikilla on sama yhteinen tavoite - Suomen puolustaminen.


Puolustusvoimat: Vapaaehtoisen maanpuolustuksen päämääränä on maanpuolustustahdon lujittaminen, puolustuskyvyn edistäminen ja viranomaisten poikkeusoloihin varautumisen tukeminen.
 
Nypläsin tämän avauksen v. 2010. Pohdintoja, pliis. Mikä on ollut kehittämisen vauhti, miten erilaiset tavoitetilat ovat toteutuneet? Onko saavutettu viidessä vuodessa jotain niin tosiolevaa, että sen voi paiskata avoimesti framille kunniasuitsutusten kera? Viisi vuotta on merkittävä periodi.
 
Back
Top