-
Onko vapaaehtoisella maanpuolustuksella jokin muu rooli, kuin kanavoida motivoituneiden reserviläisten maanpuolustustahtoa jonkinlaiseksi käytännön tekemiseksi?
Maanpuolustus on Suomessa koko kansan yhteinen asia ja taistelu kansakunnan olemassaolosta vaatii Suomen kokoisessa maassa koko kansan yhteisen 110% panoksen. Tästä meillä ei ole Suomen kokoisessa maassa varaa tinkiä tai marginalisoida maanpuolustusta vain pienen ammattilaisvirkamiesporukan hoidettavaksi.
Yllä mainittu on kuitenkin kokonaan eri asia sekä paljon laajempi asiakokonaisuus kuin Puolustusvoimien ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen yhteistyö sekä rajapinnat. Vapaaehtoinen maanpuolustus on pääsääntöisesti puolustusvoimien ulkopuolista harrastustoimintaa, jonka merkitys maanpuolustuksen kannalta on toistaiseksi myyttien verhoama mysteeri, mutta epäilemättä se on kuitenkin nykymuodossaankin paljon parempi kuin esimerkiksi vielä 1980-luvun malli, jolloin mitään puolustusvoimien ulkopuolella tapahtuvaa ve-maanpuolustuksen toimintaa ei ollut ollenkaan.
Vapaaehtoisella maanpuolustuksella ei ole varsinaista konkreettista ja näkyvää vaikutusta Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien hoitamiseen. Käytännössä vapaaehtoisen maanpuolustuksen merkitys on reserviläisten keskinäinen puuhastelu ja tärkeän maanpuolustushengen nostatusta, jota ei tietenkään tule nykyaikana aliarvioida. Onhan se samalla myös puolustusvoimille arvokasta PR:ä.
-
Arvostavatko, vai ainoastaan sietävätkö, ammattisotilaat vapaaehtoista maanpuolustustyötä?
Yksittäisen ammattisotilaan mielipiteillä ei ole merkitystä eikä niitä häneltä kysytä. Hän ei myöskään tee asiaa koskevia päätöksiä. Yksittäinen virkamiessotilas keskittyy omien arkisten virkatehtäviensä hoitamiseen ja keskittymisen fokus on erittäin vahvasti omassa organisaatiossa ja sen tehtävistä suoriutumisessa. Hieman organisaatiosta ja tehtävästä riippuen keskittyminen saattaa sisältää myös yhteistoimintaa ylempien, alempien tai vertaisten johtoportaiden kanssa.
Puolustusvoimien ulkopuolinen maanpuolustusjärjestöjen puuhastelu on niin sanotusti tämän skuupin ulkopuolella, kuten kaikki muukin siviiliyhteiskunnan toiminta. Koska ve-maanpuolustuksen toiminta on fokuksen ulkopuolella, niin se on käytännössä myös täysin nevahööd. Loogisesti tämän vuoksi siitä muodostuu erittäin herkästi mielikuva turhanpäiväisenä ja hieman epämääräisenäkin puuhasteluna.
Mielikuvien muodostumiseen vaikuttaa myöskin varsin vahvasti se, että reserviläisten käsitys sotilasjoukosta, sen ulkoisesta habituksesta ja sen
johtamisesta (tai johtamisvajeesta) sekä sotilaallisesta käyttäytymisestä ei aina täysin vastaa perusmallisen virkamiessotilaan käsitystä. Koska nämä kaksi maailmaa eivät aina yllä samalle aallonpituudelle, johtaa tämä tyypillisesti negaatioon, joka aiheuttaa ve-maanpuolustuksen väelle virkamiessotilaan näkökulmasta automaattisen imagotappion. Toisinsanoen ve-maanpuolustuksen brändin arvo on annettujen huonojen näyttöjen seurauksena negatiivinen, vaikka se tuskin on ollut tarkoitus. Tähän ve-maanpuolustajat voivat kuitenkin itse omalla toiminnallaan vaikuttaa ja arvostus on tietenkin aina ansaittava!
Tämän lisäksi myös virkamiessotilaiden asenteissa ja mielikuvissa on yhtälailla parantamista sekä ennen kaikkea varaa tulla vähän reserviläisiä vastaan. Moni haaveilee Nato-jäsenyydestä ja länsimaisesta "KRIHA-tyyppisestä" ammattiarmeijasta - edes vähän salaa. Sellainen olisikin varmasti tosi hieno ja Suomen resursseilla toki myös minimaalisen pieni, mutta kuitenkin nykykäsitysten mukaisesti täysin huippuunsa treenattu ja natoenklantia ilman noloa ralliaksenttia puhuvien 100% ammattilaisten eliittisotilaiden poikakerho.
Tällaisella fantasioinnilla ei kuitenkaan Suomen olosuhteissa ja puolustusjärjestelmässä ole mitään tekemistä realismin tai toteutuskelpoisuuden kanssa, vaan vallitseva todellisuus on asevelvollisuuteen perustuva 97% reserviläisistä koostuva kansanarmeija - ja siitä pelimerkistä on mitattava suurin mahdollinen teho irti ja pärjättävä! Niin tässä maassa on aina tehty, koska muutakaan ei ole voitu. Emme ole missään ameriikassa.
Tosiasioiden tunnustaminen ja tilanteeseen sopeutuminen on tässäkin asiassa lopulta avain kehityksen kukonaskeleeseen. Ei traktorilla Moskovaan asti, ainakaan moottoritietä pitkin.
-
Pelaavatko ammattisotilaat ja reserviläiset samassa joukkueessa yhteisen tavoitteen, Suomen puolustuksen, eteen?
Kaikki pelaavat samassa joukkueessa ja kaikilla on sama yhteinen tavoite - Suomen puolustaminen.
Joillekin se on hikoilua -36C pakkasessa ja +30C helteessä taisteluampuma-alueen kentillä. Joillekkin se on kuusikon keskellä aamuyön alkutunteina, vaakatasoon vihmovassa rätätuiskussa valmistautumista iskuun. Joillekin se on piilopoterossa 24h kyttäämistä ja havaintojen viestittämistä. Joillekkin se on aluepartiointia rakennetulla alueella jatkuvan "vihollisuhkan" alla. Joillekin se on TA-toimintaa 1km500m radalla. Joillekin se on... MUTTA EI HELVETISSÄ KÄKYILY KASARMILLA JA LÄMPÖISISSÄ SISÄTILOISSA ILMAN MITÄÄN OPILLISIA TAVOITTEITA TAI EDES KEHITTYMISEN HALUJA. Kivaa on kun pääsee saunaan kunnon metsäkeikan, vaikkapa viikon-kahden jälkeen. Noh. kaipa jonkun pitää saunakin lämmittää 
