Muurmannin rata poikki, Leningrad matalaksi

[Juna112Porojetsiin]

Ei Suomi Leningradia tietoisesti ollut säästämässä hyökkäysvaiheen aikana. Toki vältti pommittamasta kaupunkia, missä ei olisi ollut sotilaallisestikaan mitään järkeä.

Suomen armeija oli saartamassa Saksan suunnitelman mukaisesti Leningradia laatokan itäpuolelta etenemällä syvärille. Saksa ei tässä omalta puoleltaan onnistunut ja tavoite jäi saavuttamatta. Suomen sodanjohto Keskeytti hyökkäyksen Kannaksella Leningradin pohjoispuolelle virhearviosta joka perustui uskoon Leningradin kukistuvan muutenkin tai puhtaasti sotilaallista tyhmyyttään. Leningradin säästäminen ei tässä ollut päämäärä toteuttihan Suomi sen saartamista toisaalla. Tämä säästämisselitys tuli mukaan vasta myöhemmin Suomen ja Mannerheimin julkisuuskuvan kiillottamiseksi.

Sinäänsä vihollisen sotajoukkojen saartamisessa ei ole mitään väärää, mitä pitäisi hävetä. Jos saartoon jää siviileitä satimeen, on se viimekädessä saarrettujen ratkaisu päättää kuinka kauan kituuttelevat ja milloin antautuvat.

Laiskuuttani menin käyttämään "säästää" ilmaisua, olisi pitänyt valita jokin toinen termi. En tarkoittanut että suomalaisilla olisi ollut halu pelastaa Leningrad, ainoastaan optimoida sotilaallinen ja poliittinen lopputulos omalta kannaltaan. Tämä optimointi olisi ehkä voinut mennä paremminkin (Tietenkin riippuen siitä, mikä oli tavoite. Jos tavoite oli käydä hyökkäyssotaa siten kiltistä, että voi varmistaa jäämisen vastustajan jalkoihin ja toivoa sitten armoa, perustuen siihen että on kuitenkin omalla hyväntahtoisuudellaan varmistanut vastapuolen menestyksen ja oman tappion ... silloinhan tuo optimointi on mennyt aivan loistavasti)

Leningrad on ollut melkoinen paradoksi ja suomalaisille olisi ollut tärkeää saada se antautumaan saksalaisille.
Karmea vaihtoehto olisi ollut hyökätä kaupunkiin siten, että olisi onnistunut saamaan Leningradin antautumaan suomalaisille.
Saksalaiset taas omalla käyttäytymisellään varmistivat, että antautuminen saksalaisille ei ole ollut suosikkilistan kärjessä.

 

[Nojatuolistrategi]

Kun armeijassa oltiin niin varmoja NLn kaatumisesta ja tappiosta, totaalisesta häviöstä, niin miksi piti vallata - helposti puolustettavia järvikannaksia eteentyönnetysti-.....kuka sieltä enää olisi hyökännyt. Saksa vai udmurtit tveriläisten kumppaneina? Norja tai Kiina?

-helposti puolustettavat kannakset- kuulostaa monessa mielessä jälkikäteisselittelyltä mitä se onkin.

Tai sitten ylin sodanjohto ja ehkä Ryti plus muutama muu eivät uskoneetkaan siihen NLn kukistumiseen yhtä kovaa kuin esim. kenraalikunnan enemmistö? Vai työnsikö Suomi pistintä niin pitkään kuin se upposi kohtuudella? Koska sota.

Uskoakseni, koska Saksa käski.

 

[Nojatuolistrategi]

Saksan tarkoitus ei ollut 1941 missään vaiheessa hyökätä Leningradin kaupunkialueelle. Eikä Saksa sitä Suomeltakaan vaatinut, vaan hyökkäystä kohti Nevajokea. Saksalaisten suunnitelma puolestaan oli ylittää kyseinen joki ja kohdata suomalaiset Leningradin pohjoispuolella. Ensisijaisesti saksalaisten tarkoitus syksyllä 1941 oli siis saartaa Leninrad tiiviisti Laatokan länsipuolelta ja saada Leninradiin satimeen jääneet joukot antautumaan. Suomalaiset eivät tämän suunnitelman eteen juurikaan toimineet (todennäköisesti suuresti sen vuoksi, että kokivat Leningradin muutenkin kukistuvan), minkä seurauksena neukut siirsivät joukkoja Suomen suunnalta saksalaisia vastaan mm. juurikin Nevalle. Saksalaisilla puolestaan ei Nevalla syksyllä ollut suurempia reservejä hyökkäyksen käynnistämiseksi omin avuin Nevalta luoteiseen, minkä vuoksi suunnitelmaa ei koskaan toteutettu.

Sen sijaan saksalaiset toteuttivat myöhemmin suunnitelman saartaa Leningrad Laatokan itäpuolelta ja liittyä suomalaisten joukkoihin Syvärillä. Tätä myös Mannerheim saksalaisilta vaati sillä olihan hän toteuttanut oman osuutensa etenemällä suomalaisilla joukoilla Syvärille ja sen ylitsekin. Näin suurisuuntaiseen operaatioon (Tihvinä) saksalaisilla ei voimia ollut senkään vertaa ja lopputulos oli surullisen kuuluisa. Sinänsä saksan sodanjohto tiedosti operaation toteuttamisen vaikeudet, koska Syvärille eteneminen oli määrä tehdä alunperin vasta Leningradin sisemmän saarron jälkeen. Edellä mainituista syistä tästä vaatimuksesta sittemmin tingittiin.

Mitä tulee taas Suomen armeijan etenemisen mahdollisuuksiin ja onnistumisen edellytyksiin hyökkäyksen jatkamiseksi Leningradin pohjoispuolella kohti Nevaa, olisivat ne ainakin voimasuhteiden valossa olleet poikkeuksellisen hyvät. Tiettyjen suomalaisten rintamakomentajien optimismiin hyökkäyksen jatkamiseksi oli siis ihan oikeita perusteita, eivätkä ne suinkaan olleet pelkkää haihattelua. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/170043/SM1360.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Jokipiin ja Mannisen artikkeli Sotatieteellisessä aikakauskirjassa (25/2006) piirtää hyökkäyssuunnitelman näin.



Suomen mahdollisuudet sulkea saarto Leningradin pohjoispuolelta (linnoitusvyöhykkeellä) vaikuttavat vähäisiltä ilman saksalaisten merkittävää läpimurtoa, vaikka miesylivoimaa olisikin ollut.

 

[Vaitelias]

Jokipiin ja Mannisen artikkeli Sotatieteellisessä aikakauskirjassa (25/2006) piirtää hyökkäyssuunnitelman näin.

Katso liite: 43455

Suomen mahdollisuudet sulkea saarto Leningradin pohjoispuolelta (linnoitusvyöhykkeellä) vaikuttavat vähäisiltä ilman saksalaisten merkittävää läpimurtoa, vaikka miesylivoimaa olisikin ollut.

Tuo hyökkäyssuunnitelma, mitä piirroksessa kuvataan oli se Mannerheimin saksalaisille lupaama myönnytys mustapurolle etenemisestä siinä tapauksessa, että saksalaiset tekisivät läpimurron Nevalta luoteeseen niin kuin nuolilla on kuvattu.

Tätä läpimurtoa ei koskaan tullut aikaisemmin mainituista syistä. Mustapurolle eteneminen sekin olisi läpäissyt Leningradin pohjoisen puolustuvyöhykkeen (muistaakseni tuossa artikkelissa oli siihen viitaten virhe). Se mihin Suomen armeija pysähtyi, siellä kulki Lumisuota (rintaman itäosassa se olisi alkanut vasta etelämpänä) lukuunottamatta karkeasti linnoitusvyöhykkeen pääpuolustuslinja.

 

[adam7]

Tätä minä olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt. Mitä armeijanjohto oikein ajatteli vai ajatteliko mitään? Toivottiinko Saksan voitto Neuvostoliitosta jonka jälkeen Suomen armeija olisi mennyt kotiin?
Tässä olisi tutkimisen aihetta jollekin historian tohtorille. Että miksi jäätiin asumaan ja mikä oli jatkosuunnitelma ja miksei rakennettu eturintaman ja Viipurin väliin uusia asemia sen sijaaan että miehet tylsistyivät ja tekivät puhdetöitä.

Eihän tässä ole mitään epäselvää. Asiaa on kyllä tutkittu.

Irti sodasta ei päästy niin kauan kun Saksa oli niin vahva että se olisi voinut yrittää Suomen miehitystä. Piti siis odottaa.

Mitä tulee siihen ettei rakennettu kunnon syviä moninkertaisia linjoja oli venäläisten huono suoritus sekä talvisodassa että Suomen hyökkäysvaiheessa. Ei vaan ymmärretty että venäläiset olivat oppineet ja kehittäneet sotataitoaan raivokkaissa taisteluissa saksalaisten kanssa.

Saksalaisten toimesta jopa lähetettiin upseeri luennoimaan Suomen sodanjohdolle venäläisten suorituskyvystä ja uusista metodeista, mutta varoitukset kaikuivat kuuroille korville Suomessa, jossa venäläisiä edelleen pidettiin saamattomina ja hölmöinä musikoina.

Olisi tuossakin hiki (harjoittelu ja asemien rakentaminen) säätänyt verta.

 

[Juna112Porojetsiin]

Tuo hyökkäyssuunnitelma, mitä piirroksessa kuvataan oli se Mannerheimin saksalaisille lupaama myönnytys mustapurolle etenemisestä siinä tapauksessa, että saksalaiset tekisivät läpimurron Nevalta luoteeseen niin kuin nuolilla on kuvattu.

Tätä läpimurtoa ei koskaan tullut aikaisemmin mainituista syistä. Mustapurolle eteneminen sekin olisi läpäissyt Leningradin pohjoisen puolustuvyöhykkeen (muistaakseni tuossa artikkelissa oli siihen viitaten virhe). Se mihin Suomen armeija pysähtyi, siellä kulki Lumisuota (rintaman itäosassa se olisi alkanut vasta etelämpänä) lukuunottamatta karkeasti linnoitusvyöhykkeen pääpuolustuslinja.

Eikös tuossa Mustapurolle etenemisessä olisi, paitsi menty läpi Leningradin puolustusasemista, mutta myös pääsemällä niiden asemien takapuolelle olisi auennut tieverkko itään kohti Laatokkaa ja koilliseen Lempaalan suuntaan, siellä olevien puolustusasemien selustaan. Kannaksen Leningradin pohjoispuolista tieverkkoa katsomalla tämä suunta näyttää venäläisittäin erittäin vaaralliselta.

Sen sijaan Jokipiin&Mannisen artikkelissa olevan kuvan mukaiseen saksalaisten etenemissuuntaan, on päätiet poikittain, lukuunottamatta Pähkinälinnan ja Seuloskoi(tämä lienee suomenkielinen nimi Vsevolozhsk 'lle) väliä. Ehkä tuo nuoli on vain tarpeettoman pitkä.

Joka tapauksessa Mustapurolle eteneminen olisi aiheuttanut NL:n joukoille Kannaksen puolustuksessa vähintäänkin hirmuisen kriisin, suomalaiset olisivat päässeet selustaan ja koko Puna-armeijan puolustuaseman jääminen saarroksiin on mahdollista.

 

[baikal]

Irti sodasta ei päästy niin kauan kun Saksa oli niin vahva että se olisi voinut yrittää Suomen miehitystä. Piti siis odottaa.

Milloin tuo -odottaminen- mielestäsi alkoi? -41? -43? Paljonko -odottamisesta- alkoi vasta sodan jo loputtua, kun alettiin kirjata historiikkia? Meilläkin on historiankirjoituksessa melkoisesti sitä -sodan loputtua- sopivaksi katsottua historianselitystä.

Ketkä odottivat? Politiikan kärkikaarti? Suomalaisupseeriston enemmistö? Kansa? Ketkä aloittivat odottamisen vasta sopivasti sodan jälkeen.....aivan. Melkoinen osa upseeristoa ja pimennossa elävä ns. kansa.

 

[baikal]

Suomen mahdollisuudet sulkea saarto Leningradin pohjoispuolelta (linnoitusvyöhykkeellä) vaikuttavat vähäisiltä ilman saksalaisten merkittävää läpimurtoa, vaikka miesylivoimaa olisikin ollut.

Noin sadantuhannen miehen armeija olisi myös voinut joutua ammutuksi räsyiksi tuossa leikissä. Jatkosodan hyökkäysvaihe maksoi noin 25 k kaatunutta, -vaikka vanja ei osannutkaan mitään-....kuten täällä on todettu. Leningradin vyöhykkeellä homma olisi tiivistynyt melkoisesti ja suomalaisten jalkaväkihyökkäykset olisivat maksaneet rutosti verta. Vai meinaatteko, että Suomen tuolloiset ps-joukot olisivat vetaneet homman auki.... Iso M oli haluton tuohon liikkeeseen ja syystä.

 

[kaislajääkäri]

Milloin tuo -odottaminen- mielestäsi alkoi? -41? -43? Paljonko -odottamisesta- alkoi vasta sodan jo loputtua, kun alettiin kirjata historiikkia? Meilläkin on historiankirjoituksessa melkoisesti sitä -sodan loputtua- sopivaksi katsottua historianselitystä.

Eipä tuosta odottamisesta olisi juurikaan hiiskuttu sodan ajan olosuhteissa vaikka sitä olisi ollutkin.

 

[Vaitelias]

Eikös tuossa Mustapurolle etenemisessä olisi, paitsi menty läpi Leningradin puolustusasemista, mutta myös pääsemällä niiden asemien takapuolelle olisi auennut tieverkko itään kohti Laatokkaa ja koilliseen Lempaalan suuntaan, siellä olevien puolustusasemien selustaan. Kannaksen Leningradin pohjoispuolista tieverkkoa katsomalla tämä suunta näyttää venäläisittäin erittäin vaaralliselta.

Sen sijaan Jokipiin&Mannisen artikkelissa olevan kuvan mukaiseen saksalaisten etenemissuuntaan, on päätiet poikittain, lukuunottamatta Pähkinälinnan ja Seuloskoi(tämä lienee suomenkielinen nimi Vsevolozhsk 'lle) väliä. Ehkä tuo nuoli on vain tarpeettoman pitkä.

Joka tapauksessa Mustapurolle eteneminen olisi aiheuttanut NL:n joukoille Kannaksen puolustuksessa vähintäänkin hirmuisen kriisin, suomalaiset olisivat päässeet selustaan ja koko Puna-armeijan puolustuaseman jääminen saarroksiin on mahdollista.

Kyllä sitä itseasiassa Neuvostoliiton Kannaksen puolustuksesta vastannut 23.armeijan komentaja pelkäsikin ja arvioi Suomalaisten yrittäneen sitä sinänsä vaatimattomalla rajajääkäripataljoonan hyökkäyksellä, sekä 12. divisioonan Siestarjoen ylityksellä sekä Valkeasaaren valtauksella. Mikäli Suomen armeija olisi tosiaan aloitteellisesti ja määrätietoisesti tuota lähtenyt toteuttamaan olisi saksalaiset oletettavasti aloittaneet hyökkäyksen Nevan yli niiin kuin oli suunniteltu. Tosiasiassa Mannerheimin lupaus oli ehdollinen (Sen jälkeen kun saksalaiset tekevät läpimurron Nevan yli luoteeseen).

Airohan kannatti etenemisen jatkamista saksalaisten näkemyksen mukaisesti aivan Leningradin kaupungin pohjoispuolelle. Liitteissä oleva kuva missä sininen linja on vedetty Leningradin kaupungin pohjoispuolisille hallitseville maastonkohdille olisi saattanut olla Airon näkemyksen suuntainen.

 

[Vonka]

Irti sodasta ei päästy niin kauan kun Saksa oli niin vahva että se olisi voinut yrittää Suomen miehitystä. Piti siis odottaa.

Tämä.

Koska Saksa oli Norjassa ja pohjoisessa sekä etelässä, olimme pihdeissä valmiiksi alkumetreiltä.

(Asiasta toiseen ja pihdeistä puheen ollen, voi olla myös virolaisille kiitollinen siitä, että he yhdessä saksalaisten kanssa pitivät siellä heti Narvan takana Sinimäkiä koko kesän 1944...)

 

[baikal]

Eipä tuosta odottamisesta olisi juurikaan hiiskuttu sodan ajan olosuhteissa vaikka sitä olisi ollutkin.

Totta. Alkoiko odottelu siis -41 loka-marraskuussa, kun oma operaatio pantiin de facto jäihin? Pitääkö tässä uskoa mitä kädet tekivät? Millä tasolla tämä päätös tehtiin? Iso M, Ryti, ketä muita? Mielestäni tässä pitää yksinkertaisesti katsoa mitä Iso H sanoi suomalaisille käydessään Iso M:n synttäreillä kesällä - 42. Hän selitteli ummet ja lammet liittolaiselleen NLn -yllättävästä potentiaalista jne.-. Eli Saksassa ymmärrettiin suomalaisten odottavan kivääri jalalla ja kyttäävän silmä kovana, miten Saku meinaa jatkaa......

Olisi hiton mielevää tietää, mitä pienessä piirissä pohdittiin jo loka-marraskuussa -41? Kristallipalloa ei varmaan käytössä ollut, pl. ehkä Gerda Rytin spiritismiharrastus mutta jotain vainuttiin jo tuolloin vahvasti.

 

[Herman30]

Tuli mieleen Mart Laarin kirja Sinimäkien taistelusta. Tapahtui kesällä ja kaatuneita ilmeisesti kymmeniä tuhansia eikä niitä päästy kesken taistelujen korjaamaan pois niin kuulemma löyhkä oli sanoinkuvaamaton.

 

[tulikomento]

Totta. Alkoiko odottelu siis -41 loka-marraskuussa, kun oma operaatio pantiin de facto jäihin? Pitääkö tässä uskoa mitä kädet tekivät? Millä tasolla tämä päätös tehtiin? Iso M, Ryti, ketä muita? Mielestäni tässä pitää yksinkertaisesti katsoa mitä Iso H sanoi suomalaisille käydessään Iso M:n synttäreillä kesällä - 42. Hän selitteli ummet ja lammet liittolaiselleen NLn -yllättävästä potentiaalista jne.-. Eli Saksassa ymmärrettiin suomalaisten odottavan kivääri jalalla ja kyttäävän silmä kovana, miten Saku meinaa jatkaa......

Olisi hiton mielevää tietää, mitä pienessä piirissä pohdittiin jo loka-marraskuussa -41? Kristallipalloa ei varmaan käytössä ollut, pl. ehkä Gerda Rytin spiritismiharrastus mutta jotain vainuttiin jo tuolloin vahvasti.

Olisko Rytin julkaistuissa päiväkirjoissa asiaan mitä lisävalaistusta ? En ole tutustunut mutta julkaistu ne ainakin on.

 

[kaislajääkäri]

Totta. Alkoiko odottelu siis -41 loka-marraskuussa, kun oma operaatio pantiin de facto jäihin? Pitääkö tässä uskoa mitä kädet tekivät? Millä tasolla tämä päätös tehtiin? Iso M, Ryti, ketä muita? Mielestäni tässä pitää yksinkertaisesti katsoa mitä Iso H sanoi suomalaisille käydessään Iso M:n synttäreillä kesällä - 42. Hän selitteli ummet ja lammet liittolaiselleen NLn -yllättävästä potentiaalista jne.-. Eli Saksassa ymmärrettiin suomalaisten odottavan kivääri jalalla ja kyttäävän silmä kovana, miten Saku meinaa jatkaa......

Olisi hiton mielevää tietää, mitä pienessä piirissä pohdittiin jo loka-marraskuussa -41? Kristallipalloa ei varmaan käytössä ollut, pl. ehkä Gerda Rytin spiritismiharrastus mutta jotain vainuttiin jo tuolloin vahvasti.

Vai olisiko ollut niin, että kauneus oli katojan silmässä. Erilaisia skenaarioita oli, mutta siihen pahimpaan ei riittävästi varauduttu? Luulisi epäilyksen siemenen orastaneen jo viimeistään talven 41-42 taistelujen jälkeen, joten uskon Aatun vierailun aikaan jo osatun asettaa puheet tiettyyn kontekstiin. Helppo tosin arvioida näitä kuvioita jälkikäteen...

 

[adam7]

Milloin tuo -odottaminen- mielestäsi alkoi? -41? -43? Paljonko -odottamisesta- alkoi vasta sodan jo loputtua, kun alettiin kirjata historiikkia? Meilläkin on historiankirjoituksessa melkoisesti sitä -sodan loputtua- sopivaksi katsottua historianselitystä.

Ketkä odottivat? Politiikan kärkikaarti? Suomalaisupseeriston enemmistö? Kansa? Ketkä aloittivat odottamisen vasta sopivasti sodan jälkeen.....aivan. Melkoinen osa upseeristoa ja pimennossa elävä ns. kansa.

Niin, paljon keskustelua on käyty siitä koska Saksan häviö oli Suomen johdolle selvä. Jotkut esittävät että lähinnä Mannerheim ja Paasonen ymmärsivät sen jo loppuvuodesta 1941, kun Saksa ei päässyt Moskovaan, joka ei ollut vain pääkaupunki vaan myös valtakunnan rautatieliikenteen solmukohta. Toiset taas esittävät että se olisi tullut selväksi valtakunnan johdolle vasta kun Saksan kuudes armeija tuhottiin ja rippeet otettiin vangiksi Stalingradissa helmikuussa 1943.

Tuonne väliin ajoittuu laajeneva sotilaallisen ja poliittisen johdon ymmärrys. Eduskunnassahan Pasonen sai vihamielisen vastaanoton kun salaisessa istunnossa kertoi tilanteen. Sitä ennen hän ei sellaista saanut kun esitteli saman korkeimmalle valtiojohdolle Stalingradin jälkeen.

Yhdysvallathan pyrki saamaan aikaan erillisrauhan maaliskuussa 1943, josta Suomi ilmoitti Berliiniin, joka ei tietenkään fanittanut ajatusta. Ja Neuvostoliittohan vaati vielä maaliskuussa 1944 ehdotonta antautumista. Syksyllä 1944 ei enään, kun hyökkäys oli pysäytetty.

Niin, ja kai sinullekin on selvää että korkeimman siviili- ja sotajohdon ja väestön tilannekuvissa oli hieman eroa. Ei tämän pitäisi olla epäselvää.

 

[baikal]

Helppo tosin arvioida näitä kuvioita jälkikäteen..

Se on totta. Mutta historiaa ei tarvitsisi edes kirjoittaa, jos ei hyväksytä sitä, että asioita arvioidaan jälkikäteen. Tai sitten hyväksytään se, että -ajassa kirjoittanut- suolsi absoluuttisen totuuden, mikä lienee yhtä harvinaista kuin keijukaisen ilmestyminen kirkon torniin.

Minusta on vaikea erottaa välillä sitä, mikä oli totuus tekohetkellä ja mikä syntyi jälkeenpäin?

Vuosia sitten katselin tuntikausien dokumenttia brittien tekemänä. Siinä käsiteltiin syytetyn tekoja ja sanoja esim. tammikuussa -45 ja sitä ennen ja sitä, miten tarina muuttui jo kesäkuun -45 kuulusteluissa.

Tarkoitan sitä, että suomalainen toista ms:aa koskeva historiakirjoitus on vähän sellaista laimeeta -nurnbergin oikeudenkäyntiä-. Ketään ei hiissattu sinällään Moskovaan selittelemään ja vastaamaan syytteisiin, mutta selittelylle oli tarvetta. Kotimaassa oikeutta käytiin ja moni puolustuksen selitys hyväksyttiin sellaisenaan historiankirjoitukseen. Melkoinen ongelma historiankirjoituksen näkökulmasta, eikö totta?

 

[baikal]

Niin, ja kai sinullekin on selvää että korkeimman siviili- ja sotajohdon ja väestön tilannekuvissa oli hieman eroa. Ei tämän pitäisi olla epäselvää.

Jospa tämä sama tilanne toistuu 2020 de facto turpossa? Ns. väestö tohisee ja vouhkaa, korkein siviili- et sotilasjohto on asioista perillä.

 

[kaislajääkäri]

Se on totta. Mutta historiaa ei tarvitsisi edes kirjoittaa, jos ei hyväksytä sitä, että asioita arvioidaan jälkikäteen. Tai sitten hyväksytään se, että -ajassa kirjoittanut- suolsi absoluuttisen totuuden, mikä lienee yhtä harvinaista kuin keijukaisen ilmestyminen kirkon torniin.

Minusta on vaikea erottaa välillä sitä, mikä oli totuus tekohetkellä ja mikä syntyi jälkeenpäin?

Vuosia sitten katselin tuntikausien dokumenttia brittien tekemänä. Siinä käsiteltiin syytetyn tekoja ja sanoja esim. tammikuussa -45 ja sitä ennen ja sitä, miten tarina muuttui jo kesäkuun -45 kuulusteluissa.

Tarkoitan sitä, että suomalainen toista ms:aa koskeva historiakirjoitus on vähän sellaista laimeeta -nurnbergin oikeudenkäyntiä-. Ketään ei hiissattu sinällään Moskovaan selittelemään ja vastaamaan syytteisiin, mutta selittelylle oli tarvetta. Kotimaassa oikeutta käytiin ja moni puolustuksen selitys hyväksyttiin sellaisenaan historiankirjoitukseen. Melkoinen ongelma historiankirjoituksen näkökulmasta, eikö totta?

Uskoakseni tuo edellä kuvattu sovellettuna on/tulee aina olemaan ongelma historiankirjoituksen näkökulmasta. Ja siihen kun vielä lisäksi huomioi, että näkökulma/tulkinta on aina tutkijasta riippuvainen, halusi tai ei.

 

[adam7]

Jospa tämä sama tilanne toistuu 2020 de facto turpossa? Ns. väestö tohisee ja vouhkaa, korkein siviili- et sotilasjohto on asioista perillä.

Niin, korkeimmat upseerithan ovat sangen voimakkaasti Nato-jäsenyyden kannalla.