Mitä elintarvikehuoltoa? Leningradin väestö olisi näännytetty, mikä olisi ollut Suomelle valtava propagandatappio.
Muurmannin rata poikki, Leningrad matalaksi
- Viestiketjun aloittaja kaislajääkäri
- Aloitus PVM
Mitä elintarvikehuoltoa? Leningradin väestö olisi näännytetty, mikä olisi ollut Suomelle valtava propagandatappio.
Hyökkäys Syvärille oli jonkinlaista erityisolosuhdeajattelua. Saksalle riitti, että Suomi tarjosi tukikohtia ja mobilisoi armeijansa sitoakseen NL:n voimia. Suomen kannalta taas tärkeää oli vallata menetetyt alueet jotka saatiin aika tuskattomasti.
Syvärille meno taas oli Suur-Suomi -unelmaa. Jos NL oli kerran kaatumassa, miksi tapattaa sotilaita turhan takia? Jos taas pitkä sota uhkaa, miksi hommata pidemmät rintamalinjat, pidemmät huoltolinjat ja tapattaa tuhansia parhaita sotilaita huonosti motivoidussa ryöstöretkessä? Mikä rooli lie ollut 1920-luvulta lähtien haudotuilla hyökkäyssuunnitelmilla ja metsäteollisuuden raaka-ainefantasioilla?
Suomen puolustamiseen riitti Laatokan pohjoispuolella U-asema 1944 ja olisi riittänyt myös 1941. Saksalaisille Itä-Karjala oli sivusotanäyttämön sivusotanäyttämö, ei sieltä paineita tullut.
Viimeksi muokattu:
Niin, eipä nuo -saavutetut asemat- tainneet olla ihan niin helposti puolllustettavia ottaen huomioon sen vauhdin, millä niistä siirryttiin taaemmas tavoittelemaan Torjuntavoittoja.
Höpöhöpöselityksiä jälkikäteen kaikki tyynni.Metsäteollisuus oli ilman muuta visioimassa Suurta Suomen Tulevaisuutta. Vaikutusvaltaa piisasi ja kenraalit oli syötetty ja juotettu hyväksi. Nuorempi upseeristo ei saanut ääntä vielä kuuluviin, -44 se wanhempi upseeristo oli out hommista. Sota kehittyi ja siihen eivät enää wanhat opit Aa-joelta piisanneet.
On kuvaavaa, että PM laittoi tenkanaan rintamalle -tutkimusmiehiä, joiden ikä oli 30:n kahta puolta. Pari hyvinkin tunnettua ev.lutia liikkui PMn ja rintamien välillä. PMlla oli varmasti työ ja tuska pysyä kärryillä siitä todellisuudesta, joka Suomen Itärintamalla vallitsi. Se näkyy aika selvästi julki tulleiden viestien ja kirjeenvaihdon ohessa.
Kaksi- ja puolivuotinen korsunrakennuskilpailu ja ajan tappaminen takasivat sen, että -44 kesäkuussa oli se ja sama missä järvikannaksella linjat olivat. Puna-armeija teki mitä halusi ja eikun lähde kotioppäin.
Järvikannakset on haluttu kuva -strategisiksi tavoitteiksi-....no, mikäs siinä. Ovathan ne. Mutta jos samaan aikaan syvänukutetaan armeija ja upseeristo keskittyy kortinpeluuseen ja osittain juopotteluun, miehet mätänevät korsuissa vuosikausia, värkkäävät kiljua ja makailevat....niin mikä hle-tin strategia se sitten on????? Pah pah ja pah.
Tätä minä olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt. Mitä armeijanjohto oikein ajatteli vai ajatteliko mitään? Toivottiinko Saksan voitto Neuvostoliitosta jonka jälkeen Suomen armeija olisi mennyt kotiin?
Tässä olisi tutkimisen aihetta jollekin historian tohtorille. Että miksi jäätiin asumaan ja mikä oli jatkosuunnitelma ja miksei rakennettu eturintaman ja Viipurin väliin uusia asemia sen sijaaan että miehet tylsistyivät ja tekivät puhdetöitä.
Niin sanottu kolmen kannaksen raja olisi tuonut puolustukselliset edut kunnolla vasta kun Sorokka olisi vallattu ja neuvostojoukot muurmannin suunnalta puhdistettu. Kaikkein eniten Suomen sotilaallista tilannetta tosin olisi helpottanut Leningradin alueella olevien neuvostojoukkojen tuhoutuminen. Tämä olisi vapauttanut lähes kaikki suomalaiset joukot kannakselta ja Suomen rannikoiden ympäristöstä ihan muihin hommiin, koska samalla Neuvostoliiton Itämeren laivasto olisi tuhoutunut. Niin kauan kun Leningrad oli pystyssä uhkasi tämä logistinen keskus vanhan rajan tuntumassa sijaitsevine hyökkäysasemineen (Leningradin pohjoinella linnoitusvyöhykkeellä oli sekä puolustuksellinen, että hyökkäyksellinen funktio) Suomen ydinalueita.
Suomalaisten Syvärille hyökkäys oli saksalaisten pyyntö ja yhteinen suunnitelma, jonka Suomi toteutti. Sittemmin saksalaiset näkivät sotilaallisesti aivan oikein tärkeämpänä suomalaisten hyökkäyksen jatkamisen Kannakselta Nevan suuntaan. Ottaen huomioon, että Suomi oli varsin riippuvainen Saksan toimituksista kuten esimerkiksi ruokahuollosta, niin on oletettavaa, että Suomen oli osoitettava aktiivisuutta Saksan suuntaan edes jossain. Itä-Karjala sopi Suomen johdolle suuntana, koska kuului sotatavoitteisiin ja jos alue oli suomalaisten hallussa ennen Neuvostoliiton romahdusta jäisi se myös suomalaisten haltuun sen jälkeenkin...
Suomalaisten Syvärille hyökkäys oli saksalaisten pyyntö ja yhteinen suunnitelma, jonka Suomi toteutti. Sittemmin saksalaiset näkivät sotilaallisesti aivan oikein tärkeämpänä suomalaisten hyökkäyksen jatkamisen Kannakselta Nevan suuntaan. Ottaen huomioon, että Suomi oli varsin riippuvainen Saksan toimituksista kuten esimerkiksi ruokahuollosta, niin on oletettavaa, että Suomen oli osoitettava aktiivisuutta Saksan suuntaan edes jossain. Itä-Karjala sopi Suomen johdolle suuntana, koska kuului sotatavoitteisiin ja jos alue oli suomalaisten hallussa ennen Neuvostoliiton romahdusta jäisi se myös suomalaisten haltuun sen jälkeenkin...
tulikomento
Supreme Leader
Eiköhän iso kuvio ole ollut se, että Suomi lähti kesällä 1941 Saksan kelkkaan siinä uskossa että Aatu kykenee panemaan Stalikan polvilleen. Kun tämä ei onnistunutkaan, juuttuivat suomalaisetkin useaksi vuodeksi asemasotaan. Mitään Suunnitelma B:tä ei ollut. Sitten vaan odoteltiin passiivisena tapahtumien kehittymistä toivoen samalla hyväuskoisesti että veli venäläinen keskittyisi Saksan nujertamiseen Suomen jäädessä sivusuunnaksi. No, 9.6.1944 selvisi että tämä oli harhakuvitelmaa.
Mutta tuossa isossa kuviossa Itä-Karjalan operaatiossa ei ollut itua - alueet oli saatu jo takaisin, samapa odotella korttitalon luhistumista.
tulikomento
Supreme Leader
Ymmärtääkseni aika yleisesti hyväksytty näkemys Itä-Karjalan pitämisestä perustui sodanjohdon ja poliittisen johdon näkemykseen siitä, että Neuvostoliitolta vallattuja alueita pidettiin pantteina tulevia mahdollisia rauhanneuvotteluja varten.
Lienee keksitty vasta 1942... mitä panttimerkitystä Aunuksen kannaksella oli Neuvostoliitolle? Kanavayhteyksienkin merkitys oli kokonaiskuvassa aika pieni.
Itä-Karjalaan mentiin, koska alueen Suomeen liittämistä pidettiin realistisena Neuvostoliiton hävitessä sodan. Se oli Suomessa monen vaikutusvaltaisen piirin mielenkiinnon kohteena.
Leningradin kukistumisen tärkeys ymmärrettiin myös Suomen sodanjohdossa, mutta virhearvio oli luulla, että Leningrad kukistuisi siinä vaiheessa kun saksalaiset katkaisivat sen yhteydet Laatokan eteläpuolitse. Itse asiassa vasta sen jälkeen kun saksalaiset etenivät Laatokan rannalle uskalsi Mannerheimkin jatkaa hyökkäystä kohti Syväriä. Tämä oletettavasti sen takia, että piti Leningradin tilannetta jo ratkaistuna. Sittemmin kun suomalaiset saavuttivat syvärin alkoi Mannerheim painostamaan saksalaisia etenemään omalta puoleltaan kohti Syväriä...
Leningradin kukistumisen tärkeys ymmärrettiin myös Suomen sodanjohdossa, mutta virhearvio oli luulla, että Leningrad kukistuisi siinä vaiheessa kun saksalaiset katkaisivat sen yhteydet Laatokan eteläpuolitse. Itse asiassa vasta sen jälkeen kun saksalaiset etenivät Laatokan rannalle uskalsi Mannerheimkin jatkaa hyökkäystä kohti Syväriä. Tämä oletettavasti sen takia, että piti Leningradin tilannetta jo ratkaistuna. Sittemmin kun suomalaiset saavuttivat syvärin alkoi Mannerheim painostamaan saksalaisia etenemään omalta puoleltaan kohti Syväriä...
Kyllähän tähän on paljastettu syyksi tuhat ja yksi asiaa. Minkä verran syitä on sitten kehitelty jälkikerrontaa varten, en tiedä.
Rauhanneuvottelua kenen kanssa? NLn piti hävitä, ei sen kanssa olisi neuvotellut kukaan eikä mikään. -varalta- hyökättiin, että jos NL ei häviäkään.....
Jos näitä vakiintuneita selityksiä alkaa summaamaan, niin eipä ne loksahtele kohdilleen mitenkään.
Kolmen kannaksen edullinen puolustusmahdollisuus oli tyhjä kirjain. Niin vilkkaasti sieltä lähdettiin tökkimään, että hyvä kun ehtivät reppunsa selkään nostaa. Ei se ollut oikeasti mikään -strategia- tai jos oli, niin ihan sääliksi käy silloisia strategikkoja.
Joku brittitutkija listasi joskus kolme maata, jotka eivät kyenneet kehittämään sodankäyntiään toisen ms:n kuluessa. Suomi ja Japani ja olikohan Romania tai Italia. Ja kyllä se siltä myös näyttää.
Grande finalekin luonnosteltiin heinäkuussa -44 tupakka-askin kanteen varttitunnissa. Okei, yksinkertainen on varmasti kaunista. Mutta entäs jos kyse olikin siitä, että muuta ei osattu.....
Talvisodan historia kannattaa lukea, se -70-luvulla julkaistu järkälepari. Se määrittää edelleen suomalaiskäsitystä Talvisodasta. Ja sitten alkakaa käydä läpi lähde-viiteluetteloa.....
Meille, jotka edustamme ns. yleisöä on omat lorunsa ja sitten on varmasti intin omat lukemistot, joita availlaan asiaan vihittäville.
Summa: kolmen kannaksen puolllustus esiteltiin strategiana. No ei ollut kyllä hääppönen, kun katsoo, millä tahdilla tuo valovoimainen linjatrio jätettiin.....
Uskottiin NLn kaatuvan kohtsillään ja silti jätettiin pelivaraa neuvotteluille....näinköhän. Haiskahtaa jälkikäteiskiillotukselta.
Joukot ja johtajat makuutettiin turmiolle kahdessa ja puolessa vuodessa. MITÄÄN JÄRKIPERUSTELUA tälle tosiasialle ei ole. Makuutetuista joukoista vaan ei yksinkertaisesti ollut enää liikuntasotaan....sikäli kuin liikuntasota olisi koskaan mikään erikoinen suomalaisvahvuus edes ollutkaan.
Ja alleviivaus: osa komentajista kykeni pitämään joukkonsa jatkuvassa koulutuskierrossa ja taistelukuntoisina, melkoinen osa ei edes yrittänyt. PMlle seliteltiin ummet ja lammet.
Erityisen hyvin tulee mieleen tykistökomentaja Kannaksella, joka vaati asemien alituista kierrättämistä jo ennen suurhyökkäystä. Hän käytti sanaa: nikertely. Eli hän hoksasi, miten vastenmielistä on vaihtaa rytmiä, mieluummin joukot ja alaiset keskittyivät nikertelemään.....no, tämä patteristo ei joutunut tulimylläkän alle ja pystyi latomaan kaikki ammuttavat kranaatitkin vihollisen niskaan kesäkuun 10. ja 11. pvä.
Entäs Lagus. Laguksen joukot eivät nikerrelleet. Ja muutamat muut komentajat. Mutta se valtaosa....
Katsokaamme Suomen strategista tilannetta kesällä 1940:
Maa ei kykene ruokkimaan itseään
Maailman meret ovat täynnä sukellusveneitä ja miinoja.
Idässä NL, Lännessä (Norjassa) Saksa
ja lista jatkuu vain. Maan tilanne oli kestämätön, Saksan ja Neuvostoliiton puristuksessa oli pakko valita jompikumpi ja kesällä 1940 valittiin Saksa. Kun valinta oli tehty oli pakko toimia sen mukaisesti, elintarvikkeet, sotamateriaali ja öljytuotteet olivat täysin Saksan varassa. Uskoiko Suomen johto Saksan kykyyn voittaa sota? Tuskin, kyllä Ryti, Tanner ja Mannerheim osasivat Elon laskuopin.
Ainoa skenaario, jossa Suomen kohtalo olisi ollut edes jotenkin siedettävä oli sellainen jossa Saksa murskaa Neuvostoliiton ja länsivallat murskaavat Saksan. siinä tapauksessa Suomen sodanjohto taspainoilee Saksan ja Iso-Britannian välissä vuoteen 1943 asti jolloin käy ilmeiseksi ettei NL tule kaatumaan (Paasosen tiedusteluanalyysi Päämajalle, Hallitukselle ja Eduskunnalle)
Muistakaamme että Suomi oli murtanut USA:n diplomaattikoodit ja oli tietoinen Teheranin konfrenssin sisällöstä ja suomen asemasta sodan jälkeen, piti siis tapella ennalta päätettyyn lopputulokseen asti.
Tätä taustaa varten on ehä helpompi ymmärtää joitakin mystisempiä valintoja asemasotavaiheen aikana.
Maa ei kykene ruokkimaan itseään
Maailman meret ovat täynnä sukellusveneitä ja miinoja.
Idässä NL, Lännessä (Norjassa) Saksa
ja lista jatkuu vain. Maan tilanne oli kestämätön, Saksan ja Neuvostoliiton puristuksessa oli pakko valita jompikumpi ja kesällä 1940 valittiin Saksa. Kun valinta oli tehty oli pakko toimia sen mukaisesti, elintarvikkeet, sotamateriaali ja öljytuotteet olivat täysin Saksan varassa. Uskoiko Suomen johto Saksan kykyyn voittaa sota? Tuskin, kyllä Ryti, Tanner ja Mannerheim osasivat Elon laskuopin.
Ainoa skenaario, jossa Suomen kohtalo olisi ollut edes jotenkin siedettävä oli sellainen jossa Saksa murskaa Neuvostoliiton ja länsivallat murskaavat Saksan. siinä tapauksessa Suomen sodanjohto taspainoilee Saksan ja Iso-Britannian välissä vuoteen 1943 asti jolloin käy ilmeiseksi ettei NL tule kaatumaan (Paasosen tiedusteluanalyysi Päämajalle, Hallitukselle ja Eduskunnalle)
Muistakaamme että Suomi oli murtanut USA:n diplomaattikoodit ja oli tietoinen Teheranin konfrenssin sisällöstä ja suomen asemasta sodan jälkeen, piti siis tapella ennalta päätettyyn lopputulokseen asti.
Tätä taustaa varten on ehä helpompi ymmärtää joitakin mystisempiä valintoja asemasotavaiheen aikana.
Joka ei ole mikään huono ennuste.
Ei ole mitään syytä olettaa, että Saksa kulutettuaan voimansa idässä, ei olisi halukas tekemään siedettävää rauhaa lännessä. Saksa oli jättänyt Ranskaankin, ikäänkuin malliksi, itselleen mieluisen valtiovallan.
Suomi pyrki tottelemaan ja olemaan ärsyttämättä brittejä ja USA:ta.
NL:n suorituskyky ja sen kyvyt & puutteet Talvisodassa oli ehkä huomattu myös suomalaisten
Saksa oli kyllä kyennyt osoittamaan sotilaallisen tehokkuuden ja myös tarvittavan poliittisen kyynisyyden.
Ja kun katsotaan, mitä tapahtui lähes välittömästä maailmanlaajuisen kovapanosammunnan päätyttyä, niin eipä tuo ennuste ollut pahasti pielessä.
Tämä kyllä mielestäni selittää erittäin hyvin Suomen sodanjohdon, ja poliittisen johdon, strategiset linjaukset niin alueiden haltuunotosta kuin Leningradin säästämisestä.
EDIT*: tulipa tällä kertaa pahempi typo.
Viimeksi muokattu:
Ei Suomi Leningradia tietoisesti ollut säästämässä hyökkäysvaiheen aikana. Toki vältti pommittamasta kaupunkia, missä ei olisi ollut sotilaallisestikaan mitään järkeä.
Suomen armeija oli saartamassa Saksan suunnitelman mukaisesti Leningradia laatokan itäpuolelta etenemällä syvärille. Saksa ei tässä omalta puoleltaan onnistunut ja tavoite jäi saavuttamatta. Suomen sodanjohto Keskeytti hyökkäyksen Kannaksella Leningradin pohjoispuolelle virhearviosta joka perustui uskoon Leningradin kukistuvan muutenkin tai puhtaasti sotilaallista tyhmyyttään. Leningradin säästäminen ei tässä ollut päämäärä toteuttihan Suomi sen saartamista toisaalla. Tämä säästämisselitys tuli mukaan vasta myöhemmin Suomen ja Mannerheimin julkisuuskuvan kiillottamiseksi.
Sinäänsä vihollisen sotajoukkojen saartamisessa ei ole mitään väärää, mitä pitäisi hävetä. Jos saartoon jää siviileitä satimeen, on se viimekädessä saarrettujen ratkaisu päättää kuinka kauan kituuttelevat ja milloin antautuvat.
Kyllä Neuvostoliiton olisi ollut vaikea pärjätä ilman länsitukea. Eipä olisi neukkutehtaat pyörineet lähellekään niin tehokkaasti ilman lännen lähettämiä raaka-aineita ja koneita, sotilailla ei olisi ollut varusteita, rautateillä vetureita, eikä armeijoilla kuorma-autoja. Puhumattakaan nälänhädästä, mikä neuvostoliittoa olisi kohdannut ilman lännen ruokatoimituksia...
Lend-Lease - Wikipedia
Viimeksi muokattu:
Tämä on yksi näistä ikuisuusaiheista joista ei koskaan tulla pääsemään yksimielisyyteen.
Toinen osapuoli vähättelee minkä pystyy ja toinen liioittelee minkä kykenee
.On varmaa, että ilman lend-lease apua sota olisi venynyt. Varsinkin raaka-aineet ja kuljetuskalusto tulivat kovasti tarpeeseen. Toki myös muona. Aseiden osalta merkitys oli vähäisempi. Mutta ratkaisevaan merkitykseen en usko. Jo pelkästään sen vuoksi, että valtaosa avusta toimitettiin sen jälkeen kun Saksan tappio oli sotilaallisesti jo täysin varma.
Kannattaa myös huomioida se vähän tunnettu tosiasia, että NL toimitti USA:aan käänteisen Lend-Leasin puitteissa paljon raaka-aineita joista oli USA:ssa pulaa. Esimerkiksi 300.000 tonnia kromia, 32.000 tonnia mangaania jne joita ilman taas mm. USA:n lentokoneteollisuus olisi ollut heikoilla.
Puna-Armeijan sotilaat kutsuivat apua "toiseksi rintamaksi". Eivätkä aina pelkästään hyvällä. He kyllä pitivät muonasta, mutta enemmän he olisivat pitäneet siitä, jos länsiliittoutuneet olisivat käyneet vuosina 1942-1943 sotaa hieman kovemmalla intensiteetillä. Se, että siihen ei olisi pystytty ilman karmeita tappioita ei paljon kiinnostanut musikkaa joita kaatui kuin heinää Saksalaisten kanssa nuhjutessa.
Tämä on yksi niistä ikävistä riidoista joita molempien puolien sinänsä ymmärrettävät näkökantaerot ovat aiheuttaneet sodan jälkeen. Pohjimmiltaan kyse on mielestäni siitä, että lännessä ei koskaan ymmärretty eikä poliittisista syistähaluttu ymmärtää miten erilainen itärintaman sota oli ja toisaalta siitä, että idässä on haluttu sekä poliittisista että inhimillisistä syistä olla ymmärtämättä lännen asemaa sodassa vuosina 41-44.