Muurmannin rata poikki, Leningrad matalaksi

fulcrum

Ylipäällikkö
AA-linjalle oli pitkä matka. Huoltoyhteydet ja rintamalinjat venyivät. Neuvostoliitto ei lopu siihenkään. Pinta-alaa riittää. Saksan yritys oli toivoton.
Ei lopu siihen mutta 2/3 ihmisistä elää viivan länsipuolella.
Nykykatsannosta voi olla vaikea hahmottaa ettei NL:ää pidetty sotilaallisesti kovin vahvana maana ennen 1941. Olihan Saksa voittanut Venäjän jo 1. maailmansodassa ja yleinen mielipide oli että bolshevistien hallinto oli vielä tehottomampi kuin tsaarin. Surkeat saavutukset talvisodassa tietenkin vahvistivat näitä näkemyksiä muuallakin kuin Saksassa.
 

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
Ei lopu siihen mutta 2/3 ihmisistä elää viivan länsipuolella.
Nykykatsannosta voi olla vaikea hahmottaa ettei NL:ää pidetty sotilaallisesti kovin vahvana maana ennen 1941. Olihan Saksa voittanut Venäjän jo 1. maailmansodassa ja yleinen mielipide oli että bolshevistien hallinto oli vielä tehottomampi kuin tsaarin. Surkeat saavutukset talvisodassa tietenkin vahvistivat näitä näkemyksiä muuallakin kuin Saksassa.
Näin uskottiin tai toivottiin.

According to a 1978 essay by German historian Andreas Hillgruber, the invasion plans drawn up by the German military elite were coloured by hubris stemming from the rapid defeat of France at the hands of the "invincible" Wehrmacht and by ignorance tempered by traditional German stereotypes of Russia as a primitive, backward "Asiatic" country.[f] Red Army soldiers were considered brave and tough, but the officer corps was held in contempt. The leadership of the Wehrmacht paid little attention to politics, culture and the considerable industrial capacity of the Soviet Union, in favour of a very narrow military view.[76] Hillgruber argued that because these assumptions were shared by the entire military elite, Hitler was able to push through with a "war of annihilation" that would be waged in the most inhumane fashion possible with the complicity of "several military leaders", even though it was quite clear that this would be in violation of all accepted norms of warfare.[76]

The plan was for the Red Army to the west of the line to be defeated in a quick military campaign in 1941 before the onset of winter.[5] The German Wehrmacht assumed that the majority of the Soviet military supplies and the main part of the food and population potential of the Soviet Union existed in the lands that lay to the west of the proposed A-A line.[5] If the line were reached, the Soviet Union would also be deprived of around 86% of its petroleum assets (oil territories in the Caucasus).

Mutta kun elävä voima eli ja kasvoi tappioista huolimatta, Saksan sota kävi tukalammaksi. Akseli alkoi vääntyä Liittoutuneiden puristuksessa.

The A-A line as the end-goal of military hostilities was chosen because an occupation of the entire Soviet Union in a single military campaign was considered impossible in view of its geographic dimensions. The remaining Soviet industrial centers further eastward were planned to be destroyed by aerial bombardment, for which an entire Luftflotte ("air fleet"; equivalent in status to an army group) was to be assigned.[5]
1540449087091.png
https://en.wikipedia.org/wiki/A-A_line

Kuten mainittu Suomen olisi ehkä kannattanut puolustaa itse koko itärajaansa (eli korvata ne neljä saksalaista divisioonaa Lapissa suomalaisilla) ja lopuilla voimilla hyökätä vain Karjalan kannaksella.

Saksalaisillakin olisi varmaan ollut käyttöä neljälle ylimääräiselle divisioonalle Leningradin rintamalla.
 

StepanRudanskij

Kenraali
Lahjoittaja
Näin uskottiin tai toivottiin.

According to a 1978 essay by German historian Andreas Hillgruber, the invasion plans drawn up by the German military elite were coloured by hubris stemming from the rapid defeat of France at the hands of the "invincible" Wehrmacht and by ignorance tempered by traditional German stereotypes of Russia as a primitive, backward "Asiatic" country.[f] Red Army soldiers were considered brave and tough, but the officer corps was held in contempt. The leadership of the Wehrmacht paid little attention to politics, culture and the considerable industrial capacity of the Soviet Union, in favour of a very narrow military view.[76] Hillgruber argued that because these assumptions were shared by the entire military elite, Hitler was able to push through with a "war of annihilation" that would be waged in the most inhumane fashion possible with the complicity of "several military leaders", even though it was quite clear that this would be in violation of all accepted norms of warfare.[76]

The plan was for the Red Army to the west of the line to be defeated in a quick military campaign in 1941 before the onset of winter.[5] The German Wehrmacht assumed that the majority of the Soviet military supplies and the main part of the food and population potential of the Soviet Union existed in the lands that lay to the west of the proposed A-A line.[5] If the line were reached, the Soviet Union would also be deprived of around 86% of its petroleum assets (oil territories in the Caucasus).

Mutta kun elävä voima eli ja kasvoi tappioista huolimatta, Saksan sota kävi tukalammaksi. Akseli alkoi vääntyä Liittoutuneiden puristuksessa.



View attachment 24845
https://en.wikipedia.org/wiki/A-A_line

Kuten mainittu Suomen olisi ehkä kannattanut puolustaa itse koko itärajaansa (eli korvata ne neljä saksalaista divisioonaa Lapissa suomalaisilla) ja lopuilla voimilla hyökätä vain Karjalan kannaksella.

Saksalaisillakin olisi varmaan ollut käyttöä neljälle ylimääräiselle divisioonalle Leningradin rintamalla.
Jossain muistelen kerrotun, että jatkosodan alkuvaiheessa ei tiedetty Muurmannin radan uudesta lenkistä Äänisen itäpuolitse. Äänisen saavuttamisella luultiin aluksi myös ratayhteyden katkeavan.
 

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
Jossain muistelen kerrotun, että jatkosodan alkuvaiheessa ei tiedetty Muurmannin radan uudesta lenkistä Äänisen itäpuolitse. Äänisen saavuttamisella luultiin aluksi myös ratayhteyden katkeavan.
Paljon mahdollista.

Muurmannin rata oli myös toisen maailmansodan aikana tärkeä liittoutuneiden elin- ja sotatarvikkeiden kuljetustie Neuvostoliitolle. Neuvostoliitto miltei pystyi korvaamaan ensimmäisen sotavuoden aikaiset aineelliset tappionsa pääasiassa Yhdysvaltain järjestämällä avulla, mikä toimitettiin Murmanskin, Arkangelin ja Vladivostokin satamien kautta, sekä Ison-Britannian ja Neuvostoliiton yhdessä elokuussa 1941 suorittaman Iranin miehityksen jälkeen ns. Trans–Iranian-rautatietä käyttäen Persianlahdelta Kaspianmerelle.

Saksalaisten operaatio Barbarossan kaukotavoite oli ArkangeliAstrahan-linjan haltuunotto Neuvostoliitolta. Ensisijaisesti kuitenkin saksalaiset pyrkivät turvaamaan Petsamon nikkelin saannin varmistamalla sen, ettei Neuvostoliitto kykene vastahyökkäämään Petsamoon tai Kalastajasaarentoon ja etenemällä vaarantamaan Saksan Norjassa valtaamia satamia.

Jatkosodan aikana 1941–1944 suomalaiset miehittivät suuren osan Itä-Karjalaa, muun muassa Petroskoin, jonka kautta Muurmannin rata kulki. Maaselän (Krivin) ja Lotinapellon välinen osa radasta oli suomalaisten joukkojen hallussa. Vienanmerelle saakka suomalaiset eivät kuitenkaan edenneet, ja syksyllä 1941 valmistui kuitenkin Neuvostoliiton vankityövoimalla rakennuttama, rannikkoa myötäilevä 353 kilometrin pituinen yhdysrata Sorokasta Muurmannin radalta Obozerskajaan, ja se mahdollisti neuvostojoukkojen yhteyden Murmanskiin.

Rata oli saksalaisten lentohyökkäysten kohteena 1941–1942 ja suomalaiset kaukopartiomiehet miinoittivat ajoittain rataa aiheuttaen jonkin verran häiriöitä junaliikenteelle. Suomalaiset kaukopartiomiehet saivat radan useita kertoja joksikin ajaksi katkaistuksikin. Tammikuussa 1942 radan katkaisi majuri Arnold Majewskin johtama 1 300 miehen kaukopartio-osasto. Osasto tuhosi samalla Mai Guban.[2][3] Partioretkillä suistettiin rautateiltä yhteensä kymmeniä junia. Kesällä 1942 saksalainen ja suomalainen kaukopartio-osasto hyökkäsi Muurmannin rataa vastaan kolmellakymmenellä kahden hengen kanootilla. [4]

Vasta Yhdysvaltain laajamittaisen avun alettua muodostui Murmanskista sinänsä arvokas sotilaallinen kohde, koska sen satama on Golfvirran vuoksi sula ympäri vuoden. Etelämpänä Oulun leveysasteilla sijaitsevan Arkangelin satama puolestaan saattaa jäätyä kovimmilla talvipakkasilla lyhyeksi ajaksi.

Ensimmäisen sotavuoden aikana liittoutuneiden aineellinen Arkangelin ja Murmanskin satamien kautta toimitettu apu sisälsi yhdeksässä eri laivasaattueessa tuotuna 3 052 lentokonetta, 4 048 panssarivaunua ja 520 000 moottoriajoneuvoa. Saksa lähti hyökkäämään Neuvostoliittoa vastaan 22. kesäkuuta 1941 1 830 lentokoneella, 3 580 panssarivaunulla ja 520 000 moottoriajoneuvolla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirovin_rata

Saksalainen jalkaväenkenraali Waldemar Erfurth kirjoitti Muurmannin radan jatkosodan aikaisesta sotilaallisesta merkityksestä kirjan Muurmannin radan ongelma (suom. 1952, WSOY).

Kirjaa saa epäilemättä hyvin varustetuista kirjakaupoista ja antikvariaateista.
 

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
Hangosta Petsamoon.

Sodistamme tietämättömälle ”Aseveljet korpisodassa” on kuin tiedolla pakattu ylipitkä dekkari. Lopputuloksesta ei jatkuvien käänteiden vuoksi voi mennä takuuseen. Onneksi Rautala kuitenkin vasta lopussa iskee naulan suurten aikomusten ja uhojen arkkuun esitellen syylliset:

”Saksalaisten sotatoimet pohjoisessa oli tuomittu epäonnistumaan alusta alkaen. Voimat eivät vastanneet annettuja tehtäviä, ja toisekseen saksalaiset aliarvioivat vastustajansa. Useat painopistesuunnan vaihdot johtivat ainoastaan siihen, että Petsamon nikkelikaivos kyettiin varmistamaan, muut tavoitteet jäivät saavuttamatta”.

Vienan korvet olivat kaikkien osapuolten kannalta enemmän kuin vastenmielistä seutua: aluksi täysin tietöntä korpea, vesistöjä ja loputonta suoseutua. Sotaan lähdön henkinen puolikin ontui. Hanko ja Viipuri sentään hyväksyttiin tavoitteiksi, mutta…

Silloinen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Väinö Voionmaa kirjoitti pojalleen:

”Kun Mannerheim eilisessä julistuksessaan puhui ”pyhästä sodasta” (niin kuin muhamettilaiset) ja ”ristiretkestä”, niin siitä jo huomaa, että kysymyksessä on täysi osallistuminen Saksan ristiretkeen (tai ”oikeammin”: Euroopan ristiretkeen Saksan johdolla) maailman vitsausta ja ruttopesää vastaan.. tämä kaikki merkitsee sitä, että Suomi on luisumassa täyttä vauhtia hitlerismiin”.
https://www.verkkouutiset.fi/jatkosodassa-suomalaisille-selvisi-saksalaisia-ei-pida-paastaa-metsaan/
 

Old Boy

Ylipäällikkö
Jokipii on kirjoittanut vauhdikkaan kirja-arvostelun, jonka ainakin jaksaa lukea loppuun. Ye eversti evp Ari Rautala (Kadettikurssi 62) kirjoitti vuosikymmenen vaihteessa ihan hyvän kirjan Suomalaisten hyökkäysoperaatioista Jatkosodassa. Se oli kuitenkin enemmän operaatiotaidon näkökulmasta laadittu ja jäi aika vähälle huomiolle. Toivottavasti tämä myy paremmin.

Mitä tulee Verkkouutisten juttuun, niin ei Falkenhorst todellakaaan laatinut hyökkäyssuunnitelmaa viidessä tunnissa. Falkenhorstia harkittiin operaation johtoon ja hänelle annettiin vain 5 h aikaa esitellä hyökkäyssuunnitelman alustava luonnos. Siihen tarvitaan tietoa missä ovat satamat, kaupungit ja tiet sekä lentokentät. Nämä löytyivät matkaoppaasta sillä tarkkuudella kun tällainen tehtävä vaatii. Asia on kerrottu F: n muistelmissa mutta juuri kukaan tarinan toistaja eri ole vaivautunut sitä sielta tarkistamaan.

Saksalaisista varmaan kerrottiin juttuja kuten nykyruotsalaiset norjalaisvitseja, eli erittäin osuva vertaus sinänsä. Katiskajuttu kuitenkin ontuu sillä tämä vehje on keksitty vasta sodan jälkeen. Aikaisemmin käytettiin rimoista tehtyjä mertoja, joita nyt kukaan ei järvenpohjaa pitkin raahaa. Ei tosin katiskaakaan, rikkihän sekin kivissä mene heti.
 

fulcrum

Ylipäällikkö
Mutta kun elävä voima eli ja kasvoi tappioista huolimatta, Saksan sota kävi tukalammaksi. Akseli alkoi vääntyä Liittoutuneiden puristuksessa.
NL:n elävä voima ei sentään ollut pohjaton vaikka iso olikin. Vuoden 1941-42 aluemenetysten myötä tynkä-NL:ään jäi noin 130 miljoonaa ihmistä. Suur-Saksan ja sen itärintaman liittolaisvaltioiden yhteenlaskettu väkiluku oli samaa luokkaa. Liittolaisten mobilisaatioaste tosin oli pääosin aika huono (Suomi poikkeus) joten NL:llä oli edelleen miesvoimaetu puolellaan etenkin kun Saksan piti hajoittaa voimia muuallekin. Mutta rajattomasti väkeä ei idässäkään ollut.
 

StepanRudanskij

Kenraali
Lahjoittaja
NL:n elävä voima ei sentään ollut pohjaton vaikka iso olikin. Vuoden 1941-42 aluemenetysten myötä tynkä-NL:ään jäi noin 130 miljoonaa ihmistä. Suur-Saksan ja sen itärintaman liittolaisvaltioiden yhteenlaskettu väkiluku oli samaa luokkaa. Liittolaisten mobilisaatioaste tosin oli pääosin aika huono (Suomi poikkeus) joten NL:llä oli edelleen miesvoimaetu puolellaan etenkin kun Saksan piti hajoittaa voimia muuallekin. Mutta rajattomasti väkeä ei idässäkään ollut.
Lopussa se miesvoima olikin -44. Suomea vastaan ei enää Talin-Ihantalan jälkeen uskallettu irroittaa riittävää voimaa. Kaikki mitä oli, tarvittiin painamaan saksalaisia jatkuvasti, jotta eivät ehdi kääntää puolustukseen. Venäläisillä ei merkittäviä reservejä enää ollut. Kulkuvälineitä ja raskasta kalustoa ja aseita oli, osaksi länsiapuna, mutta kaikesta muusta oli pulaa aina ruoasta alkaen. Jos saksalaiset olisivat päässeet ryhmittymään puolustukseen, Veikselin "ihmeen" toistuminen olisi ollut hyvinkin mahdollinen skenaario. Venäläisetkään eivät sitä olleet unohtaneet.
 
Top