Muurmannin rata poikki, Leningrad matalaksi

[fulcrum]

AA-linjalle oli pitkä matka. Huoltoyhteydet ja rintamalinjat venyivät. Neuvostoliitto ei lopu siihenkään. Pinta-alaa riittää. Saksan yritys oli toivoton.

Ei lopu siihen mutta 2/3 ihmisistä elää viivan länsipuolella.
Nykykatsannosta voi olla vaikea hahmottaa ettei NL:ää pidetty sotilaallisesti kovin vahvana maana ennen 1941. Olihan Saksa voittanut Venäjän jo 1. maailmansodassa ja yleinen mielipide oli että bolshevistien hallinto oli vielä tehottomampi kuin tsaarin. Surkeat saavutukset talvisodassa tietenkin vahvistivat näitä näkemyksiä muuallakin kuin Saksassa.

 

[Nojatuolistrategi]

Ei lopu siihen mutta 2/3 ihmisistä elää viivan länsipuolella.
Nykykatsannosta voi olla vaikea hahmottaa ettei NL:ää pidetty sotilaallisesti kovin vahvana maana ennen 1941. Olihan Saksa voittanut Venäjän jo 1. maailmansodassa ja yleinen mielipide oli että bolshevistien hallinto oli vielä tehottomampi kuin tsaarin. Surkeat saavutukset talvisodassa tietenkin vahvistivat näitä näkemyksiä muuallakin kuin Saksassa.

Näin uskottiin tai toivottiin.

Spoiler

According to a 1978 essay by German historian Andreas Hillgruber, the invasion plans drawn up by the German military elite were coloured by hubris stemming from the rapid defeat of France at the hands of the "invincible" Wehrmacht and by ignorance tempered by traditional German stereotypes of Russia as a primitive, backward "Asiatic" country.[f] Red Army soldiers were considered brave and tough, but the officer corps was held in contempt. The leadership of the Wehrmacht paid little attention to politics, culture and the considerable industrial capacity of the Soviet Union, in favour of a very narrow military view.[76] Hillgruber argued that because these assumptions were shared by the entire military elite, Hitler was able to push through with a "war of annihilation" that would be waged in the most inhumane fashion possible with the complicity of "several military leaders", even though it was quite clear that this would be in violation of all accepted norms of warfare.[76]

The plan was for the Red Army to the west of the line to be defeated in a quick military campaign in 1941 before the onset of winter.[5] The German Wehrmacht assumed that the majority of the Soviet military supplies and the main part of the food and population potential of the Soviet Union existed in the lands that lay to the west of the proposed A-A line.[5] If the line were reached, the Soviet Union would also be deprived of around 86% of its petroleum assets (oil territories in the Caucasus).

Mutta kun elävä voima eli ja kasvoi tappioista huolimatta, Saksan sota kävi tukalammaksi. Akseli alkoi vääntyä Liittoutuneiden puristuksessa.

The A-A line as the end-goal of military hostilities was chosen because an occupation of the entire Soviet Union in a single military campaign was considered impossible in view of its geographic dimensions. The remaining Soviet industrial centers further eastward were planned to be destroyed by aerial bombardment, for which an entire Luftflotte ("air fleet"; equivalent in status to an army group) was to be assigned.[5]

https://en.wikipedia.org/wiki/A-A_line

Kuten mainittu Suomen olisi ehkä kannattanut puolustaa itse koko itärajaansa (eli korvata ne neljä saksalaista divisioonaa Lapissa suomalaisilla) ja lopuilla voimilla hyökätä vain Karjalan kannaksella.

Saksalaisillakin olisi varmaan ollut käyttöä neljälle ylimääräiselle divisioonalle Leningradin rintamalla.

 

[StepanRudanskij]

Näin uskottiin tai toivottiin.

Spoiler

According to a 1978 essay by German historian Andreas Hillgruber, the invasion plans drawn up by the German military elite were coloured by hubris stemming from the rapid defeat of France at the hands of the "invincible" Wehrmacht and by ignorance tempered by traditional German stereotypes of Russia as a primitive, backward "Asiatic" country.[f] Red Army soldiers were considered brave and tough, but the officer corps was held in contempt. The leadership of the Wehrmacht paid little attention to politics, culture and the considerable industrial capacity of the Soviet Union, in favour of a very narrow military view.[76] Hillgruber argued that because these assumptions were shared by the entire military elite, Hitler was able to push through with a "war of annihilation" that would be waged in the most inhumane fashion possible with the complicity of "several military leaders", even though it was quite clear that this would be in violation of all accepted norms of warfare.[76]

The plan was for the Red Army to the west of the line to be defeated in a quick military campaign in 1941 before the onset of winter.[5] The German Wehrmacht assumed that the majority of the Soviet military supplies and the main part of the food and population potential of the Soviet Union existed in the lands that lay to the west of the proposed A-A line.[5] If the line were reached, the Soviet Union would also be deprived of around 86% of its petroleum assets (oil territories in the Caucasus).

Mutta kun elävä voima eli ja kasvoi tappioista huolimatta, Saksan sota kävi tukalammaksi. Akseli alkoi vääntyä Liittoutuneiden puristuksessa.



Katso liite: 24845
https://en.wikipedia.org/wiki/A-A_line

Kuten mainittu Suomen olisi ehkä kannattanut puolustaa itse koko itärajaansa (eli korvata ne neljä saksalaista divisioonaa Lapissa suomalaisilla) ja lopuilla voimilla hyökätä vain Karjalan kannaksella.

Saksalaisillakin olisi varmaan ollut käyttöä neljälle ylimääräiselle divisioonalle Leningradin rintamalla.

Jossain muistelen kerrotun, että jatkosodan alkuvaiheessa ei tiedetty Muurmannin radan uudesta lenkistä Äänisen itäpuolitse. Äänisen saavuttamisella luultiin aluksi myös ratayhteyden katkeavan.

 

[Nojatuolistrategi]

Jossain muistelen kerrotun, että jatkosodan alkuvaiheessa ei tiedetty Muurmannin radan uudesta lenkistä Äänisen itäpuolitse. Äänisen saavuttamisella luultiin aluksi myös ratayhteyden katkeavan.

Paljon mahdollista.

Spoiler

Muurmannin rata oli myös toisen maailmansodan aikana tärkeä liittoutuneiden elin- ja sotatarvikkeiden kuljetustie Neuvostoliitolle. Neuvostoliitto miltei pystyi korvaamaan ensimmäisen sotavuoden aikaiset aineelliset tappionsa pääasiassa Yhdysvaltain järjestämällä avulla, mikä toimitettiin Murmanskin, Arkangelin ja Vladivostokin satamien kautta, sekä Ison-Britannian ja Neuvostoliiton yhdessä elokuussa 1941 suorittaman Iranin miehityksen jälkeen ns. Trans–Iranian-rautatietä käyttäen Persianlahdelta Kaspianmerelle.

Saksalaisten operaatio Barbarossan kaukotavoite oli Arkangeli–Astrahan-linjan haltuunotto Neuvostoliitolta. Ensisijaisesti kuitenkin saksalaiset pyrkivät turvaamaan Petsamon nikkelin saannin varmistamalla sen, ettei Neuvostoliitto kykene vastahyökkäämään Petsamoon tai Kalastajasaarentoon ja etenemällä vaarantamaan Saksan Norjassa valtaamia satamia.

Jatkosodan aikana 1941–1944 suomalaiset miehittivät suuren osan Itä-Karjalaa, muun muassa Petroskoin, jonka kautta Muurmannin rata kulki. Maaselän (Krivin) ja Lotinapellon välinen osa radasta oli suomalaisten joukkojen hallussa. Vienanmerelle saakka suomalaiset eivät kuitenkaan edenneet, ja syksyllä 1941 valmistui kuitenkin Neuvostoliiton vankityövoimalla rakennuttama, rannikkoa myötäilevä 353 kilometrin pituinen yhdysrata Sorokasta Muurmannin radalta Obozerskajaan, ja se mahdollisti neuvostojoukkojen yhteyden Murmanskiin.

Rata oli saksalaisten lentohyökkäysten kohteena 1941–1942 ja suomalaiset kaukopartiomiehet miinoittivat ajoittain rataa aiheuttaen jonkin verran häiriöitä junaliikenteelle. Suomalaiset kaukopartiomiehet saivat radan useita kertoja joksikin ajaksi katkaistuksikin. Tammikuussa 1942 radan katkaisi majuri Arnold Majewskin johtama 1 300 miehen kaukopartio-osasto. Osasto tuhosi samalla Mai Guban.[2][3] Partioretkillä suistettiin rautateiltä yhteensä kymmeniä junia. Kesällä 1942 saksalainen ja suomalainen kaukopartio-osasto hyökkäsi Muurmannin rataa vastaan kolmellakymmenellä kahden hengen kanootilla. [4]

Vasta Yhdysvaltain laajamittaisen avun alettua muodostui Murmanskista sinänsä arvokas sotilaallinen kohde, koska sen satama on Golfvirran vuoksi sula ympäri vuoden. Etelämpänä Oulun leveysasteilla sijaitsevan Arkangelin satama puolestaan saattaa jäätyä kovimmilla talvipakkasilla lyhyeksi ajaksi.

Ensimmäisen sotavuoden aikana liittoutuneiden aineellinen Arkangelin ja Murmanskin satamien kautta toimitettu apu sisälsi yhdeksässä eri laivasaattueessa tuotuna 3 052 lentokonetta, 4 048 panssarivaunua ja 520 000 moottoriajoneuvoa. Saksa lähti hyökkäämään Neuvostoliittoa vastaan 22. kesäkuuta 1941 1 830 lentokoneella, 3 580 panssarivaunulla ja 520 000 moottoriajoneuvolla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirovin_rata

Saksalainen jalkaväenkenraali Waldemar Erfurth kirjoitti Muurmannin radan jatkosodan aikaisesta sotilaallisesta merkityksestä kirjan Muurmannin radan ongelma (suom. 1952, WSOY).

Kirjaa saa epäilemättä hyvin varustetuista kirjakaupoista ja antikvariaateista.

 

[Nojatuolistrategi]

Hangosta Petsamoon.

Sodistamme tietämättömälle ”Aseveljet korpisodassa” on kuin tiedolla pakattu ylipitkä dekkari. Lopputuloksesta ei jatkuvien käänteiden vuoksi voi mennä takuuseen. Onneksi Rautala kuitenkin vasta lopussa iskee naulan suurten aikomusten ja uhojen arkkuun esitellen syylliset:

”Saksalaisten sotatoimet pohjoisessa oli tuomittu epäonnistumaan alusta alkaen. Voimat eivät vastanneet annettuja tehtäviä, ja toisekseen saksalaiset aliarvioivat vastustajansa. Useat painopistesuunnan vaihdot johtivat ainoastaan siihen, että Petsamon nikkelikaivos kyettiin varmistamaan, muut tavoitteet jäivät saavuttamatta”.

Vienan korvet olivat kaikkien osapuolten kannalta enemmän kuin vastenmielistä seutua: aluksi täysin tietöntä korpea, vesistöjä ja loputonta suoseutua. Sotaan lähdön henkinen puolikin ontui. Hanko ja Viipuri sentään hyväksyttiin tavoitteiksi, mutta…

Silloinen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Väinö Voionmaa kirjoitti pojalleen:

”Kun Mannerheim eilisessä julistuksessaan puhui ”pyhästä sodasta” (niin kuin muhamettilaiset) ja ”ristiretkestä”, niin siitä jo huomaa, että kysymyksessä on täysi osallistuminen Saksan ristiretkeen (tai ”oikeammin”: Euroopan ristiretkeen Saksan johdolla) maailman vitsausta ja ruttopesää vastaan.. tämä kaikki merkitsee sitä, että Suomi on luisumassa täyttä vauhtia hitlerismiin”.

https://www.verkkouutiset.fi/jatkosodassa-suomalaisille-selvisi-saksalaisia-ei-pida-paastaa-metsaan/

 

[Old Boy]

Jokipii on kirjoittanut vauhdikkaan kirja-arvostelun, jonka ainakin jaksaa lukea loppuun. Ye eversti evp Ari Rautala (Kadettikurssi 62) kirjoitti vuosikymmenen vaihteessa ihan hyvän kirjan Suomalaisten hyökkäysoperaatioista Jatkosodassa. Se oli kuitenkin enemmän operaatiotaidon näkökulmasta laadittu ja jäi aika vähälle huomiolle. Toivottavasti tämä myy paremmin.

Mitä tulee Verkkouutisten juttuun, niin ei Falkenhorst todellakaaan laatinut hyökkäyssuunnitelmaa viidessä tunnissa. Falkenhorstia harkittiin operaation johtoon ja hänelle annettiin vain 5 h aikaa esitellä hyökkäyssuunnitelman alustava luonnos. Siihen tarvitaan tietoa missä ovat satamat, kaupungit ja tiet sekä lentokentät. Nämä löytyivät matkaoppaasta sillä tarkkuudella kun tällainen tehtävä vaatii. Asia on kerrottu F: n muistelmissa mutta juuri kukaan tarinan toistaja eri ole vaivautunut sitä sielta tarkistamaan.

Saksalaisista varmaan kerrottiin juttuja kuten nykyruotsalaiset norjalaisvitseja, eli erittäin osuva vertaus sinänsä. Katiskajuttu kuitenkin ontuu sillä tämä vehje on keksitty vasta sodan jälkeen. Aikaisemmin käytettiin rimoista tehtyjä mertoja, joita nyt kukaan ei järvenpohjaa pitkin raahaa. Ei tosin katiskaakaan, rikkihän sekin kivissä mene heti.

 

[fulcrum]

Mutta kun elävä voima eli ja kasvoi tappioista huolimatta, Saksan sota kävi tukalammaksi. Akseli alkoi vääntyä Liittoutuneiden puristuksessa.

NL:n elävä voima ei sentään ollut pohjaton vaikka iso olikin. Vuoden 1941-42 aluemenetysten myötä tynkä-NL:ään jäi noin 130 miljoonaa ihmistä. Suur-Saksan ja sen itärintaman liittolaisvaltioiden yhteenlaskettu väkiluku oli samaa luokkaa. Liittolaisten mobilisaatioaste tosin oli pääosin aika huono (Suomi poikkeus) joten NL:llä oli edelleen miesvoimaetu puolellaan etenkin kun Saksan piti hajoittaa voimia muuallekin. Mutta rajattomasti väkeä ei idässäkään ollut.

 

[StepanRudanskij]

NL:n elävä voima ei sentään ollut pohjaton vaikka iso olikin. Vuoden 1941-42 aluemenetysten myötä tynkä-NL:ään jäi noin 130 miljoonaa ihmistä. Suur-Saksan ja sen itärintaman liittolaisvaltioiden yhteenlaskettu väkiluku oli samaa luokkaa. Liittolaisten mobilisaatioaste tosin oli pääosin aika huono (Suomi poikkeus) joten NL:llä oli edelleen miesvoimaetu puolellaan etenkin kun Saksan piti hajoittaa voimia muuallekin. Mutta rajattomasti väkeä ei idässäkään ollut.

Lopussa se miesvoima olikin -44. Suomea vastaan ei enää Talin-Ihantalan jälkeen uskallettu irroittaa riittävää voimaa. Kaikki mitä oli, tarvittiin painamaan saksalaisia jatkuvasti, jotta eivät ehdi kääntää puolustukseen. Venäläisillä ei merkittäviä reservejä enää ollut. Kulkuvälineitä ja raskasta kalustoa ja aseita oli, osaksi länsiapuna, mutta kaikesta muusta oli pulaa aina ruoasta alkaen. Jos saksalaiset olisivat päässeet ryhmittymään puolustukseen, Veikselin "ihmeen" toistuminen olisi ollut hyvinkin mahdollinen skenaario. Venäläisetkään eivät sitä olleet unohtaneet.

 

[Nojatuolistrategi]

75-vuotissurujuhla.

Kaksikymppinen Mirja Ruonaniemi teki Neuvostoliiton radiossa suomenkielistä propagandaohjelmaa Leningradin piirityksen ajan. Piirityksen päättymisestä tulee sunnuntaina kuluneeksi 75 vuotta.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005979381.html

 

[Nojatuolistrategi]

Silmäillessäni Mikko Karjalaisen kirjaa Mannerheimin päämaja sattui silmään viittaus majuri/everstiluutnantti (?) Tapio Peitsaran suunnitelmaan (s. 338): ”Läpimurtomahdollisuudet Karjalan kannaksella Harvasuon ja Rokanjärven välillä”.

Vielä näinkin myöhään (lokakuussa 1942) Päämajan operatiivinen osasto ja maavoimatoimisto odottivat saksalaisten valtaavan Leningradin ja valmistelivat muistion suomalaisten hyökkäysmahdollisuuksista Karjalan kannaksella.

Suunnitelman mukaan läpimurtomahdollisuus oli olemassa Harvasuon ja Rokanjärven välillä, mutta hyökkäyksen onnistumisen nähtiin edellyttävän runsaasti tykistöä, panssarivoimia ja ainakin kahden divisioonan ylivoiman verrattuna vihollisen jalkaväkeen.

Sanomattakin on selvää, ettei Leningradin valtausoperaatio toteutunut edes vuonna 1943, vaikka suomalaiset varautuivatkin tukemaan saksalaisia (vähäisten) mahdollisuuksiensa mukaisesti.

 

[Nojatuolistrategi]

Silmäillessäni Mikko Karjalaisen kirjaa Mannerheimin päämaja sattui silmään viittaus majuri/everstiluutnantti (?) Tapio Peitsaran suunnitelmaan (s. 338): ”Läpimurtomahdollisuudet Karjalan kannaksella Harvasuon ja Rokanjärven välillä”.

Vielä näinkin myöhään (lokakuussa 1942) Päämajan operatiivinen osasto ja maavoimatoimisto odottivat saksalaisten valtaavan Leningradin ja valmistelivat muistion suomalaisten hyökkäysmahdollisuuksista Karjalan kannaksella.

Suunnitelman mukaan läpimurtomahdollisuus oli olemassa Harvasuon ja Rokanjärven välillä, mutta hyökkäyksen onnistumisen nähtiin edellyttävän runsaasti tykistöä, panssarivoimia ja ainakin kahden divisioonan ylivoiman verrattuna vihollisen jalkaväkeen.

Sanomattakin on selvää, ettei Leningradin valtausoperaatio toteutunut edes vuonna 1943, vaikka suomalaiset varautuivatkin tukemaan saksalaisia (vähäisten) mahdollisuuksiensa mukaisesti.

Tarkkoja koordinaatteja tuolle Harvasuo-Rokanjärvi lohkolle en löytänyt, mutta ilmeisesti paikka sijaitsee Lempaalanjärven lähistöllä.

II pataljoonan puolustuslohkoa kavennettiin 11. syyskuuta kello 17. Uusi oikea raja oli tienhaara karttasana Maaselkä e-kirjaimesta 500 metriä pohjoiseen–karttasanan Sutela S-kirjain–karttasanan Muratta M-kirjaimesta 500 metriä luoteeseen oleva lampi ja siitä edelleen Nakkalovon tienhaara–Rokanjärven pohjoispää. Lohkon vasempana rajana oli Lempaalanjärvi.

https://www.sotapolku.fi/sotapolut/jalkavkirykmentti-1/hykkys-kohti-lempaalaa-jalkavkirykmentti-1--893556000/?person=629122

 

[Teille olen herra Majuri]

Mikähän psykologinen vaikutus Leningradiin hyökkäämisellä ja sen valtauksella olisi ollut suomalaisiin? Olisiko voitonjuhlat muuttuneet ennen pitkää vastenmielisyydeksi ja moraalin pettämiseksi sitä miehittävien sotilaiden keskuudessa, kun olisi nähty ja tajuttu minkä kohtalon saksalainen oli varannut kaupungin siviilien osaksi? En väitä, että suomalaiset olisivat ihmisinä olleet sen kummempia, mutta olihan armeijoiden mentaliteetissa ja kurissa aikamoisia eroja. Ehkä suomalaisella olisi ollut totutteleminen siihen todellisuuteen, missä se venäläinen pikkulapsi on "ali-ihminen", jonka saa talloa hengiltä ilman että ketään kiinnostaa paskaakaan tai siihen suorastaan kannustetaan.

 

[Nojatuolistrategi]

Mikähän psykologinen vaikutus Leningradiin hyökkäämisellä ja sen valtauksella olisi ollut suomalaisiin? Olisiko voitonjuhlat muuttuneet ennen pitkää vastenmielisyydeksi ja moraalin pettämiseksi sitä miehittävien sotilaiden keskuudessa, kun olisi nähty ja tajuttu minkä kohtalon saksalainen oli varannut kaupungin siviilien osaksi? En väitä, että suomalaiset olisivat ihmisinä olleet sen kummempia, mutta olihan armeijoiden mentaliteetissa ja kurissa aikamoisia eroja. Ehkä suomalaisella olisi ollut totutteleminen siihen todellisuuteen, missä se venäläinen pikkulapsi on "ali-ihminen", jonka saa talloa hengiltä ilman että ketään kiinnostaa paskaakaan tai siihen suorastaan kannustetaan.

Huojentavaa suomalaisesta näkökulmasta on, ettei ylipäälliköllä ollut mitään halua hyökätä Leningradiin eikä armeijalla ollut tarpeeksi voimaa murtautua linnoitetun puolustusvyöhykkeen läpi suurkaupungin kaduille ja kujille.

Operaatio-opin kannalta kiinnostavia ovat ne kaksi suunnitelmaa, joissa Leningradin saartoa olisi suomalais-saksalaisin voimin kiristetty. Ensimmäinen perustui saksalaisten läpimurtoon Pähkinälinnasta Mustapurolle, jonne suomalaisten oli määrä murtautua saksalaisia vastaan. Toinen oli tuo spekulatiivisempi läpimurtohyökkäys Lempaalanjärven maisemista, ”kun vanhaa rajalinjaa oikaistiin”. (Ja jos kuvitelmissa siirrytään rintamalinjalla edelleen itään, koukkauksella Laatokan kautta olisi mahdollisesti voitu kiertää linnoitusvyöhyke, mutta se toki toteutettiin vain sulan veden aikaan torpedoveneillä.) Lopullinen ja toteutunut yritys sulkea saarto tapahtui vieläkin idempänä eli Laatokan toisella puolella, kun pyrittiin saksalaisten kanssa ”kättenlyöntiin Syvärillä”.

Saksalaisten huoleksi Leningradin valtaus haluttiin jättää. Ensin (1941) ei saksalaisillakaan voima riittänyt muuhun kuin saartoon. Sitten (1942) kun tykistöä ja pommikoneita oli riittävästi, ei aikaa enää ollut Leningradin murskaamiseksi ”kortteli kerrallaan”, kun kiirettä piti muillakin rintamalohkoilla.

Hitler ja Stalin olivat yksimielisesti päättäneet, että Leningrad ja sen asukkaat uhrataan. Heiltähän tämä kävi kuin Holokaustissa ja Holodomorissa. Mutta eivät partiopoikia olleet Dresdenin ja Hampurin palopommittajatkaan, saati sitten Hiroshiman ja Nagasagin ydinpommittajat. Sota on julmaa ja ratsuväki raakaa... paitsi ehkä eräs ratsuväenkenraali.

 

[EK]

Mikähän psykologinen vaikutus Leningradiin hyökkäämisellä ja sen valtauksella olisi ollut suomalaisiin? Olisiko voitonjuhlat muuttuneet ennen pitkää vastenmielisyydeksi ja moraalin pettämiseksi sitä miehittävien sotilaiden keskuudessa, kun olisi nähty ja tajuttu minkä kohtalon saksalainen oli varannut kaupungin siviilien osaksi? En väitä, että suomalaiset olisivat ihmisinä olleet sen kummempia, mutta olihan armeijoiden mentaliteetissa ja kurissa aikamoisia eroja. Ehkä suomalaisella olisi ollut totutteleminen siihen todellisuuteen, missä se venäläinen pikkulapsi on "ali-ihminen", jonka saa talloa hengiltä ilman että ketään kiinnostaa paskaakaan tai siihen suorastaan kannustetaan.

Suomalaiset pyysivät saksalaisilta kaupungin luovuttamista tyhjänä, eli ilman siviiliväestöä. Ei olisi ollut moraalisia ongelmia.

 

[skärdis]

Mikähän psykologinen vaikutus Leningradiin hyökkäämisellä ja sen valtauksella olisi ollut suomalaisiin?

Ei kovin montaa tapausta taida sotahistoria tuntea tilannetta, jossa pieni kansa olisi vallannut itsensä kokoisen miljoonakaupungin ja sitten miettinyt, että mitäs nyt tehdään. Muutetaanko kaikki Nevan rannalle?

 

[inscout]

Suomalaiset pyysivät saksalaisilta kaupungin luovuttamista tyhjänä, eli ilman siviiliväestöä. Ei olisi ollut moraalisia ongelmia.

Tuo olisi ollut kaksinaismoralismissaan todellinen suurvallan teko. Voin kuvitella TK-kuvaajien ääniraidan: "Me pyysimme kaupungin tyhjänä ja liittolaisemme ystävällisesti niin tekivät. Köh köh... Pahoittelen aivastelua. Alueella leijuu sankka savupilvi. Näköjään lämpölaitoksen uunit on jo saatu toimimaan kumppaniemme toimesta...)

 

[Kyrätulli]

Tai seuraavanlainen:"viimeiset bolshevikit lähtevät siirtymään pois luovutetusta Pietarista asevwljiemme suosiollisella avustuksella. Viihtyisiin karjavaunuihin saadaan saksalaisella järjestelmällisyydellä mahtumaan huomattavan paljon bolsuja. Asiaa toki helpottaa bolsujen laihako ruumiinrakenne. Tämä tulee muuttumaan kun Pietarin asukkaat pääsevät nauttimaan todellisesta germaanisesta vieraanvaraisuudesta heille varta vasten rakennetuissa leireissä. Leireissä yksi ensimmäisiä viihdykkeitä onkin peseytyminen erityisissä suihkuissa ja se, toden totta, tulee näille slaaveille tarpeeseen. Itse valtakunnanjohtajan tiedetään kantavan erityistä huolta näiden itäisten maiden uusien asukkaiden hyvinvoinnista ja loppusijoituksesta."

 

[EK]

Tuo olisi ollut kaksinaismoralismissaan todellinen suurvallan teko. Voin kuvitella TK-kuvaajien ääniraidan: "Me pyysimme kaupungin tyhjänä ja liittolaisemme ystävällisesti niin tekivät. Köh köh... Pahoittelen aivastelua. Alueella leijuu sankka savupilvi. Näköjään lämpölaitoksen uunit on jo saatu toimimaan kumppaniemme toimesta...)

No joo, mutta historiassa valtiot ovat aina olleet kaksinaismoralistisia. Ensimmäisen maailmansodan alla briteillä oli suunnitelma Belgiaan hyökkäämiseksi, mutta saksalaiset ehtivät ensin, jolloin britit saivat hyvillä mielin levittää propagandaa brutaaleista hunneista rikkomassa Belgian vapautta. Samaisen sodan aikana britit tulivat melko kyselemättä Kreikkaan vuonna 1917. Tai Saksan invaasio Norjaan, johon suurena syynä oli Ranskan ja Englannin valmistelema operaatio Narvikiin ja sieltä Ruotsin rautakaivoksille. Kolme päivääkö ne saksalaiset olivat nopeampia kuin länsivallat. Siksihän se avustusretkikunta niin nopeasti sinne Narvikiin sitten ehtikin.

Tai Yhdysvallat käymässä toista maailmansotaa vapauden ja ihmisoikeuksien puolesta ja samalla suunnittelemassa Japanin koko väestön siirtämistä Tyynenmeren saarille ja Yhdysvaltain mustan väestön eristämistä tyhjille Japanin saarille. Tyynenmeren saarilta saataisiin tuotua sinne syntynyttä "sekakansaa" Yhdysvaltoihin määräajaksi tekemään mustalta väestönosalta jääneet "paskahommat". Tietenkin työvoima steriloitaisiin ennen Yhdysvaltoihin tuomista... No, pienen piirin suunnitelmia, eikä ylimmällä tasolla, mutta kuitenkin.

Tai tälläkin sivustolla ansiokkaasti käsitellyt Saksan ja Neuvostoliiton neuvottelut erillisrauhasta.

Arvi "Perkele" Korhonen laati Suomen käyttöön oikein mainot perustelut, miksi uusi raja kulkee vuonna 1942 tai viimeistään -43 Vienanmerestä Äänisen kautta Laatokalle ja siitä joko Kannakselta Suomenlahteen tai sitten Inkerinmaa mukaan haalittuna. Hyvällä tuurilla tietenkin itsenäisen Viron tasavallan viimeinen päätös vuodelta 1940 olisi pantu täytäntöön ja Eestin Melkovabariik (by Pahkasika) olisi liitetty Suomeen. Ja se Paasikiven kirjoittama puhe Leningradin lopullisen kohtalon kunniaksi. Mutta semmoista se on, kun tilanne on päällä. Pitää varautua sekä parhaaseen mahdolliseen tilanteeseen että siihen heikompaan vaihtoehtoon. Osa joistakin "kohupaljastuksista" selittyy mielestäni osin sillä, että Suomi pyrki pitämään portteja auki useampaan suuntaan. Jos entinen EK:n operaattori ja sisäministeri Kekkonen käy Ruotsissa tapaamassa läntisten tiedustelupalvelujen edustajia, niin onko kyseessä välttämättä pelkästään yksityinen toimita? Tai onko suomalaisten virkamiesten liikkuminen Baltian alueella saksalaismiehityksen aikaan pelkästään natsimielisyyttä, vai onko mukana myös halu katsoa mitä se saksalaismiehitys oikeasti tarkoittaa?

 

[baikal]

Jatkosodan hyökkäysvaiheen kokonaistappiot olivat noin 80 tuhatta suomalaista. Kaatuneiden osuus noin 26 tuhatta.

Mihin osiin tappioiden suurin prosentti osui, tottamoses hyökkäysportaisiin ja ensilinjan joukkoihin. Miten korvata OIKEASTI 80 tuhannen sotilaan siivu siten, että samoilla jaloilla olisi jatkettu hyökkäystä Lenskiin? Höpöhöpö.

Ulkopoliittinen riski. Amerikkalainen sormi heristi jo syyskuussa -41. Olisiko sille pitänyt viitata kintaalla.....

Sotilaallinen riski. Entäs jos Jättiläisyritys olisi mennyt ns. reisille, olisikin tullut pelkästään vaan turpia? Sekin on täysin mahdollista, sanokoot kuka mitä haluaa.

Saksalaisten myötäsotijoiden riski joutua tekemään -uhrauksia- oli melkoinen. Kahtokkee nyt vaikka akselia Ita-Rom-Unkari.....kokonaisia armeijoita suli myötäsotijuuden melskeissä ja loimeen tuli.

Ja kauniiksi lopuksi: kun tosiasia oli se, että armeijan piti ryhtyä luovuttamaan vanhimpia ikäluokkia siviilihommiin, niin miten yhtälö olisi pelittänyt Jättiläisyrityksen kanssa yhteen? Entäs jos Jättiläisyritys olisi pitkittynyt kiusallisesti....parhaassakin tapauksessa?

Jälkiviisaus. Jos Lenski olisi vallattu, niin millainen tilinteko olisi ollut edessä v. - 44? Olisiko Lenski jäänyt suomalaiseksi voittomaaksi vai olisiko siitä tehty vähän kuulustelupöytäkirjoja.....jälkiviisaus: suursota ratkesi siihen viimeistään, kun Usa tuli peliin -41 silleen voimalla.

 

[EK]

Jatkosodan hyökkäysvaiheen kokonaistappiot olivat noin 80 tuhatta suomalaista. Kaatuneiden osuus noin 26 tuhatta.

Mihin osiin tappioiden suurin prosentti osui, tottamoses hyökkäysportaisiin ja ensilinjan joukkoihin. Miten korvata OIKEASTI 80 tuhannen sotilaan siivu siten, että samoilla jaloilla olisi jatkettu hyökkäystä Lenskiin? Höpöhöpö.

Ulkopoliittinen riski. Amerikkalainen sormi heristi jo syyskuussa -41. Olisiko sille pitänyt viitata kintaalla.....

Sotilaallinen riski. Entäs jos Jättiläisyritys olisi mennyt ns. reisille, olisikin tullut pelkästään vaan turpia? Sekin on täysin mahdollista, sanokoot kuka mitä haluaa.

Saksalaisten myötäsotijoiden riski joutua tekemään -uhrauksia- oli melkoinen. Kahtokkee nyt vaikka akselia Ita-Rom-Unkari.....kokonaisia armeijoita suli myötäsotijuuden melskeissä ja loimeen tuli.

Ja kauniiksi lopuksi: kun tosiasia oli se, että armeijan piti ryhtyä luovuttamaan vanhimpia ikäluokkia siviilihommiin, niin miten yhtälö olisi pelittänyt Jättiläisyrityksen kanssa yhteen? Entäs jos Jättiläisyritys olisi pitkittynyt kiusallisesti....parhaassakin tapauksessa?

Jälkiviisaus. Jos Lenski olisi vallattu, niin millainen tilinteko olisi ollut edessä v. - 44? Olisiko Lenski jäänyt suomalaiseksi voittomaaksi vai olisiko siitä tehty vähän kuulustelupöytäkirjoja.....jälkiviisaus: suursota ratkesi siihen viimeistään, kun Usa tuli peliin -41 silleen voimalla.

Leningradiin olisi voitu hyökätä vain siten, että olisi jätetty Itä-Karjala salamasotimatta ja keskitytty Leningradiin. Kannaksella komentajat olivat sitä mieltä, että eteneminen olisi ollut "helppoa" tai ainakin täysin mahdollista. Koko kaupunkia ei tietenkään suomalaisten voimin olisi vallattu, mutta mitä se olisi tarkoittanut vastarinnalle saksalaisten suunnalla, jos tshunat olisivat höökineet kohti vallankumouksen kehtoa? Jo nyt osa saksalaistenkin rintamakomentajista (ja myöhemmistä tutkijoista) on ollut sitä mieltä, että kaupunki oli vallattavissa liikkeestä, mutta näin ei sitten Ylipäällikön päätöksestä tehtykään. Vallattiin niitä isojakin kaupunkeja, kuten vaikka Kiova.

Mutta tämä nyt on jossittelua jne. enkä väitä että olisi ollut läpihuutojuttu tai että näin olisi pitänyt tehdä.