Loka-marraskuussa länsivallat alkoivat painostaa Suomea intensiivisemmin. Samaan aikaan Suomen voimat alkoivat hajaantua ja huventua, niin ettei vahvan painopisteen muodostaminen operatiiviseen hyökkäykseen ollut helppoa varsinkin kun sotilaita piti ruveta kotiuttamaan siviiliinkin. Liittämällä nämä asiat Saksan sotakoneen hyytymiseen ja lopulta joulukuun tappioihin ne pysäyttivät myös suomalaisten hyökkäykset ja lopulta saivat Suomen seuraamaan tilanteen kehittymistä puolustuksellisesti.
Muurmannin rata poikki, Leningrad matalaksi
- Viestiketjun aloittaja kaislajääkäri
- Aloitus PVM
Vonka
Supreme Leader
Saksalaisella tiedustelulla on ollut heikot päivänsä. Yllättävää potentiaalia roudattiin vuoden 1942 alusta lähtien niin, että meressä eivät laineet laskeneet, kun uutta saattuetta pukkasi. Taisi Alaskan kauttakin olla joku reitti, ja tehtaat olivat tietenkin kaiken Luftwaffen kaukotoiminnan ulottumattomissa, Kyllä siinä riitti Klimiin ja Sotkaan terästä ja raiteisiin ratakiskoa... Pelkästään panssariteräksen määrä olisi riittänyt noin 75 000 hyökkäysvaunun valmistukseen.
Ei Paasosenkaan porukka sentään kuuro ollut, sanan varsinaisessa merkityksessä. Että jos Hitler selitteli, sillä oli korkeintaan se vaikutus, että tuli vahvistus sille, mitä arveltiinkin. Kun Japani veti Yhdysvallat mukaan joulukuussa, sota oli sitten siinä.
Listaa Neuvostoliittoon menneestä ryjästä (eikä tässä ole kaikki)
– 427 284 kuorma-autoa (Studebecker, Dodge)
– 50 501 maastoautoa (Willys)
– 13 303 panssaroitua kuljetusvaunua ja vetäjää
– 35 041 moottoripyörää
– 1 981 veturia
– 11 155 rautatievaunua
– 8 089 rautatiekiskojen paikoittajaa
– satoja tuhansia tonneja ratakiskoja
– 3 700 000 autonrengasta + 81 000 tonnia kumia
– 2 541 008 tonnia öljytuotteita
– 28 fregattia
– 105 sukellusvenettä
– 77 miinalaivaa
– 3 jäänmurtajaa
– 140 sukellusveneentorjuntahävittäjää
– 202 torpedovenettä
Kaikkiaan 595 laivaa
– 4 952 hävittäjää (P-39 Airacobra)
– 2 410 Kingcobraa
– yhteensä 9 681 lentokonetta, viittä tyyppiä hävittäjiä ja pommikoneita
– 8 218 tykkiä
– 5 815 panssaritorjuntatykkiä
– 8 701 tykinvetäjää
– 473 000 000 tykistön kranaattia
– 15 010 900 paria sotilassaappaita
– 50 413 tonnia nahkaa
– 69 000 000 neliömetriä puuvillakangasta
– 3 820 906 tonnia elintarvikkeita (etupäässä lihasäilykkeitä, voita, suklaata, milkkiä)
– satoja tuhansia radioita
– 423 107 kenttäpuhelinta
– 136 000 tonnia räjähdysaineita
– 2 317 694 tonnia terästä (myös panssariterästä)
– 5 807 tonnia alumiiniputkia
– 166 699 tonnia alumiinivaluja
– 56 387 tonnia alumiinipeltiä, sotilaslentokoneiden valmistamiseen
– 34 793 tonnia pronssia ja messinkiä tankoina
– 7 335 tonnia pronssi- ja messinkilankaa
– 24 513 tonnia pronssia ja messinkiä levyinä
– 181 616 tonnia eristettyä kuparijohtoa
– yli 7000 hyökkäysvaunua
Britit saivat muuten kolme kertaa enemmän!
arix
Respected Leader
Liittoutuneilla oli 3 eri reittiä, Muurmansk, Vladivostok ja Iran:
The Arctic route was the shortest and most direct route for lend-lease aid to the USSR, though it was also the most dangerous as it involved sailing past German-occupied Norway. Some 3,964,000 tons of goods were shipped by the Arctic route; 7% was lost, while 93% arrived safely.[52] This constituted some 23% of the total aid to the USSR during the war.
The Persian Corridor was the longest route, and was not fully operational until mid-1942. Thereafter it saw the passage of 4,160,000 tons of goods, 27% of the total.[52]
The Pacific Route opened in August 1941, but was affected by the start of hostilities between Japan and the U.S.; after December 1941, only Soviet ships could be used, and, as Japan and the USSR observed a strict neutrality towards each other, only non-military goods could be transported.[53] Nevertheless, some 8,244,000 tons of goods went by this route, 50% of the total.[52]
en.wikipedia.org
The Arctic route was the shortest and most direct route for lend-lease aid to the USSR, though it was also the most dangerous as it involved sailing past German-occupied Norway. Some 3,964,000 tons of goods were shipped by the Arctic route; 7% was lost, while 93% arrived safely.[52] This constituted some 23% of the total aid to the USSR during the war.
The Persian Corridor was the longest route, and was not fully operational until mid-1942. Thereafter it saw the passage of 4,160,000 tons of goods, 27% of the total.[52]
The Pacific Route opened in August 1941, but was affected by the start of hostilities between Japan and the U.S.; after December 1941, only Soviet ships could be used, and, as Japan and the USSR observed a strict neutrality towards each other, only non-military goods could be transported.[53] Nevertheless, some 8,244,000 tons of goods went by this route, 50% of the total.[52]
Lend-Lease - Wikipedia
Kannaksen Armeijan komentaja sanoi tuoreeltaan Talvisodan jälkeen, että sodan voittaminen on materiaalia.
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Nähdäkseni läpimurtoon Leningradin linnoitusvyöhykkeellä ei lähdetty, koska uskottiin Saksan hoitavan asian, ja vältellen samalla “turhia” uhreja. Tosin ei se Syvärin ja Maaselän retkikään tappioitta sujunut.
Mielestäni sotilaallisesti vahvin peruste toimettomuudelle oli se, ettei Suomi pystynyt toteuttamaan hyökkäystä menestyksekkäästi ja sulkemaan saartoa yksin. Miehiä ja materiaalia oli liian vähän. Saksan apu, osallistuminen ja koordinointi oli välttämätöntä.
Vaikea on löytää aukkoa puolustuksessa. Jos hyökkäystä olisi jatkettu vanhan rajan yli ja yritetty liikkeestä “työntää pistintä niin pitkälle kuin se uppoaa” läpi linnoitusvyöhykkeen, jokin miehittämätön tai kiireessä täytetty aukko olisi saattanut löytyä.
Tuo Mustapuro-Valkeasaari -offensiivi (à la Airo & Mannerheim) taas olisi voinut kääntyä uudeksi “hölmön tölväykseksi”, jos voimien puutteessa hyökkäys olisi pysähtynyt alkuunsa. Minne asti pitäisi edetä, ennen kuin saarto saadaan suljetuksi tai jokin muu tavoite täytetyksi?
Läpimurto Lempaalan seudulta (à la Halsti) tuntuu optimistiselta.
Suoraa lainausta Halstin teoksesta (Wolf H. Halsti: Kesäsota 1941):
"Suomalaisilla oli omasta takaa niin runsaasti käytettävissä kenttätykistöä, kevyttä ja raskasta, että se hyvin olisi riittänyt aikaansaamaan suppealla alueella ensimmäisen suuruusluokan tulenkeskityksen. Samoin heillä oli vapaasti käytettävissään täysin riittävä määrä jalkaväkeä syöttämään hyökkäystä eteenpäin. Pelkästään Kannaksen rintaman takana oli vapaana nelisen divisioonaa. Etulinjan divisioonien kaistoja olisi vaaratta voinut levittää siten, että vielä olisi ollut saatavissa kaksi divisioonaa lisää. Mikäli vahvennuksia vielä olisi tarvittu, olisi niitä saatu Laatokan Karjalasta, jos päähuomio olisi kiinnitetty Leningradin suuntaan eikä ajateltu hyökkäyksen jatkamista Laatokan itäpuolitse tai Petroskoin suuntaan ennen kuin Kannaksen operaatio oli päättynyt. Käytännöllisesti katsoen koko keski- ja ylijohdon tykistö olisi voitu irrottaa murtamaan Leningradin pohjoisrintamaa.
Hyökkäys olisi voitu keskittää ahtaalle alueelle. Lyhin tie Rajajoelta Leningradiin olisi ehkä tullut hyvinkin vaikeaksi, sillä se oli tiettävästi vahvimmin linnoitettu ja miehitetty. Mutta hyökkäystä ei olisikaan pitänyt sijoittaa sinne, vaan ehkä Lempaalanjärven kummallekin puolelle. Sisäänmurto olisi myös voitu suorittaa niin kapealla alueella, että korkeimman luokan tulentiheys oli taattu, ja hyökkäystä olisi voitu viedä eteenpäin kapeana kiilana, koska etäisyys Nevan niskan saksalaisiin joukkoihin oli lyhyt.
Hyökkäys olisi alusta alkaen voitu saattaa sopusointuun saksalaisten toiminnan kanssa. Ensimmäinen operatiivinen päämäärä oli tällöin ollut Leningradin eristäminen Laatokasta, toinen saartorenkaan supistaminen.
Voitaneen pitää sangen varmana, että sisäänmurto olisi onnistunut, kun vastassa olivat Karjalan kannaksen taisteluissa sekaisin menneet ja raskaita tappioita kärsineet venäläiset joukot. Silloin kun hyökkäys keskeytyi, oli etulinjassa suomalaisten tiellä harva, suin päin miehitetty ja vaillinaisesti johdettu puolustajien tukikohtien ketju. Edellä esitetty tarkastelu osoittanee, että hyökkäystä olisi myös voitu kehittää. Venäläiset joukot joutuivat äärimmäisen kovalle koetukselle jo taistellessaan väsyneitä ja huonosti huollettuja saksalaisia joukkoja vastaan, joten ne tuskin olisivat kestäneet sitä lisäpainetta, minkä Suomen armeijan päävoimien hyökkäys ahtaalla alueella olisi tuottanut. Vaikeampaa sensijaan on arvioida kuinka paljon aikaa sellainen kaksoishyökkäys etelästä ja pohjoisesta olisi vienyt. Vähintään siihen ehkä olisi mennyt pari viikkoa. Siinä ajassa olisi saartorengasta luultavasti voitu kiristää niin, että saksalaisten pohjoisryhmän päävoimat olisi voitu irrottaa uusiin tehtäviin."
"Suomalaisilla oli omasta takaa niin runsaasti käytettävissä kenttätykistöä, kevyttä ja raskasta, että se hyvin olisi riittänyt aikaansaamaan suppealla alueella ensimmäisen suuruusluokan tulenkeskityksen. Samoin heillä oli vapaasti käytettävissään täysin riittävä määrä jalkaväkeä syöttämään hyökkäystä eteenpäin. Pelkästään Kannaksen rintaman takana oli vapaana nelisen divisioonaa. Etulinjan divisioonien kaistoja olisi vaaratta voinut levittää siten, että vielä olisi ollut saatavissa kaksi divisioonaa lisää. Mikäli vahvennuksia vielä olisi tarvittu, olisi niitä saatu Laatokan Karjalasta, jos päähuomio olisi kiinnitetty Leningradin suuntaan eikä ajateltu hyökkäyksen jatkamista Laatokan itäpuolitse tai Petroskoin suuntaan ennen kuin Kannaksen operaatio oli päättynyt. Käytännöllisesti katsoen koko keski- ja ylijohdon tykistö olisi voitu irrottaa murtamaan Leningradin pohjoisrintamaa.
Hyökkäys olisi voitu keskittää ahtaalle alueelle. Lyhin tie Rajajoelta Leningradiin olisi ehkä tullut hyvinkin vaikeaksi, sillä se oli tiettävästi vahvimmin linnoitettu ja miehitetty. Mutta hyökkäystä ei olisikaan pitänyt sijoittaa sinne, vaan ehkä Lempaalanjärven kummallekin puolelle. Sisäänmurto olisi myös voitu suorittaa niin kapealla alueella, että korkeimman luokan tulentiheys oli taattu, ja hyökkäystä olisi voitu viedä eteenpäin kapeana kiilana, koska etäisyys Nevan niskan saksalaisiin joukkoihin oli lyhyt.
Hyökkäys olisi alusta alkaen voitu saattaa sopusointuun saksalaisten toiminnan kanssa. Ensimmäinen operatiivinen päämäärä oli tällöin ollut Leningradin eristäminen Laatokasta, toinen saartorenkaan supistaminen.
Voitaneen pitää sangen varmana, että sisäänmurto olisi onnistunut, kun vastassa olivat Karjalan kannaksen taisteluissa sekaisin menneet ja raskaita tappioita kärsineet venäläiset joukot. Silloin kun hyökkäys keskeytyi, oli etulinjassa suomalaisten tiellä harva, suin päin miehitetty ja vaillinaisesti johdettu puolustajien tukikohtien ketju. Edellä esitetty tarkastelu osoittanee, että hyökkäystä olisi myös voitu kehittää. Venäläiset joukot joutuivat äärimmäisen kovalle koetukselle jo taistellessaan väsyneitä ja huonosti huollettuja saksalaisia joukkoja vastaan, joten ne tuskin olisivat kestäneet sitä lisäpainetta, minkä Suomen armeijan päävoimien hyökkäys ahtaalla alueella olisi tuottanut. Vaikeampaa sensijaan on arvioida kuinka paljon aikaa sellainen kaksoishyökkäys etelästä ja pohjoisesta olisi vienyt. Vähintään siihen ehkä olisi mennyt pari viikkoa. Siinä ajassa olisi saartorengasta luultavasti voitu kiristää niin, että saksalaisten pohjoisryhmän päävoimat olisi voitu irrottaa uusiin tehtäviin."
Etenemistä Laatokan laitaa pitkin en ole kirjallisuudessa nähnyt suunnitellun. Siellä Leningradin linnoitusvyöhyke saattoi hyvinkin harventua, kun oltiin kaukana kaupungista, ja talven tullen Laatokan jäätäkin olisi voinut käyttää koukkauksiin (venäläisetkin vetivät rekkatien ja junaradan jään yli “elämän tieksi”).
Viimeksi muokattu:
Siinä kun oltaisi -syötetty- 4-6 divisioonan taisteluosat räsyiksi Leningradin laidoille.....ei Herra kiellä kenraalieverstejä liikoja suunnittelemasta. No. Sodan oloissa urallaan etenemishaluisen upseerin on osoitettava ravakkaa hyökkäyshenkisyyttä. Defensiivi on toisarvoista, oikeasti. Joskus mietin, että kilpailtiinko PMn suosiosta esittelemällä kuta voimallisempia mahdollisimman hyökkäyshenkisiä suunnitelmia.....todennäköisesti. Niin esittelijä kuin PMkin tajusi silti, että kyse on -hyökkäyshenkisyyden osoittamisesta- enemmän kuin mistään muusta.
Ja entäs jos nämä -syöttämissuunnitelmat- olisivat päättyneet todella surullisesti. No, sitten olisi kenraali-everstikirjallisuudessa siloitettu asiat parhain päin ja syytetty naapurikomentajia ja saksalaisia.
"Päämaja kieltäytyi toimittamasta tarvittavia tykistön ammuksia ja kurittomat ja kelvottomat joukotkin vätystelivät vaikkeivat olleet kärsineet kuin 15% tappiot"
YliKoo
Greatest Leader
Tuo kaikki pitäisi kertoa tavan venäläiselle vuosittain, tuossa toukokuun alkupäivinä. Selkeästi ja uskottavasti.
Vonka
Supreme Leader
Linnan romaanin Rahikainen sanoi, kun sisäministeri puhui radiossa aselevosta: Heijän perkeleijen puhheista. Puhheilla ei asiat parane. Kun kerran loppu ruuti, niin on parempi pittee kita kiinni. Poasaa nyt siellä pienten kansojen oikeuksista. Niijen peälle nostaa koira jalan.
Jaksamatta hakea tarkempia lähteitä nakkaan oman viisisenttiseni (viittaa amerikkalaiseen sanontaan, oikeasti kuulun 8,5 senttiseni kanssa valtaeliittiin, kuten Koe-eläinpuistossa aikoinaan määriteltiin).
Ennen talvisotaa reunavaltiopolitiikka meni kuten meni. Sotilasliitto Ruotsin kanssa meni kuten meni. Viron kanssa saatiin tehtyä suunnitelmat Suomenlahden sulkemisesta, mutta sekin meni kuten meni. Talvisodassa saatiin tukea Englanti-Ranskalta, mutta sekin oli mitä oli ja sitten tuli kevät 1940.
NL:n uhka oli jatkuva, mutta sitten tuli Hitlerin sateenvarjo, jonka alle mentiin vaihtoehtojen puuttuessa (Huom! Saksan asenne talvisodan aikaan). Ruotsin kanssa ei sitten liittoa tullut.
Jatkosotaan lähdettiin sitten vähän ovet auki molempiin lännen leireihin. Saksalta haluttiin aseita, joukkoja ja mahdollisen voiton myötä alueita. Kuitenkin ns. optimaalisena lopputuloksena pidettiin Saksan ja Neuvostoliiton yhteistä tappiota, eli ensin Saksa voittaa Neuvostoliiton, jolloin Suomi saa idästä uusia alueita ja sitten Länsi kukistaa Saksan, jolloin ei ole pelkoa siitä, että Saksa alistaa Suomen. Lisäksi katsottiin, että Länsi ei nosta itänaapurissa valtaan uudestaan kommunismia, vaan jotain ihan muuta. Silti jopa se 1941 todennäköisimpänä pidetty vaihtoehto, eli Saksan voitto (ja mahdollinen Suomen joutuminen Saksan määräysvaltaan vuoden 1918 sopimusten malliin) nähtiin parempana kuin Neuvostoliiton suora miehitys.
Ennen talvisotaa reunavaltiopolitiikka meni kuten meni. Sotilasliitto Ruotsin kanssa meni kuten meni. Viron kanssa saatiin tehtyä suunnitelmat Suomenlahden sulkemisesta, mutta sekin meni kuten meni. Talvisodassa saatiin tukea Englanti-Ranskalta, mutta sekin oli mitä oli ja sitten tuli kevät 1940.
NL:n uhka oli jatkuva, mutta sitten tuli Hitlerin sateenvarjo, jonka alle mentiin vaihtoehtojen puuttuessa (Huom! Saksan asenne talvisodan aikaan). Ruotsin kanssa ei sitten liittoa tullut.
Jatkosotaan lähdettiin sitten vähän ovet auki molempiin lännen leireihin. Saksalta haluttiin aseita, joukkoja ja mahdollisen voiton myötä alueita. Kuitenkin ns. optimaalisena lopputuloksena pidettiin Saksan ja Neuvostoliiton yhteistä tappiota, eli ensin Saksa voittaa Neuvostoliiton, jolloin Suomi saa idästä uusia alueita ja sitten Länsi kukistaa Saksan, jolloin ei ole pelkoa siitä, että Saksa alistaa Suomen. Lisäksi katsottiin, että Länsi ei nosta itänaapurissa valtaan uudestaan kommunismia, vaan jotain ihan muuta. Silti jopa se 1941 todennäköisimpänä pidetty vaihtoehto, eli Saksan voitto (ja mahdollinen Suomen joutuminen Saksan määräysvaltaan vuoden 1918 sopimusten malliin) nähtiin parempana kuin Neuvostoliiton suora miehitys.
fulcrum
Greatest Leader
Muistan lukeneeni aikalaiskuvauksen keväältä -44, että jotkut vielä luottivat kesän tullen panzereiden rupeavan vierimään itään. -42 ja -43 takaiskut olivat vain huonoa tuuria ja kunhan Kenraali Talvi olisi poissa pelistä...
arix
Respected Leader
Neuvostoliitolla oli vielä reservissä Kenraali Rospuutto...
Vonka
Supreme Leader
Proosallisesti ilmaistu, mutta tämä oli oikeasti se syvällisin toive ainakin aikalaisten kertomien tuntemusten mukaan.
Tein joskus mielikuvaleikin. Suljin kokonaan kaiken historiatiedon sodan kulusta ja lopputuloksesta ja keräsin eteeni pöydälle vain sen tiedon, mikä oli vuonna 1940 syksyllä.
Istun ja tarkastelen papereita pöydälläni. Tulkaa mukaan mielikuvaleikkiin ja unohtakaa kaikki sen jälkeinen.
TILANNEKUVA
Molotov pyytää Berliinissä Saksalta vapaita käsiä Suomeen.
Tanskan salmessa on saksalainen. Voiko sen ohittaa? Katsotaan. Minulla on henkireikänä Petsamossa sijaitseva ympäri vuoden sula satama. Sinne ei ole rautatietä. Maantieyhteys on yksi tientapainen lanka, Jäämerentie. Kelirikon aikana heikko. Kaukana keskuksista. Liinahamaria on mahdotonta puolustaa minkäänlaista hyökkääjää vastaan rauhansopimuksen määräämien sotilaallisten rajoitusten takia. Meritie on joutunut venäläisten rannikkopatterien kantomatkan piiriin.
Englanti kiristää Suomea vaatimalla jokaista laivalastia varten ”navycertin”. Saadakseen laivauslupia Suomi meidän pitää antaa kauppalaivastostamme osa Englannin käyttöön. Petsamosta suomalaiset kauppalaivat saavat kulkea vain Lontoon hallituksen myöntämien 'navycertien' turvin. Se vaatiii nyt 50 000 tonnia kauppalaivoja hintana. Pojat yrittävät (ministeri Gripenberg Lontoossa) tinkiä sen 32 000 tonniin.
Valtamerikauppa on täysin Englannin armoilla. Nyt se keksiikin vaihtaa tonnistohomman täydeksi merisaarroksi. Miten minä nyt hankin mitään Yhdysvalloista?
Selitys! Gripenberg lähettää salattuna. Joku valopää Englannissa on keksinyt kuningasidean. Gripenbergille on kerrottu suoraan varsin kyynisesti, että merisaarrolla Suomi pakotetaan hankkimaan kauppatavarat Saksasta ja sen valvonnassa olevista maista, jotta Suomen tarve ohentaisi sotaa käyvän Saksan varastoja.
Helvetti. Olemme täysin riippuvaisia Saksan leipäviljasta. On mahdollista, että Englanti katkaisee milloin tahansa Petsamon meriliikenteen kokonaan. Mitä helvettiä sitten syödään? Omat sadot vähentyneet 30% jo kahden peräkkäisen hallan vuoksi.
Vaihtoehdot? Voisiko yrittää avata reitin Neuvostoliiton kautta? Himo mennä polvillaan isä Stalinilta anomaan leipää on aika vitun vähäinen eikä siinä limpussa taida olla... Mutta nyt on pakko. Tekihän Neuvostoliitto kanssamme Moskovan rauhanehtoihin liittyvän kauppasopimuksen siitä, että se toimittaa Suomeen polttoaineita ja viljaa! Sen sopimuksen tekeminen onkin hankalaa. Kauppasopimus piti allekirjoittaa kesäkuun 25. päivänä 1940, mutta viime hetkellä Anastas Mikojan lykkäsi tilaisuuden tuonnemmaksi ilmoittaen syyksi muut virkavelvollisuutensa. Mutta kun Mikojan meni verhon taakse, sieltä esiin tulikin Molotov, jolla oli vaatimuksia Ahvenanmaasta ja Petsamosta... että onko tsuhnalla nälkä, jutellaanko. On se ketku jumalauta.
Sitten kun kauppa saadaan yhdeksään prosenttiin, Neuvostohallitus sanoo irti voimassa olevan kauppasopimuksen ja keskeyttää kaikki tavaratoimitukset väittäen, että Suomi ei ole täyttänyt sopimuksen asettamia velvoituksiaan. No nehän on täytetty millilleen, kuten aina teemme, mutta kyse on taas isommasta kuvasta.
Paasikivi jutteli Vysinskin kanssa Petsamosta ja perustettavan sekayhtiön toimitusjohtajan kansallisuudesta. Paasikivi sanoi, ettei näin pieni asia sentään ollut sodan arvoinen. Vysinski vastasi: "Olemme jo kauppasodassa keskenämme".
Ihan sama kuin ennenkin. Meiltä ei kysytä.
Suurvalta ei ole missään hyvän hyvyyttään. Jos se jossakin on, se on siellä siksi, että se on suurvalta.
Neuvostoliitto ei "kauppasodan" vuoksi toimita sovittua 35 000 tonnia viljaa. 8000 tonnia bensiiniä, jonka se on velkaa? Ei tule. Ostaa saisi vaihdettavalla valuutalla.
Toukokuussa 1941 Paasikivi muistuttaa Stalinia siitä, että Neuvostoliitto on sanonut irti kauppasopimuksen ja keskeyttänyt vientinsä. Tällöin Stalin lupaa Paasikivelle "mieskohtaisena ystävyyden palveluksena", että Neuvostoliitto välittömästi toimittaa maahamme 20 000 tonnia viljaa. Lupaus hämmästyttää suuresti ulkomaankauppa-asiain kansankomissaaria Mikojania, mutta viljalähetykset saapuvat Suomeen.
Hienoa, että mieskohtaisena ystävyytenä saadaan 2/3 sovitusta, mutta nyt on vain niin, että 90 % maamme tuonnista on Englannin (erityisesti!) ja Neuvostoliiton toimien seurauksena peräisin Saksasta tai kulkee sen läpi.
Sankarihaudoissa makaa 27 000 nuorta poikaa. 500 000 karjalaista on menettänyt kotinsa ja asuu perheineen lännempänä sisä-Suomen ihmisten ullakoilla. Karjalassa satokausi on parempi. Laatokan ilmastossa homma toimii ihan eri tavalla kuin jossain Nivalassa, jossa konitkin kuolevat nälkään.
Heidän kotinsa ovat tuossa aidan takana, jota vartioi muutama hulluksi tullut piippalakki.
Saksa on näyttänyt voimansa ja kykynsä. Liittoutuneet vetäytyvät Norjasta.
Englanti katkaisee Petsamon liikenteen kokonaan. Oma kenttäarmeijamme on vielä puolustusryhmityksessä, mutta äkkiäkös se siitä kääntyy.
Meiltä ei kysytä, sanotaan.
Mitäpä mekään kyselemään. Ei tässä maailmassa toiveet kanna eikä ulinat. Talvisodassa näytimme konttaavalle Euroopalle, mitä vapaa mies voi tehdä. Se on aina raskas päätös ja kova päätös mutta pelastaa äitien ja lapsien elämän. Se vaatii moraalia.
Mikä on tilannekuvan pohjalta päätökseni, kun Saksa hyökkää?
En pane miekkaani vielä tuppeen.
Viimeksi muokattu:
Vaihtoehtoisen historian pohtiminen on ukkomiehen turvallisin harrastus silloin kun vaimo pitää mykkäkoulua.
Entä jos oltaisiin heittäydytty rähmälleen Isä aurinkoisen eteen 1940?
Lapissa olisi leiriä pitänyt Neuvostoliittolainen armeija saksalaisen sijaan, punalaivasto majailee Hangossa ja Ahvenanmaalla
Oletetaan että Barbarossa menee pääpiirteissään kuin nykyhistoriassa. Leningradia ei koskaan saarreta. Suomenlahden pohjoisranta on jatkuvasti NL:n käsissä, mutta kärsii jatkuvista pommituksista. Saksa todennäköisesti häviää nopeammin.
Viimeistään siinä vaiheessa kun Iivana alkaa häätää Saksaa Baltiasta, miehittää Puna-Armeija koko Suomen. Poliittinen johto, ammattiyhditysliike ja armeijan upseeristo matkustaa Neuvostoliittoon hakemaan uutta oppia ja ihastuu valtioon niin, että jää sinne pysyvästi. Tilalle tulee ensin Suomen Kommunistisen Puolueen jäsenistöä, mutta yksi kerrallaan heidät korvataan Neukkulasta saapuvilla "Suomalaisilla"
Sodan jälkeen Suomalaiset yrittävät vastarintaa Viron metsäveljien tapaan, Kim Philby, myy heidät KGB:lle. Maasta käy jatkuva koulutettujen ja nuortenmuuttoliike Ruotsiin. Lopulta Torniosta on yhtenäinen piikkilanka-aita jäämerelle, mutta perämeren yli käyvää pakolaistulvaa ei saada koskaan kuriin.
Maatalous kollektivoidaan 40-luvun lopussa, raskasta teollisuutta rakennetaan rankalla kädellä, Suomenlahti ja Saimaa saastuu rankasti vuosisadoiksi.
Suomesta ei tule uutta Neuvostotasavaltaa, mutta ajallaan liitytään Varsovan Liittoon ja SEV:n
1989 mietitään sitten että: "Öööö, mitäs me nyt sitten tehdään?
SatSotHist
Kapteeni
1917-1918 kävi Suomen näkökulmasta noin.
Venäjän korttitalo romahti sisäisiin heikkouksiin sodassa Saksaa vastaan. Hangossa maihin nousseet saksalaiset auttoivat merkittävästi lyhentämään sisällissotaa, mutta suurvallan avulla on aina hintansa: Saksalaiset olisivat hyvin mielellään tehneet Suomesta semi-itsenäisen vasallivaltion. Tämä kariutui kun Keisarillinen Saksa antautui Länsiliittoutuneille.
Suurvaltojen sotiessa Suomen kaltainen pikkumaa on väkisinkin jonkinlainen ajopuu: Vaikka tekisit mitä niin kohtalon suuret linjat ovat muiden käsissä.
Nyt meillä olisi se Suur-Suomi. Jo talvisodan aikaan kansanvaltainen Suomi (siis se Kuusisen johtama) suostui valkosuomalaisten (joilla on niin vähän ruokaa, että herratkin joutuvat Helsingissä juomaan viinaa nälkäänsä) Neuvostoliiton aluevaatimuksiin ja sai vastineeksi Karjalan tasavallan alueen. Ehkä tämä nykyinen vaihtoehto on kuitenkin hieman parempi vaihtoehto.
Olisi toki. Ja samoin olisi saattanut Leningradin puolustus romahtaa.
Muuttujia on aika paljon ja jälkeenpäin spekuloinnissa pitäisi pystyä ottamaan huomioon paljon yksityiskohtia ja niiden vaikutuksia. Ja tietenkin ongelmana on sekä aikalaisten, että myöhempien aikojen historiankirjoitus, omine painoituksineen ja eri tavoitteineen. Uskoakseni niissä yksityiskohdissa kuitenkin piilee enemmän totuutta, kuin historian suurissa tarinoissa.
Olen tässä lueskellut kiinnostavan uuden jäsenemme, @Vaitelias linkkaamaa dokumenttia, karttoja, kirjallisuusviitteitä ja viritellyt exceliä .. enkä suoraan sanoen ole mitenkään vakuuttunut siitä, että Leningrad olisi selvinnyt suomalaisten etenemisestä Mustaojalle, JOS siihen olisi liittynyt saksalaisten menestyksekäs Nevan ylitys ja eteneminen edellä esitetyn nuolen suuntaan edes Seuloskoin tasalle, ja jos se olisi tehty syyskuun -41 aikana.
Näiden numeroiden valossa olisi ensinnäkin suomalaisilla ollut mahdollisuus jättää 4.JvD ja 8.JvD vahvistamaan muutenkin merkittävää materiaalista ja miesmääräistä ylivoimaa. Ja NL ei olisi käytännössä ollut reservejä irroitettavaksi, sillä niitä ei yksinkertaisesti ollut - kaikki kului Leningradin eteläpuolella.
Saksalaisten eteneminen olisi katkaissut huollon. NL:n 142. divisioona olisi jäänyt mottiin Laatokan rantaan.
Viimeksi muokattu:
Käytännössähän suomalaiset jättivät itse saksalaiset sulkemaan saartoa yksin (ikävä kyllä Neuvostoliitossa ei nähty Suomen toimintaa näin) . Saksalaiset samaan aikaan sen sijaan tiivistivät saartoa syyskuun aikana Leningradin etelä- ja lounaispuolella melko menestyksellisesti muodostaen mm. Orienbaumin motin. Nevan (leveä joki kapealla kaistalla) ylittäminen saksalaisten suunnalta syyskuun kuluessa olisikin ollut haastavaa ilman suomalaisten apua, minkä vuoksi siitä epäilemättä luovuttiinkin. Suomalaiset lupauksistaan huolimatta eivät edes onnistuneet neuvostojoukkojen sitomisessa Kannaksella, mistä kertoo kolmen neuvostodivisioonan siirto Kannakselta Leningradin etelä- ja itäpuolelle (Nevalle 2 divisioonaa) saksalaisia vastaan.
Valmisteltua hyökkäystä tuon linnoitusvyöhykkeen pääpuolustuslinjan valtaaminen olisi todennäköisesti vaatinut. Toisaalta valmistelluilla hyökkäyksillä Mainilan (18.D) ja Kirjasalon (10.D) modernein bunkkerein varustetut linnoitusvyöhykkeen etutukikohdatkin valloitettiin suuremmitta ongelmitta.
Itse asiassa tuo Halstin mainitsema Lempaalan seutu tarkemmin ottaen Ohdan lohko Lempäälän järven eteläpuolella näyttää olleen suomalaisten erityisenä mielenkiinnon kohteena (ilmavalokuvaus ja partiotiedustelu). Sinänsä tuo tuo alue olisi ollut varmaankin parhaita paikkoja toteuttaa hyökkäys kaakkoon, koska alueella oli suhteellisen hyvä tiestö eri suuntiin sekä vihollisen puolustus näyttää olleen erityisen heikko. Kun yleisesti ottaen linnoitusvyöhykkeen bunkkereiden ampumaaukkojen aseistuksesta 50% puuttui suomalaisten saapuessa vyöhykkeen tuntumaan, niin Lempäälän-Elizavetinkan (Ohdan lohkosta) alueesta vastanneen rykmentin tilanteesta kahden päivän taisteluiden jälkeen sanotaan seuraavaa: ”Taisteluhaudat puuttuvat, koska taistelukentällä on kolmelle kilometrille 100 miestä. Siksi on tehty vain yhden miehen seisomapoteroita. Lembolovon ja Elizavetinkan linnoitusalueet on varustettu 50 prosentilla konekiväärien määrävahvuudesta. Agalatovon alueella ei ole ollenkaan konekiväärejä. (Miehitettyjen) pisteiden välillä "täyttäminen" on heikkoa, eikä niitä ole varustettu yöllisiin olosuhteisiin, eikä vihollisen hyökkäyksiä vastaan. Henkilöstön ja varustuksen vajaus laskee pisteiden taistelunkestävyyttä. Esimerkiksi pisteellä nro 645 on neljä ampuma-aukkoa, mutta niihin vain yksi raskas konekivääri, yksi pikakivääri ja viiden hengen komennuskunta, jonka vahvuudesta irrotetaan kolmen hengen vahvuinen kenttävartio. Rykmentissä ei ole raskaita tai kevyitä konekiväärejä. Siksi kentän hallinta voidaan suorittaa vain käsiaseiden tulella.” [http://www.kaur.ru/articles/perzyk_kru.php]
Viimeksi muokattu:
Joku voisi tosin sanoa, että hyökkäystä olisi pitänyt jatkaa pelkästään puolustukselisista näkökohdista eteenpäin. Nythän alue johon pysähdyttiin paikka paikoin (Valkeasaari) soveltui erittäin huonosti puolustukseen.
Mahdollisimman pitkälle työntymisestä saikin mm. Saksan 6. armeija lohduttomia kokemuksia. Jos linjat olisivat olleet ohi Leningradin ja kun sakut suorittivat linjanoikaisun etelämpänä kaupunkia niin.....eikun lähde äkkiä vitomaan kohti länttä tai jää mottiin.
edith. olisiko mikään puolustuksellinen asema kestänyt sitä hilloamista, mihin Valkeasaaren lohko joutui. Tuskin.
Suomalaiseen armeijakuntatason hyökkäilyyn ja sen volyymiin on vähän turha ryhtyä ahtamaan Itärintaman strategisen tason toimia. NL ja Saku pelasivat armeijaryhmillä siinä kun meillä armeijakunnilla. NL ja Saku olivat täyteen pakattuja -uudenaikaisia- armeijoita, Suomen intti ei ollut. Suomi olisi voinut hyökätä vaikka Moskovaan asti, mutta armeija ei olisi sieltä kyllä takaisin tullut. Sille peliliikkeelle olisi Sun Tzu nauranut pidättyväistä hevosennaurua perusvakavalta aasialaisnaamalta käsin.
Viimeksi muokattu: