Muurmannin rata poikki, Leningrad matalaksi

Juna112Porojetsiin kirjoitti:
Olisi toki. Ja samoin olisi saattanut Leningradin puolustus romahtaa.

Muuttujia on aika paljon ja jälkeenpäin spekuloinnissa pitäisi pystyä ottamaan huomioon paljon yksityiskohtia ja niiden vaikutuksia. Ja tietenkin ongelmana on sekä aikalaisten, että myöhempien aikojen historiankirjoitus, omine painoituksineen ja eri tavoitteineen. Uskoakseni niissä yksityiskohdissa kuitenkin piilee enemmän totuutta, kuin historian suurissa tarinoissa.

Olen tässä lueskellut kiinnostavan uuden jäsenemme, @Vaitelias linkkaamaa dokumenttia, karttoja, kirjallisuusviitteitä ja viritellyt exceliä .. enkä suoraan sanoen ole mitenkään vakuuttunut siitä, että Leningrad olisi selvinnyt suomalaisten etenemisestä Mustaojalle, JOS siihen olisi liittynyt saksalaisten menestyksekäs Nevan ylitys ja eteneminen edellä esitetyn nuolen suuntaan edes Seuloskoin tasalle, ja jos se olisi tehty syyskuun -41 aikana.

Näiden numeroiden valossa olisi ensinnäkin suomalaisilla ollut mahdollisuus jättää 4.JvD ja 8.JvD vahvistamaan muutenkin merkittävää materiaalista ja miesmääräistä ylivoimaa. Ja NL ei olisi käytännössä ollut reservejä irroitettavaksi, sillä niitä ei yksinkertaisesti ollut - kaikki kului Leningradin eteläpuolella.
Saksalaisten eteneminen olisi katkaissut huollon. NL:n 142. divisioona olisi jäänyt mottiin Laatokan rantaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kastarin pro gradu on mielenkiintoinen ja merkittävästä aiheesta huolellisesti laadittu opinnäyte. Toivottavasti jatkoa seuraa.

Kuten vitjan aikaisemmilta sivuilta käy ilmi, itsekin olen pitänyt suomalaishyökkäyksen jatkamista liikkeestä mahdollisena syyskuussa 1941. Myöhemminkin talvella 1941 ja keväällä 1942 oli kuviteltavissa toteuttamiskelpoisia operaatiota eri suunnissa.

Koordinaation puute Suomen ja Saksan välillä johti kuitenkin kananmuna-ongelmaan. Kumpi hyökkää ensin? Kummankin olisi pitänyt hyökätä samanaikaisesti ja koordinoidusti.
 
Viimeksi muokattu:
Mikä olisi ollut Suomen asema, jos Saksa olisi hyökännyt Neuvostoliittoon vain kahdella vahvalla armeijaryhmällä, etelään ja Moskovaan? Leningradin suuntaan olisi hyökätty heikoimmin voimin tarkoituksena lähinnä varmistaa Moskovan rintaman pohjoissivusta. Saksa ei olisi myöskään lähettänyt joukkoja Pohjois-Suomeen. Olisivatko suomalaiset istuneet kuin tatti paikoillaan vai olisiko Saksan hyökkäyksen edetessä Moskovan porteille Suomi yrittänyt vallata menettämänsä alueet? Siinä vaiheessa Neuvostoliitto olisi luultavasti joutunut jo siirtämään joukkoja Leningradin ympäristöstä ja Karjalasta Moskovan taisteluihin.
 
Vaitelias kirjoitti:
Joku voisi tosin sanoa, että hyökkäystä olisi pitänyt jatkaa pelkästään puolustukselisista näkökohdista eteenpäin. Nythän alue johon pysähdyttiin paikka paikoin (Valkeasaari) soveltui erittäin huonosti puolustukseen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Leningradin uloin puolustuslinja, jolle hyökkäys Karjalankannaksen suunnalla pysäytettiin (aika tarkalleen 79 vuotta sitten) noudatteli ainakin Valkeasaaren ja Suomenvedenpohjan suunnilla Rajajoen huituvia, mikä tietenkin, kun kyseessä oli nimenomaan Leningrad, jonka turvallisuuden vuoksi Stalin halusi Suomen rajoja siirrellä, oli ainakin noin erillissotanäkemyksestä myös poliittinen ja Stalinille jopa henkilökohtainen viesti.

Ylipäätään jatkosodassa on nähtävissä koko hemmetin operaatiossa varsin hyvin paremmin puolustettavien linjojen haku, etenkin Laatokan yläpuolella.

Miksi sitten ei Valkeasaaressa, jossa märät ja nälkäiset 8.9.1941 makasivat huokaisemassa siinä, mihin asti olivat juurikin päässeet?

Suomalaisten eteneminen pysähtyi Karjalankannaksella Mannerheimin käskystä 9.9.1941, ja siihen käskettiin kaivautua, Suomenvedenpohjan juoksuhiekkaan.

Ryti ja Mannerheim suhtautuivat erikoisen kielteisesti Leningradin kiusaamiseen siihen nähden, että oli sota. Toisaalta saksalaisten kanssa piti olla kaikella tapaa väleissä. Sotilaiden pitäisi ymmärtää jotain huollosta. Otan vielä kerran esimerkin sellaisesta pikkuasiasta kuin ruoka. Kyllä ne leuat mälvävät leipää ja maha vetää sodassakin.

Pohjois-Suomessa olevat saksalaisjoukot muonittivat 50 000 vastuualueellaan olevaa suomalaissotilasta.

Vaikea ruokatilanne oli jo talvella 1941-1942 mutta pahin vuosien 1942–1943 välisenä talvena. Tällöin esimerkiksi rintamamiehillä ilmeni puutostauteja ja erityisesti osalla nuoremmista miehistä ruoanpuutteesta johtuvaa yleistä heikkoutta. Tilanteen pelasti elintarviketuonnillaan Saksa.

Sotilaallisesti yksittäisen lohkon kannalta asia on selvä: Valkeasaaressa jäätiin maastollisesti hankalaan paikkaan, alavalle tarjottimelle. Poliittisesti asiaa on erilaista tarkastella. Nuorallatanssia.
 
Viimeksi muokattu:
Teoria yksinkertaistaen (paikkansapitävyydestä ei ole takeita):

Inkerinmaalla Lempaalassa ja Valkeasaaressa muuten nimenomaan mentiin selvästi Neuvostoliiton puolelle. Valkeasaaressa pysähdyttiin Leningradin uloimman puolustuskehän eteen, koska siihen asti päästiin. Ja nimenomaan sotilaat miettivät, että 65 kilometrin levyinen pääasema Laatokan rannalta Metsäpirtistä Lempaalan kautta Rajajoen suulle Suomenlahden rantaan vaatisi miehityksekseen mahdollisimman vähän joukkoja. Samalla sen linnoittamistarve olisi määrällisesti vähäisempi, kuin esimerkiksi vanhan rajan tasalle ryhmityttäessä.

Kannas toki olisi kaventunut jatkossa vielä lisääkin, mutta kun siinä oli se Leningrad.

Siksi politiikka.
 
Minusta Valkeasaaressa olisi vielä uloimpien bunkkereiden takana olleelle Merituittu-nimiselle metsäiselle ja helpommin puolustettavalle mäkialueelle pitänyt edetä, kun kerran edellytykset olivat kunnossa. Mannerheimin käskyn jälkeen oli vieläpä hieman vedettävä joukkoja taaksepäin, ettei olisi jääty aivan mäen eturinteeseen kaikkein epäedullisimpaan asemaan.

Silti jäätiin vain noin reilun kilometrin päähän ja oltiin kuin tarjottimella Merituitun kukkulalta tapahtuvalle tähystykselle sekä sen eturinteen bunkkereista tapahtuvalle suorasuuntaustulelle.

Tarkemmin JR1:n muistoja ja kuvausta:

Suomalaisten asemat olivat aukealla, panssarivaunujen etenemiselle joko hyvin tai tyydyttävästi soveltuvalla hiekkakankaalla tai osittain suoperäisellä ja vain vähän vaihtelevalla tasankoalueella. Maasto oli joko kokonaan puutonta tai vain rajoitetun suojan tarjoavaa. Alueella oli myös soita, jotka sinänsä olivat hidaste tai este panssarivaunuille, mutta jotka vaikean linnoitettavuutensa vuoksi olivat edullinen etenemisreitti vihollisen jalkaväelle. Vanhan Valkeasaaren kautta kulkevan Kivitie oli rakennettu matalahkolle harjulle, jota halkoivat kolme pienehköä pohjois–etelä suuntaista kanjonia Mottorin seudulla. Hiekkaperäisyys ja suoperäisyys olivat avaintekijät, ehkä jopa kriittiset tekijät, joihin Valkeasaaren ryhmityksen taistelunkestävyys kaatui. Suoperäisellä alueella pintavesi tuli vastaan nopeasti, joten linnoitteet oli rakennettava pääosin maan päälle. Tällöin työmäärä lisääntyi ja alueen puusto harveni tavallistakin nopeammin. Majoituslinnoitteista ja tuliasemista tuli tähystyksellä helposti havaittavia kohoumia, joiden suojavahvuudet eivät olleet vaadittavalla tasolla ja joihin kyettiin helposti johtamaan tulta.

Hiekkaperäisessä maastossa majoituslinnoitteet ja asepesäkkeet eivät maaperän kaivettavuuden suhteen olleet ongelma, vaan suurimmaksi haasteeksi nousi rakenteiden lujittaminen. Etenkin korsuihin ja asepesäkkeisiin johtaviin taisteluhautoihin sekä pistokkeisiin ei löydetty toimivaa ratkaisua. Alueen puuvarat eivät riittäneet perinteiseen lujitettuun taisteluhautaan kitapuineen ja muine tukirakenteineen. Lujittamattomiin taisteluhautoihin ei voitu tyytyä, koska pelkästään niissä liikkuminen sekä sään- ja vuodenaikojen vaihtelut sortivat haudat nopeasti. Tuloksena oli vitsakimpuin ja -levyin vuorattu ja rautalangoin toisiinsa kiinnitetty sekä ankkuroitu ratkaisu, joka muodosti kesäkuun 1944 tulivalmisteluissa sorruttuaan läpipääsemättömän esteen vastahyökkäyksen tekijöille ja ansan taisteluhautaan jääneille. Haudat sortuivat helposti ja vitsakimput sekä rautalangat takertuivat helposti sotilaiden varusteisiin. Vitsakimpuin ja -levyin lujitettu hauta oli merkittävästi heikompi kestämään tulivalmistelua.

Koska pääasema ja sen etupuolinen alue olivat Valkeasaaressa täysin avoimina, kykeni vihollinen esteettä tähystämään ja niin halutessaan käyttämään myös tulta kaikkia havaitsemiaan linnoittamistyömaita vastaan. Siksi kaikki linnoittaminen, estetyöt sekä ansa- ja miinakenttien rakentaminen sekä täydentäminen oli tehtävä pimeällä. Rakentaminen oli työläämpää ja vaarallisempaa.
 
Vaitelias kirjoitti:
Käytännössähän suomalaiset jättivät itse saksalaiset sulkemaan saartoa yksin (ikävä kyllä Neuvostoliitossa ei nähty Suomen toimintaa näin) . Saksalaiset samaan aikaan sen sijaan tiivistivät saartoa syyskuun aikana Leningradin etelä- ja lounaispuolella melko menestyksellisesti muodostaen mm. Orienbaumin motin. Nevan (leveä joki kapealla kaistalla) ylittäminen saksalaisten suunnalta syyskuun kuluessa olisikin ollut haastavaa ilman suomalaisten apua, minkä vuoksi siitä epäilemättä luovuttiinkin. Suomalaiset lupauksistaan huolimatta eivät edes onnistuneet neuvostojoukkojen sitomisessa Kannaksella, mistä kertoo kolmen neuvostodivisioonan siirto Kannakselta Leningradin etelä- ja itäpuolelle (Nevalle 2 divisioonaa) saksalaisia vastaan.

Valmisteltua hyökkäystä tuon linnoitusvyöhykkeen pääpuolustuslinjan valtaaminen olisi todennäköisesti vaatinut. Toisaalta valmistelluilla hyökkäyksillä Mainilan (18.D) ja Kirjasalon (10.D) modernein bunkkerein varustetut linnoitusvyöhykkeen etutukikohdatkin valloitettiin suuremmitta ongelmitta.

Itse asiassa tuo Halstin mainitsema Lempaalan seutu tarkemmin ottaen Ohdan lohko Lempäälän järven eteläpuolella näyttää olleen suomalaisten erityisenä mielenkiinnon kohteena (ilmavalokuvaus ja partiotiedustelu). Sinänsä tuo tuo alue olisi ollut varmaankin parhaita paikkoja toteuttaa hyökkäys kaakkoon, koska alueella oli suhteellisen hyvä tiestö eri suuntiin sekä vihollisen puolustus näyttää olleen erityisen heikko. Kun yleisesti ottaen linnoitusvyöhykkeen bunkkereiden ampumaaukkojen aseistuksesta 50% puuttui suomalaisten saapuessa vyöhykkeen tuntumaan, niin Lempäälän-Elizavetinkan (Ohdan lohkosta) alueesta vastanneen rykmentin tilanteesta kahden päivän taisteluiden jälkeen sanotaan seuraavaa: ”Taisteluhaudat puuttuvat, koska taistelukentällä on kolmelle kilometrille 100 miestä. Siksi on tehty vain yhden miehen seisomapoteroita. Lembolovon ja Elizavetinkan linnoitusalueet on varustettu 50 prosentilla konekiväärien määrävahvuudesta. Agalatovon alueella ei ole ollenkaan konekiväärejä. (Miehitettyjen) pisteiden välillä "täyttäminen" on heikkoa, eikä niitä ole varustettu yöllisiin olosuhteisiin, eikä vihollisen hyökkäyksiä vastaan. Henkilöstön ja varustuksen vajaus laskee pisteiden taistelunkestävyyttä. Esimerkiksi pisteellä nro 645 on neljä ampuma-aukkoa, mutta niihin vain yksi raskas konekivääri, yksi pikakivääri ja viiden hengen komennuskunta, jonka vahvuudesta irrotetaan kolmen hengen vahvuinen kenttävartio. Rykmentissä ei ole raskaita tai kevyitä konekiväärejä. Siksi kentän hallinta voidaan suorittaa vain käsiaseiden tulella.” [http://www.kaur.ru/articles/perzyk_kru.php]
Klikkaa laajentaaksesi...

Mannerheimin näkemyksen mukaan Leningradin linnoitusvyöhyke oli helpompi avata “takaoven” kautta etelän ja kaakon (Pähkinälinnan) suunnasta. Pohjoisesta läpimurto olisi vaikeampi, kun kantalinnoitteet oli asemoitu ja suunniteltu sieltä tulevan hyökkäyksen varalle.

Tuo näkemys lienee faktisesti ja taktisesti tosi. Tosin siinä unohtuu Nevan ylittämisen vaikeus. Näkemyksen takana piilottelee myös poliittinen ketunhäntä: Saksa hoitakoon Leningradin kysymyksen.

1599382931077.png

Leningradin saarron kiristäminen kaupungin pohjoispuolella (Airo & Mannerheim) ei välttämättä olisi kuristanut puolustajaa. Huolto kulki “elämän tien” kautta. Tavoitteena toki olisi voinut olla Leningradin pohjoisrintaman romahduttaminen painamalla länsikannaksella suomalaisten rintamalinjaa etelään päin. Jos siihen voimat olisivat riittäneet, linnoitusvyöhykkeelle olisi voinut syntyä suuri motti – tai uusi hölmön tölväys.

Halstin ehdotus hyökätä Lempaalanjärjen itä- ja länsipuolelta kiilana kohti Pähkinälinnaa pyrki ensi vaiheessa eristämään Leningradin Laatokasta ja toiseksi kiristämään kuristusrengasta kaupungin ympärillä. Matkaa Lempaalasta Pähkinälinnaan kertyy kuitenkin jonkin verran (60 km?), jollei Saksa liiku sillanpääasemastaan vastaan.

Mielessäni olen pohtinut myös etenemismahdollisuuksia Laatokan laidalla (Lumisuon alueelta kohti Pähkinälinnaa), jos Elämäntien katkaiseminen olisi ollut tavoitteena. Suomalaisjoukot olivat kannaksen itäreunalla tietenkin vähissä, eikä logistiikkakaan välttämättä ollut kunnossa. Rantatie Taipale-Metsäpirtti-Miikkulainen-Kaavina-Pähkinälinna vei kuitenkin oikeaan suuntaan. Toinen tie taas kulki reittiä Vuole-Lopotti-Kaavina. Ehkä eteneminen olisi ollut poliittisesti ja sotilaallisesti helpompaa siellä.
 
Siirtämällä Itä-Karjalan operaatiota (mitä vaikutuksia siirtämisellä sitten olisikaan) olisi Merituitun ja Vaskisavotan kohdalla voitu keskittää neljä divisioonaa, käytännössä heikentämättä lainkaan muita rintaman osuuksia.

Näillä neljällä divisioonalla olisi ollut käytössä huomattava tykistö, ja miesmäärältää lähes 58.000 miehen joukot. Vastassa olisi ollut kaksi NL :n divisioonaa 291.JvD (vahvuus 9768) ja 198.JvD (vahvuus 3522), yhteensä 13.300, joista 291.JvD :llä ei ollut merkittävässä määrin taistelukokemusta.

Läpimurtoa voinee pitää vääjäämättömänä ja Pajarin suunnitelmaa noudatellen olisi päästy siirtymään Lempaalan puolustuksen selustaan. Reservissä olleesta 265.JvD :lla olisi tuskin ollut merkittävää vaikutusta suomalaishyökkäyksen torjunnassa.

Suuremmassa kuvassa olisi tietenkin pitänyt saada saksalaiset hyökkäämään samanaikaisesti Nevan yli ja varmistaa että Puna-armeija ei pääse siirtämään vahvistuksia Nevan ryhmästä suomalaisia vastaan(olisiko nämäkään sitten riittäneet .. riippunee paljon siitä, kuinka nopeasti 23.A olisi lähtenyt romahtamaan).
Tämä yhteistyö ja yhteinen suunnitteluhan on aivan keskeistä hyökkäyksen edellytyksien luomiseksi.

Mielenkiintoista onkin, miten pitkälle tätä yhteissuunnittelua on tehty, tai onko tehty ollenkaan. Sen (suunnittelun ja hyökkäyksen synkronoimisen) olisi luullut olevan Saksan intresseissä, ja heiltä voisi kuvitella aloitteellisuutta suunnittelussa. Jos sellaista ei esiinny - on aika selvää että toinen osapuoli ei lähde viemään asiaa eteenpäin.
 
Minä en nyt oikein pysy jyvällä siitä, mitä tässä keskustelussa pyritään todistamaan puolin et toisin? Suomalaiset olisivat voineet hyökkäillä, jos olisivat viitsineet? NL olisi suorastaan hävinnyt koko sodan, jos suomalaiset olisivat kehdanneet.....

Synkronin puute sakujen kanssa kyllä ihmetyttää. Saksalaisedustus oli joka esikunnassa, noin suunnilleen ja Päämajassa kävi jatkuva vouhka germaanien toimesta. Tilaisuuksia synkronointiin oli taatusti. Sakujen osalta saattoi olla oikeasti tilanne se, että syssyllä -41 ei irronnut enää lisäpunetta mihinkään. Joukot olivat väsyneitä ja tst-osista oli poistunut yli puoli miljoonaa sotilasta. Moni saksalainen sotamuistelija on väittänyt, että kesäkuun -41 armeijaa ei enää lokakuulle tultaessa ollut. Ja että Saksa ei koskaan kyennyt luomaan samanlaista iskukykyä mikä sillä oli kesäkuussa.

Suomalaisten oli helppo perustella liikkeen lopettaminen, koska sakukaan ei hievahtanut enää....jouluun tultaessa saksalaisilla olikin jo muuta puuhaa....suomalaiset saattoivat olla paljon paremmin perillä tilanteista kuin on haluttu antaa koskaan ymmärtää. Suomalaissotilaat tarpeeksi korkealla tasolla -näkivät- jotain sellaista, josta ei olla haluttu pitää meteliä - koskien saksalaisia.
 
baikal kirjoitti:
Minä en nyt oikein pysy jyvällä siitä, mitä tässä keskustelussa pyritään todistamaan puolin et toisin? Suomalaiset olisivat voineet hyökkäillä, jos olisivat viitsineet? NL olisi suorastaan hävinnyt koko sodan, jos suomalaiset olisivat kehdanneet.....

Synkronin puute sakujen kanssa kyllä ihmetyttää. Saksalaisedustus oli joka esikunnassa, noin suunnilleen ja Päämajassa kävi jatkuva vouhka germaanien toimesta. Tilaisuuksia synkronointiin oli taatusti. Sakujen osalta saattoi olla oikeasti tilanne se, että syssyllä -41 ei irronnut enää lisäpunetta mihinkään. Joukot olivat väsyneitä ja tst-osista oli poistunut yli puoli miljoonaa sotilasta. Moni saksalainen sotamuistelija on väittänyt, että kesäkuun -41 armeijaa ei enää lokakuulle tultaessa ollut. Ja että Saksa ei koskaan kyennyt luomaan samanlaista iskukykyä mikä sillä oli kesäkuussa.

Suomalaisten oli helppo perustella liikkeen lopettaminen, koska sakukaan ei hievahtanut enää....jouluun tultaessa saksalaisilla olikin jo muuta puuhaa....suomalaiset saattoivat olla paljon paremmin perillä tilanteista kuin on haluttu antaa koskaan ymmärtää. Suomalaissotilaat tarpeeksi korkealla tasolla -näkivät- jotain sellaista, josta ei olla haluttu pitää meteliä - koskien saksalaisia.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kastarin opinnäytteen tutkimusongelma ja sen alakysymykset olivat seuraavat:

Tutkimuksen pääkysymys on: Mitä toimintaa Suomella oli Karjalan linnoitusaluetta vastaan syyskuussa 1941? Tutkimuksen alakysymyksiä ovat:

1. Mitä eri näkemyksiä julkaisuissa on esitetty Leningradin linnoitusalueen eteen pysähtymisen syistä?

2. Mikä oli Suomen ja Neuvostoliiton sotilaallinen voima Karjalan linnoitusalueen läheisyydessä syyskuussa 1941?

3. Mitkä olivat suomalaisten yhtymien toiminnan tavoitteet Karjalankannaksella elo-syyskuussa 1941?

Itseäni on ihmettänyt, miksi suomalaisjoukot pysäytettiin ensin Karjalankannaksella vanhalle rajalle ja heti perään siirrettiin jatkamaan hyökkäystä Laatokan itäpuolelle syvälle Syvärille ja ylikin.
 
Viimeksi muokattu:
baikal kirjoitti:
Aseveljen vieno pyyntö? Piti lyödä kättä Syvärin takana?
Klikkaa laajentaaksesi...
Ennen kaikkea saksalaiset kävivät (Keitelit ja kumppanit) pyytämässä suomalaisia jatkamaan hyökkäystä Kannaksella elo-syyskuussa. Yrittivät hieman kiristää ruokatoimituksillakin, mutta lopulta luopuivat uhkailuista ja lupasivat toimittaa viljaa... Syvärillä tosiaan piti alunperin tavata, mutta näyttää, että suomalaiset tässä enemmän kiirehti.
 
arix kirjoitti:
Epäilen pysäyttämiseen syynä olleen USA:n ja Brittien painostus...
Klikkaa laajentaaksesi...

Aika selvästi tämä on avoimesti kerrottu jo ajat sitten. Mutta tällä saitilla ei tällaiset huonot tiedot kelpaa mihinkään. :) Brittien painostus ei tod.näk. paljon suomalaisia hetkauttanut, mutta amerikkalaisten painostus tuntui kahdella tavalla: Usa ja Ruotsi yhdessä. Naurakkee voan, mutta Ruotsin kannanmuodostuksella oli paljon arvoa ja taitaa olla edelleen.
 
Se, että Mannerheim ei halunnut hyökätä Leningradiin, ei Visurin mukaan johtunut Mannerheimin hyväntahtoisuudesta, vaan sotilaallisista tosiasioista. Suomella ei ollut resursseja enempään.

– Hyökkäys olisi edellyttänyt kaikkien reservien siirtämistä kannakselle ja se olisi antanut puna-armeijalle tilaisuuden hyökätä Suomeen pohjoisen kautta, sanoo Visuri.

Snipsaisu yltä. Tätähän minä olen koilottanut. Kyllä se paras puhti ja into oli jo veks.

Visurin ja Mannisen näkökulmia olen tarkastellut monta kertaa. Ainakin Visuri on korostanut monta kertaa sitä, että sodasta on jo niin pitkä aika, että asiat pitää kyetä näkemään asioina ja tunnustaa ne ikävätkin seikat. Ja voiko sitä nyt moittia? Sota tosiaan ehti loppua jo 76 vuotta sitten ja onhan se melko pitkä aika.

Jos taas tunnustetaan nämä esitetyt seikat tosiasioiksi, niin eipähän Stalin erehtynyt, kun epäili suomalaisten yhtyvän hyökkäykseen tilaisuuden tullen.....:)
 
Ehkä Jenkkien tukea Vanjoille ei koskaan ole tarpeeksi tuotu esille. Materiaalia tuli laiva tolkulla Vanjalle elintarvikkeesta rautaan.......
 
baikal kirjoitti:
Aika selvästi tämä on avoimesti kerrottu jo ajat sitten. Mutta tällä saitilla ei tällaiset huonot tiedot kelpaa mihinkään. :) Brittien painostus ei tod.näk. paljon suomalaisia hetkauttanut, mutta amerikkalaisten painostus tuntui kahdella tavalla: Usa ja Ruotsi yhdessä. Naurakkee voan, mutta Ruotsin kannanmuodostuksella oli paljon arvoa ja taitaa olla edelleen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Britit ja jenkit eivät painostaneet Suomea merkittävästi elo-syyskuussa.
 
kaislajääkäri kirjoitti:
Tuossa parin tutkailijan näkemystä...

yle.fi

Johtavat sotahistorian tuntijat: Suomen joukot olivat olennainen osa Leningradin saartorengasta

Suomen osallisuus Leningradin piiritykseen 2. maailmansodassa herättää yhä ristiriitaisia tunteita suomalaisissa. Asiantuntijoiden mukaan Suomen joukot olivat olennainen osa saartorengasta. Suomen rooli on aiheuttanut keskustelua esimerkiksi sosiaalisessa mediassa sen jälkeen, kun Mannerheimin...
yle.fi yle.fi
Klikkaa laajentaaksesi...

Visuri JOHTAVA sotahistorian tutkija?
 
baikal kirjoitti:
Mitä tarkoitat eksaktisti tällä?
Klikkaa laajentaaksesi...
Niin saksalaiset ja suomalaiset olivat sopineet ennen barbarossan alkua, että suomalaiset hyökkäävät Syvärille ja Syvärillä tavataan. Sittemmin saksalaiset näkivät, että tulisikin ensin saartaa leningrad tiiviisti laatokan länsipuolelta ja yrittivätkin suomalaisia tähän painostaa...
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top