Asia™ on vaikea, sillä yhtäältä meillä on kaikki tuotantotehokkuus ja teknologiset edellytykset luoda hyvinkin kestäviä materiaalisia hyödykkeitä, rakennuksia ja järjestelmiä. Vallitseva hiljainen salaliitto ja sopimus on se, että jos rakennamme kaiken kestäväksi, loppuvat työt, ja syntyy painetta työpaikanvaihdoksiin ja työttömyyteen, mikä puolestaan nakertaa hyvinvointia, tai vähintään vallitsevaa hyvinvoinnin käsitystä. Ei pidä unohtaa voitonmenetyksiäkään eri piireissä. Vinoutunut kokonaiskuva on se, että on kannattavampaa pitää ihmiset töissä keinolla millä hyvänsä. Hommasta hyötyvät loppupelissä vain teollisuuden talousportaikon ylimmät, eivät työntekijät eli peruskansalaiset. Talous on kuin vesivirtaus, ja eliitti ottaa pisaran jokaisesta ohikiitävästä vesikuutiosta ja jokaisesta pienestä purosta. On siten heidän etujen mukaista, että vesi virtaa mahdollisimman vuolaasti kaikkialla. Työntekijällekin tämä kelpaa, sillä työpaikka tietää palkkaa, mikä luo turvallisuudentunnetta. Työntekijä kerää pisaran paikallisesta rahapurosta, eliitti ottaa kaikista puroista, joista ja koskista. Rahan kiertokulku on kuin veden kiertokulku. Väärin hyödynnettyinä ja liiallisuuksiin vietynä molemmat voivat vahingoittaa ympäristöä, ja siten kaikkia, eniten jälkipolvia, eli omia lapsia tai heidän kavereita.
Kaikenlaiset perustulo ja perustili -ajatukset ovat kiinnostavia. Hyötyjä voisi olla monia: kannustinloukut katoaa, byrokratia vähenee ja tuen avulla elävä saa vakautta elämäänsä, kun ei tarvitse jännittää tuleeko ensi kuussa rahaa. Ei näitä kuitenkaan ihan heti tulla toteuttamaan.
No ei varmasti tulla toteuttamaan. Ei varmasti ennen kuin esim. koko Eurooppa alkaa vaatimaan muutoksia, pelkän piskuisen Suomen sijaan. Suomikin on
jossain määrin maailmantalouden armoilla. Peli pitäisi viheltää poikki ja suunnitella alusta asti uudelleen. Ihmisiltä pitää kysyä mitä he haluavat, ja sitten tuotetaan heille se, mitä he haluavat, sen sijaan, että luodaan vain edellytykset ostorahojen hankkimiseen. Tai sitäkin paremmin, on luotava edellytykset sen halutun esineen tai tavaran itsetuottamiseen.
Laskekaapa missä ajassa saisitte tuotettua omakotitalon rakennusmateriaalit, ja sitten rakennettua talon niillä materiaaleilla, jos siis oletetaan että olisi vapaa pääsy olemassaoleviin luonnonvaroihin tai käyttökelpoisiin materiaaleihin. Verratkaa sitten sitä kestoa normaaliin asuntolainaan ja sen takaisinmaksuaikaan. Asuntolainojen takaisinmaksukestot ovat keskimäärin lienee jotain 10-20 vuoden luokkaa. En tiedä kuinka kauan minulta menisi rakentaa mieleinen omakotitalo itsetuotetuista materiaaleista mutta ei siihen 10-20 vuotta menisi, ei nykyisellä tietämykselläni, ei nykyteknologialla. Jossain välissä saattaisi vielä löytää asiantuntijan juttukaveriksi, ja hänen vinkit nopeuttaisivat prosessia tai parantaisivat lopputulosta entisestään. On tietysti oma juttunsa lukea, opiskella ja pohtia talonrakennusta, puhumattakaan suunnitelmien toteuttamisesta. Ehkäpä jollekin kelpaakin ihan hyvin, että viettää sen 10-20v tutuissa turvallisissa hommissa maksellen taloa siinä sivussa mutta ryöstetyksi siinä joutuu, tai sitäkin pahemmin, siirtää omalla työllään rahaa talousketjussa ylöspäin rikkaimpiin taskuihin.
Sitten ihmetellään miksi rikkaat rikastuu. Toisaalta voi olla vastuutonta antaa houkan (eli normikuluttajan) pitää suuria määriä rahaa. Keskimäärin ihmiset eivät käytä rahaa (luonnonvarojen universaalia muotoa) viisaasti tai vastuullisesti vaan lyhytnäköisesti, impulsiivisesti, ajattelemattomasti ja välinpitämättömästi. Raha puolestaan kertyy niille, joille rahasta luopuminen on vaikeinta, sekä niille, jotka kokevat rahan takomisen erityisen palkitsevaksi. Oikeastaan ne uutterat ja lannistumattomat rahantakojat ovat talouspuolella sitä tuhoisinta sakkia, varsinkin jos heillä on taipumusta menettämiseen ja aloittamiseen alusta.
Maailmanlaajuisella yhteistyöllä voitaisiin superrikkaat ajaa ahtaalle mutta kysymys kuuluu että mitä sen jälkeen? Mitä niillä rahoilla tehdään sen jälkeen kun ne on otettu? Mikä olisi vastuullista käyttöä 100 miljardille eurolle, noin niinku ensialkuun?
