Muuttuva työelämä, työttömyys, sosiaaliturva, tulonsiirrot, kansalaispalkka, tuloloukut jne

Luettavaa kiinnostuneille. Liittyy olennaisesti otsikkoon.

http://www.vatt.fi/julkaisut/uusimmatJulkaisut/julkaisu/Publication_6093_id/1009

"Miten vero- ja etuusjärjestelmien rakenteelliset ominaisuudet vaikuttavat työnteon kannustavuuteen vuonna 2015. Tätä selvitettiin VATT:n juuri ilmestyneessä muistiossa. Kannustimia parantamalla halutaan edesauttaa työttömiä ja työelämän ulkopuolella olevia hakeutumaan työmarkkinoille sekä ansiotyössä olevia työskentelemään aiempaa enemmän ja tehokkaammin. Tulosten mukaan pienituloisilla yksin asuvilla ja lapsettomilla puolisoilla efektiiviset marginaaliveroasteet voivat olla 60–90 prosenttia, eli korkeampia kuin kaikkein suurituloisimpien marginaaliveroasteet. Pienituloisilla lapsiperheillä ongelmat kärjistyvät ja taloudelliset kannustimet ovat käytännöllisesti katsoen olemattomat laajalla tuloalueella, ylettyen jopa keskipalkkaisiin. Tämä johtuu pääosin siitä, että lasten lukumäärän kasvaessa yleinen asumistuki lisääntyy, jolloin sen marginaalivaikutus ulottuu korkeammalle tulotasolle. Mitä enemmän lapsia, sitä pitemmälle tuloasteikossa vaikutus ulottuu. Samanaikaisesti marginaaliveroaste nousee keskituloisilla noin 50 prosenttiin. Pienten lasten perheissä työnteon kannustavuutta heikentävät lisäksi tarveharkintaiset päivähoitomaksut ja lasten kotihoidon tuki."

http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/muistio_50.pdf
 
Sain tuossa aika mielenkiintoisen ajatuksen ja pitää mainita nyt tässä samalla:

Onko muuten kukaan huomannut sitä, että mitä korkeampi verotus on, niin sitä suurempi houkutus on kiertää sitä? Oletetaan että veropetoksesta saatava rangaistus on sama oli veroaste mikä tahansa (ja loppujen jopuksi, jos kyseessä on oikein isot summat, niin ne rangaistukset eivät lopulta ole erityisen suuret kuitenkaan). On suoranainen ihme, että verokarhu saa perittyä veroja ollenkaan!

Tietenkään köyhällä ole juuri keinoja verojen kiertämiseen ja rikkaat tekevät verojärjestelyjä jo nyt, mutta noin matemaattisesti asiaa katsoen, niin nykyverotuksella kannustin verojen kiertoon on huomattava.
 
kuva kertoo

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1439684358533.html
1439684352846.jpg
 
upload_2015-8-17_17-6-16.png


Budjettitalouden tulot, menot ja tasapaino
Tulot ilman nettolainanottoa Menot ilman nettokuoletuksia Tasapaino
2004 38,5 36,3 2,2
2005 39 37,5 1,6
2006 41 39,4 1,6
2007 43,2 40,3 2,9
2008 44,3 43,5 0,8
2009 37,5 46,9 -9,4
2010 39,1 49,9 -10,8
2011 43,2 50,4 -7,1
2012 45,7 53,4 -7,7
2013 46,2 54,6 -8,4
2014 47,7 54,2 -6,6
2015 49,1 54,3 -5,2

Lähde: VM, 16.6.2014
 
On tietysti työtehtäviä joissa 8 h on mahdoton toteuttaa, mutta monesti niissäkin rahalla saadaan ihminen jatkamaan työntekoa hymyssäsuin.

Kyllähän rahalla voi ostaa motivaatiota, mutta eihän sitä olla tässä tekemässä, vai ollaanko? Pikemminkin päinvastoin, että palkkaakin haluttaisiin laskea. Ei ole vaikea nähdä ettei siitä motivaatio hirveästi nouse.

Olen vahvasti sitä mieltä, että asiassa vaikuttaa perinteinen ajatus "saavutetuista eduista ei tingitä". Nyt vain ongelma on, että kohta ei ole niitä etujakaan. Ihmisten pitäissi tajuta, että kun joku IMF tulee sanelemaan ehtojaan hätälainoitukseen kyyti on kylmempää.

Niin, IMF on käynyt sen maan kimppuun jossa tehdään EUn pisintä työpäivää. Lyhintä tehdään muuten Saksassa. Mitä tästä opimme?

Kokemusperäisesti voin sanoa, Kepa rosvoaa jo nyt, Kepa ei ole vain harmiton juoppo.

...ja ennen nykyjärjestelmää Kepan lisäksi rosvosivat myös Make, Eki ja Rane. Rikollisuus laski historiallisen alas kun sosiaalinen turvaverkko luotiin. Tämä ei liene sattumaa.

Lisäksi, kaikki työttömät eivät ole Kepoja, Kepa on jo menetetty tapaus. Parasta olisi tarjota asunto saarella jossa on ilmainen ruoka ja väkevä juoma. Kepa tykkäisi ja olisi kaltaistensa joukossa. Ilmainen väkijuoma saattelisi Kepa onnelliseen unohdukseen.

Nyt pitäisi pelastaa nuoret tuosta Kepan kohtalosta. Tarjota heille mahdollisuuksia, suorastaan pakottaa kiinni elämään, eikä ohjata heitä sossun luukulle Kepan kaveriksi.

Tarjoat siis "mahdollisuuksia" "pakottamalla". Olen kovin utelias kuulemaan miten tämä yhtälö toimii käytännössä.
 
Työvoiman tarjontaa lisäämällä lisätään myös työttömyyttä per lukumäärä. Työvoimareservin kasvattaminen kuulostaa fantastiselta. Mutta sen tien päässä on myös laajoja ongelmia, niistä ei vaan puhuta lainkaan. Koska vain yksi totuus kerrallaan sopii keskusteluun.

Hieman OT, mutta...

Siitä keskustellaan ylipäänsä vähän, että työvoiman, siis TEKEVIEN KÄSIEN tarve laajana trendinä laskee jatkuvasti koneistumisen ja automaation kautta. Vanhustenhoitoon tarvitaan tekevät kädet, vaikka myöskin tietynlaista osaamista ja luonnetta mitä ei kaikilta löydy, mutta sekin on eräänlainen "pätkätyö". Kaiken kaikkiaan hengissä pysymiseen vaadittavan lihasmassan tarve on vähentynyt ja vähenee edelleen länsimaissa. Henkilökohtainen tuntumani on, että tätä voidaan paikata keksimällä uusia palveluja jotka säästävät sitä mitä ihmiset eniten kaipaavat, eli aikaa. Eli lisää sitä parjattua "toisten paitojen pesemistä" entistä kehittyneemmissä muodoissa.

Kuitenkin AY-liikkeen mantra on se, että jokaiselle olisi löydyttävä 8-16 "tehdastyö" jonka palkalla elää, tai ei oikeasti jokaiselle mutta niille ay-jäsenmaksua tilittäville jäsenille, vaikka sitten pitämällä väkipakolla kaikenlaiset toisen luokan kansalaiset loitolla tuotantolaitoksista. Jos jotakin Vihreän liiton agendalla olevaa olen joskus kannattanut, niin sitä ns. prekariaatin valtaantuloa AY-liikkeen sisällä "duunarieliitin" sijaan. Ei ole tapahtunut, vasemmistoeliitti osaa puolustaa omia linnakkeitaan ihan yhtä apinan raivolla kuin rikkaatkin omiaan.

Kolikon toinen puoli on sitten se, että työnantajapuolen vakuuttelut siitä miten täysin saturoituneilla markkinoilla voidaankin yht'äkkiä saada dramaattisesti lisää myyntiä laskemalla kulutasoa per tuotettu hyödyke vaikka 3%:lla palkkoja alentamalla eivät vakuuta, ainakaan kategorisesti sovellettuna. Jos maailmalla on markkinaa miljoonalle kappaleelle hyödykettä X, niin hintaa saa laskea melko lailla paljon ennen kuin yhden kappaleen vuodessa tarvitsevat ostavatkin 2 vuodessa. Jossain tapauksissa kilpailuetu voi olla saavutettavissa hinnalla, mutta useinkaan ei. Johan yhteisöveroa alennettiin roimasti, eikä sekään lyhyellä tähtäimellä korjaa maailmaa vaikka sitä itse hyvänä toimena pidin, ja pidän.

Kaiken kaikkiaan, työelämä on muuttunut ja muuttuu radikaalisti mutta pöydän molemmin puolin puhutaan vielä 1900-luvun termein ja metodein. Siinä muuten onkin sitten kysymys, että kun ihmistyön kysyntä laskee, osan ollessa kovassa huudossa ja osan lähes "hukkapainoa" työnantajien kannalta, niin mitenkäs rahanjako jne? Ei varmasti tule kysymykseen että tuloerot katoaisivat, mutta tuskin halutaan yövartijayhteiskuntaa tai jotain Intian tyyppistä, jossa 5% on kroisoksia ja 95% pohjasakkaa (kärjistäen). Olemme hitonmoisen ongelman edessä, mitä ei Vartiaisten täysin asiayhteydestään irrotetut teoreettiset mallit korjaa. Faktaa on kuitenkin että kaikilla on kova hinku kurotella asioita sieltä Maslowin pyramidin yläpäästä, mutta ns. omalla työllään sitä ei ehkä voikaan ansaita kovin pitkään, ainakaan perinteisesti ajatellen.

Tietysti tämän voi jättää lukematta, koska minulla ei ole kansantaloustieteellistä loppututkintoa eikä muutakaan ylempää korkeakoulututkintoa. Tuskin pelkästään tohtorinhattuja arvostavat tahot antavat pätkääkään painoarvoa pienehkön, täysin globaaleilla markkinoilla ja täysin globaalissa kilpailussa toimivan yrityksen prokuristin ja johtoryhmäläisen asemalle...kyökkipsykologiaa siis.
 
Viimeksi muokattu:
Onkos tällainen graafi ollut jo ketjussa?

akavan_dia1.jpg
 
Yhteiskuntasopimus kaatui jääräpäisyyteen. Lyly kertoi, että he eivät voi tulla neuvottelmaan jos joku muu on laatinut agendan. He tulevat neuvottelemaan ainoastaan jos pöydässä on heidän vaatimuksensa.

Yhteistyökykyistä?

Lylyn ilme suorassa lähetyksesä kertoi, että jopa hän ymmärsi rikkoneensa jotakin mitä ei enää voi ehjätä. AY-liikkeen joutsenlaulu alkoi, syksyllä vielä nähdään kova uho ja yleislakko mainitaan. Mutta valta karkaa.

Ukot korvat luimussa
Kes%C3%A4ranta%20Yhteiskuntasopimus%20Markku%20Jalonen%20Jyri%20H%C3%A4k%C3%A4mies%20Lauri%20Lyly%20Sture%20Fj%C3%A4der%20ja%20Antti%20Palola
 
Miksikähän media laittaa joka paikkaan sanaa viimeiset. He eivät käytä sanaa uusimmat kirjoitukset, he käyttävät ilmaisua viimeiset kirjoitukset, media ei käytä ilmaisua edellisinä päivinä, se käyttää ilmaisua viimeisinä päivinä ja näin edelleen viimeiset sanaa ängetään joka paikkaan. Mahtaneeko media tietää mihin maata viedään. Viimeisiä vetelee, viimeinen sammuttaa valot.

Ehkä keskeisin ongelma on, että valtio ja kunnat ovat yliturvotettu hyvinä aikoina ja nyt sitten, kun oksa onkin ohuempi uhkaa se ohuempi oksa katketa ylipainon alla. Oksaa pönkätään velalla sitä mukaan kuin oksa ohenee, mutta siinä on se, että se pönkkä on lainassa. Se ei ole Suomen oma pönkkä.

Se puu on symbolisesti yksityinen markkinatalous ja sen puun oksalla olevat ihmiset markkinatalouden tuottamia hedelmiä. Puun muilla oksilla on markkinatalouden tuottamia hedelmiä, jotka eivät mitenkään haittaa puun kantokykyä. Se kantaa hedelmät vaivatta, mutta tämä yksi oksa, jolla on ihan tolkuton määrä isoja paksuja hedelmiä notkuu pahemman kerran. Isot paksut hedelmät sillä yhdellä oksalla symboloivat niitä verotuloista riippuvaisia, jotka pitäisi siirtää tältä puun yhdeltä oksalta muille oksille, eli siis yksityisen sektorin työpaikkoihin, että se paino puun oksilla jakautuisi tasaisemmin.

Ongelmat ovat niin perustavan laatuisia ja siinä on kiinni miljoonia ihmiskohtaloita, koko Suomi ja sen kansalaiset ja heidän hyvinvointi.

Me emme ole stalinismi, jossa voitaisiin vain mahtikäskyllä liikutella ihmisiä ja niin ei pidäkään tehdä koska sellainen stalinismi ei ole toimiva järjestelmä ollenkaan koska se perustuu kommunismiin, joka on osoitettu, ettei se toimi missään ikinä koskaan missä sitä on kokeiltu. Kommunismi on päätynyt aina romahdukseen. Se on sitten, että päätyykö meidänkin järjestelmä romahdukseen kommunismin perässä.

Suomella on Kreikan kaltainen kilpailukykykriisi, ja sitä pitäisi ratkaista kyvyttömyydellä karsia julkisia menoja. Suomi on ehta Kreikka. Perässä mennään.

Suomi ei pysty sopeuttamaan julkisia menoja muuttuneisiin tuloihin. Eipä tietenkään koska se vasta tekisikin tuhoisaa jälkeä, kun satojen tuhansien suomalaisten tulot muuttuisivat julkisen sektorin palkansaajan tuloista työttömän tuloiksi. Palkansaajien nimissä olevat pankeista otetut velat jäisi maksamatta, pankit ja kauppojen tuotot romahtaisi.

Tätä tulonsiirtojärjestelmää, jossa tuottavilta firmoilta verotetaan rahat ja ne siirretään julkisen sektorin palkkojen kautta kulutukseen ei vain niin vain voikaan purkaakaan, etenkin, jos niille julkisen sektorin työntekijöille ei ole edes yksityisen sektorin työpaikkoja. Joka on se ensimmäinen edellytys työllisyyden painopisteen siirtämiselle veroja kuluttavasta verotuloja tuottavaksi.

Suomessa pitäisi olla voimakkaasti kasvava yksityisen sektorin työllisyys, jonka työvoimapulaa voitaisiin helpottaa siirtämällä heille työvoimaa julkiselta sektorilta. Sillä tavalla saataisiin - julkisen sektorin menojen lasku, sekä julkisen sektorin tulojen kasvu - kun julkisen sektorin palkansaajat, jotka eivät maksa veroa vaan palauttavat osan palkastaan takaisin, alkaisi maksamaan oikeasti veroa yksityisellä sektorilla.

Tässä on aatteellisia näkökulmia ja valtapolitiikkaa. Rahan kerääminen veroina ja sen päättäminen ketkä sen saavat on valtaa. Kun poliitikolla on rahaa on hänellä valtaa, ilman rahaa ei poliitikolla ole valtaa. Rahalla poliitikko rakentaa alusrakenteen, jonka ylläpitämiseen tarvitaan rahaa ja jonka päällä poliitikko lepää ja käyttää valtaa tämän organisaationsa kautta. Jos poliitikolta viedään pois siitä valtavasta organisaatiosta häneltä viedään valtaa.

Suomi on kuitenkin sellaisten realiteettien edessä, että emme me voi velkaantua loputtomiin. Jos tulot eivät vain riitä niin asiaa pitää jostain päästä alkaa ratkomaan. Paras vaihtoehto olisi, että suomalaisen yksityisen sektorin työllisyyys alkaa kasvaa, jotta ne julkisen sektorin palkansaajat voidaan muuttaa veroa maksaviksi yksityisen sektorin työntekijöiksi.

Miten me kasvatamme yksityisen sektorin työllisyyttä. Me teemme Suomesta yksityisen sektorin työllisyyden paratiisin. Se pitää tehdä sekä suomalaisten yritysten työllisyyden kasvun, että ulkomailta houkuteltujen työllistävien yritysten siirtymisellä Suomeen. Mikä se on se seikka, joka pitää ulkomaiset yritykset poissa Suomesta. Miksi he menevät Kiinaan. Miksi he eivät tule Suomeen.

Meillä on asioita vaikka kuinka paljon ja me tiedämme tasan tarkkaan mitä niille pitäisi tehdä, mutta se mitä pitäisi tehdä on niin vaikeata koska se edellyttäisi erittäin suuria väestönsiirtoja eri paikoista ja eri asioista toisiin paikkoihin ja tämä ei olekaan niin helppoa koska nykyisen järjestelmän säilyttämisessä on kiinni niin paljon.

Toisaalta, jos jotakin pitäisi päätellä siitä, että ilmiselviäkään asioita ei pystytä päättämiin niin miten sitten vieläkin vaikeampia. Miksi eduskunta ei ole pystynyt lopettamaan kellojen siirtelyä talviajasta kesäaikaan niin, että pysyisimme koko ajan talviajassa. Mitä ihmeen järkeä Suomen kaltaisessa arktisten valoisten kesien maassa on siirtää kelloja kesäaikaan. Miksi Suomessa ei ole poistettu kokonaan kauppojen aukiolorajoituksia. Miksi Alkolla on vieläkin monopoli. Näistä voisi aloittaa ja osoittaa sitä suurten asioiden päätöksentekokykyä rajoitusten poistamisessa.

Suomen sosiaaliturvajärjestelmästä on ollut paljon puhetta, että se on monimutkainen, koostuu monista tukinimikkeistä joita nostetaan eri luukuilta. Miksi se näin on. Miksei tuensaaja saa tukiaan yhdellä tukinimikkeellä yhdeltä luukulta.

Suomessa on 317 kuntaa, joissa on kaikissa täysimittainen kunnallishallinto. Miksi se on 317 kunnallishallintoa, miksei se ole yksi valtionhallinto. Jos valtio johtaisi hommaa niin sanotaan vaikka hoitoalan tiedonsiirtojärjestelmän organisoiminen olisi tehokkaampaa, kun sen hoitaisi yksi osasto alusta loppuun sen sijaan, että hankkeessa pitäisi kuunnella 317 kuntaa ja niiden ihan vaan kiusalla harjoittamaa vallankäyttöä. Jos 317 kuntaa saa jokainen hankkia erilaisen järjestelmän niin niitä järjestelmiä on yhden yhteen sopivan sijasta 317, jotka eivät toimikaan yhteen sillä tavalla kuin valmistaja lupasi ja se valmistajan tuote ei edes ollut valmis tuote vaan kokeiluvaiheessa, joka kokeilu ja kehittäminen tehdään asiakkaan ajalla ja rahalla. Jos toimittaisiin sillä tavalla, että Suomi on yksi valtionhallinto, eikä 317 kuntaa niin uskon, että Suomi olisi ihan eri näköinen, kun asiakkaita olisi vain yksi ja homma etenisi tehokkaasti alusta loppuun. Valtio naputtelisi itse tarvitsemansa ohjelmat etenkin sellaisissa kohdissa joissa ei vain voitaisi käyttää esimerkiksi ulkomailta omistetun firman palveluksia, kuten se hoitoalan tiedonsiirtojärjestelmä tai mikään muukaan valtion tiedonsiirtojärjestelmä.

Onneksi minun ei tarvitse olla ottamassa vastaan potkua munille siltä, joka ei tykkää ajatuksista. Mukavampaa olla vapaa-ajattelija kuin vastuussa oleva poliitikko.
 
Viimeksi muokattu:
Yhteiskuntasopimus kaatui jääräpäisyyteen. Lyly kertoi, että he eivät voi tulla neuvottelmaan jos joku muu on laatinut agendan. He tulevat neuvottelemaan ainoastaan jos pöydässä on heidän vaatimuksensa.

Yhteistyökykyistä?

Lylyn ilme suorassa lähetyksesä kertoi, että jopa hän ymmärsi rikkoneensa jotakin mitä ei enää voi ehjätä. AY-liikkeen joutsenlaulu alkoi, syksyllä vielä nähdään kova uho ja yleislakko mainitaan. Mutta valta karkaa.

Kommentti: Saloniuksen tuomio oli Sipilälle noloa kuultavaa
Matti Virtanen
20.8.2015 21:58 päivitetty 20.8.2015 22:28

salonius.jpg

Juhani Salonius
Valtioneuvosto / Flickr
En tiedä olenko ainoa joka ajattelee näin, mutta pakko sanoa ääneen: yhteiskuntasopimuksen kariutuminen romahdutti pääministeri Juha Sipilän (kesk) arvovaltaa pahan kerran.

Asiaa ei lainkaan parantanut pääministerin kiemurtelu torstai-illan tiedotustilaisuudessa Kesärannassa.

Hän kehui pelanneensa koko ajan avoimilla korteilla. Sopimus olisi toteuttanut hallitusohjelman tavoitteet 5-8 toimenpiteellä, joista työmarkkinajärjestöt olivat neuvotelleet.

Sipilältä kysyttiin, mitä nämä viisi tai kahdeksan toimenpidettä olivat, ja hän kiersi kysymyksen: ”En lähde niitä toistelemaan”. Niitä on kuulemma jo ollut julkisuudessa.

Samassa yhteydessä Sipilä kertoi, että yhteiskuntasopimus korvataan nyt hallituksen omilla toimenpiteillä, joita on kymmeniä, jopa sata.

Sipilältä kysyttiin toistuvasti, mitä nämä toimenpiteet voisivat olla. Hän ei maininnut yhtäkään. Tai olihan siellä yksi: ”Tuottavuuden parantamista voi jokainen tehdä omassa työpisteessään.”

Mitä avoimilla korteilla pelaamista tämä muka on?

Sipilän kannalta erittäin noloa oli myös entisen valtakunnansovittelijan, yhteiskuntasopimuksen kätilöksi palkatun Juhani Saloniuksen puheenvuoro tiedotustilaisuudessa.



Salonius – siis entinen valtakunnansovittelija – aloitti sanomalla, että jo sana ”yhteiskuntasopimus” herätti vääriä odotuksia. Kysehän oli vain hallitusohjelmassa mainitusta toiveesta, että yksikkötyökustannuksia pitäisi alentaa viisi prosenttia.

Käytännössä hallitus toivoi siis aikaistettua tulopoliittista kokonaisratkaisua, jossa valtiovallan oma osuus olisi rajoittunut muutosturvan parantamiseen: jos tai kun saatte potkut, niin pääsette nopeammin kursseille.

Saloniuksen mukaan muutosturva oli hallituksen tärkein tarjous. Kukaan ei maininnut torstai-iltana sanaakaan paikallisen sopimisen edistämisestä saati yhteistoimintalain muuttamisesta siten, että henkilöstö saisi yrityksissä myötämääräysvaltaa Ruotsin tai Saksan malliin.

Ruotsista ja Saksasta oli ilmeisesti tarkoitus kopioida vain äärimaltillinen palkkalinja, ainakin jos työnantajien EK olisi saanut päättää. Suomalainen työnantajahan pelkää työntekijöitä kuin ruttoa, joten kaikenlainen myötämäärääminen on torjuttava alkuunsa.

Salonius käytti myös hetken opetaakseen Sipilälle, Soinille ja Stubbille suomalaisten työmarkkinoiden alkeita: Tavallisesti sopimuksia tehdään silloin kun vanhat sopimukset ovat umpeutumassa ja neuvottelijoiden niskassa on painetta, mutta nyt valtaosa työmarkkinoista on ensi vuoden loppuun asti työrauhan piirissä.

Kenelläkään ei ollut Saloniuksen mukaan kuvaa ensi vuoden syksystä, jolloin uusista liittokohtaisista työehtosopimuksista aletaan neuvotella.

Sipilän olisi pitänyt tietää, ettei ennaltanäkeminen eli prekognitio ole mahdollista. Hänen olisi hyvä tuntea myös työmarkkinoiden perusrakenteita: palkansaajakeskusjärjestöt eivät tee työehtosopimuksia, vaan ne ovat liittojensa yhteistyöelimiä.

Nyt SAK:n Lauri Lyly saa tarinassa konnan roolin. Mutta mitäpä hän olisi voinut tehdä? Ilmoittaa vaikutusvaltaisille teollisuusliitoilleen, että minäpä pidennän nyt porvareiden kanssa ensin teidän työaikaanne sadalla tunnilla ja te lupaatte vastavuoroisesti syksyllä 2016 sitoutua palkankorotuksissa nollalinjaan vuosikausiksi?

Surkeassa näytelmässä on jäljellä vielä epilogi, jälkinäytös: hallituksen omat toimenpiteet yhteiskuntasopimuksen korvaamiseksi. Niistä ei vielä mainittu yhtäkään, mutta todennäköisesti ne liittyvät muun muassa karensseihin, lomarahoihin, arkipyhien arkipäiväistämiseen ja irtisanomisten helpottamiseen.

Kokoomus tulee vaatimaan lisää veronkevennyksiä, perussuomalaiset hyvätuloisten verojen kiristyksiä. Joku saattaa keksiä, että mitä jos revitään auki vuosi sitten solmittu eläkepaketti: Siellä olisi yhtä ja toista mistä voisi leikata, kuten perhe-eläkkeitä. Ja eläkeikää voisi nostaa edelleen.

Siinä muutamia ehdotuksia, jotka on nyt avoimesti mainittu julkisuudessa ja joita pääministerin ei tarvitse ryhtyä toistamaan.

Sellainen vihje vielä kaikille poliitikoille, että jos lähdette pelaamaan työmarkkinamiesten kanssa ”avoimin kortein”, niin panoksia ei kannata hirveästi korottaa jos omat kortit ovat huonot."

http://www.talouselama.fi/uutiset/k...a2319970?utm_source=emaileri&utm_medium=Email
 
Ehkä keskeisin ongelma on, että valtio ja kunnat ovat yliturvotettu hyvinä aikoina ja nyt sitten, kun oksa onkin ohuempi uhkaa se ohuempi oksa katketa ylipainon alla.

Suomessa työskentelee valtiolla reilut 75000 ihmistä, n. 4,5 % työvoimasta. Se on muuten EU-maiden pienin prosenttiosuus.

http://yle.fi/uutiset/suomessa_on_vahiten_valtion_virkamiehia_eussa/7920697

http://www.valtiokonttori.fi/fi-FI/...trassa_on_julkaistu_heinakuun_2015_hen(55104)
 
Kommentti: Saloniuksen tuomio oli Sipilälle noloa kuultavaa
Matti Virtanen
20.8.2015 21:58 päivitetty 20.8.2015 22:28

salonius.jpg

Juhani Salonius
Valtioneuvosto / Flickr
En tiedä olenko ainoa joka ajattelee näin, mutta pakko sanoa ääneen: yhteiskuntasopimuksen kariutuminen romahdutti pääministeri Juha Sipilän (kesk) arvovaltaa pahan kerran.

Asiaa ei lainkaan parantanut pääministerin kiemurtelu torstai-illan tiedotustilaisuudessa Kesärannassa.

Hän kehui pelanneensa koko ajan avoimilla korteilla. Sopimus olisi toteuttanut hallitusohjelman tavoitteet 5-8 toimenpiteellä, joista työmarkkinajärjestöt olivat neuvotelleet.

Sipilältä kysyttiin, mitä nämä viisi tai kahdeksan toimenpidettä olivat, ja hän kiersi kysymyksen: ”En lähde niitä toistelemaan”. Niitä on kuulemma jo ollut julkisuudessa.

Samassa yhteydessä Sipilä kertoi, että yhteiskuntasopimus korvataan nyt hallituksen omilla toimenpiteillä, joita on kymmeniä, jopa sata.

Sipilältä kysyttiin toistuvasti, mitä nämä toimenpiteet voisivat olla. Hän ei maininnut yhtäkään. Tai olihan siellä yksi: ”Tuottavuuden parantamista voi jokainen tehdä omassa työpisteessään.”

Mitä avoimilla korteilla pelaamista tämä muka on?

Sipilän kannalta erittäin noloa oli myös entisen valtakunnansovittelijan, yhteiskuntasopimuksen kätilöksi palkatun Juhani Saloniuksen puheenvuoro tiedotustilaisuudessa.



Salonius – siis entinen valtakunnansovittelija – aloitti sanomalla, että jo sana ”yhteiskuntasopimus” herätti vääriä odotuksia. Kysehän oli vain hallitusohjelmassa mainitusta toiveesta, että yksikkötyökustannuksia pitäisi alentaa viisi prosenttia.

Käytännössä hallitus toivoi siis aikaistettua tulopoliittista kokonaisratkaisua, jossa valtiovallan oma osuus olisi rajoittunut muutosturvan parantamiseen: jos tai kun saatte potkut, niin pääsette nopeammin kursseille.

Saloniuksen mukaan muutosturva oli hallituksen tärkein tarjous. Kukaan ei maininnut torstai-iltana sanaakaan paikallisen sopimisen edistämisestä saati yhteistoimintalain muuttamisesta siten, että henkilöstö saisi yrityksissä myötämääräysvaltaa Ruotsin tai Saksan malliin.

Ruotsista ja Saksasta oli ilmeisesti tarkoitus kopioida vain äärimaltillinen palkkalinja, ainakin jos työnantajien EK olisi saanut päättää. Suomalainen työnantajahan pelkää työntekijöitä kuin ruttoa, joten kaikenlainen myötämäärääminen on torjuttava alkuunsa.

Salonius käytti myös hetken opetaakseen Sipilälle, Soinille ja Stubbille suomalaisten työmarkkinoiden alkeita: Tavallisesti sopimuksia tehdään silloin kun vanhat sopimukset ovat umpeutumassa ja neuvottelijoiden niskassa on painetta, mutta nyt valtaosa työmarkkinoista on ensi vuoden loppuun asti työrauhan piirissä.

Kenelläkään ei ollut Saloniuksen mukaan kuvaa ensi vuoden syksystä, jolloin uusista liittokohtaisista työehtosopimuksista aletaan neuvotella.

Sipilän olisi pitänyt tietää, ettei ennaltanäkeminen eli prekognitio ole mahdollista. Hänen olisi hyvä tuntea myös työmarkkinoiden perusrakenteita: palkansaajakeskusjärjestöt eivät tee työehtosopimuksia, vaan ne ovat liittojensa yhteistyöelimiä.

Nyt SAK:n Lauri Lyly saa tarinassa konnan roolin. Mutta mitäpä hän olisi voinut tehdä? Ilmoittaa vaikutusvaltaisille teollisuusliitoilleen, että minäpä pidennän nyt porvareiden kanssa ensin teidän työaikaanne sadalla tunnilla ja te lupaatte vastavuoroisesti syksyllä 2016 sitoutua palkankorotuksissa nollalinjaan vuosikausiksi?

Surkeassa näytelmässä on jäljellä vielä epilogi, jälkinäytös: hallituksen omat toimenpiteet yhteiskuntasopimuksen korvaamiseksi. Niistä ei vielä mainittu yhtäkään, mutta todennäköisesti ne liittyvät muun muassa karensseihin, lomarahoihin, arkipyhien arkipäiväistämiseen ja irtisanomisten helpottamiseen.

Kokoomus tulee vaatimaan lisää veronkevennyksiä, perussuomalaiset hyvätuloisten verojen kiristyksiä. Joku saattaa keksiä, että mitä jos revitään auki vuosi sitten solmittu eläkepaketti: Siellä olisi yhtä ja toista mistä voisi leikata, kuten perhe-eläkkeitä. Ja eläkeikää voisi nostaa edelleen.

Siinä muutamia ehdotuksia, jotka on nyt avoimesti mainittu julkisuudessa ja joita pääministerin ei tarvitse ryhtyä toistamaan.

Sellainen vihje vielä kaikille poliitikoille, että jos lähdette pelaamaan työmarkkinamiesten kanssa ”avoimin kortein”, niin panoksia ei kannata hirveästi korottaa jos omat kortit ovat huonot."

http://www.talouselama.fi/uutiset/kommentti saloniuksen tuomio oli sipilalle noloa kuultavaa/a2319970?utm_source=emaileri&utm_medium=Email
En lähde pääministerin vänkäriksi koska myös minun mielestäni hän olisi voinut toimia taitavammin. Mutta:

- Saloniuksella tarve pestä omia kasvojaan
- jos Sipilä olisi lähtenyt selittelylinjalle eli ruotimaan yksityiskohtaisesti noita avainkohtia, olisi rääpimistä riittänyt tässä meidän jälki-ilkkujien yhteiskunnassa
- AY-liike olisi kiirehtinyt betnoimaan nuo kohdat
- työnantajan on aihettakin pelätä suomalaista työntekijää, laittomien lakkojen määrä on kuvottava
- AKT ja Paperi ovat näyttäneet, että mitä työntekijän kohtuullisuus tarkoittaa
- AY-liikkeen neuvottelutaktiikka on silkkaa vedättämistä, vrt. Lylyn lausunto ja muistellaan Heinäluoman puheenjohtaja-aikoja
- AY-liikkeen opeilla ollaan tässä jamassa, silläkö pois päästään ja sitäkö Salonius yritti opettaa
- olisiko hallituksen viisasta tässä vaiheessa paljastaa suunnitelmansa, lienevät keskeneräisiä vielä
- jos lähtee AY-liikkeen kanssa sököä pelaamaan niin kuokkaan tulee kaikissa tapauksissa, niillä on sellaiset laput kourassa että ne voivat nokittaa loputtomiin vastapuolen rahoilla
- Sipilälle propseja siitä, että uskalsi lyödä pelin poikki kun tilanne lukkiutui
- Sipilälle moitteet siitä että perui säästösuunnitelmat välittömästi, tosin ymmärrettävää koska AY-liike lienee uhannut suhteettomilla vastatoimilla vrt. sökön peluu
 

Kuntien henkilöstö on 432 000. 75 000 + 432 000 = 507 000 . Suomen koko työllisten lukumäärä kaikki laskien on 2 526 000. Suomen väkiluku on pyöristäen 5,4 miljoonaa.

http://www.findikaattori.fi/fi/41

http://www.kuntatyonantajat.fi/fi/kunta-tyonantajana/henkilosto/Sivut/default.aspx

http://tilastokeskus.fi/til/vaerak/2013/vaerak_2013_2014-03-21_tie_001_fi.html?ad=notify

Voimme pyöristää, että työllisistä 500 000 on julkisella sektorilla ja yksityisellä sektorilla on kaksi miljoonaa. Kaksi miljoonaa kustantaa veroillaan kaiken muun. Myös nämä 500 000 ja heidän palkkansa ja infransa.

Kuvitellaan, että julkisen sektorin koko olisikin sanotaan vaikka 100 000. Olisi vain pelkkä valtionhallinto, jolla olisi 100 000 palkansaajaa. Hoitoala ja opetus ja järjestyksenpito hoidettaisiin 100 000:lla palkansaajalla, niin pieni määrä ei varmaan riitä hoitamaan sekä hallintoa, että kenttätason tehtävät.

Miksi valtio ei voi yksinkertaisesti vain verottaa ja sitten ostaa ne palvelut. Miksi julkisella sektorilla pitää olla 507 000 palkansaajaa. Jos valtiolla ei olisi juurikaan henkilöstöä sen tarvitsisi liikuttaa vain rahaa ja valtiontalouden sopeuttaminen olisi sitten helppoa. Jos ei ole rahaa niin sitten ei osteta niin hirveästi palveluja kansalaisille. Helppoa kuin mikä.

Pitäisi luoda jonkinlainen kela-pohjainen järjestelmä, jossa kaikki saa hoidon. Omavastuuta sen verran, ettei ihan joka luulosairas tai väärällä pärstäkertoimella varustettu juokse hoitoon, esmes epäkohtelias jäisi armotta ilman hoitoa ja tulisi heitetyksi ulos, että pitäisi olla vaikka jokin hoitotarpeen arviointisysteemi, joka päättäisi hoitoon oikeutetut. Pikkujutut hoidetaan hoitotarpeen arvioinnin yhteydessä hoitamalla. Isot vaivat kela korvaisi isommalla osuudella. Tosin tässä kela-pohjaisen hoitotarpeen arvioinnin pitäisi olla neutraali, että tämän kela korvaa ja tätä ei, ettei minkään firman leivissä, jonne se ohjaisi kaikki hoitoa haluavat.

Suomessa on rinnakkain sekä julkinen, että yksityinen samalla alalla. Jos julkinen kuitenkin vähän väistyisi niiltä aloilta missä on saatavilla yksityisiä palveluita, valtio siirtyisi ostajapuolelle enemmänkin, mutta korostan kuitenkin, että maata ei pidä myydä ulkomailta omistetuille joka päivä pörssissä kaupan oleville yrityksille. Valtion pitää olla joiltain olennaisilta osilta parlamentaarisen vallan ohjauksessa.
 
Viimeksi muokattu:
1305979225996


1305979139842.gif

Suomi on kuralla, mitä oikeasti pitäisi tehdä? Kysyimme vähän tuoreemmilta tekijöiltä


Juha Sipilän (kesk) hallituksen ajama yhteiskuntasopimus-hanke kaatui torstaina.

Mitä nyt pitäisi tehdä?

Yhteiskuntasopimuksen ympärillä käydyssä keskustelussa ovat olleet äänessä lähinnä perinteiset valtaapitävät, kuten poliitikkoja, suuryritysten ja etujärjestöjen johtajia.

He ovat useimmiten kypsän iän saavuttaneita miehiä.

Siksi päätimme kysyä mielipidettä vaihtelun vuoksi myös muilta – nuorilta yrittäjiltä, taiteilijoilta, urheilijoilta, tutkijoilta:

Lotta Aarikka, Turun yliopiston tohtorikoulutettava: "Negistely seis, rahaa uusiin ideoihin!"

Laura Kotila
1305979158094

Lotta Aarikka.
"Ihan yleisesti pitäisi lakata vetelemästä omia ranteita auki ja negistelemästä: "Voi voi, joku käyrä laskee, joku tuhoutuu ja tulikiviä sataa taivaalta!" Nimenomaan koulutukseen, tutkimukseen ja uusiin ideoihin investoiminen on se ratkaisu."

"Tää yhteiskuntasopimuskin oli oikeasti tupo, jolle annettiin eri nimi, jossa puhutaan hyvin mekaanisesti työaikojen pidentämisestä. Ei Suomi sillä lähde nousuun, vaan uusilla ideoilla. Ei nyyhkyttämällä hautakiven äärellä, että kaikki meni jo, vaan keskittymällä siihen, mikä meidän yhteiskunnassa on jo hyvää ja mitä me haluaan lisää. Keskustelun fokus on käännettävä positiivisempaan! Siihen auttaisi paljon, jos kaikki kommentaattorit eivät olisi setämiehiä, joiden ainoa tapa olla vakuuttava on pelotella, että jos me ei nyt tehdä näin, aamupuurokin katoaa lautaselta."

"Toisaalta pelkästään retoriikkaa muuttamalla ei voi tehdä paskasta konvehtia. Kun hallitusohjelmaa katsoo, puhutaan kärkihankkeista, ja kuinkakohan monta kertaa Alexander Stubb on käynyt telkkarissa sanomassa, että nyt me investoimaan innovaatioihin. Se ei pidä paikkaansa, Alex, vaikka sen toistaisi kuinka monta kertaa! Hallitusohjelmassa on leikkauksia, jotka kohdistuu nimenomaan tutkimukseen ja innovaatioihin."

Syksy Räsänen, aktivisti: "Omaan jalkaan ampuminen lopetettava"

Aku Isotalo / HS
1305979148589

Syksy Räsänen.
"En näe yhteiskuntasopimusta vilpittömänä yrityksenä pyrkiä ratkaisemaan Suomen ongelmia tai tuomaan erilaisia yhteiskunnallisia osapuolia yhteen. Ennemminkin ongelmien varjolla pyrittiin toteuttamaan sanelupolitiikkaa, joka ei ratkaise ongelmiamme. Ne päätökset, mitä tehdään, tulisi perustaa todelliseen tietoon siitä, mikä on näiden toimien vaikutus. Sikäli jos sitä ei voida tehdä, on myönnettävä avoimesti, että kyse on ideologisesta valinnasta."

"Se väite, että leikkaukset ovat välttämättömiä, on virheellinen. Ei ole mitään taloustieteen konsensusta siitä, että leikkaus poistaisi ongelmat. Leikkauksia on sovellettu vuosikausia. Kun se ei ole auttanut, nyt leikataan lisää."

"Se on sama kun [Ruotsin entiseltä pääministeriltä] Carl Bildtiltä kysyttiin, mikä sitten on vaihtoehto Kosovon pommitukselle, hän vastasi: ainut vaihtoehto sille, että ampuu itseään jalkaan, on, että ei ammu."

Ida Hakola, sisältötoimisto Vapa Median toimitusjohtaja: "Vähemmän säännöstelyä, enemmän kokeiluja"

"Kaikkien pitäisi hyväksyä se tosiasia, että ei kannata enää turvautua siihen, että

1305979158850

Ida Hakola.
on rakenteita, jotka on pysyviä. Se tässä sopimisessakin on käsittämätöntä, että pidetään kiinni semmoiseista rakenteista ja säännöistä, jotka eivät enää päde nykymaailmaan. Mikä on ammattiliiton funktio nykyään ja onko todella niin, että demokratiassa asioita pääsevät sanelemaan ihmiset, joita ei ole valittu valtaan vaalien kautta? Nyt vaikuttaa siltä, että liitoissa suojellaan lähinnä niitä, joilla on vakityöpaikka ja 08-16 työajat."

"Kymmenen vuoden päästä tätä on enää harvalla – näen, että ihmisten tulevaisuuden turvaaminen ei saisi olla kiinni siitä, onko taskussa liittojäsenyys vai ei. Aikoinaan se rakensi perusturvan työssäkäyville ihmisille. Perusturva on olemassa, mutta nyt se toimii jarruna kun pyritään uudistamaan rakenteita vastaamaan nykypäivän vaatimuksia. Meillä on kovapalkkaisia ihmisiä, joiden ainut tehtävä on pitää kiinni menneestä. Tämä on tosi suuri ongelma."

"Yleisesti ottaen uskon siihen, että vähemmän säännöstelyä, enemmän kokeiluja, pilotteja. Meidän byrokratialandiasta pitää jollain tavalla päästä eroon. Miten me saataisiin kokeilujen kynnystä madallettua? Rahaa pitäisi saada tienata yrityskokeilujen alkuvaiheessa ilman, että tarvitsee pelätä, että nyt joku lupamylly kaataa tän, tai mä saan sakot. Tai tietysti pahimmillaan niin, että sä putoot täysin yhteiskunnan turvaverkon ulkopuolelle jos yritys ei lähdekään lentoon."

Sonja "Soikku" Hämäläinen, videobloggari: "Otetaan enemmän maahanmuuttajia!"

"Taloustilannetta parantaisi, jos Suomeen otettaisiin enemmän

Mikko Stig / Lehtikuva
1305979148887

Sonja Soikku Hämäläinen.
maahanmuuttajia. Esimerkiksi Ruotsissa on paljon enemmän maahanmuuttajia kuin Suomessa suhteessa, ja siellä menee hyvin. Maahanmuuttajat voisivat tehdä myös töitä, joita suomalaiset eivät halua tehdä."

"Yleisesti ottaen meidän pitäisi yrittää tasata tuloeroja. Enemmän ja enemmän nuoret haluavat tehdä itse. Esimerkiksi bloggarit ja vloggarit ovat uusi ammatti, jota markkinoijien ja vastaavien pitäisi tukea rohkeammin. Yrittäminen on tietysti riskialtista ja suomalaiset eivät uskalla ottaa riskejä. Mutta loppujen lopuksi riskinotto yleensä kannattaa."

Timo Vuorensola, elokuvaohjaaja: "Takaisin suunnittelupöydän ääreen"

"Koko yhteiskuntasopimus haiskahti alusta asti sovitulta jutulta. Sellaiselta, jonka

Lassi Rinne
1305979163960

Timo Vuorensola.
oli tarkoituskin kaatua, ja samalla antaa hallitukselle muutamia syntipukkeja lisää tehdä mielivaltaisia kiristyksiä. Aika halpamaista neuvottelukäytäntöä."

"Nyt pitäisi palata pöydän ääreen ja miettiä kaikki suunnitellut leikkaukset uudestaan. Väitän että tuollaisina ne tulevat ajamaan Suomen kilpailukyvyn kansainvälisesti pohjamutiin. Sellaiselle asteelle, mistä olemme jo päässeet viimeisen 10-15 vuoden aikana eteenpäin. Korkeintaan hallitus voi leikkauksilla antaa vaikutelman, että nyt on kohennettu taloutta, mutta oikeasti niiden seuraukset olisivat tuhoisat.

Eli: pitäisi miettiä uudestaan sellaiset keinot, joilla Suomesta ei tulisi takapajula uudestaan, kun me ei enää sellainen olla."

Mariina Hallikainen, Colossal Games -peliyhtiön toimitusjohtaja: "Kaikki lähtee työntekijöiden hyvinvoinnista"

"Yhteiskuntasopimuksessa puhuttiin muun muassa työajan pidentämisestä.

1305979175470

Mariina Hallikainen.
Meillä kaikki lähtee työntekijöiden hyvinvoinnista. Jos työntekijät ovat hyvinvoivia ja iloisia, heistä saa mahdollisimman paljon irti. Ainakaan pelialalla tai muilla luovilla aloilla työajan pidennys ei olisi mikään hyvä keino lisätä tuottavuutta. Sen sijaan paikallista sopimista työntekijöiden ja työnantajien välillä tarvittaisiin enemmän – avointa keskustelua vastakkainasettelun sijaan."

"Ihmisten ryhtymistä yrittäjiksi pitäisi helpottaa, jotta he voisivat työllistää itsensä omilla, hyvillä ideoillaan. EU:n ulkopuolelta tulevien työntekijöiden pääsyä Suomeen ja ylipäätään työperäistä maahanmuuttoa pitäisi helpottaa. Suomesta pitää tehdä myös imagollisesti houkutteleva: sekä sijoittajille että osaavalle työvoimalle, joita suomalaiset yritykset voisivat hyödyntää."

"Tällaisena aikana on myös tärkeää huolehtia vähäosaisista sekä ihmisten terveydestä. Terveydenhuollosta ei missään nimessä saa leikata, vaan ennemminkin laittaa sinne lisää paukkuja. Etenkään vaikeina aikoina ihmisten ei saa antaa syrjäytyä, ja sen ennaltaehkäiseminen vaatii panostuksia."

Valtteri Lindholm, Varustelekan toimitusjohtaja: "Valtio kustantamaan ohjelmistot pienyrittäjille"

"Oli yhteiskuntasopimusta tai ei, meidän firmalla on sitä reilummat ehdot

Juhani Niiranen / HS
1305979164179

Valtteri Lindholm.
työntekijöille joka tapauksessa, ja on meidän ongelmamme miettiä onko meillä tähän rahaa vai ei. Lisäksi on täysin alasta kiinni, toimisiko jokin viikkotyöajan pidennys ollenkaan vai ei."

"Koko sopimus ja sen ympärillä käyty säätö on sellaista, joka vain masentaa nuorta yrittäjää. Neuvottelijat ovat selvästi sukupolvea, joka ei vaan pysty käsittämään nykyaikaa. Yksi iso ongelma on nimittäin suomalaisten yritysten kyky hyödyntää tietotekniikkaa. Se on helvetin matalalla tasolla."

"Oma konkreettinen ehdotukseni olisi se, että valtio kustantaisi kaikille pienyrityksille sellaiset ohjelmistot, joita ne voisivat käyttää – ettei yrittäjien tarvitsisi investoida ohjelmistoihin, jotka toimivat kuitenkin huonosti. Siinä olisi jo yksinään sellainen kasvua lisäävä juttu, ettei mistään yhteiskuntasopimuksesta tarvitsisi puhua ollenkaan."

Katja Kettu, kirjailija: "Uuden Nokian toivossa ei voida elää"

Koko yhteiskuntasopimuksessa haiskahti pahalle se, kuinka palkansaajia ikään

Roni Rekomaa
1305979212327

Katja Kettu.
kuin kiristettiin 'yhteiskunnan elvyttämiseen.' Yritysjohtajilta ja työnantajilta ei juurikaan perätty yhteiskuntavastuuta. Pidin myös huonona ideana työmäärän lisäämistä niille, jotka työtä ovat saaneet – sen sijaan, että yritettäisiin jakaa sitä työtä."

"Suomi on aiemmin pärjännyt koulutuksen korkealla tasolla ja erilaisilla innovaatioilla. Suomessa on huippuosaamista sekä tekniikassa että luovilla aloilla, ja niiden tukemista pitää jatkaa. Luovilta aloilta mieleen tulevat vaikka muotoilu tai dokumenttielokuvat: eihän taloutta tuollaisilla yksinään ylös saada, mutta mitä vähemmän kulttuuri- ja teknologiahankkeisiin satsataan, sitä vähemmäksi osaamisen potentiaali käy. Osaamista on, mutta sitä pitää kehittää. Pelkästään uuden Nokian toivossa ei voida elää."

"Suomessa olisi myös äärimmäisen hienot mahdollisuudet kehittää uusiutuvaa energiantuotantoa, kuten tuulivoimaa. Sillä saralla meillä olisi mahdollisuus olla edelläkävijämaa. Halua siihen ei vain tähän asti ole ollut."

Noora Toivo, urheilija: "Yksityistämisiä pitää harkita tarkkaan"

Timo Aalto
1305979196547

Noora Toivo.
"Nyt pitäisi oikeasti saada jotain aikaiseksi. Harmi, että yhteiskuntasopimus ei mennyt läpi, mutta se oli selvä jo alkuvaiheessa. Kilpailukykyä pitäisi tietenkin saada nostettua, mutta ne ei ole ihan yksiselitteisiä asioita. Tottakai: työvoima Suomessa on kallista ja investoiminen haastavaa. Toisaalta meillä on valtavasti työttömiä ja niitä, jotka ei nuoresta iästä alkaen pääse yhteiskuntaan kiinni. Vaikka ihmisiä ei pitäisi nähdä numeroina, näistä ihmisistä tulee vielä isoja laskuja. Heidät pitäisi saada yhteiskuntaan mukaan."

"Kaikkien pitäisi yksilötasolla tulla vastaan. Olen nähnyt sellaisia työntekijöitä, jotka pitävät tunnin pituisia tupakkataukoja monta kertaa päivässä ja työnantajia, jotka on ihan törkeitä. Kumpiakin pitäisi vähentää."

"Yksityistämistä valtiotasolla pitäisi miettiä tarkkaan: kun valtio myy paljon omistuksiaan ulkomaille ja aletaan ostamaan terveys- ja vaikka tiepalveluita yksityisiltä, verorahat katoavat pitkässä juoksussa ulkomaille ja siinä ei välttämättä ole niin työllistävää vaikutusta. Kun oltiin pulassa ja yksityistettiin asioita kovalla tahdilla, olisi pitänyt ehkä ensin miettiä, onko se järkevin vaihtoehto."

Tuomas Routto , ohjelmistoyritys Reaktorin operatiivinen johtaja ja yksi perustajista: "Pitää tehdä järkevämpiä asioita"

"Oleellista ei ole työajan pidentäminen, vaan se, että pitäisi tehdä järkevämpiä

1305979165841

Tuomas Routto.
asioita. Sille, mikä on kytkeytynyt nykyhetkeen, on kysyntää. Jos tekisimme nyt samaa kuin 15 vuotta sitten, emme olisi menestyneet. Jos olisimme vain tehneet asioita, joista joku on keksinyt joskus, että tämä on kova juttu."

"Jos firma tekee haastavia ja kiinnostavia asioita, fiksut ihmiset hakeutuvat sinne duuniin. Ja kun töihin hakeutuu fiksuja ihmisiä, niiden kanssa pääsee tekemään hienoja asioita. Toki voi myös mennä töihin ja olla siellä seitsemän ja puoli tuntia säilytyksessä, tämä ei minusta ole alariippuvaista."

"Työelämä muuttuu kuitenkin hirveän nopeasti, ja on hirveän vaikeaa viisastella muiden toimialojen asioista. Ohjelmistoalalta on helppo puhua, en minä osaa neuvoa muita suoraan."

"Mutta kun katsoo startup-yrittäjyyttä, vaikka se ei vielä olekaan euromääräisesti merkittävää, niin siinä mennään oikeaan suuntaan. Otetaan kontrolli asioista, ja luodaan itse duunia ja palveluja, joille on kysyntää. Minulla on tosi hyvä fiilis tästä uudesta koulukunnasta."

http://nyt.fi/a1305979139842
 
Kuntien henkilöstö on 432 000. 75 000 + 432 000 = 507 000 . Suomen koko työllisten lukumäärä kaikki laskien on 2 526 000. Suomen väkiluku on pyöristäen 5,4 miljoonaa.

Voimme pyöristää, että työllisistä 500 000 on julkisella sektorilla ja yksityisellä sektorilla on kaksi miljoonaa. Kaksi miljoonaa kustantaa veroillaan kaiken muun. Myös nämä 500 000 ja heidän palkkansa ja infransa.

En ole eri mieltä tästä. Toteanpahan vaan, että tarkkuutta lausuntoihin. Valtio ei ole yhtäkuin koko julkinen sektori. Eivätkä kaikki valtion työntekijät ole virkamiehiä, joilla on eläkevirka vaikka maailman tappiin.
 
En lähde pääministerin vänkäriksi koska myös minun mielestäni hän olisi voinut toimia taitavammin. Mutta:
- työnantajan on aihettakin pelätä suomalaista työntekijää, laittomien lakkojen määrä on kuvottava
- AKT ja Paperi ovat näyttäneet, että mitä työntekijän kohtuullisuus tarkoittaa

Ensimmäisestä väittämästä olen eri mieltä. Viime vuonna oli yhteensä 128 tilastoitua työtaistelua, joissa menetettiin 40500 työpäivää eli karkeasti 200 henkilötyövuotta. Näistä laittomia lakkoja oli vain pieni? osa. Toki yksikin työtaistelu on liikaa. Eivätkä tilastot ja niiden keskiarvolukemat tietenkään paljoa lohduta sitä yksittäistä yritystä jonka kohdalla kakka osuu ropelliin. http://www.stat.fi/til/tta/2014/tta_2014_2015-04-28_tau_001_fi.html

Ennemmin olisin huolissani saikuttamisesta, varsinkin turhasta ja aiheettomasta sellaisesta. 2012 tilaston mukaan EK:n jäseilleen suorittaman kyselyn mukaan keskimäärin sairastettiin 4,2 % työajasta, jota tehtiin keskimäärin 202 päivää vuodessa. Tekee pauttiarallaa 8,5 saikkupäivää per kärsä. Jos tämän kertoo reilulla 2,5 miljoonalla työllisellä päästään tähtitieteelliseen lukuun 21,4 miljoonaa sairauslomapäivää. Jos näistä poissaoloista vaikkapa vain 1% on aiheettomia niin siltikin puhutaan viisinkertaisesta määrästä verrattuna työtaisteluissa menetettyihin työpäiviin. Ja koska pessimisti ei pety niin rohkenen arvella että feikkisaikutusta on enemmän kuin se 1%. Tätä määrää minä lähtisin pienentämään esim. työajan pidentämisen sijaan. http://ek.fi/wp-content/uploads/Työaikakatsaus-2012.pdf

Toisesta väittämästä olen hyvinkin samaa mieltä. Samaan listaan voisin lisätä vielä mm. lennonjohtajat.
 
Ensimmäisestä väittämästä olen eri mieltä. Viime vuonna oli yhteensä 128 tilastoitua työtaistelua, joissa menetettiin 40500 työpäivää eli karkeasti 200 henkilötyövuotta. Näistä laittomia lakkoja oli vain pieni? osa. Toki yksikin työtaistelu on liikaa. Eivätkä tilastot ja niiden keskiarvolukemat tietenkään paljoa lohduta sitä yksittäistä yritystä jonka kohdalla kakka osuu ropelliin. http://www.stat.fi/til/tta/2014/tta_2014_2015-04-28_tau_001_fi.html

Ennemmin olisin huolissani saikuttamisesta, varsinkin turhasta ja aiheettomasta sellaisesta. 2012 tilaston mukaan EK:n jäseilleen suorittaman kyselyn mukaan keskimäärin sairastettiin 4,2 % työajasta, jota tehtiin keskimäärin 202 päivää vuodessa. Tekee pauttiarallaa 8,5 saikkupäivää per kärsä. Jos tämän kertoo reilulla 2,5 miljoonalla työllisellä päästään tähtitieteelliseen lukuun 21,4 miljoonaa sairauslomapäivää. Jos näistä poissaoloista vaikkapa vain 1% on aiheettomia niin siltikin puhutaan viisinkertaisesta määrästä verrattuna työtaisteluissa menetettyihin työpäiviin. Ja koska pessimisti ei pety niin rohkenen arvella että feikkisaikutusta on enemmän kuin se 1%. Tätä määrää minä lähtisin pienentämään esim. työajan pidentämisen sijaan. http://ek.fi/wp-content/uploads/Työaikakatsaus-2012.pdf

Toisesta väittämästä olen hyvinkin samaa mieltä. Samaan listaan voisin lisätä vielä mm. lennonjohtajat.
Menetetyillä työvuosilla ei ole merkitystä kokonaisuudessa, yksi laiton lakko saattaa maksaa kymmeniä miljoonia. Eikä kaikki ole rahassa mitattavia, nykyisillä erittäin pienillä varastoilla logistiikan täytyy pelittää ja jostakin syystä tuo on otollinen kohde.

Vaikkapa Ruotsiin verrattuna yhtä sikäläistä laitonta lakkoa kohtaan Suomessa on sata. Tosin Ruotsissa joka vuosi ei niitä ole lainkaan, Suomen keskiarvo pyörii toisella sadalla. Jos verrataan Ruotsin ja Suomen talouksien tilannetta, löytyy tältä puolelta enemmän analogiaa kuin vaikkapa pakolaisten määriä verrattaessa.

Samaa mieltä sairaslomista mutta tuotanto ei koskaan pysähdy, jos avainhenkilöt eivät "sairastu" joukoittain samaan aikaan.
 
Menetetyillä työvuosilla ei ole merkitystä kokonaisuudessa, yksi laiton lakko saattaa maksaa kymmeniä miljoonia. Eikä kaikki ole rahassa mitattavia, nykyisillä erittäin pienillä varastoilla logistiikan täytyy pelittää ja jostakin syystä tuo on otollinen kohde..

Totta, tuo kokonaisuus on tärkeä pointti. Oli itselläkin mielessä kirjoittaa siitä kun luin ketjua kotimatkalla bussissa mutta unohtui kun ei viitsinyt kännykällä alkaa postaamaan. Mainetta ei sovi menettää ulkomaisten asiakkaiden silmissä, muuten ei tule tilauksia. Sama nähtiin Turun telakan kanssa kun sillä oli konkurssikypsä omistaja. Kun omistaja vaihtui niin uskallettiin taas tilata Suomesta kelluvaa rautaa.
 
Kyllä niihin lakkoihin on yleensä syykin vaikkei sitä kauppalehdessä kerrotakaan. Ei lakosta kukaan yksin päätä se on porukan yhteinen päätös. Lakon puolestakin minäkin ole äänestänyt.
 
Tuo lakkoilu on sosialidemokraattien ulkoparlamentaarinen ase, jota ne näyttää hävittyään vaalit. Oppositiossa oleva sosialidemokraattipuolue tarkoittaa, että lakkopuheet ovat yhtäkkiä kummasti framilla. Lakkoilun käyttäminen sosialidemokraattien ulkoparlamentaarisena aseena on ainakin yksi syy sosialidemokraattien heikkoon vaalimenestykseen. Suomessa ei tarvita sellaista vastuutonta fasistipuoluetta, joka toimii tuolla tavalla. AKT voi olla kova siihen asti, kunnes ne näkevät seuraavien eduskuntavaalien tuloksen ja sosialidemokraattien rökäletappion. Sai machot turpaan oikein kunnolla.

Kumpi on kovempi, rintakarvaiset machot vai perskarvaiset persut. Tulkaa vaan niin tulee jytky.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top