Naiset varushenkilöinä

Tämän Kaisa-Maria Töllin juuri ilmestyneen kirjan mukaan äkkiseltään tulee sellainen fiilis, että naisille armeijan läpikäyminen on yhtä suurta tuskaa ja tsempaamista.
Nämä likat ainakin osaa rentoutua kun tilanne sallii:



Omasta lukiosta moni tyttö valmistui aliupseeriksi ja upseeriksi eivätkä ole mitään tuollaisia tuskien taipaleita ikinä valitelleet, siis jotain yksittäisiä tapauksia ahdistelua jotka hoitivat reippaasti ja omatoimisesti.
 
Hieman lisää Kasvatustieteen tohtori Kaisa-Maria Töllin ajatuksista.

https://ruotuvaki.fi/-/naisten-palveluksessa-kokemiin-ongelmiin-haetaan-ratkaisuja

Naisten erilaiseen kohteluun liittyvät ongelmat ilmenevät jo ennen palvelusta. Esimerkiksi kutsuntakirjeen muodossa saatava tieto varusmiespalvelukselta jää naisilta pimentoon.
– Miehet saavat kutsuntakirjeen kotiin, kun naisikäluokka jää ilman tietoa osallistumismahdollisuuksista. Tietoa on niin vähän, että palveluksen suorittaneista naisista välittyy kovin stereotypinen kuva. Moni ajattelee, että intissä pärjää vain huippukuntoinen, turvallisuusalalle pyrkivä erätaitoinen nainen, Tölli kuvailee.
Kirjassaan Tölli esittää toimenpiteitä toimintakulttuurin muuttamiseksi. Näihin lukeutuvat esimerkiksi naisten palvelusta koskettavan tiedon lisääminen, naisten korotetusta päivärahasta luopuminen, kutsuntojen kehittäminen ja naisten motivoiminen sotilasuralle. Hän uskoo myös naisten ja miesten erillisten tupien lisäävän eriarvoisuutta varuskunnassa.
– Usein naisten tuvat ovat eri kerroksissa, joka aiheuttaa sen, että naiset etääntyvät sodan ajan joukoistaan. Naisten ollessa erillään, ei kaikki tietokaan kulje heille asti. Joukon yhteishengen perusta rakennetaan tuvissa, joten naisille käy helposti niin, että heistä tulee oma joukkonsa. Muissa pohjoismaissa yhteistuvat ovat jo käytössä ja niistä kokemukset ovat hyviä, jopa seksuaalista häirintää vähentäviä.
Tölli korostaa, ettei syytä näistä ongelmista puolustusvoimia vaan lainsäädäntöä. Naisten tulee lain mukaan asevelvollisia vasta 45 päivän kuluttua siitä hetkestä, kun vapaaehtoisesti palvelukseen astunut nainen on aloittanut palveluksensa. Tölli esittääkin kirjassaan koeajasta luopumista naisten aseman parantamiseksi.
– Naiset kokevat vapaaehtoisina olevansa ylimääräisiä ja ulkopuolisia. Vaikka naisista tulee lain mukaan tasavertaisesti asevelvollisia koeajan jälkeen, kohdellaan hetä vapaaehtoisina koko palveluksen ajan.
Hänen mukaansa naiset kuitenkin kokevat että palvelus antaa uudenlaista rohkeutta ja esiintymis- sekä johtamistaitoja.
– Suurimmalle osalle naisista intti on paikka, jossa itsetunto ja maanpuolustustahto kasvaa, mutta vasta sen jälkeisenä aikana. Yhteiskunta arvostaa pitkälle sitä panosta, minkä naiset ovat vapaaehtoisella osallistumisella maanpuolustukseen tehneet.
– Naiset kertovat varusmiespalveluksen suorittamisella olleen hyötyä työelämässä. Se avaa uusia uramahdollisuuksia, sillä esimerkiksi rauhanturvatehtäviin on vaikea päästä ilman suoritettua palvelusta, hän kertoo.
 
Hieman lisää Kasvatustieteen tohtori Kaisa-Maria Töllin ajatuksista.

https://ruotuvaki.fi/-/naisten-palveluksessa-kokemiin-ongelmiin-haetaan-ratkaisuja

Naisten erilaiseen kohteluun liittyvät ongelmat ilmenevät jo ennen palvelusta. Esimerkiksi kutsuntakirjeen muodossa saatava tieto varusmiespalvelukselta jää naisilta pimentoon.
– Miehet saavat kutsuntakirjeen kotiin, kun naisikäluokka jää ilman tietoa osallistumismahdollisuuksista. Tietoa on niin vähän, että palveluksen suorittaneista naisista välittyy kovin stereotypinen kuva. Moni ajattelee, että intissä pärjää vain huippukuntoinen, turvallisuusalalle pyrkivä erätaitoinen nainen, Tölli kuvailee.
Kirjassaan Tölli esittää toimenpiteitä toimintakulttuurin muuttamiseksi. Näihin lukeutuvat esimerkiksi naisten palvelusta koskettavan tiedon lisääminen, naisten korotetusta päivärahasta luopuminen, kutsuntojen kehittäminen ja naisten motivoiminen sotilasuralle. Hän uskoo myös naisten ja miesten erillisten tupien lisäävän eriarvoisuutta varuskunnassa.
– Usein naisten tuvat ovat eri kerroksissa, joka aiheuttaa sen, että naiset etääntyvät sodan ajan joukoistaan. Naisten ollessa erillään, ei kaikki tietokaan kulje heille asti. Joukon yhteishengen perusta rakennetaan tuvissa, joten naisille käy helposti niin, että heistä tulee oma joukkonsa. Muissa pohjoismaissa yhteistuvat ovat jo käytössä ja niistä kokemukset ovat hyviä, jopa seksuaalista häirintää vähentäviä.
Tölli korostaa, ettei syytä näistä ongelmista puolustusvoimia vaan lainsäädäntöä. Naisten tulee lain mukaan asevelvollisia vasta 45 päivän kuluttua siitä hetkestä, kun vapaaehtoisesti palvelukseen astunut nainen on aloittanut palveluksensa. Tölli esittääkin kirjassaan koeajasta luopumista naisten aseman parantamiseksi.
– Naiset kokevat vapaaehtoisina olevansa ylimääräisiä ja ulkopuolisia. Vaikka naisista tulee lain mukaan tasavertaisesti asevelvollisia koeajan jälkeen, kohdellaan hetä vapaaehtoisina koko palveluksen ajan.
Hänen mukaansa naiset kuitenkin kokevat että palvelus antaa uudenlaista rohkeutta ja esiintymis- sekä johtamistaitoja.
– Suurimmalle osalle naisista intti on paikka, jossa itsetunto ja maanpuolustustahto kasvaa, mutta vasta sen jälkeisenä aikana. Yhteiskunta arvostaa pitkälle sitä panosta, minkä naiset ovat vapaaehtoisella osallistumisella maanpuolustukseen tehneet.
– Naiset kertovat varusmiespalveluksen suorittamisella olleen hyötyä työelämässä. Se avaa uusia uramahdollisuuksia, sillä esimerkiksi rauhanturvatehtäviin on vaikea päästä ilman suoritettua palvelusta, hän kertoo.

Voi olla että sohaisen ampiaispesää, mutta menköön perjantain kunniaksi.

Tässä Töllin kirjoituksessa tavallaan kiteytyy mielestäni yksi merkittävä naisten asepalvelukseen liittyvä ongelma. Tölli näkee palvelun ennen kaikkea naisten mahdollisuuksia lisäävänä ja voimauttavana tekijänä. Mitä se varmasti onkin. Mutta omasta mielestäni PV:n perustehtävä ei ole toimia jonkin ryhmän/sukupuolen yhteiskunnallisten etujen ajajana. Toki PV:llä on merkittävä rooli yhteiskunnassa mutta sen ensisijainen tehtävä pitäisi pitää kirkkaana mielessä juurikin sen tehtävän poikkeuksellisen luonteen vuoksi. Ja kun jo aikanaan katsoin aiheesta käytyä keskustelua oli selvää, että tässä asiassa PV mietti enemmän imagoa kuin funktionaalista puolta. Toki PV joutuu tätäkin puolta miettimään, ei siitä kahta sanaa, mutta silti olen sitä mieltä että tässä asiassa ehkä sittenkin mentiin hakoteille.

Ja hyvää perjantaita palstalle!
 
Minä en tajua tätä kuviota? Joku Tölli tekee pyytämättä Puolustusvoimille jonkun ihmeellisen kehittämissuunnitelman asepalveluksen kehittämiseksi ja markkinoi sitä omakohtaisilla, varmuudella osittain itse sepittämillään "muistoillaan" omasta asepalveluksestaan. Siinä samalla hän "unohti" ihan vain "pari" juttua samalta ajalta, jotka eivät ole ollenkaan myyviä.
Tasa-arvossa ja kiusaamisen kitkemisessä on ilman muuta vielä tehtävää, mutta tämä ei ole mitään muuta kuin röyhkeää oman kirjan markkinointia.
 
Minä en suoraan sanoen ymmärrä, miksi pitää valittaa intistä. Se on naisille vapaaehtoinen, ei sinne ole siis pakko mennä. Jos sitä ei kestä, niin sitten pois. Seksuaalinen ahdistelu, kaikenlainen kiusaaminen ym on sitten eri juttu. Sitä ei saa hyväksyä missään yhteisössä. Mutta ei sitä inttiä pidä muuttaa vapaaehtoisten naisten vuoksi vaan jos muutosta tarvitaan, on niiden oltava sellaisia, jotka parantavat PV:n suorituskykyä. Ahdistelut ja kiusaamiset pois. Muuten kaikki samalla viivalla.
 
Tölli on laskenut ajan oikein ja miettii enemmän akateemisen maailman virkapaikkoja. Mikään ei ole muodikkaampaa kuin tarttua "sortaviin rakenteisiin".

Reserviläisten tukitehtävissä vapaaehtoisina olleista naisista ei voi antaa kuin kiittäviä mainintoja. Se ei tietenkään ole koko juttu.
 
Salomaa vs Kangasmaa.

Asevelvollisuudesta käytävää poliittista keskustelua ja valtataistelua tutkinut tohtorikoulutettava Hannu Salomaa kirjoitti HS vieraskynässä (28.9.2018) asevelvollisuuden olevan edellen vanhakantainen ja nojaavan nationalismiin. Salomaan mukaan asevelvollisuus nojaa edelleen 1800-luvun ajatusmaailmaan ja sitä tulee muuttaa. Salomaa korostaa, että ikäluokasta kaikki eivät suorita asevelvollisuutta, järjestelmä on hierarkkinen ja vanhaan kasvatusajatteluun nojautuva. Salomaa tarjoaa mieluummin tilalle valikoivaa ja palkkaan perustuvaa pientä asevelvollisuusarmeijaa tai ammattiarmeijaa.

http://tommikangasmaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261692-asevelvollisuustutkimuksesta-uupuu-kokonaisvaltainen-nakemys?ref=karuselli

Tähän Kangasmaan kommenttiin on kuitenkin helppo yhtyä: ”Nojatuolistrategina voi olla helppoa heittää...”

Helppoa kuin heinänteko.
 
Hmmm...kyllä muutto Viroon houkuttaisi. Siellä ''neekeri''ei ole ruma sana, se on yleisessä käytössä.
 
Puolustusvoimat on vaan sellainen paikka, että kannattaa pitää omat poliittiset ja rodulliset näkemykset ihan omana tietonaan.

 
Puolustusvoimat on vaan sellainen paikka, että kannattaa pitää omat poliittiset ja rodulliset näkemykset ihan omana tietonaan.

Yleensä esim. sotilasryhmä ei saa mitään lisäarvoa toiminnalleen jauhamalla politiikkaa tai uskontoa. Eikä se yleensä tuota mitään lisää tavallisessa työyhteisössäkään.

Onneksi nykyään on tää siunattu netti, jossa voi tuulettaa itseään vähäsen. Kun normielämässä joutuu pitämään yleensä turpansa joko kiinni tai puhumaan lähtökohtaisesti tarkasti ja harkiten. :cool:
 
Ei kertakaikkiaan kiinnosta mikään hikiliikunta.
Hikoilematta heittää henkensä. Säästöliekin periaate ei toimi elävän organismin kanssa, paitsi 'lyhyen' aikaa poikkeusolosuhteissa (kympin keikka vankileirien saaristossa).

Juokseminen on ainoa liikuntamuoto, josta olen jossain määrin aina pitänyt. Tuntuu hyvältä kun pystyy juoksemaan 20 kilometriä ilman suurempia tuskia. Juokseminen vaihtelevassa metsämaastossa on erittäin mukavaa, kunhan ei suolesta itseään mihinkään terävään.

Lihasliikkeet omaa painoa hyödyntäen on aina ollut tervanjuontia, mutta niitä on ollut pakko tehdä, jotta ei ole muuttunut rautakangeksi.
Olen aina ollut normaalipainoinen, joten vaikka pari kertaa on päässyt hunningolle ja liikunta jäänyt, niin on ollut kuitenkin suhteellisen helppoa aloittaa uudestaan.

Kyllä se, että päivittäin hikoilee kunnolla ja otsasuoni jyskyttää, nostaa vitutuskynnystä huomattavasti. Ja jos keho on kemiaalisessa tasapainossa, niin hyvänolontunne seuraa liiikuntasuoritusta.
 
Tämä Kaisa-Maria Töllin kirja ja ulostulo siitä kuinka naisilla on vaikeaa armeijassa on herättänyt myös naisten keskuudessa paljon keskustelua.
Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli muutamien naisreservinupseerien mielipidekirjoitus jossa he ilmoittivat huolensa siitä, että heidän mielestään naisten vapaaehtoinen varusmiespalvelu on saanut liiaksi kielteisen kaiun. Tärkeää on ymmärtää Puolustusvoimien ja varusmieskoulutuksen perimmäinen tarkoitus. Ja tottait aina kehitettävää riittää organisaatiossa kuin organisaatiossa.
Tässä tuo mielestäni aiheellinen ja hyvin kirjoitettu mielipide.

1538456416231.png
 
Olipa miellyttävä tapaaminen tänään :) Nuori, reipas ja asiallinen naisupseerioppilas kävi myymässä ilmoituksia kurssimatrikkeliin.
Oli ihan kiinnostavaa kysellä RUK:sta ja tulevaisuuden suunnitelmista, taisi olla tuleva ammattiupseeri siinä edessäni :)
Ja niin, piti se ilmoituskin sinne laittaa, muistin samantien elävästi, että kuinka surkeaa se oli niitä kaupata ja kukaan ei 90-luvun laman aikana suostunut ropojaan sinne laittamaan:mad:
 
Last edited by a moderator:
Olipa miellyttävä tapaaminen tänään :) Nuori, reipas ja asiallinen naisupseerioppilas kävi myymässä ilmoituksia kurssimatrikkeliin.
Oli ihan kiinnostavaa kysellä RUK:sta ja tulevaisuuden suunnitelmista, taisi olla tuleva ammattiupseeri siinä edessäni :)
Ja niin, piti se ilmoituskin sinne laittaa, muistin samantien elävästi, että kuinka surkeaa se oli niitä kaupata ja kukaan ei 90-luvun laman aikana suostunut ropojaan sinne laittamaan:mad:
Oliko mallia rekka vai mukiinmenevä?
 
Hmmm...kyllä muutto Viroon houkuttaisi. Siellä ''neekeri''ei ole ruma sana, se on yleisessä käytössä.
Mautonta - mutta sopii joskus tyyliin. Kannattaa kuitenkin olla tarkka ympäristön kanssa: olipa kerran suomalainen liikemiesryhmä matkalla amerikkalaisen toimittajan tarjoamaan golf-tapahtumaan Texasissa. Raskaan ja kostean atlantinlennon jälkeen ensikosketus yhdysvaltalaisviranomaisiin paljasti kuitenkin näiden kielelliset lahjat. Tarkkaavaiset suomalaiset kävivät ympäristöään ja heitä palvelevia viranomaisia arvioivan keskustelun, josta jenkkivirkamies, ilman syvempää fennougrilaisten kielten ymmärrystä, kuitenkin havaitsi yhden tutun sanan.
Ja kätevästi taas oltiin koneessa Atlannin yllä, keula kohti kotiliettä.
 
Niin virolaiset ovat hyvin konservatiivisiä. Europederastia kaikkine sallivuuksineen ei istu virolaiseen sieluun.
 
Back
Top