Navy Seal

Älkää yrittäkö puhua mustaa valkoiseksi. Kyllä Aleksi on niin montaa tietokonepeliä pelannut ja elokuvaa nähnyt, että tietää kuka on kova jätkä ja mihin hommaan mennä. Ei oo suomalaisia erikoisjoukkoja niissä eikä kukaan airsoftporukoisaakaan kehu suomalaisten vehkeitä. Paljon seksikkäämmät kuteetkin niillä siellä maailmalla.
 
Kapiainen kirjoitti:
Hyvä kommentti ja mielestäni osuu myös erittäin hyvin oikeaan!

Meille Suomalaisille yhä edelleen valitettavan tyypillinen kansallinen alemmuuden tunne lähes kaikessa mahdollisessa aikaansaa sen, että kuvittelemme kaikkien muiden olevan kaikessa meitä parempia..oli kyse sitten erikoisjoukoista tai ihan mistä tahansa muusta elämänalasta. Ruotsalaiset ovat meitä parempia, Amerikkalaiset ne vasta parempia ovatkin..ja Venäläiset panssarijoukot ovat ainakin tuhatkertaa parempia kuin Suomalaiset, Venäläisistä erikoisjoukoista puhumattakaan..ne kun osaavat tappaa jo tuimalla katseellakin Suomalaisen sotilaan..

tuo ei kyllä nykyisellä sukupolvella pidä paikkaansa.

enkä ole ihan varma missä vaiheessa tuo sotilaallisen suorituksen osalta olisi pitänyt paikkaansa.... ?

Uskokaa vaan huviksenne: Meillä on Suomessa on erittäin paljon erittäin hyvää tietoa jos jonkinlaisista sotilasjutuista..ja on myös mahdollista, että meillä Suomessa tehdään moni asia paremmin kuin vaikkapa USA:ssa tai Venäjällä.

olen 100 % samaa mieltä.

Suomalainen erikoisjoukkotoiminta kestää vertailun mihin tahansa...

tuosta en tiedä
Esimerkki
Suomen armeijan harjoitus vaikkapa Pataljoonatasoisena harjoituksena:
Pataljoonan komentajalla on kouluttaja, pataljoonan esikunnalla on kouluttaja. Komppanioiden päälliköillä on kullakin kouluttaja, joukkueiden johtajilla on kullakin kouluttaja jne.
Kyseisessä harjoituksessa on kymmeniä sotilaita, joiden tehtävä on vain ja ainoastaan opettaa ja auttaa toimivia johtajia kehittymään tehtävässään. Monen toimivan johtajan kouluttaja on hänen henkilökohtainen kouluttajansa, tai enimmilläänkin hän kouluttaa muutamaa johtajaa yhtäaikaa (Esim: KPÄÄLL,KVARAPÄÄLL ja TJPÄÄLL)

pitää paikkansa.

ja lisäksi oman kokemuksen kautta muodostamani mielipide on, että joskus 80-luvun loppupuolella henkilökunnassa, ainakin nuoremmassa, kadiksen käyneissä muuttui asenne (takaisin), siihen että reservin upseereilla on tekoa.

mielipiteeni on hyvin subjektiivinen ja perustuu yksikönkouluttajan ja hlökohtaisen k-päällikön kouluttajan asenne-eroihin ajan edetessä.

tosin, ainoa negatiivinen kokemukseni suhtautumisessa on vuodelta -88, jolloin yksikön pääkouluttaja (majuri joka oli lähdössä majurina eläkkeelle) dissasi kutakuinkin kaiken. hlökohtainen kouluttaja, yliluti joka oli kapteenikurssilla oli sitävastoin erittäin asiallinen, kuten kaikki muut pitkän ressukauden aikana.

edelleen, koulutuksessa oli aina se, että pystyi tekemään omat virheensä, koska virheistä oppii parhaiten...

Samanlainen harjoitus melkeinpä missä tahansa muussa armeijassa:
Toimivat johtajat johtavat joukkoaan ja joukot toimivat. Harjoituksessa on ehkä muutama tarkkailija/arvioitsija, jotka eivät kuitenkaan kouluta ketään, vaan tarkkailevat toimintaa raportoiden siitä harjoituksen jälkeen esimiehilleen. Varsinaisia kouluttajia ei ole lainkaan.

Tämä on yksi asia, jota ulkolaiset sotilaat kerta toisensa jälkeen ihmettelevät ja hämmästelevät..kokien sen erinomaiseksi asiaksi.. Mitä se ehdottomasti onkin..ainakin jos tarkoitus on kehittää johtajien ja heidän johtamiensa joukkojen osaamista ja suorituskykyä.

Meillä ei ole suuremmin millään osa-alueella hävettävää - päinvastoin - ja se kannattaa myös aina muistaa sekä ymmärtää!

100 %

noska kirjoitti:
Älkääs nyt alkako kehua kotimaata ja ylipuhua poikaa. Jos hän on päättänyt että hän menee jenkkeihin tullakseen hylkeeksi, niin on teidän hänelle siihen suotava mahdollisuus.


älä ole sarkastinen.

annetaan mieluummin faktaa.

eli "kovaa koulutusta" saa kotimassakin.

ero onkin, että jos kaipaat korkealle, kotimaan joukot ovat aika pieniä, kuten mannerheimkin totesi, kun lähti pietariin kouluun.

pstsika kirjoitti:
Kotimaiset erikoisjoukot ei kuitenkaan pääse sellaisiin tilanteisiin, joissa tapetaan etsintäkuulutettuja terroristeja.
Jos halu sotia ja tappaa luvan kanssa on motiivi sotilasuralle niin Suomen Puolustusvoimilla ei hyvästä tasostaan huolimatta ole tuolloin juuri annettavaa.
Tosin jos motiivit ovat tuollaiset ja ne tulevat psykologisissa testeissä tai palvelusaikana esiin, niin se voi aiheuttaa mutkia matkaan myös ammattiarmeijoissa.


tappaminen on ehkä eri asia kuin tositoimiin haluaminen... vaikka tositoimissa sitä kyllä tapahtuu..


Kapiainen kirjoitti:
Pitää 100% paikkansa!
Myös ja ennenkaikkea se, että jos motiivi on päästä sotaan ja tappamaan ihmisiä..tai vaikkapa "vain" vihollisia, niin todennäköisesti matka tyssää jokseenkin kaikissa maailman erikoisjoukoissa jo alkuvaiheessa.

Unelmia pitää olla, ei siinä mitään...mut ihan äkkiä en keksi järkevää syytä miksi esim Seal-erikoisjoukot haluaisivat ottaa riveihinsa hyvin monen vähintään yhtä pätevän hakijan joukosta ulkomaalaisen hakijan..jos valittavana on yhtä pätevä syntyperäinen Amerikkalainenkin.
Suomalaisen pääsy Seal:iin ammattisotilaaksi on varmasti teoriassa mahdollista..tosin tie on taatusti pidempi, mutkikkaampi ja kivisempi kuin moni osaa edes kuvitella. Todennäköisesti helpompi on päästä Suomen jääkiekkomaajoukkueeseen ja voittaa sen mukana jääkiekon MM kuin päästä Suomalaisena Seal:iin..mutta miksei se mahdollista voisi olla.

Muutenkin..Hollywoodin luoma kuva Sealista on varmasti hyvin toisenlainen kuin mitä on todellisuus, sekin kannattaa muistaa. Vielä pahemmin tuo asia korostuu esimerkiksi Legioonan kohdalla. Ilmeisen moni on sinne lähtenyt hyvin suurin ja epärealistisin toivein ja odotuksin..pettyen sitten melkoisesti.

Jos olisin nyt nuorukainen, voisin toisaalta itsekin hyvin haaveilla olevani joskus Seal - mutta jos tuolloin tietäisin sen mitä tiedän nyt, haaveilisin paljon mieluummin olevani Suomalaisissa erikoisjoukoissa..joita löytyy niitäkin siis nykyään jo useammanlaisia. Koulutus on varmasti "kovaa" ja vielä varmemmin laadukasta, mukaan pääsy haasteellista..mutta jos sisään pääsee, saa sentään palvella kotimaansa armeijaa. En tiedä miten nykynuoriso asian näkee, mutta ei minulla ainakaan nuorena(kaan) ollut mitään suurempaa halua palvella muuta kuin kotimaatani sen omassa armeijassa.

Jos motiivi ei ole "terroristien tappaminen" niin mielestäni Suomen armeijan erikoisjoukot ovat oikea osoite nuorukaiselle, joka haaveilee erikoisjoukkosotilaan ammatista..ja jos taas se tappaminen on motiivi, voinee unohtaa kaikki länsimaiset erikoisjoukot samantien.

aikanaan kun olin kakarana vaihto-oppilas jenkkilälässä rupesi parin kuukauden jälken ropisemaan postilaatikkoon erinäköistä jokaisen aselajin rekry-postia. osoite oli arvatakseni paikallisen high-schoolin oppilasluettelosta. välillä luvattin ilmaista camo hikinauhaa ;) ja kun sen tilasin, niin silloin vasta seireeninlaulu yltyi ;)

käsittääkseni tuonne joukkoihin kyllä pääsee ja maailmassa on tapana että asiat järjestyvät jos "powers to be" näin haluavat. nyt ne kaipaavat miehistöä.

itse pidän neuvoa että käy kotimaisen koulutuksen käymisestä, ja mielellään jonkun rasittavamman niistä, hyvänä. näet onko juttu tosiaan sinulle. tosin joku kaveri joka oli käynyt muukalaislegioonan suomen palveluksen jälkeen, totesi, että kotimaisesta oli haitta ja hyötyä. haitta oli siinä, että tietyt asiat piti oppia uusiksi, legioonan tapaan.
 
adam7 kirjoitti:
käsittääkseni tuonne joukkoihin kyllä pääsee ja maailmassa on tapana että asiat järjestyvät jos "powers to be" näin haluavat. nyt ne kaipaavat miehistöä.
Viimeisimmän Irakin kahinan jälkeen Yhdysvalloissa tehtiin lakimuutos, jonka mukaan asevoimiin pääsee palvelukseen kansallisuuden osaamattomatkin ja palveluksessa on mahdollista saada kansallisuus nopeutetulla käsittelyllä.

itse pidän neuvoa että käy kotimaisen koulutuksen käymisestä, ja mielellään jonkun rasittavamman niistä, hyvänä. näet onko juttu tosiaan sinulle. tosin joku kaveri joka oli käynyt muukalaislegioonan suomen palveluksen jälkeen, totesi, että kotimaisesta oli haitta ja hyötyä. haitta oli siinä, että tietyt asiat piti oppia uusiksi, legioonan tapaan.
Useampikin on maininnut että kotimaan palveluksesta on nimenomaan haittaa, etenkin psykologisessa mielessä. Täällä kun vielä käytetään monessa asiassa järkeä eikä jotain tehdä vain perinteen tai esimiehen mielenliikahduksen vuoksi. Useampi on maininnut että olisi ollut helpompi tottua esimiesten absoluuttiseen valtaan jos ei olisi ensin tottunut suomaliseen järjestelmään.
 
Green cardilla (pysyvä oleskelu- ja työlupa) on päässyt sisään armeijaan käsittääkseni aina. Ennen jopa green cardin hankkimisessa armeija saattoi avustaa, nykyään ei. Green cardin hankkiminen on nykyään erittäin vaikeaa, koska työperusteella luvan saa vain jos amerikasta ei voi työllistää työhön ketään ko. hommaan. Arpajaisissa mahdollisuus on pieni mutta olemassa, investointiperuste ja rahan määrä riippuu yrityksestä mutta jäätelöautolupia saa mutta kivinen tie. Helpointa olisi mennä naimisiin saadakseen ko. kortin. Henkilökohtaisesti kiinnostaisi tietää miten kallis asunto pitää ostaa että eläkeläinen nykyään pääsee nauttimaan Floridasta.
 
noska kirjoitti:
Useampikin on maininnut että kotimaan palveluksesta on nimenomaan haittaa, etenkin psykologisessa mielessä. Täällä kun vielä käytetään monessa asiassa järkeä eikä jotain tehdä vain perinteen tai esimiehen mielenliikahduksen vuoksi. Useampi on maininnut että olisi ollut helpompi tottua esimiesten absoluuttiseen valtaan jos ei olisi ensin tottunut suomaliseen järjestelmään.

No, en tiedä muuta kuin sen, että yhden jannun olen itse kouluttanut meikäläiseen armeijaan, joka sittemmin on palvellut Brittiarmeijassa, toisinaan jopa noissa "seksikkään vaativissa" sotilastehtävissä..ja kun viimeksi on kommunikoitu, niin ei hän edelleenkään koe saaneensa Suomessa huonoa koulutusta..

Se on kyllä totta, että meillä ollaan koulutuksessa/pedagogiikassa valovuosia useimpia muita armeijoita edellä..ja edelleen esitän jokaista miettimään sitä, onko se koulutuksen "kovuutta" että iso kersantti huutaa läheltä ja kovaa..ja siinä välissä ryömitään mutaisessa ojassa ja juostaan esterataa.. Fyysistä se toki on, mutta sitä sopiikin sitten miettiä onko jatkuva (aiheeton) vittuilu "kovuutta" ja onko mudassa kylpeminen vain siksi, että mudassa on epämiellyttävää kylpeä "kovaa koulutusta"...

Mutta jos palataan Amerikkalaisiin erikoisjoukkoihin, niin se on totta että jossain vaiheessa esimerkiksi Merijalkaväkeen on ilmeisesti päässyt suht helposti vaikkei olisikaan USA:n kansalainen.. Se tuskin kuitenkaan tarkoittaa automaattisesti sitä, että Seal:hin pääsisi jokainen "kova jätkä" riippumatta siitä minkä maan kansalainen hän on. Veikkaisin..en siis tiedä..mutta veikkaan, että Seal:eihin vaatimukset voivat olla myös kansalaisuus-/tausta-asioissa hieman toisenlaiset kuin Merijalkaväen miehistöön..

Mutta joo..ei muuta kuin Seal:eihin vaan..onhan siellä tosiaan jonkin verran "seksikkäämmät" vaatteet ja aseetkin kuin meillä Suomessa erikoisjoukoissa..ja ainahan sitä voi tietysti Seal:eihin lähteä, jos käy vaikka niin ettei Suomessa pääsisikään erikoisjoukkosotilaaksi.. Moni on kiukuspäissään "lähtenyt" milloin mihinkäkin ulkomaiseen armeijaan kun ei ole päässyt taistelusukeltajaksi, erikoisjääkäriksi, kadettikurssille esimerkiksi sen vuoksi että psykotesti on kertonut "sopimaton".. Lähdetty on kyllä sitten isolla metelillä..hyvin hiljaa tultu takaisin..
 
Kapiainen kirjoitti:
noska kirjoitti:
Useampikin on maininnut että kotimaan palveluksesta on nimenomaan haittaa, etenkin psykologisessa mielessä. Täällä kun vielä käytetään monessa asiassa järkeä eikä jotain tehdä vain perinteen tai esimiehen mielenliikahduksen vuoksi. Useampi on maininnut että olisi ollut helpompi tottua esimiesten absoluuttiseen valtaan jos ei olisi ensin tottunut suomaliseen järjestelmään.

No, en tiedä muuta kuin sen, että yhden jannun olen itse kouluttanut meikäläiseen armeijaan, joka sittemmin on palvellut Brittiarmeijassa, toisinaan jopa noissa "seksikkään vaativissa" sotilastehtävissä..ja kun viimeksi on kommunikoitu, niin ei hän edelleenkään koe saaneensa Suomessa huonoa koulutusta..
Ilmaisin itseäni ilmeisen huonosti. Tarkoitus oli nimenomaan painottaa sitä että psykkisesti on vaikea vastaanottaa huonompi tasoista ja perusteetonta koulutusta/tietoa järjettömällä tavalla annettuna, jos sen saman asian on oppinut suorittamaan järkevämmällä tavalla fiksumman koulutustavan tuloksena. Tämähän ei tietenkään koske aivan jokaista asiaa, muuta kuin tuon koulutusmetodin osalta.
Niin ja mitä tulee tuohon "nopeutettuun kansalaisuuden hakumenettelyyn" niin se tapahtuu aikatulussa, jonka ansiosta oon mihin tahansa erikoiskoultukseen (myös SEALeihin) kun avautuu ensimmäinen mahdollisuus hakea, tehdä se USA:n passi kourassaan. Eri asia sitten on miten suhtautuvat moiseen hakijaan.
 
Suomalaisesta erikoisjoukkokoulutuksesta sen verran, että ennen kuin pääsee ammattilaiseksi on suoritettava asepalvelus. Normaalisti se tapahtuu kyseisessä joukko-osastossa jolloin tullaan tilanteeseen jossa meillä on erikoisjoukkoja ja erikoisjoukkoja. Molemmat toimivat ammattimaisesti mutta vain toiset ovat ammattilaisia. Kolikkokansa ei erottele sillä perusteella toisiaan, mutta enemmän palvelusvuosia tuo mukanaan kokemusta ja ammattitaitoa jota siirretään joka saapumiserä uusille.

Missään tapauksessa asevelvollisten vertaaminen ulkomaisiin taisteluja käyneisiin jermuihin ei anna sitä oikeaa kuvaa siitä mikä ammattilaisuuden taso tällä hetkellä on muutamissa suomalaisissa erikoisyksiköissä. Toisin sanoen koko ajan tuotetaan laadukkaita erikoisjoukkoja mutta samalla ydinjoukko kehittyy koko ajan.

@Aleksi T: Muista että mestaruudet eivät tule vahingossa. Aseta tavoitteeksi Navy Seal ja väitän että pääset vähintään erikoisjoukkoihin. Muista pitää tavoite koko ajan kirkkaana mielessäsi. Kun lapaset on läpimärät loskaisessa syyspimeässä ja päälläsi ei ole yhtään kuivaa vaatetta, suojalasit ovat huurussa, ase mudassa ja rinkkakin painaa pirusti voit ainä lämmittää mieltäsi sillä että samaan aikaan afganistanin vuoristossa todennäköisesti joku hyljes miettii ja painii ihan samojen ongelmien kanssa.
 
Saattaa tietenkin olla, että motiivit ovat erilaiset hakemisessa erikoisjoukkoihin eri maissa. Toisissa haetaan ehkä sitä haastetta, vaikka tiedetäänkin ettei "kentälle" välttämättä pääsekään. Toisissa erikoisjoukoissa taas pääsee lähes poikkeuksetta "tositoimiin" jos kriteerit täyttyvät.

Mielestäni Suomessa vallitsee tervejärkinen suhtautuminen asevoiman käyttöön. Jos aseeseen haluaa tarttua ja on valmis tappamaan ilman, että se on mitenkään järjellisesti perusteltua, niin silloin on jo joku sulake boksissa palanut. Tämä ei ole mikään itsestäänselvyys useassakaan paikassa. Erikoisjoukkojenkin tarkoitus on yleensä kuitenkin suojata oman tai toisen maan kansalaisia. Erikoisjoukkoihin, tai varmaan muuallekaan mitään terminaattoreita haluta, vaan tiiviiseen ryhmätyöhön kykeneviä avoimia määrätietoisia ihmisiä.

Tuo fyysinen puoli on hankittavissa, mutta psyykkinen puoli kannattaa olla kunnossa ja todella tietää mitä haluaa. Suomessakin on varmasti koulutukseltaan laadukkaat ammattierikoisjoukot, tosin varsinaisiin niille tarkoitettuihin erikoistehtäviin asti ei vielä ole kai päästy? Pääseekös muuten veneestön erikoistoimintaosastoon edes ilman sukeltajakoulutusta?

Kannattaa ehkä käydä se intti ensin ja kokeilla miltä tuntuu maata loskassa väsyneenä ja nälkäisenä ja tuntuuko tehtävät sittenkin mielekkäiltä. Jos tuntuu, niin eikun paperia sisään ja kokeilemaan!
 
LasUps kirjoitti:
Kannattaa ehkä käydä se intti ensin ja kokeilla miltä tuntuu maata loskassa väsyneenä ja nälkäisenä ja tuntuuko tehtävät sittenkin mielekkäiltä. Jos tuntuu, niin eikun paperia sisään ja kokeilemaan!

Ehdottomasti! Olen ehtinyt näkemään melkoisen joukon nuorukaisia jotka tulevat asepalvelukseen kertoen tulohaastattelussa haluavansa ehdottomasti RUK:uun ja sen jälkeen ammattisotilaaksi - ja kaksi viikkoa myöhemmin sama kaveri haluaa siviilipalvelukseen tai kotiutetaan kun homma ei ollutkaan sitä mitä oli kuviteltu..
 
LasUps kirjoitti:
Saattaa tietenkin olla, että motiivit ovat erilaiset hakemisessa erikoisjoukkoihin eri maissa. Toisissa haetaan ehkä sitä haastetta, vaikka tiedetäänkin ettei "kentälle" välttämättä pääsekään. Toisissa erikoisjoukoissa taas pääsee lähes poikkeuksetta "tositoimiin" jos kriteerit täyttyvät.

Mielestäni Suomessa vallitsee tervejärkinen suhtautuminen asevoiman käyttöön. Jos aseeseen haluaa tarttua ja on valmis tappamaan ilman, että se on mitenkään järjellisesti perusteltua, niin silloin on jo joku sulake boksissa palanut. Tämä ei ole mikään itsestäänselvyys useassakaan paikassa. Erikoisjoukkojenkin tarkoitus on yleensä kuitenkin suojata oman tai toisen maan kansalaisia. Erikoisjoukkoihin, tai varmaan muuallekaan mitään terminaattoreita haluta, vaan tiiviiseen ryhmätyöhön kykeneviä avoimia määrätietoisia ihmisiä.

Tuo fyysinen puoli on hankittavissa, mutta psyykkinen puoli kannattaa olla kunnossa ja todella tietää mitä haluaa. Suomessakin on varmasti koulutukseltaan laadukkaat ammattierikoisjoukot, tosin varsinaisiin niille tarkoitettuihin erikoistehtäviin asti ei vielä ole kai päästy? Pääseekös muuten veneestön erikoistoimintaosastoon edes ilman sukeltajakoulutusta?

Kannattaa ehkä käydä se intti ensin ja kokeilla miltä tuntuu maata loskassa väsyneenä ja nälkäisenä ja tuntuuko tehtävät sittenkin mielekkäiltä. Jos tuntuu, niin eikun paperia sisään ja kokeilemaan!

Itse olen vakavasti sitä mieltä että koko erikoisjoukko termi on turhaa elitismiä joka sotii sotilaan perusominaisuutta nöyryyttä vastaan.

Jääkärikomppania joka iskee onnistuneesti vihollisosastoon tekee vain hommansa mutta Ben Laadenin ampuminen lähes vartioimattomassa huvilassa on erikoisjoukkojen tavaramerkki jolla saavutetaan mailmanlaajuinen maine ja polemiikki. Kumpihan noista kahdesta on se vaativampi tehtävä?
Erikoisjoukkojen tarkka-ampuja pudottaa luolansuulla nukkuvan risuparta vartiomiehen, yes... mutta Rauno "ressusta" joka tuhoaa vihollisen kuljetusvaunun kertasingolla ei saisi luettavaa artikkelia aikaan edes valehtelemalla.

Väärinkäsityksien välttämiseksi... tuskimpa erikoisjoukoissa palvelevat ammattilaisetkaan kutsuvat itse itseään ammattierikoisjoukkolaisiksi, he vain tekevät hommansa aivan kuten muutkin ammattilaiset ja itseään kunnioittavat perheen isät ja tarkoitukseni oli ilmaista että he jotka hakeutuvat tuon termin perusteella tiettyyn joukkoon eivät ehkä siihen joukkoon ole sopeutuvaisia.
 
Eiköhän laivaston hylkeet ole "erikoisia" sen takia, että niitä käytetään myös operaatioissa, jotka eivät ole sotatoimialueella. Lisäksi tehtävät on etukäteen suunniteltuja ja tarkkaan harjoiteltuja, mahdollisuuksien mukaan. Ukot toki valitaan tarkkaan, mutta se erikoisuus tulee enemmän tehtävien luonteesta.

Mutta kyllä minä luulisin, että mukana on myös joukkoon kuulumisen ylpeyttä. Ei liiaksi, ja se ei niille veijareille ole se itse tarkoitus. Eihän ne edes saa kehua retostella sillä, keitä ne on. Toki erikousukkeleita voidaan käyttää myös PR- ja propaganda-aseena, eri viisiin kuin Rauno Ressua.
 
Aleksi.T:lle sanoisin tuon viimeisen matkani perusteella, että unohda haihattelut ja ala suunnittella jotain järkevää ammattia itsellesi. Eihän se tietysti vaikuta yhtä jännittävältä ja hienolta ja seksikkäältä ja saa kavereita kateelliseksi, mutta kität vielä itseäsi siitä, että niin teit jos joskus näet mitä noiden heppujen, jotka eivät sitä järkevää ammattia valinneet, elämä oikeasti on.
 
Hejsan kirjoitti:
Joo ja sitten jos et sä halua niin kaukaa Suomesta, niin on tämä Muukalaislegioona.

Muukalaislegioona, yhtä tai kahta joukkuetta lukuunottamatta ei kuulu ranskalaisen mittapuun mukaan erikoisjoukkoihin vaikka siellä paikoittain mielenkiinnon ylläpitämiseksi tietynlaista erikoisjoukko toimintaa koulutetaan ja harrastetaankin, ts ei mitään tekemistä SEALSin, SASn tai COSin, jne kanssa.
 
Erikoisjoukkostatus tai ei, niin paskaa homma sanon minä. Suomalaisen rauhanturvaajan työ on suorastaan hohdokasta siihen verrattuna.
 
noska kirjoitti:
Erikoisjoukkostatus tai ei, niin paskaa homma sanon minä. Suomalaisen rauhanturvaajan työ on suorastaan hohdokasta siihen verrattuna.

Kaikki eivät voi olla suomalaisia rauhanturvaajia ja jonkunhan ne paska hommatkin on hoidettava :a-grin:
On siellä hyviäkin hommia.
 
Urho kirjoitti:
noska kirjoitti:
Erikoisjoukkostatus tai ei, niin paskaa homma sanon minä. Suomalaisen rauhanturvaajan työ on suorastaan hohdokasta siihen verrattuna.

Kaikki eivät voi olla suomalaisia rauhanturvaajia ja jonkunhan ne paska hommatkin on hoidettava :a-grin:
On siellä hyviäkin hommia.

Niin todettakoon, ettei se suomalaisen ruahanturvaajn homma niin hohdokasta ole kuin monet tuntuvat kuvittelevan.

Mutta mitä tulee noihiin muihin niin kyllä todella vähissä on ne hyvät hommat. Pääsääntöisesti niihin ei ole asiaa jollain kuraportaan kaiffarilla vaikka olisi kuinka erikoisjoukkostatuksen saanut. Sopimukset järjestäin määräaikaisia. Jos et etene urallasi odotetusti tai vain sattuu olemaan toinen joka etenee paremmin ja vie paikat nenäsi edestä, niin se on good bye. Jos käy huono mäihä ja menee terveys, niin hyvä jos saat hoitojen korvaukset jostain, ellet ole itse vakuutusta järjestänyt. Itse työstä on sitä ah, niin skesikästä taisteluduunia vain hyvin pieni osa. 10% on jo todella harvinaista. Siitä muusta duunista puolet on justiin sitä mitä et sitten muuten ottaisi kotimaassa vastaan koskaan. Palkkaus ei ole kuin harvassa tapauksessa yksityispuolella hyvä. Minkäänlaisia eläkejärjestelyjä ei ole. Jatkuva tulosvastuu painaa päälle. Yksityispuolella riskit ovat kasvaneet todella paljon. Suomalaisessa mediassa ei sitä ole juuri esillä ollut, mutta yksityissektorilla on tappioita esimerkiksi Irakissa enemmän kuin koko liittoumalla yhteensä. Mentaalipuoli on koko ajan kovilla. Jos uran on luonut vain tuon kortin varaan, on otettava paljolti vastaan se mitä tarjotaan. Jos sen sijaan on hankkinut siviiliammatin ja sivussa kouluttautunut alalle ei-ihan-niin-kovaksi-kaiffariksi-kuin-navy-sealsit mutta kykenee hoitamaan hommat ja onnistuu luomaan oikeat suhteet, voi päästä hyviin hommiin ja on varaa kieltäytyä niistä huonommista. Mutta tiedän kyllä, ettei kukaan mua usko/kuuntele. Kun elokuvissa ja sarjakuvissa ja kirjoissa ja nettikeskusteluissa ja videopeleissä se ei ole yhtään tuollaista.Mutta toivon, että joku muistaa mitä sanoin kun kuitenkin tunkee päänsä johonkin paskaläpeen.
 
noska kirjoitti:
Urho kirjoitti:
noska kirjoitti:
Erikoisjoukkostatus tai ei, niin paskaa homma sanon minä. Suomalaisen rauhanturvaajan työ on suorastaan hohdokasta siihen verrattuna.

Kaikki eivät voi olla suomalaisia rauhanturvaajia ja jonkunhan ne paska hommatkin on hoidettava :a-grin:
On siellä hyviäkin hommia.

Niin todettakoon, ettei se suomalaisen ruahanturvaajn homma niin hohdokasta ole kuin monet tuntuvat kuvittelevan.

Mutta mitä tulee noihiin muihin niin kyllä todella vähissä on ne hyvät hommat. Pääsääntöisesti niihin ei ole asiaa jollain kuraportaan kaiffarilla vaikka olisi kuinka erikoisjoukkostatuksen saanut. Sopimukset järjestäin määräaikaisia. Jos et etene urallasi odotetusti tai vain sattuu olemaan toinen joka etenee paremmin ja vie paikat nenäsi edestä, niin se on good bye. Jos käy huono mäihä ja menee terveys, niin hyvä jos saat hoitojen korvaukset jostain, ellet ole itse vakuutusta järjestänyt. Itse työstä on sitä ah, niin skesikästä taisteluduunia vain hyvin pieni osa. 10% on jo todella harvinaista. Siitä muusta duunista puolet on justiin sitä mitä et sitten muuten ottaisi kotimaassa vastaan koskaan. Palkkaus ei ole kuin harvassa tapauksessa yksityispuolella hyvä. Minkäänlaisia eläkejärjestelyjä ei ole. Jatkuva tulosvastuu painaa päälle. Yksityispuolella riskit ovat kasvaneet todella paljon. Suomalaisessa mediassa ei sitä ole juuri esillä ollut, mutta yksityissektorilla on tappioita esimerkiksi Irakissa enemmän kuin koko liittoumalla yhteensä. Mentaalipuoli on koko ajan kovilla. Jos uran on luonut vain tuon kortin varaan, on otettava paljolti vastaan se mitä tarjotaan. Jos sen sijaan on hankkinut siviiliammatin ja sivussa kouluttautunut alalle ei-ihan-niin-kovaksi-kaiffariksi-kuin-navy-sealsit mutta kykenee hoitamaan hommat ja onnistuu luomaan oikeat suhteet, voi päästä hyviin hommiin ja on varaa kieltäytyä niistä huonommista. Mutta tiedän kyllä, ettei kukaan mua usko/kuuntele. Kun elokuvissa ja sarjakuvissa ja kirjoissa ja nettikeskusteluissa ja videopeleissä se ei ole yhtään tuollaista.Mutta toivon, että joku muistaa mitä sanoin kun kuitenkin tunkee päänsä johonkin paskaläpeen.

Meni pikkasen sekaisin... ei yksityispuolella ole/pyritä taisteluhommiin vaan pysymään niistä erossa muutenhan kyseessä lienee joku palkkasoturi homma joka on ainakin eurooppalaisille kansalaisille laitonta.
Sanoisin että yleisesti ottaen tilanne ainakin joiltain osilta on vielä pahempi kun kirjoituksessasi kuvasit.
 
Kyllä moni joka kaipaa taisteluhomiin taitaa sinne yksityispuolelle nimenomaan mennä. Palkkasotureitahan silloin ollaan. Helpompaa se on, kuin vaihtaa kansalaisuus sotaa käyvään valtioon ja saada sen valtion koulutus vielä.
 
Touhottaja kirjoitti:
Kyllä moni joka kaipaa taisteluhomiin taitaa sinne yksityispuolelle nimenomaan mennä. Palkkasotureitahan silloin ollaan. Helpompaa se on, kuin vaihtaa kansalaisuus sotaa käyvään valtioon ja saada sen valtion koulutus vielä.

Tuo hatusta temmattu juttu on laitonta toimintaa.
 
Urho kirjoitti:
Touhottaja kirjoitti:
Kyllä moni joka kaipaa taisteluhomiin taitaa sinne yksityispuolelle nimenomaan mennä. Palkkasotureitahan silloin ollaan. Helpompaa se on, kuin vaihtaa kansalaisuus sotaa käyvään valtioon ja saada sen valtion koulutus vielä.

Tuo hatusta temmattu juttu on laitonta toimintaa.

Niin on, ainakin Suomessa. Niin on polkupyörällä kypärättä ajaminenkin. Molempia tapahtuu. Ei ne palkkasoturit tyhjästä tule.

Nykyäänhän kulkevat myös "yksityinen turvayhtiö" -nimikkeen alla. Sattaa olla papereissa vaikka turva-alan asiantuntija.
 
Back
Top