Neuvostoliiton ja Varsovan liiton (sekä muiden) tuotantomääristä

Tässä kätevät diagrammit Neuvostoliiton ja Venäjän panssarivaunujen historiasta, ensin yksinkertaisempi ja jäljempänä tarkempi:

Colour background version of a diagram in my book. Vastly simplified history.

T-80UE-1 is listed as a development of T-80BV and T-80U: even though it use T-80UD ('478') turrets, that turret was originally developed for the T-80U ('219AS'), and T-80UE-1's index is '219AS-1'.


1712247004399.png

There is some debate over what the T-72A's index should be.

-

If you want a more complete history, it looks more like this (courtesy Vasiliy Chobitok)


1712247058779.png

-

1712247095605.png

-

If you want a quick way to tell which tank came from where, the GBTU index first digit:

> '1' for UKBTM/UVZ Nizhny Tagil

> '2' for SKB/LKZ Leningrad/St. Petersburg

> '4' for KhKBM/KhZTM Kharkov/Kharkiv


 
Leikittelin aikaisemmassa viestissäni ajatuksella, mitä T-72 vaunuperheen eri varianttien tuotantomäärät voisivat olla.

UVZ:n ja Chelyabinskin tehtaiden tuotantomääriksi kerrotaan nämä:

1712403730118.png

Muutin hieman aikaisempaa taulukkoani, lisäsin tiettyjen mallien valmistuksen aikavälin kuten se on kerrottu Steven J. Zalogan kirjassa Tanks at the Iron Curtain 1975-90 (kirja julkaistu 24.10.2023). Lainasin T-72 historiaa käsittelevän tekstin aikaisemmassa viestissäni (LINKKI):

1712404006140.png

Pari kommenttia tämän taulukon osalta:

1) en alkanut haarukoimaan tuotannon alkupään T-72 Ural, T-72 Ural-1 sekä T-72A vaunuja tämän tarkemmin, vaikka sielläkin on tunnistettavissa tiettyjä merkittäviä muutoksia eri vuosien tuotannossa olleiden vaunujen kesken

2) kun tässä on merkitty tietyn mallin tietyn vuoden valmistusmäärä kysymysmerkillä (?) niin se tarkoittaa että siihen soluun tulisi arvioida kyseisen mallin osuus koko vuoden T-72 tuotannosta. Esimerkkinä vuosi 1987: kyseisen vuoden alkupuolella T-72B ja T-72B1 olivat molemmat tuotannossa yhtäaikaa ja niiden rungot etuosan onkalon sisäinen panssarointi oli sen vanhempi pakka eli 15 + 15 + 15, mutta lokakuusta 1987 alkaen ainakin T-72B ja oletan että samalla myös T-72B1 rungon etuosan onkalon sisäinen panssarointi vaihtui uuteen pakkaan eli 10 + 10 + 20 + 20. Samalla, ymmärtääkseni myös tornin onkaloiden pakka vaihtui, tosin tarkemmat yksityiskohdat eivät ole tiedossa. ELI vuoden 1987 osalta koko vuoden UVZ:n T-72 tuotanto 1 229 kpl tulisi jakaa näiden neljän variantin kesken.

3) olen laskenut huvin vuoksi muutaman vuoden osalta, mitä tuotantomäärä VOISI olla, esim. vuosi 1984: T-72B tuotannon kerrotaan alkaneen 27.11.1984 joten laskin että koko vuoden tuotannosta 1 173 kpl yhden kuukauden verran voisi olla T-72B ja loput T-72A obr 1984 vaunuja. Tämä ei tietysti ole oikea totuus, koska virallisia tuotantomääriä ei ole kerrottu julki mutta arvaus joka lienee "jotain sinnepäin"

4) taulukosta puuttuvat kokonaan kaikki vientiin tarkoitetut mallit eli T-72M, T-72M1 ja näiden komentoversiot sekä viimeinen vientimalli T-72S jonka sanotaan "tulleen tuotantoon vuonna 1987". Tiettyjen lähteiden mukaan myös UVZ valmisti merkittävän määrän erilaisia vientimalleja T-72 tuotannon aikana joten voisi olettaa että tietty osa uustuotannosta olisi näitä variantteja. Toisaalta Neuvostoliiton sanotaan myyneen merkittävät määrät vanhoja vaunuja varastoistaan, sitä mukaa kun korvaavia, modernimpia vaunuja valmistui, joten ei voida olla varmoja, mikä määrä todellisesta uustuotannosta meni suoraan vientiin ja mikä määrä vientiä oli vanhoja, hieman muuteltuja varastovaunuja (jotka eivät täten, välttämättä, näkyisi osana uustuotannon numeroita).

5) T-72B obr 1989 on edelleen mysteeri: tiedetään että kyseisiä Kontakt-5 ERA-panssaroinnilla varustettuja T-72B vaunuja valmistui, mutta missä määrin, sitä en tiedä. Toisinaan, vaunun epävirallisesta mallinimestä huolimatta, kuulee väitteitä että "se tuli tuotantoon vuonna 1988" mutta edelleen voidaan pohtia, mitä se tarkoittaa. Kontakt-5 oli hyvin tuore keksintö 1980-luvun lopussa ja se oli käytössä Kharkovan T-80UD vaunuissa (tosin on epäselvää, mistä vuodesta alkaen) sekä vuoden 1989 Chelyabinskin T-80U tuotannossa ja 1991 alkaen Omskin T-80U tuotannossa. Samaan aikaan UVZ:n tehtaalla oli Object 187 (T-72BM) ja Object 188 (T-72BU, myöhemmin T-90 obr 1992) tutkimus- ja kehitystyö kesken. Näinköhän muka olisivat samalla ottaneet Kontakt-5 elementit "tuotantoon" tavallisten T-72B vaunujen osalta? Hieman epäilen, että ne oli varattu näitä seuraavia kehitysversioita varten. Tästä seuraisi että T-72 obr 1989 olisi jäänyt muutaman prototyypin ja koesarjan asteelle, tosin tästä ei voida olla 100% varmoja.

-

Vuoden 1991 tuotantomäärä ei ole tiedossa, joten laskelma on puutteellinen mutta voidaan karkeasti arvioida että parhaalla panssaroinnilla varustettuja T-72B ja T-72B1 vaunuja on voitu valmistaa aikavälillä ??.10.1987 - 13.11.1991 kenties jopa 3 000 kpl. Määrä voi myös olla tätä vähemmän, riippuen siitä, kuinka paljon laskee vuoden 1987 ja vuoden 1991 tuotannoksi, tällä hetkellä taulukko laskee näiden väliin jäävien vuosien tuotannoksi 2 379 kpl.

Miksi tällä olisi merkitystä?

Tiedetään että ainakin osa T-72B3 vaunuista on sellaisia joiden rungon etuosan panssarointi on mallia 10 + 10 + 20 + 20 eli modernisointiin on otettu T-72B/B1 tuotannon viimeisten vuosien vaunuja eli niitä parhaita aihioita.

Toisinaan samaa on sanottu T-72BA modernisoinnista eli siinä olisi päivitetty aikaisempia T-72B vaunuja vastaan "vuoden 1991 mallia" minkä voi olettaa tarkoittavan Kontakt-5 panssarointia. Toisaalta T-72BA on niin sekava modernisointiohjelma ettei tästä voida olla varmoja, siinä on myös voitu modernisoida vanhempia T-72B/B1 vaunuja eli niitä jotka on valmistettu ennen ??.10.1987.

Kuten nähdään, näitä "parhaita T-72B ja T-72B1 vaunuja" on / oli käytettävissä rajallinen määrä T-72BA ja T-72B3 / T-72B3 obr 2016 / T-72B3 obr 2022 modernisointeja varten. Nyt kun Ukrainan sotaa on käyty yli kaksi vuotta ja tappioita on kertynyt suuresti, tuskin enää mietitään tarkemmin, mitä T-72 aihioita otetaan modernisoitavaksi tai varastotukikohdista aktivoitavaksi, mutta teoriassa ainakin, tämä rajallinen resurssi asetti ylärajan "parhaiden aihioiden" määrä osalta.

-

Neuvostoliiton armeijan käytössä olleiden T-64, T-72 ja T-80 panssarivaunujen määrät variantteihin jaettuna vuonna 1990, Uralin länsipuolella eli tässä on kyseessä CFE-ilmoitusten dataa (oletan että nämä ovat ilmoituksen Category I numeroita eli Caterogy II-IV eli 2-4 numerot puuttuvat).

Lähde:

Tanks at the Iron Curtain 1975-90 - Steven J. Zaloga - kirja julkaistu 24.10.2023

Taulukko löytyy kirjan sivulta 22.

1712405637509.png

-

HUOM: vaikka oletan että nämä ovat ilmoituksen Category I numeroita eli Caterogy II-IV eli 2-4 numerot puuttuvat, niin T-72B ja T-72B1 olivat niin tuoreita vaunuja datan julkaisun aikaan (loppuvuosi 1990) että voisi kuvitella että tässä olisivat todellakin kaikki ennen datan keräämistä valmistuneet JA joukkojen käyttöön toimitetut vaunut.

CFE ilmoitusten data on "Uralin länsipuolella" ja UVZ:n tehdas Nizhny Tagilissa sijaitsee Uralin itäpuolella, joten tietty määrä tehtaan pihalla seisonutta uustuotanto puuttuu näistä numeroista. Samoin jos vaunut on toimitettu aktiivijoukkojen käyttöön Uralin itäpuolelle.

SILTI kuvittelisin että T-72B1 vaunut, joiden tuotannon kerrotaan tapahtuneen aikavälillä ??.12.1985 - ??.9.1989 voisivat hyvinkin näkyä kaikki tässä ilmoituksessa eli niitä olisi tosiaan valmistettu 1 421 kpl. Tässä tietysti tehdään oletus että kaikki T-72B ja T-72B1 vaunut olisivat olleet sijoitettuna Uralin länsipuolelle ja siten osa tätä ilmoitusta. Näin ei välttämättä ole, en ole varma, mutta useimmiten parhaat ja moderneimmat vaunut oli sijoitettu NATO:a vastaan eli Uralin länsipuoliselle alueelle.

T-72B1 tuotanto jakautui kahteen osaan rungon panssaroinnin (ja oletan myös tornin panssaroinnin) osalta:

??.12.1985 - ??.10.1987 (kenties noin 22 kuukautta)
??.10.1987 - ??.9.1989 (kenties noin 23 kuukautta)

Tarkat päivät eivät ole tiedossa, mistä syystä tässä on epävarmuutta kuukausien tarkan määrän osalta.

Tästä huolimatta yhden kuukauden keskiarvoiseksi tuotantomääräksi voidaan laskea:

1 421 / (22 + 23) = 31,57777778 kpl

Hieman yli yksi vaunu per päivä siis tai keskiarvoisesti noin 379 kpl per vuosi.

Aikavälillä 1984-1988 UVZ:n vuosituotantomäärä pysyi hyvin samansuuruisena eli "reilut 1 500 kpl per vuosi" joten voinee olettaa että T-72B1 tuotantomäärä olisi ollut myös kohtuullisen vakio, tosin vuoden 1989 osalta näin on tuskin ollut.

Toki tästä ei voida olla varmoja, varsinkin kun lähestytään 1980-luvun loppua ja Neuvostoliiton taloustilanne heikkeni kovaa vauhtia. Samalla leikattiin uusien panssarivaunujen tuotantomääriä.

-

Tässä mietittävää: tämän viestin ensimmäisessä taulukossa kerrotaan UVZ:n tuotantomääräksi aikavälillä 1985-1990 yhteensä:

1 231 + 930 + 1 229 + 930 + 675 + 774 = 5 769

JOS kuvitellaan että vuoden 1990 CFE ilmoituksesta puuttuisivat koko vuoden 1990 uustuotanto, niin silti aikavälin 1985-1989 tuotantomäärä on yhteensä:

1 231 + 930 + 1 229 + 930 + 675 = 4 995

Jos verrataan Zalogan kirjan CFE-ilmoituksen tietoihin T-72B ja T-72B1 osalta:

1 211 + 1 421 = 2 632

Näiden osuus kokonaismäärästä:

2 632 / 4 995 = 0,52692692 eli noin 52,7%

Muistetaan että Puolan ja Tsekkoslovakian T-72 tuotannosta yli puolet meni vientiin joten miksei myös UVZ:n tuotannosta? En pitäisi tätä mahdottomana asiana, varsinkin kun muistetaan Neuvostoliiton taloustilanne 1980-luvun lopulla (jolloin T-72B ja T-72B1 uustuotanto tapahtui).

-

Tsekkoslovakian T-72 panssarivaunujen vuosituotantomäärät aikavälillä 1981-1991.

Lähde:

Ceskoslovenske Tankove Sily 1945-1992 - Vladimir Francev - 2012

Taulukko löytyy kirjan sivulta 147.

Otsikon käännös: Table No. 9 - Production of the T-72 tank and derived versions in ZTS Martin 1981-1991
1712407788932.png
Alimman rivin tekstin käännös: Note: 78 T-72M1 units paid to MNO in 1990, but sold to Syria via MNO/HTS VT-72B produced + 1 unit as a working sample in 1989

MNO = Ministerstvo národní obrany = Ministry of National Defense = omalle armeijalle
MZO = Ministerstvo zahraničního obchodu = Ministry of Foreign Trade = vientiin
Oba = Both = molemmat
Celkem = In total = yhteensä / summa
Bojove = Fighting = pelkät taistelupanssarivaunut eli niiden summa

Oletan myös että yllä on virhe: kun lukee VT-55B niin pitäisi lukea VT-72B. Tässä kohdassa kirjoitetaan siis VT-72B viennistä 80-luvun lopussa. Alempana on rivi jossa lasketaan näiden vaunujen summa viennin ja omille asevoimille toimitettujen osalta, mikä vahvistaa käsitystä siitä että rivi olisi nimetty väärin. Muutenkin koko taulukko puhuu T-72 perheen vaunuista joten miksi siellä olisi yksi rivi jossa kirjoitetaan T-55 perheen vaunuista?

-

Yllä oleva Tsekkoslovakian ei ole uutta tietoa, lainasin sen tähän ketjuun aikaisemmassa viestissäni (LINKKI).

Puolan tuotannon osalta vastaavaa taulukkoa ei ole tai ainakaan sellainen ei ole tullut minua vastaan.

Kuitenkin Tsekkoslovakian osalta nähdään että Martinin tehtaan uustuotannosta 918 kpl meni suoraan vientiin ja 864 kpl oman armeijan käyttöön, näiden summa eli koko uustuotanto aikavälillä 1981-1991 on 1 782 kpl.

Täten viennin prosenttiosuus koko uustuotannosta on:

918 / 1 782 = 0,515151 eli noin 51,5%

Nähdään myös että T-72 vaunujen valmistus vientiin alkoi melkein heti kun oma tuotanto saatiin toimintaan: ensimmäiset T-72 vaunut valmistuivat vuonna 1981 ja ensimmäiset suoraan vientiin valmistetut vuonna 1982.

HUOM: Tsekkoslovakian T-55 vaunujen osalta numerot ovat tuotankin pahemmin vinksallaan viennin suuntaan: LÄHDE 1 LÄHDE 2 LÄHDE 3

Aikavälillä 1964 - 1982 tapahtuneesta uustuotannosta 2 193 kpl valmistettiin oman armeijan käyttöön ja 6 132 kpl suoraan vientiin, näiden summa 8 325 kpl eli viennin osuus kokonaismäärästä on 73,7%. Lisäksi tulee muistaa että Tsekkoslovakia myi vanhempia vaunuja ulkomaille sitä mukaa kun sen armeija totesi ettei niille ollut enää tarvetta eli käytännössä siinä vaiheessa kun tehtaalta valmistui uusia parempia vaunumalleja.

Neuvostoliitto teki samaa.

JOTEN edelleen voidaan miettiä: JOS Puola ja Tsekkoslovakia veivät noin puolet tai oikeammin hieman yli puolet uustuotannostaan vientiin, miksei myös UVZ olisi toiminut näin? Toki vientiversiot olivat suojaukseltaan ja teknologialtaan huonompia kuin omalle armeijalle valmistetut T-72 variantit, mutta toisaalta ne vientimallit olivat yleensä käytännössä samanlaisia kuin aikaisemmin tuotannossa olleet variantit eli tältä osin vientiin valmistaminen tarkoitti aikaisemman tuotannossa olleen variantin tuotannon jatkamista samalla kuin uudempi parempi variatti otettiin tuotantoon sen rinnalle (tai omalle tuotantolinjalleen, kumpi vain onkaan kätevämpää).

-

Lainasin aikaisemmassa viestissäni käännöksen (LINKKI) jossa käsiteltiin T-72 panssarivaunujen vientiä.

Lähde:

Т72-Т90.Опыт создания отечественных основных боевых танков - Устьянцев С.В., Колмаков Д.Г. - 2013

Lainaus kirjan sivuilta 194-196.

En kopioi koko lainausta tähän, mutta kyseisen lähteen mukaan T-72 vienti hyväksyttiin 5.1.1978:

The joint protocol of the Council of Ministers and the Central Committee of the CPSU of January 5, 1978 authorized the sale of T-72 tanks and the transfer of technical documentation to the CMEA countries and developing states [3].

In this regard, all T-72 modifications created in Nizhny Tagil had their own export version with a lower level of shields, as well as a different set of sights and ammunition compared to vehicles for the Soviet Army of the same time. For the first time, the design of the “seventy-twos” was redesigned for export deliveries back in 1975. But officially, the first version of the export tank “object 172M-E” was created on the basis of a joint decision of the Ministry of Defense, the Ministry of Defense Industry, the State Committee for Economics economic cooperation and the USSR State Planning Committee dated January 13, 1978. The way for external supplies was opened by the decision of the USSR Council of Ministers No. 259-RS dated February 10 of the same 1978. Later, the export analogs of the T-72A were the T-72M and T-72M1, sold starting from since 1980 and 1983 respectively. Instead of the T-72B, starting in 1987, the T-72S was supplied abroad. In fact, there were many more export versions of the T-72; they had the factory code “E” with the number of the T-72S development number, manufactured for Iran, designated "172M-E8" i.e., an export tank of the eighth modification. There were many differences between them: monolithic and sand-layered towers, optical and laser rangefinder sights, etc., etc., and all this in different combinations for different countries [4].

Uralvagonzavod sent its first export vehicles in 1978 to Yugoslavia, Czechoslovakia, India and Algeria. In total, during the period 1978-1981 it was planned to produce about 500 combat vehicles for foreign consumers. By the beginning of the 21st century, export modifications of the T-72 tank, produced by Uralvagonzavod alone, were in service with the armies of 16 countries around the world [5].


-

Kyseisen viestin lainaus sisältää myös taulukon johon on merkitty (ainakin osa) UVZ:n tehtaan viennistä ja kohteista 1980-luvulla.

Lainaus kirjasta päättyy näin:

In general, it is not possible to establish today the exact number of T-72 tanks delivered abroad without disclosing the still secret materials of foreign trade organizations. According to open press data, the USSR sold approximately 8 000 "seventy-twos" abroad [11].

Huomaa, että vaikka tässä puhutaan T-72 vaunuista ja niiden viennistä, se ei välttämättä tarkoita että tämä noin 8 000 kpl olisi ollut suoraan vientiin myytyä uustuotantoa vaan osa siitä on voinut olla vanhempia T-72 malleja jotka on myyty pois Neuvostoliiton varastoista. Toki oletan että ne ovat ensin käyneet armored repair plant pajan kautta peruskorjauksessa ja kenties lievässä muutostyössä.

Kirjailija kieltäytyy tarjoamasta tarkkoja numeroita, mikä saa minut epäilemään että todellinen vientiin myyty T-72 määrä olisi selvästi ennemmän kuin tuo 8 000 kpl.
 
Viimeksi muokattu:
Jatkoa edellisen viestin tuumailulle, kokeilin vähentää Neuvostoliiton T-72 tuotantomäärien taulukosta ne UVZ:n vientimäärät jotka kerrotaan aikaisemmassa viestissä lainaamassani lähteessä (LINKKI) - lisäsin vertailun vuoksin saman taulukon sivulle Tsekkoslovakian T-72 valmistusmäärät ja vientimäärät:

1712412403536.png

-

Entä millaiseksi muuttuu minun "hupitaulukkoni" jos käytetään yllä olevan taulukon numeroita sen perustana? Oletan tässä että vientiin valmistetut kitit on laskettu yllä olevassa taulukossa "valmistetuksi panssarivaunuksi" koska ne ovat käytännössä kokoonpanoa vaille valmis panssarivaunu ja siten niillä on oma sarjanumeronsa yms.

1712410106504.png

-

Vuodet 1979, 1985 ja 1990 vääristävät osaltaan koska näille vuosille ei ole lähteen mukaan joko ollenkaan vientiä tai vienti olisi ollut hyvin vähäistä vuoden koko tuotantoon verrattuna.

Sinänsä tämä voi olla mahdollista ainakin 1979 ja 1985 osalta koska nämä ovat juuri ne vuodet jolloin T-72A ja T-72B tulivat tuotantoon, tosin olisiko sillä näin suurta vaikutusta? Ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta että lähteessä kerrotut vientikaupat eivät sisältäisi kaikkea vientiä.

Olen hyvin skeptinen vuoden 1990 osalta: en usko että kyseisen vuoden koko uustuotanto olisi valmistettu Neuvostoliiton armeijalle, ennemminkin pidän todennäköisempänä että valtaosa vuosien 1990 ja 1991 tuotannosta olisi valmistettu vientiin (tai ainakin spekulatiivisesti valmistettu T-72S vaunuja, kun on oletettu että niille olisi kysyntää).

-

Jos katsotaan uudestaan aikaisemmassa viestissäni lainattua Zalogan kirjan taulukkoa:

1712410683556.png

Tästä voidaan laskea karkeasti T-72 varianttien prosenttiosuus niiden kokonaismäärästä:

T-72: 1 501 / 5 092 = 0,294776 eli noin 29,5%
T-72A: 959 / 5 092 = 0,188335 eli noin 18,8%
T-72B: 1 211 / 5 092 = 0,237824 eli noin 23,8%
T-72B1: 1 421 / 5 092 = 0,279065 eli noin 27,9%

Alkuperäisten T-72 vaunujen osuus on epäilyttävän suuri kun muistetaan että niiden valmistus päättyi vuonna 1979.

-

Yhtä vientiä ei voi tietysti verrata toiseen koska kaikki on riippuvaista siitä, mitä vientikauppoja solmitaan. Päätin silti vilkaista, miten Tsekkoslovakian T-72 vaunujen vienti on muuttunut 1980-luvulla:

1712417573842.png

Omalle armeijalle valmistettujen ja vientiin valmistettujen prosenttiosuudet vuoden kokonaismäärästä sekä tarkastelu viennin osuudesta ko. T-72 variantin koko vuoden tuotantomäärästä:

1712419314451.png

Tästä nähdään ainakin se että kun T-72 oli uusi tuote Tsekkoslovakian armeijan näkökulmasta niin ainoastaan kolmasosa uustuotannosta meni vientiin.

Toisaalta vuosien välillä ei ole yhtä selvää yhteyttä, toisinaan sen osuus on merkittävä ja toisinaan vähäisempi. Kuitenkin nähdään että vaikka tuotantoon tuli uusia malleja ensin T-72M ja sen jälkeen T-72M1 muodossa, niin viennin prosenttiosuus koko tuotannosta pysyi suurena ollen toisinaan jopa selvästi yli 50%.

Jos tarkastellaan viennin %-osuutta eri varienttien vuosituotannon osalta niin nähdään että uuden mallin tulo tuotantoon aiheutti ennemminkin sen että valtaosa sen tuotannosta meni vientiin eikä omalle armeijalle. Tämä pitää paikkansa niin T-72M kuin T-72M1 tapauksessakin.

Tässä lienee nähtävissä erityisesti Tsekkoslovakian vaikea taloudellinen tilanne. Toisekseen muistettava että koko 1980-luvun käytiin Irakin ja Iranin välillä suursotaa, jolloin panssarivaunujen kysyntä oli merkittävää. Samoin tällaisen sodan aikana useat muut maat kokevat varmasti tarvetta vahvistaa omaa armeijaa, ihan vain kaiken varalta. Lisäksi Tsekkoslovakian omalla armeijalla ei ollut valtavaa tarvetta uusille vaunuille per vuosi, joten ymmärrettävästi noin 50% uustuotannosta meni vientiin.

Kieltämättä, jos katsoo tämän viestin ensimmäistä taulukko ja siitä UVZ:n viennin %-osuuksia koko vuoden tuotannosta, niin ovat kovasti samanlaisia eli heiluvat paljon vuodesta toiseen, joskus ovat 33% ja toisinaan yli 60% koko vuoden tuotannosta.

Olettaisin silti että todellisuudessa viennin osuus olisi ollut taulukossa laskettua suurempi eli tuosta voisi puuttua jokin määrä vientiä.

Lainaus kirjasta päättyy näin:

In general, it is not possible to establish today the exact number of T-72 tanks delivered abroad without disclosing the still secret materials of foreign trade organizations. According to open press data, the USSR sold approximately 8 000 "seventy-twos" abroad [11].

Tästä voidaan laskea karkeasti:

8 000 / 20 574 = 0,3888403 eli noin 38,9%

Päätyivätpä vaunut vientiin suoraan uustuotannosta tai myöhemmin Neuvostoliiton armeijan varastoista, tämänkin perusteella vientiin olisi päätynyt vähintään 38,9% koko T-72 tuotannosta Neuvostoliiton ollessa hengissä.

Olen myös pohtinut aikaisemmin mielessäni, missä määrin Puolan ja Tsekkoslovakian T-72 tuotanto oli itsenäistä eli Neuvostoliitosta riippumatonta. Mietin, valmistiko UVZ heitäkin varten jonkinlaisen kitin, vaikka Puola ja Tsekkoslovakia olisivatkin valmistaneet esim. rungon panssariteräksen ja valetun tornin itse sekä tehneet vaunun kokoonpanon itsenäisesti.

JOS UVZ:n uustuotanto sisältää Puolan ja Tsekkoslovakian "kittien" valmistuksen, silloin kyseiset määrät ovat 1 782 kpl Tsekkoslovakialle aikavälillä 1981-1991 (eli 11 vuoden aikana, keskiarvoisesti siis noin 162 kpl per vuosi) ja 1 610 kpl Puolalle aikavälillä 1982-1994 (eli 13 vuoden aikana, keskiarvoisesti siis noin 124 kpl per vuosi). LÄHDE

Intian T-72M1 tuotanto tapahtui aikavälillä 1987-1994 (tuotannon sanotaan alkaneen joskus vuoden 1987 lopussa / vuodenvaihteessa eli täten aikaväli tarkoittaisi noin 7 vuotta) ja kokonaistuotantomääräksi kerrotaan 1 068 kpl (keskiarvoisesti siis noin 153 kpl per vuosi). LÄHDE
 
Viimeksi muokattu:
Taulukko jonka muodostin kahden Altyn73 artikkelin datan perusteella:

1713116111555.png

Data koostettu näistä kahdesta artikkelista:

https://altyn73.livejournal.com/1460276.html (julkaistu 12.9.2021)

https://altyn73.livejournal.com/1437693.html (julkaistu 13.9.2020)

-

Kyseessä on hyvin karkea hahmotelma Venäjän panssarijoukkojen kalustomäärän muutoksesta aikavälillä 2011-2021 eikä ehdottoman tarkka aikajana.

Altyn73 kirjoittaa artikkeleissaan esim. panssaripataljoona X muodostettiin vuonna 2018 ja sen kalustoksi tuli T-72B3M panssarivaunuja. Tällaisessa tapauksessa oletan että panssaripataljoonan vaunumäärä on 31 kpl ja kyseinen vaunumäärä tuli sen käyttöön heti vuonna 2018 eli samana vuonna kuin se on muodostettu.

Toki tässä on selvä virheen mahdollisuus: panssarivaunupataljoonan muodostamisen ja kaluston saamisen välillä voi olla pitkä aika, jopa vuosia. Osa "muodostetuista" joukoista on tai voi olla aluksi olemassa ainoastaan paperilla ja juhlapuheissa.

Koska ei ole parempaa tietoa, jouduin tekemään tuollaisen oletuksen.

Käytin tuoreempaa artikkelia apuvälineenä eli koska siinä on kerrottu kunkin pataljoonan ja muiden joukkojen panssarivaunujen määrä (10, 31 tai 40 kpl tai jokin muu määrä), otin kyseisen numeron ja oletin että kyseisellä joukolla on ollut sama määrä vaunuja vaunuja koko tällä aikavälillä eli 2011-2021 - tai sen ajan minkä kyseinen joukko on ollut perustettuna.

Tässäkin on selvä virheen mahdollisuus: joukoilla on voinut olla eri määrä panssarivaunuja käytössään viimeisen kymmenen vuoden aikana. Koska määrän vaihtelusta ei ole tarkempaa tietoa, jouduin tekemään kyseisen oletuksen.

Lisäksi näiden kahden artikkelin tiedot eivät täsmänneen 100% eli jouduin tekemään muutamia tulkintoja tiettyjen joukkojen kaluston tyypin osalta. Näissä tilanteissa oletin että tuoreempi artikkeli on todennäköisemmin oikeassa ja vanhempi väärässä.

Lisäksi syytä muistaa: tuoreempi artikkeli on julkaistu julkaistu 12.9.2021 eli melkein kuusi kuukautta ennen Ukrainaan hyökkäämistä. Artikkelin yhteenvedon mukaan ryssällä oli 12 panssaripataljoonaa joiden "muodostaminen oli kesken". Lisäksi artikkelissa on muutamia joukkoja, joiden kaluston määrää tai tyyppiä Altyn73 ei tiennyt. Kyettiinkö kaikki suunnitellut joukot muodostamaan ennen hyökkäyksen alkamista? Olen skeptinen tämän suhteen, mutta nämäkin ovat yksityiskohtia jotka puuttuvat minun taulukostani (koska ei ole dataa jota käyttää).

Eli näistä edellämainituista syistä taulukkoni on Altyn73 kahden artikkelin datan hahmotus, mutta todellisuus voi olla jotain muuta. Silti mielenkiintoista nähdä, edes karkeasti, miten ryssän aktiivijoukkojen kalusto on muuttunut aikavälillä 2011-2021. Modernisointia on tapahtunut ja alunperin hyvinkin neuvostoaikaisella kalustolla varustettu joukko on pyrkinyt siitä eroon MUTTA toisaalta aktiivijoukkojen vaunumäärän kasvaessa melkein kaksinkertaiseksi vuoden 2011 määrästä, on selvää että modernisoinnin kapasiteetti ei pysynyt joukkojen määrän kasvun perässä. Tästä syystä modernin ja uuden kaluston osuus on vakiintunut noin 50% tienoille jo pidemmäksi aikaa.

T-72A, T-72AV, T-72B ja T-80BV tekevät taulukossa kunniakkaan paluun merkittäväksi osaksi ryssän aktiivijoukkojen kalustoa, vaikka niiden määrä ehti laskemaan selvästi. Tässä näkyy hyvin Krimin valtauksen ja Ukrainan itäosiin hyökkäämisen vaikutus vuosina 2014-2015 sekä niitä seurannut "jäätynyt konflikti", jonka aikana ryssä lisäsi panssarijoukkojen määrää selvästi (Ukraina teki samaa ja myös he modernisoivat ja kunnostivat omaa kalustoaan, tosin vähäisemmässä määrin koska resurssit olivat pienemmät).

Yksi asia miltä en saa rauhaa: Altyn73 mukaan T-90A panssarivaunujen määrä ryssän aktiivijoukkojen käytössä on pysynyt samana eli 231 kpl vuodesta 2011 lähtien. T-90A vaunut valmistettiin aikavälillä 2004-2010, tosin toisten lähteiden mukaan viimeisen valmistettiin vuonna 2011. "Virallisten numeroiden" mukaan T-90A vaunuja valmistettiin 337 kpl tai 369 kpl (LINKKI). JOS näin oli, miksei nähdä tällaista määrää aktiivijoukkojen käytössä? Tietty pieni osa näitä vaunuja toimitettiin tietysti erilaisten panssarisotakoulujen käyttöön, mutta oletan että tämä määrä olisi enimmillään yhden panssarivaunupataljoonan verran eli 31 tai 40 kpl. Tässäkin tapauksessa T-90A vaunujen kokonaismäärä jäisi selvästi alle 300 kpl, mikä ei täsmää "usein nähtyjen virallisten lukujen" kanssa.

Olen pohtinut T-90A vaunujen todellista valmistettua määrää aikaisemminkin tässä ketjussa enkä ole päässyt asiasta varmuuteen. Omien tuumailujeni kautta pidän kuitenkin 279 kpl todennäköisempänä kokonaismääränä kuin useimmiten kerrottua 337 kpl tai 369 kpl.
 
Viimeksi muokattu:
Andrei Tarasenkon tuorein talteen:

June 22, 1978. By Order of the USSR Minister of Defense No. 0114, the T-80B was adopted into service.

Developed by the design bureau of the Leningrad plant.

The T-80B tank was a T-80 equipped with a weapon system unified with the T-64B tank, with reinforced armor protection and a GTD-1000TF.

Total in 1978-1984 1,606 T-80B tanks were produced at factories in Leningrad and Omsk.


1719050013303.png


-

Hänen Telegram-kanavansa viestin käännös: LÄHDE

June 22, 1978. By Order of the USSR Minister of Defense No. 0114, the T-80B was adopted into service.

Developed by the design bureau of the Leningrad Kirov Plant under the leadership of N. S. Popov.

The T-80B tank was a T-80 tank equipped with a weapon system unified with the T-64B tank, with enhanced armor protection and a GTD-1000TF gas turbine engine.

Total in 1978-1984. 1,606 T-80B tanks were produced at factories in Leningrad and Omsk.

t.me/btvt2019/13019
4.9Kviews

Jun 22 at 01:30
-
En tiedä, mikä Tarasenkon numeron lähde on mutta pidän sitä epäilyttävän alhaisena.

Voidaan verrata pariin muuhun numeroon, joiden lähteet löytyvät tästä viestistä: LINKKI

1) väitetysti T-80 perheen vaunujen kokonaistuotantomäärä aikavälillä 1976 - 1990 oli 7 066 kpl, tosin ei kerrota tarkempaa jaottelua eri vaunutyyppeihin. Olen ollut skeptinen tämän ko. taulukon osalta, koska siinä on mahdollisesti laskettu kaikki modernisaatiot "uudeksi panssarivaunuksi" jolloin todellinen panssarivaunujen määrä olisi pienempi, ehkä jopa selvästi pienempi. Toinen vaihtoehto on se että ko. taulukossa on laskettu tietynlainen "kitti" kokonaiseksi vaunuksi ELI jos on valmistettu esim. panssarivaunun moottori + ammunnanhallinta + joitakin muita osia, joista voidaan "pienellä lisätyöllä" valmistaa kokonainen panssarivaunu (tämä olisi siis sota-ajan tarpeita varten, jottei silloin tarvitse valmistaa kaikkea uutena)

Silti, jos ko. taulukosta lasketaan Tarasenkon vuosien 1978 - 1984 numeroiden summa, saadaan 2 181 kpl - toisaalta ehkä vuosien 1978 ja 1984 osalta ei voida laskea koko vuoden tuotantoa?

2) vuonna 1990 Uralin länsipuolisten Neuvostoliiton sotilasläänien aktiivijoukoilla sanottiin olleen 3 706 kpl T-80 perheen panssarivaunuja, tosin ei kerrota tarkempaa jaottelua eri vaunutyyppeihin. Olen olettanut että tästä numerosta hyvin pieni osa, korkeintaan noin 400 kpl olisi T-80UD vaunuja eikä siinä olisi yhtäkään T-80U vaunua (koska niistä valtaosa valmistui aikavälillä 1991-1996 eli eivät ehtineet mukaan tähän laskelmaan). Tästä johtuen valtaosa, kenties noin 3 300 kpl olisi T-80B ja T-80BV vaunuja. T-80B oli tuotannossa pidemmän aikaa - tosin kenties Tarasenkon logiikka on se että jokainen myöhemmin Kontakt-1 elementeillä varustettu (ja ehkä myös muita modernisointeja saanut) T-80B muuttui tässä vaiheessa T-80BV vaunuksi? Toisaalta, jos hän tulkitsee asian näin, miksei sanoisi sitä viestissään?

3) CFE sopimuksen mukaan vuonna 1990 Neuvostoliiton aktiivijoukoilla oli seuraava määrä eri vaunutyyppejä Uralin länsipuolella:

1719051243667.png
Olen melkoisen varma, tai ainakin onnistunut vakuuttamaan itseni siitä että tämä taulukko sisältää ainoastaan Category I luokan vaunut ELI parhaassa kunnossa olevat, käytännössä siis heti valmiit taisteluun. Näiden lisäksi CFE sopimuksen ilmoituksilla piti ilmoittaa Category II - V eli luokat 2-5 jotka sisältävät eri suuruisen määrän korjausta vaativia vaunuja eli mitä suurempi numero luokituksessa, sitä huonommassa kunnossa ko. vaunu on ja sitä suuremman määrä korjausta se vaatisi jotta sen taistelukunto kyettäisiin palauttamaan.

Näistäkin numeroista voidaan olla montaa mieltä: ehkä Neuvostoliitto valehteli vaunujen määristä ja kukaan ei vaivautunut tai kyennyt todentamaan niitä? Kenties oltiin tyytyväisiä siihen mitä saatiin? Toisaalta glasnostin aika oli ennen näkemättömän avoimuuden aikaa ja Neuvostoliitolla sekä erityisesti Gorbatsovilla oli hyvin suuri intressi leikata sotilasmenoja ja saada aikaan paremmat välit Lännen kanssa. Eli tämän voisi kuvitella vähentäneen kaiken läpäisevän valehtelun tarvetta. Toisaalta sotilaspiireissä oli silti vallalla perinteinen vihanpito ja epäluulo Länttä ja NATO:a kohtaan, joten kenties sieltä kumpusi tarve vääristellä ja valehdella CFE-ilmoitusten numeroita?

4) saman viestin neljännen taulukon numerot ovat Neuvostoliiton armeijan käytössä olleiden T-54, T-55, T-62, T-64, T-72 ja T-80 panssarivaunujen määrät vaunuperheittäin ja vaunun käyttäjän / sijainnin mukaisesti jaettuna vuonna 1990, Uralin länsipuolella eli tässä on kyseessä CFE-ilmoitusten dataa.

Tämä on mielenkiintoinen taulukko koska tässä kerrotaan, montako vaunua ei koulutusyksikköjen käytössä (tarkemmin jaottelematta), montako eri korjauspajoilla (edelleen, vain Uralin länsipuolella) ja montako oli merijalkaväen käytössä.

1719052389088.png

HUOM: kuten nähdään, tämän taulukon "Group of Forces, Mil. Districts" numerot eivät täsmää kohdan 2 datan kanssa, koska esim. T-80 perheen vaunuja kerrottiin olleen 3 706 kpl ja tämän taulukon mukaan 4 595 kpl. Kenties laskentatavassa on eroja? Kenties pienempi numero sisältää Category I luokan panssarivaunut ja tämä suurempi numero myös muut kategoriat?

Neuvostoliiton aikaan heillä ei ollut virallisesti samanlaisia suuria varastotukikohtia vaan valtaosa kalustosta sijaitsi (ainakin nimellisesti) eri sotilasyksikköjen tontilla. Ero on sinänsä hiuksen hieno koska kaluston sijainti on saattanut pysyä samana mutta alueen nimi vaihtunut. Neuvostoliitolla oli paljon reservijoukkoja jotka olisi "perustettu" sodan syttymisen hetkellä ja tämä kalusto olisi otettu käyttöön siinä vaiheessa. Näin siis teoriassa.

Ajatuksena siis se että kaikki "sotilasyksikköjen pihalla" sijaitseva kalusto ei ole taistelukuntoista vaan odottaa vuoroaan ja siirtoa "repair plants" pajan pihalle, minkä jälkeen sille tehdään peruskorjaus (ja mahdollisesti pieni tai suuri määrä modernisointia / muutoksia).

5) pitää myös muistaa että T-80 perheen vaunuja valmistettiin kahdella tehtaalla yhtä aikaa: Leningrad ja Omsk. Kharkovan tehdas liittyi kolmanneksi T-80 perheen vaunuja sarjavalmistavaksi tehtaaksi vuodesta 1986 alkaen, tosin he valmistivat T-80UD vaunuja. Yksi taulukko näiden tehtaiden vuosituotannolle löytyy tästä viestistä: LINKKI

Toisaalta Tarasenko kirjoittaa viestissään selvästi: Total in 1978-1984. 1,606 T-80B tanks were produced at factories in Leningrad and Omsk.

Eli hänen mukaansa ko. summa on Leningradin ja Omskin tehtaiden T-80B tuotanto yhteenlaskettuna.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top