Nojatuolikenraalit ja muut ärsyttävät kommentaattorit

Muistanko väärin, että vuosia sitten kaatui jopa kädessä kannettavien kaasuilmaisimien (laite tunnisti mahdolliset myrkkykaasut) kauppa Israeliin poliittisin perustein.

Muistat oikein, mutta kyseinen kauppa olisi ollut kaksi (2) laitetta. Sellaista puhetta silloin oli, ettei ao. yritys ollut täysin murheissaan kaupan estämisestä.
 
Antaako titteli "Pursiseuran kommodori" auktoriteetitiaseman kommentoida laivaston asioita?
 

Käihkö on huomannut, että nuoret sotilaat Tsadissa on käyttäytyneet kuin nuoret sotilaat. Sehän ei tietysti käy.

Tämä häiskä olisi varmaan yksi piikki lihassa jopa normaalilla työpaikalla. Nojatuoliarvioini perustuu tietysti perstuntumaan.
 

Käihkö on huomannut, että nuoret sotilaat Tsadissa on käyttäytyneet kuin nuoret sotilaat. Sehän ei tietysti käy.

Tämä häiskä olisi varmaan yksi piikki lihassa jopa normaalilla työpaikalla. Nojatuoliarvioini perustuu tietysti perstuntumaan.
Mitähän Käihkö itse on puuhaillut mutta sopivasti vaan unohtunut. Jos joku etsis käsiinsä vanhan palvelustoverit, niin mitähän paljastuisi...
 
Tai sitten Käihkö on ollut tiedostava henkilöoletettu jo varhaisesta (harhaisesta) lapsuudestaan saakka, eikä suostu edes ajattelemaan intersektionaalisesta feminismistä poikkeavia patriarkaalisia ajatuksia. Toiset on vaan parempia ihmisinä kuin me muut.
 
Käihkö on tiedostanut muttei ole uskaltanutkaan tiedostaa... tai siis on nähnyt ihan oikein sen palveluympäristön ympäristön todellisuuden mutta kognitiivinen dissonanssi on iskenyt. "Kyllähän nuo ihan totta ovat mutta ei tee asialle hyvää jos niistä kertoilee. Pitäisi enemmän kertoa niistä positiivisista kohtaamisista", kuten itselleni kehitysavun piirissä sanailtiin. Eikä tämä poista sitä tosiseikkaa että myös kehitysavun piirissä oli joukossa aikamoisia sikailijoita.

Kaikki kulttuurit nyt vaan eivät ole yhtä hyviä.
 
Viimeksi muokattu:


Kulttuuri|Kirja-arvio

”En voi varauksetta suositella yhdellekään ajattelevalle ihmiselle”, kirjoittaa Ilmari Käihkö kirjassaan varusmiespalveluksesta​

”En voi varauksetta suositella saamaani koulutusta yhdellekään ajattelevalle ihmiselle, josta oikeasti välitän”, Käihkö kirjoittaa.
Tilaajille
Sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö Kultaranta-keskusteluissa Presidentinlinnassa viime kesänä.

Sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö Kultaranta-keskusteluissa Presidentinlinnassa viime kesänä. KUVA: ALEKSI JALAVA / IS
Unto Hämäläinen
11:35 | Päivitetty 13:22
Tietokirja
Ilmari Käihkö. Sotilaan päiväkirja – kuinka rauhanturvaaminen muuttui kriisinhallinnaksi. Gaudeamus. 386 s.
1be5d727f6a3787e614d89ecc9ed0717.jpg

SOTATIETEEN tutkija, dosentti Ilmari Käihkö on tullut suomalaisille tutuksi mediakommentaattorina Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Hänen esiintymistyylinsä on analyyttinen.
Viileällä tyylillä hän on kirjoittanut myös uuden kirjansa Sotilaan päiväkirja – kuinka rauhanturvaaminen muuttui kriisinhallinnaksi, jonka Yleisradio esitteli torstaina 7. maaliskuuta kaikilla kanavilla, kun Ilmari Käihkö keskusteli Ylen toimittajan Tuomas Rimpiläisen kanssa.
Käihkö ja Rimpiläinen palvelivat kriisinhallintajoukossa Tšadissa heinäkuusta marraskuuhun vuonna 2009. Rimpiläisen sotilasarvo Tšadissa oli sotilasvirkamies, joka vastaa yliluutnantin arvoa. Reservissä hän on aliupseeri. Hän toimi suomalaisten tiedotusupseerina.
Käihkö oli tavallinen rivimies. Hän oli tullut rauhanturvaajaksi suoraan varusmiespalveluksesta.
Rimpiläinen oli rauhanturvaajien media-asiantuntija. ”Käytännössä se tarkoitti joukon julkisuuskuvasta huolehtimista”, Rimpiläinen kirjoittaa Ylen nettisivulla ja arvioi:
”Tehtävässäni onnistuin ilmeisesti hyvin, sillä Käihkön kuvaamista epäkohdista yksikään ei aikanaan tullut julki.”
Rimpiläinen myöntää myös epäonnistumisensa, josta Käihkö kirjoittaa kirjassa: ”Tšadissa upseeristo epäonnistui kitkemään tehtävälle haitallista käyttäytymistä ja osaltaan jopa vahvisti sitä.”
ILMARI KÄIHKÖ nostaa esiin ikäviä ilmiöitä: rasismia, seksismiä ja paikallisen väestön, jopa lasten, kaltoin kohtelua.
Rasismista tuli ”arkipäiväinen käytäntö” osalle joukkoa ja Käihkö tunnustaa, että siihen vaikutti myös ”meidän muiden passiivisuus”.
”Meillä muilla” Käihkö tarkoittaa ennen muuta itseään.
Hänellä olisi ollut mahdollisuus puuttua asioihin. Käihkö oli tovereitaan muutaman vuoden vanhempi , ”kääkkä”, kuten nuoremmat häntä kutsuivat.
Käihköllä oli akateeminen tutkinto ja hänellä oli ainoana kokemusta Afrikasta, koska hän oli opiskellut Tansaniassa.

PAREMPI myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt ikävät asiat tulevat esille vieläpä dokumentoidusti. Käihkö kirjoitti 170 liuskan päiväkirjan neljän kuukauden palveluksesta. Päiväkirja muodostaa kirjan rungon, jota Käihkö on täydentänyt mittavalla määrällä sotatieteen materiaalia.

Akateemiselta puolelta käytetyin lähdeteos on Knut Pippingin klassikkokirja Komppania pienoisyhteiskuntana ja ei-akateemiselta puolelta Väinö Linnan niin ikään klassikkoteos Tuntematon sotilas.

Käihkö on ottanut tapahtumiin myös riittävästi ajallista etäisyyttä, neljätoista vuotta. Keski-ikäinen tohtori arvioi matkan päästä nuoren miehen kokemuksia ja päiväkirjamerkintöjä. Kirja syvenee rauhanturvatoiminnan arviosta koko varusmieskoulutuksen arvioinniksi.

VARUSMIESKOULUTUKSEN alusta Käihkö kirjoittaa: ”Väitän valtaosan, ellei kaikkien, palvelustovereiden aloittaneen palveluksensa hyvällä motivaatiolla ja sykkeellä.”

Koulutuksen saldoa Käihkö arvioi: ”En voi varauksetta suositella saamaani koulutusta yhdellekään ajattelevalle ihmiselle, josta oikeasti välitän.”

Lyhyessä kirja-arviossa ei voi mennä yksityiskohtaisesti niihin syihin, jotka ovat johtaneet Ilmari Käihkön tekemään kriittisen arvion. Käihkö antaa aika lohduttoman kuvan vuosina 2008–2009 saamastaan varusmieskoulutuksesta Porin prikaatin jääkärikomppaniassa, jossa koulutettiin kansainvälistä valmiusjoukkoa.

Vaikka vuosituhat oli jo aikoja vaihtunut, miehistön kohtelu oli jämähtänyt viime vuosituhannen puolelle. Alkeellinen johtamistyyli jatkui myös Tšadissa.

PIDÄN KÄIHKÖN puheenvuoroa merkittävänä ennen kaikkea kahdesta syystä. Tavalliseen miehistöön kuulunut sotilas pääsee ääneen ani harvoin, ja on hyvin poikkeuksellista, että rivisotilas viitsii esittää kritiikkinsä julkisesti ja kykenee tekemään sen yhtä perustellusti ja harkitusti kuin Käihkö.

Epäisänmaallisuudesta tai maanpuolustusnihilismistä Käihköä on turha syyttää. Hän on armeijan asialla kirjoittaessaan: ”Epäkohtien käsittely on tärkeää, koska pienellä maalla ei ole varaa piilotella ongelmia.”

Kirjan julkaisuajankohta on oivallinen. Puolustusvoimien ylipäällikkö on juuri vaihtunut ja uusi komentaja aloittaa huhtikuussa. Toivottavasti presidentti Alexander Stubb ja kenraali Janne Jaakkola tarttuvat kirjaan.
 
Viimeksi muokattu:
Käihkön kirjasta ylellä:

Oma kokemus ja näkemys on että kaiken ulkopuolisen vierastaminen ja vähättely on luonnollinen osa sotilaselämää. Ja se arkipäivän rasismi kohdistuu yhtälailla omiin kuin vieraisiin.

Omalla YK-reissulla kaikille ei-suomalaisille kansallisuuksille oli joku semi-rasistinen nimitys. Palvelin syrjäisellä posella, niin ei me kyllä suomalaisia esikunnan porukastakaan mitenkään lämpimästi keskusteltu.

Inhottiin siis tasapuolisesti kaikkia, erityisesti ylimielisiä tanskalaisia joiden kanssa oli kettumainen asioida. Indoja, norskeja ja turkkilaisia inhottiin vähemmän kuin muita.
 
Oma kokemus ja näkemys on että kaiken ulkopuolisen vierastaminen ja vähättely on luonnollinen osa sotilaselämää. Ja se arkipäivän rasismi kohdistuu yhtälailla omiin kuin vieraisiin.

Inhottiin siis tasapuolisesti kaikkia, erityisesti ylimielisiä tanskalaisia joiden kanssa oli kettumainen asioida. Indoja, norskeja ja turkkilaisia inhottiin vähemmän kuin muita.


Siellähän on normaalia suomalaista nuorta väkeä, noin usein puhutaan saunailloissa ja vapaalla miesporukoissa.

Ja kun muutin etelään, niin ajattelin täällä pitäisi varoa sanomisiaan. Cleantech firman saunaillassa pamahti kaiuttimiin "Somalia hei hei"

Ja tuolla on enemmän stressiä/turhautumista niin ihmiset ilmaisevat itseään avoimesti. Luulo on varmaan, että asetoveri ymmärtää yskän, eikä kirjoita siitä hesariin juttua.

Mietitään nyt vaikka jotain Afganistanin keikkaa. Siellä voi ajaa mikä tahansa päivä miinaan, saada neliraajahalvauksen tai kuolla, mutta täällä pidetään ongelmana kielenkäyttöä pasissa.
 
”Puhtain asein puhtaan asian puolesta”, vai miten se nyt meni? :ROFLMAO:

Jos ”Gay” olisi merkinnyt samaa kuin nyt vuonna 1945, ei sitä ikinä olisi saanut kirjoittaa erään B29:n kylkeen… Se olisi ollut rivoa! (Vaikka se olikin vain pilotin mutsin nimi.)
 
Back
Top