Nuorten maanpuolustustahto laskussa - ei ihme

"Paperitiikereitä" ei ole, eikä sen myötä vanhoista sotilaista koostuvia joukkoja joilla on vanha kalusto.
Minä taas toivoisin että olisi vanhoista sotilaista koostuvia joukkoja, joilla on uusi (tai ainakin hyvä) kalusto.

Eläkkeelle jäädessä olisi aikaa puuhastella rynnäkköpappajoukoissa, ja väitän ettei sellaisessa sopivasti kootussa iskuryhmässä kuntokaan välttämättä olisi huonompi kuin monella nuoremmalla (tietokonepeli)taistelijalla. Ja motivaatio olisi taatusti kohdillaan...:).
 
Yksi helppo keino parantaa tätäkin asiaa: uusi reserviläiskirje, jossa on sijoitus kaikille. Tyyliin "kuulutte yksikköön, joka vastaa kotiseutunne liikennevalvonnasta kriisin syttyessä", tai "toimitte erillisessä korjausryhmässä, jonka tehtäviin kuuluu varmistaa mahdollisten rakennusvaurioiden huoltaminen". Jne. Katsoo vähän ammatteja, niin alkaa "erilliset" työjoukkueet muodostua. Eihän kaikille tositilanteessa ole tarvetta, mutta tällainen hahmottelu olisi psykologisesti järkevää. Olen ennenkin sanonut, että suomalainen mies hyväksyy kiroten toisarvoisetkin hommat, mutta sitä se ei kestä, jos mitään hommia ei sodan aikaan ole tarjolla.

edit. Toki tämä toimii enemmän vanhempien reserviläisten (+35) osalta.
 
Viimeksi muokattu:
Mihin taistelutehtävään laittaisit reilu nelikymppisistä kootun ja kolmannen linjan kamoilla varustetun keskivertojoukon? Joukon, jossa viesti hoituu vain kännyköin ja raskainta tulivoimaa edustaa kevyt kranaatinheitin ja kylkimiina, tellu ja kes-orak 66? Kulkuneuvoina siviiliautot ja raskainta vetäjähelmeä toimittaisi otto-traktorit, orgaaninen it olisi itkon niskoilla.
En osaa sanoa, mutta tuo on se sota johon minä ja ikätoverini olemme saaneet koulutuksen. Lisänä vielä polkupyörillä liikkuvat nopean toiminnan joukot.

Sen jälkeen ei pv:sta sitten olekaan kuulunut mitään muuta kuin yksi kirje joskus vuosia sitten. Kysyn samaa aina uusilta miehiltä työmaallani eli oletteko aktiivisia reserviläisiä. Valtaosa 70-luvulla syntyneistä miehistä kertoo saman eli kh-vuorokausia tasan nolla. 90-luvulla syntyneiden vastaukset ovat onneksi erilaisia.

Välillä tuntuu, että pitäisikö meidän olla jotenkin häpeissämme saamastamme koulutuksesta? Tai siitä, ettemme ole kelvanneet edes kertaamaan? Sijoittamattomia tässä on oltu pian neljännesvuosisata.
 
Viimeksi muokattu:
Omat lapseni alkavat olemaan siinä iässä, että ymmärtävät asiaa ja kutsunnat häämöttävät jossakin 5 vuoden päässä.

Mikä minä ja isoisä olemme kertomaan sodasta ja maanpuolustuksesta? Isäni kertasi 80-luvulla useita kertoja minullakin on niistä isän reissuista muistoja. Lapsillani ei ole mitään sellaista pohjaa. Mutta kun edes lasteni isoisoisä oli "liian" nuori sotaan, niin kyllähän sota ja sotaveteraanit ovat lapsilleni aivan toivottoman kaukaista historiaa. Oma isoisoisäni oli syntynyt 1888 eli aivan väinämöisen aikalaisia meille 70-luvulla syntyneille. Lapsillani varmasti samanlainen fiilis isoisovanhemmistaan.

Eipä silti, en ole heittänyt kirvestä kaivoon, etteikö nämä 10-luvun lapset aikanaan omaa osuuttaan hoitaisi.

Maailma vaan on jo nyt kovin toinen, mitä meillekin 80-luvulla kerrottiin. Ei työtä hakiessa kysellä varusmiespalveluksesta, ei ketään hätkäytä olitko sivari, sotamies vaiko palkittu reservin upseeri. Itselläkin on jo kolmas firma, jossa pomonani on tohtorisnainen. Ei paljoa työhaastatteluissa ole sotajuttuja puheltu..
 
Puolustusvoimat on jo vuosia sitten julkisesti todennut, että taistelujoukkoihin ei yli 35-vuotiaita kuulu kuin poikkeustapauksissa. Eikä tämän tarvitse olla uskon asia, riittää, kun laskee Elon laskuopilla mitä tarkoittaa 10 nuorinta ikäluokkaa? Aivan. Ja uskaltanen taata, että siinäkin on jo perustamisjärjestystä useampi kappale.

Paikallisjoukotkin on selvästi jossain kehitysvaiheessa, nekään eivät ole tavoitetilassa enää mitään ivak-joukkoja, jotka istuvat pitäjän korkeimman rakennuksen katolla tupakalla.

Ehkä nykyaikaa kuvaa kohtuullisesti ajatus, jota voi soveltaa: ken yrittää varustaa kaikkia mahdollisia joukkojaan ei varusta mitään. :)

Minun on pakko kysyä @KIM : millaisiin tehtäviin ja millaista vihollista vastaan asettaisit ysärimallisen jalkaväkiprikaatia vastaavan joukon? Mitä edellytyksiä sillä joukolla on selvitä esim. jäykästä torjuntatehtävästä, jos vastassa on ns. kehittynyt armeija tulivoimineen?

Mihin taistelutehtävään laittaisit reilu nelikymppisistä kootun ja kolmannen linjan kamoilla varustetun keskivertojoukon? Joukon, jossa viesti hoituu vain kännyköin ja raskainta tulivoimaa edustaa kevyt kranaatinheitin ja kylkimiina, tellu ja kes-orak 66? Kulkuneuvoina siviiliautot ja raskainta vetäjähelmeä toimittaisi otto-traktorit, orgaaninen it olisi itkon niskoilla.

Vastaan noihin lopun kysymyksiin kerralla. Ei kuvailemiesi joukkojen varustuksesta puutu kuin raskaat singot ja ilmatorjunta tai ilmatuki. Raskaat kertasingot kyllä kuuluisivat varustukseen, mutta jätit ne tarkoituksella pois. Ilmatorjuntaakin löytyisi vähän enemmän pataljoonasta. Pimeätoimintaan on...valopistoolit ja krh:n valaisuammukset.
Kyllä noilla tekee vielä paljonkin, mikäli muut joukot kykenevät estämään vastustajan ilmatoiminnan. 40 vuotiaat ei kykene päiväkausien hyökkäystaisteluihin. Muuten kyllä tuollakin kalustolla pärjää jos ne apilakset edes saadaan mukaan. Pystyy hyökkäämäänkin. Nopeatempoisessa taistelussa jäävät toki jälkeen, mutta kyllä tuollsisella kuluttaa sivustalta kummasti vihollisen hyökkäyskiilaa ja ohjaa vihollisen liikettä itselle edulliseen suuntaan. Ja toisaalta pystyy pysäyttämäänkin sen hyökkäyksen kärjen. Mihin kännyköitä tarvitaan? Onhan lähetit ja venttiseiskat. Olis vaan niitä harjoituksia.
 
Puolustusvoimat on jo vuosia sitten julkisesti todennut, että taistelujoukkoihin ei yli 35-vuotiaita kuulu kuin poikkeustapauksissa. Eikä tämän tarvitse olla uskon asia, riittää, kun laskee Elon laskuopilla mitä tarkoittaa 10 nuorinta ikäluokkaa? Aivan. Ja uskaltanen taata, että siinäkin on jo perustamisjärjestystä useampi kappale.

Paikallisjoukotkin on selvästi jossain kehitysvaiheessa, nekään eivät ole tavoitetilassa enää mitään ivak-joukkoja, jotka istuvat pitäjän korkeimman rakennuksen katolla tupakalla.

Ehkä nykyaikaa kuvaa kohtuullisesti ajatus, jota voi soveltaa: ken yrittää varustaa kaikkia mahdollisia joukkojaan ei varusta mitään. :)

Minun on pakko kysyä @KIM : millaisiin tehtäviin ja millaista vihollista vastaan asettaisit ysärimallisen jalkaväkiprikaatia vastaavan joukon? Mitä edellytyksiä sillä joukolla on selvitä esim. jäykästä torjuntatehtävästä, jos vastassa on ns. kehittynyt armeija tulivoimineen?

Mihin taistelutehtävään laittaisit reilu nelikymppisistä kootun ja kolmannen linjan kamoilla varustetun keskivertojoukon? Joukon, jossa viesti hoituu vain kännyköin ja raskainta tulivoimaa edustaa kevyt kranaatinheitin ja kylkimiina, tellu ja kes-orak 66? Kulkuneuvoina siviiliautot ja raskainta vetäjähelmeä toimittaisi otto-traktorit, orgaaninen it olisi itkon niskoilla.
Yksi tärkeä tehtävä perinteisen malliselle jääkäriprikaatille on mahdollistaa iskevän kärjen irroittaminen taistelusta ja sen uudelleen huoltaminen suojaamalla sitä ja ottamalla vastuu taistelualueesta. Tuossa tilanteessa vastustajan joukot ovat kärsineet tappioita ja tuskin tulevat samalla voimalla heti uudelleen.
Toinen tehtävä on mahdollistaa kärkijoukkojen siirtyminen taistelualueelle linnoittamalla ja suojaamalla siirtymät.

Kylmästi katsoen kohteiden määrän kasvaessa tappiot kohdistuvat tasaisemmin ja kärkiyksiköt riittävät pitemmälle.
Ei Stalin väärässä ollut, määrässä on oma laatunsa...
 
Ei Stalin väärässä ollut, määrässä on oma laatunsa...
Ei, mutta meillä ei taida olla yhtä suurta väkimäärää ja samanlaisia menetelmiä kuin Stalinilla oli määrän ottamiseen...

Ja jos nyt pysytään ihan "perusjampoissa", niin mitä sellaista se +35v osaa mitä ei ole ehditty kouluttamaan niille ~15 ikäluokalle hänen jälkeensä? Ja kuinkahan kustannustehokasta tuollaisen väen kouluttaminen on, kun on ehtinyt niin välineet kuin menetelmät muuttua pariinkin kertaan tuona aikana.
On siellä vielä jotain käyttöä yli 40-vuotiaille, mutta ne käytöt perustuvat jo sitten ihan siivipuolen osaamisiin, eikä siihen sotilaspassin kelpoisuuteen...

Mutta saataishan noilla aikaan sankarihautoja, jotta voisi nuori polvi käydä katsomassa joulukuussa. Onhan se nättiä kun on kynttilöitä ja kaikkea... epäilen kyllä, että montuntäytettä tulee ihan tarpeeksi kyllä muutenkin...
 
Minä taas toivoisin että olisi vanhoista sotilaista koostuvia joukkoja, joilla on uusi (tai ainakin hyvä) kalusto.

Eläkkeelle jäädessä olisi aikaa puuhastella rynnäkköpappajoukoissa, ja väitän ettei sellaisessa sopivasti kootussa iskuryhmässä kuntokaan välttämättä olisi huonompi kuin monella nuoremmalla (tietokonepeli)taistelijalla. Ja motivaatio olisi taatusti kohdillaan...:).
No, sanotaanko näin että kun tunnen ja tiedän tosielämästä melko monta "pappapataljoonaan" ikänsä puolesta kuuluvaa aktiivista reserviläistä niin kyllä heistä suorituskykyä irtoaisi yhteen koottuna joukkona.
Tietysti kokonaisuuteen peilattuna pieni yksityiskohta, mutta kuitenkin...ja onhan se niin että ikä tuo keskimäärin ihmiseen sellaisia hyviä ominaisuuksia pääkopan sisään, mitkä ovat kriisitilanteessa usein eduksi.
 
No, sanotaanko näin että kun tunnen ja tiedän tosielämästä melko monta "pappapataljoonaan" ikänsä puolesta kuuluvaa aktiivista reserviläistä niin kyllä heistä suorituskykyä irtoaisi yhteen koottuna joukkona.
Tietysti kokonaisuuteen peilattuna pieni yksityiskohta, mutta kuitenkin...ja onhan se niin että ikä tuo keskimäärin ihmiseen sellaisia hyviä ominaisuuksia pääkopan sisään, mitkä ovat kriisitilanteessa usein eduksi.
Ja irtoaa, tuon allekirjoitan. Oman aktiivisesti kertaavan joukkueeni keski- ikä on karvan yli neljäkymmentä ja pystyvät testatusti 4 päivää hoitamaan ensisijaista tehtäväämme, ensi keväänä on tarkoitus testata toimintakyvyn säilyminen yli neljän. Emme luonnollisestikaan ole mikään syöksyveneprikaati vaan enemmänkin tukevaa porukkaa. Avainsanoina ovat korkea motivaatio ja riittävä fyysinen kunto. Viime kovista ei joukkueestani jäänyt kukaan pois, kaikki tuli käsketysti.
 
Täällä huudellaan kuranttia ihmismateriaalia ”huudeille”. Puhutaan myös meidän varttuneempien gubbersonien kyvystä tai kyvyttömyydestä kantaa kortta kekoon. Joo, on kyllä selvää että teippaan rynkyn vaikka rollaattoriin ja lähden invahissillä valtaamaan rakennuksia takaisin enkä anna periksi viholliselle maahantunkeutujalle. Missään tilanteessa. Ikinä. Jos sotaa miehittäjää ja terroristia vastaan ei pysty käymään perinteisin keinoin, siirrytään epäsymmetrisiin tapoihin pistää hanttiin.

Tahdosta se ei ole monella varttuneemmalla kiinni, mutta loputtomiin me ikääntyvät emme pysty paikkaamaan umbrosukupolvia, joille tulee marssimurtuma ja muuta kremppaa (myös henkisesti) siinä vaihessa kun pitäisi sitoa kengännauhat kiinni. Rujo ruoto kuihtuu meiltäkin pois ja lautturi vie virran toiselle puolen.

Lapset. Siitä se lähtee ja siinä on tulevaisuus. Tai sitten ei, jos käännettä yhteiskunnan ja sen kansalaisten toimintaan ei haluta saada aikaan. Kun ollaan nuoria eli lähestytään täysi-ikäisyyttä, on pään sisäisiin perusasioihin vaikuttaminen suurimmaksi osaksi jo myöhäistä. Ja vielä vaikeampaa sitten aikuisena. Nyt menetettyjen ikäpolvien korjaamiseksi ei kannata kovin paljoa ruutia tuhlata; juna meni jo.

Korjauskurssin täytyy alkaa siis lapsista. ”Koulukommando” (allekirjoittaneen pöytälaatikkotyönimi) on tehokas ja kestävä tapa saada pyörä pyörähtämään ja yhteiskunta tuottamaan liikkuvampaa sekä myös sotilaallisesta näkökulmasta osaavampaa ja kykenevämpää materiaalia. Ja kun lapsista on kyse, on saatava myös vanhemmat käännytettyä. Se onkin hankalampi rasti, mutta ehkä toteutettavissa erilaisilla velvoitteilla ja kannustimilla. Muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla, oikotietä onneen ei ole. Koulukommando tai sen tyyppinen toiminta ei voi saada jalansijaa ennen kuin asioista päättävät tahot ottavat sen edistämisen missiokseen.

Kansallisen maanpuolustustahdon synnyttämisessä ja ylläpitämisessä olennainen tekijä yksilötasolla on merkityksellisyyden kokeminen. PV teki mielestäni sijoituskirjekampanjan yhteydessä suuren virheen siinä, että tarkasteli asiaa ykkösten ja nollien maailmasta katsoen eikä huomioinut tilanteen psykologista asetelmaa ja mahdollisuuksia.
 
Viimeksi muokattu:
Melkein 8/10 kansalaisesta on valmis puolustamaan tätä maata kykyjensä mukaan. Saa se nyt vähän laskeakin ettei ihan liiotella tarvi. Täällä vedetään aina yli. Asevelvollisuuttakaan ei niin vastustettu,mutta muutosta toivottiin jotta naiset mukaan.
 
Viimeksi muokattu:
Melkein 8/10 kansalaisesta on valmis puolustamaan tätä maata kykyjensä mukaan. Saa se nyt vähän laskeakin ettei ihan liiotella tarvi. Täällä vedetään aina yli. Asevelvollisuuttakaan ei niin vastustettu,mutta muutosta toivottiin jotta naiset mukaan.
Tämä on täysin totta ja on ollut nähtävissä myös aiemmissa kyselyissä. Kansalaisista merkittävä osa on valmis tekemään osansa JOLLAKIN tavalla, ei välttämättä ase kädessä sotilaana, mutta jollakin tavalla kyllä.
Tässä kohtaa sitten ehkä vedellään hiukan mutkia suoriksi (jotta saadaan vetävä otsikko mediaan?) ja otsikoidaan asia siten että lukijan mielikuva on synkempi kuin itse asia todellisuudessa on.
Asepalveluksen suosio ei ole täysin sama asia kuin maanpuolustustahto, se tuppaa usein unohtumaan.
Se on kuitenkin nähtävissä että hienoista laskua olisi odotettavissa myös maanpuolustustahdon osalta. Siihen on tärkeätä pyrkiä vaikuttamaan nyt kun maanpuolustustahto on vielä korkealla. Jos se pääsee merkittävästi laskemaan, juna on jo mennyt ja korjausliike lähes mahdoton.
 
Kansallisen maanpuolustustahdon synnyttämisessä ja ylläpitämisessä olennainen tekijä yksilötasolla on merkityksellisyyden kokeminen.
Tässähän tämä on tiivistettynä.
---------
Sitten erikseen pitää kysyä yleisesti, ymmärtääkö PV reserviläisen ja kansalaisen psykologiaa parhaalla mahdollisella tavalla? Heitän vain ilmaan tällaisen keskustelunaloituksen, napatkaa kiinni tai ei.
 
Kansallisen maanpuolustustahdon synnyttämisessä ja ylläpitämisessä olennainen tekijä yksilötasolla on merkityksellisyyden kokeminen.

Ratikaali ratkaisu tuohon esitettyyyn:

Armeijaan ankaran pällitestin kautta. Kun suorittanut palveluksen, niin sen jälkeen aseenkantolupa rynnäkkökivääriin, jota saa säilyttää kotona. Ampumistaidon ylläpitämiseen kannustamista, asettamalla velvollisuus valtiolle, missä valtio tukee sopivien järjestöjen ideoita, jotka edistävät kyseistä tavoitetta.
 

Ei meillä nyt niin huonosti mene. Kaikki eivät tietenkään noista 22 439 miehestä inttiä suorita loppuun, saati saa sodan ajan sijoitusta eri syistä, mutta jää siitä kuitenkin vielä paljon kelpo ainesta sodan ajan joukkoihin ja VAP-tehtäviin. Plus onneksi on vapaaehtoiset naiset! Toki niitä huonokuntoisia on tuossa joukossa, mutta niistäkin osa nostaa kuntoa huomattavasti intin aikana ja /tai reservissä. Maanpuolustustahtoakin on pakko olla, ei 3/4 ikäluokan miehistä mene inttiin vain hakemaan kokemuksia. On siinä muutakin taustalla.
 
Vois olla aika haudata viimeisimmätkin suunnitelmat puoliautomaattisten pitkien aseiden kielloista? Vihreät ukot piirittävät Ukrainaa pohjoisesta, idästä ja lännestä. Ei kannata sotkea Suomea enää. Ettei mp-tahto laske. Viittaan siis sisäministeri Maria Ohisalon suunnitelmiin.

Koska jos Suomessa mennään UK:n tai Uuden Seelannin malliin niin neuvon lapsia ja lapsenlapsiani että "ryhtykää sivareiksi". Toivottavasti muutkin toimivat samalla tavalla. Viesti joka on ymmärrettävä nyt eikä vuonna 2039.

Alkaa olla korkea aika tajuta että Suomi ei pysy itsenäisenä muuten kuin tuntemalla suomalaismetsien, ja suomalaiskaupunkien viidakot - ja osumalla kohteeseen.

Valtion olisi päinvastoin tuettava enemmän metsästys- ja ampumaharrastuksia.
 
Viimeksi muokattu:
Peruskuntoon olisi hyvä kiinnittää huomiota hyvissä ajoin, ihan henkilökohtaisen terveyden vuoksi tottakai mutta ei hyväkuntoiset nuoret aikuiset maanpuolustusta haittaakaan. Pelkäänpä, että pandemian sulkemat liikuntapaikat ja harrastukset aiheuttavat haittaa pitkään, kun monilta keskeytyy liikuntaharrastus.
 
Back
Top